2.1  Lainsäädäntö ja käytäntö

Ohjelmistotoimilupasääntely 

Ohjelmistotoimilupia koskevat säännökset ovat tietoyhteiskuntakaaren 4 ja 5 luvuissa. Televisio- ja radiotoiminta maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa on luvanvaraista ja edellyttää ohjelmistotoimilupaa. Ohjelmistotoimilupien osalta toimiluvan julistamista haettavaksi ja toimiluvan myöntämistä ohjaavat tietoyhteiskuntakaaren säännökset (digitaalinen televisio- ja radiotoiminta 22-25 § sekä analoginen radiotoiminta 34-36 §). Ohjelmistotoimiluvat myönnetään enintään 10 vuodeksi. Yleisradio Oy saa harjoittaa Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:ssä tarkoitettua julkisen palvelun digitaalista televisio- ja radiotoimintaa ilman toimilupaa. 

Televisio- ja radiotoimintaan myönnetään myös lyhytaikaisia toimilupia. Viestintävirasto voi myöntää lyhytaikaisen ohjelmistotoimiluvan digitaaliseen televisio- ja radiotoimintaan enintään vuodeksi kerrallaan (28 §). Viestintävirasto voi myöntää 40 §:n nojalla radioluvan radiolähettimien käyttöön vähäiseen rajatulla alueella harjoitettavaan radiotoimintaan enintään vuodeksi kerrallaan tai enintään kolme kuukautta kestävään lyhytaikaiseen toimintaan. 

Tietoyhteiskuntakaaressa on säädetty myös ohjelmistotoimiluvan peruuttamisesta. Toimilupaviranomainen voi peruuttaa ohjelmistotoimiluvan, jos luvanhaltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut tietoyhteiskuntakaaren säännöksiä tai toimilupaehtoja sekä silloin kun toimiluvanhaltija on syyllistynyt rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai sen törkeään tekomuotoon. Pykälän 1 momentin mukaan toimilupaviranomaisella on harkintavalta sen suhteen, täyttyvätkö ohjelmistotoimiluvan peruuttamisen edellytykset. 

Tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä radio- ja televisio-ohjelmistotoimilupamenettelyä pyrittiin keventämään niin, että tilanteissa, joissa ei ole niukkuutta lähetystoimintaan käytettävistä radiotaajuuksista tai kapasiteetista tv-kanavanipuissa, Viestintävirasto myöntää laissa säädetyin edellytyksin ilman tarkoituksenmukaisuusharkintaa hakijalle ohjelmistotoimiluvan radio- tai televisiotoimintaan. Tietoyhteiskuntakaaren voimassaoloaikana Viestintävirasto on myöntänyt useita toimilupia ja toimilupien myöntämisprosessi on keventynyt ja järjestelmä on näin toiminut hyvin. Voimassa olevan lain mukaan Viestintäviraston on myönnettävä ohjelmistotoimilupa, jos laissa säädetyt ohjelmistotoimiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset täyttyvät (25, 28 ja 36 §, samoin lyhytaikaiseen radiotoimintaan myönnettävä radiolupa 40 §). Voimassa olevan lain mukaan kuitenkin tapauksissa, joissa ohjelmistotoimilupaa ei voida myöntää kaikille hakijoille hakemuksen mukaisesti (niukkuutta radiotoiminnan taajuuksista tai tv-kanavanipuissa ei ole kapasiteettia myöntää kaikkia toimilupia hakemusten mukaisina), Viestintävirasto siirtää asian liikenne- ja viestintäministeriölle ja ohjelmistotoimiluvan myöntämisestä päättää valtioneuvosto liikenne- ja viestintäministeriön esityksestä. 

Ohjelmiston eurooppalaisuus 

Tietoyhteiskuntakaaren 209 §:ssä on säädetty televisiotoiminnan ohjelmistojen eurooppalaisuusosuudesta. Lain mukaan televisiotoiminnan harjoittajan on varattava eurooppalaisille ohjelmille suurin osa vuosittaisesta lähetysajastaan. Tarkemmat säännökset siitä, millaisia ohjelmia pidetään eurooppalaisina ohjelmina, on annettu valtioneuvoston asetuksella televisio- ja radiotoiminnasta 1245/2014. Säännökset ohjelmien eurooppalaisuusosuudesta perustuvat EU-lainsäädäntöön, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (jäljempänä audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 16 artiklaan. Direktiivin säännös antaa jäsenvaltioille jossain määrin joustavuutta ohjelmistojen eurooppalaisuusvaatimuksen osalta. 

Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville 

Ohjelmistojen saattamisesta näkö- ja kuulorajoitteisten saataville säädetään tietoyhteiskuntakaaren 211 §:ssä. Suomen- tai ruotsinkielisiin televisio-ohjelmiin on liitettävä tekstitys sekä muihin ohjelmiin selostus tai palvelu, jossa tekstitetyn ohjelman teksti muutetaan ääneksi (ääni- ja tekstityspalvelu) siten kuin 211 §:ssä säädetään. 

Erityisryhmien palvelu on Yleisradio Oy:stä annetussa laissa (1380/1993) määritetty yhdeksi julkisen palvelun tehtäväksi. Ääni- ja tekstityspalvelu on tämän vuoksi liitettävä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettuihin julkisen palvelun ohjelmistoihin. Jotta moniarvoinen viestintä toteutuisi myös näkö- ja kuulovammaisten osalta, on erityisryhmiä palvelevasta velvoitteesta katsottu tarpeen säätää myös kaupallisten televisiotoiminnan harjoittajien osalta. Televisio- ja radiotoiminnasta annetulla valtioneuvoston asetuksella (asetus 1245/2014) säädetään niistä tietoyhteiskuntakaaren 26 §:ssä tarkoitettuun yleisen edun televisiotoimintaan kuuluvista ohjelmistoista, joihin ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä. Asetuksen 8 §:n mukaan ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä ohjelmistotoimiluvan haltijan ohjelmistoihin, jos ne ovat vapaasti vastaanotettavissa, niitä voidaan vastaanottaa valtakunnallisesti ja ne sisältävät päivittäin suomen- tai ruotsinkielisiä ohjelmia sekä uutis- ja ajankohtaisohjelmia. Pykälän 2 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriö vahvistaa päätöksellään ne ohjelmistot, joihin ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä. Voimassa olevan ministeriön päätöksen (LVM/44/07/2015) mukaan näitä ovat MTV Oy:n MTV3 ja Sanoma Media Finland Oy:n Nelonen. 

Ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset muun kuin julkisen palvelun televisiotoiminnan harjoittajille eivät saa ylittää yhtä prosenttia televisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikauden liikevaihdosta. Tv- ja radiotoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuva ohjelmatuntikohtainen laskennallinen viitekustannus vuosina 2017 ja 2018 on 1) äänen liittämisestä ohjelmistoihin 70 euroa ja 2) tekstityksen liittämisestä suomen- tai ruotsinkielisiin ohjelmiin 440 euroa. Valtioneuvoston asetuksella tulee tietoyhteiskuntakaaren 211 §:n 4 momentin mukaan vahvistaa kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuva ohjelmatuntikohtainen kustannus. 

Ohjelmille, joihin ääni- ja tekstityspalvelu tulee liittää, voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää asteittain nousevat kiintiöt osuuksina ohjelmatunneista. Asetuksen 11 §:n mukaan ääni- ja tekstityspalvelun osuuden kalenterivuoden ohjelmatunneista on valtakunnallisen ohjelmistotoimiluvan nojalla lähetettävien 8 §:ssä tarkoitettujen ohjelmistojen osalta oltava 50 prosenttia vuosina 2017 ja 2018. Julkisen palvelun ohjelmistojen osalta vastaava kiintiö on 100 prosenttia (asetuksen 12 §). Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös ääni- ja tekstityspalvelun teknisestä toteuttamisesta ja lähettämisestä. Ääni- ja tekstityspalvelun osuuksista yksi kolmasosa ohjelmatunneista voidaan toteuttaa televisiotoiminnan harjoittajan tilausohjelmapalvelussa (asetuksen 7.2 §). 

Ääni- ja tekstityspalvelua ei tarvitse liittää musiikkiesityksiin eikä urheiluohjelmiin. Musiikkiesityksillä tarkoitetaan tietoyhteiskuntakaaren 211 §:ssä musiikkivideoita ja konserttitaltiointeja taikka muita yksinomaan musiikista koostuvia esityksiä tai ohjelmia. 

Viestintävirasto valvoo, että televisioyhtiöt täyttävät laissa ja asetuksessa säädetyt ääni- ja tekstitysvelvoitteensa. Vuonna 2016 äänipalvelun sisältävien ohjelmatuntien osuus oli MTV3- ja Nelonen-kanavilla 100 prosenttia eli asetuksessa säädetty 50 prosentin kiintiö ylitettiin äänipalvelun osalta selkeästi. Asetuksen mukainen kiintiö ylitettiin vuonna 2016 myös tekstityspalvelun osalta, sillä tekstitettyjen ohjelmatuntien osuus oli MTV3-kanavalla 75 prosenttia ja Nelonen-kanavalla 56 prosenttia. Ylen kanavilla äänipalvelun osuus ohjelmatunneista oli vuonna 2016 yhteensä 95 prosenttia ja tekstitettyjen ohjelmatuntien osuus yhteensä 97 prosenttia. Yle täytti 100 prosentin kiintiönsä äänipalvelun osalta kaikilla muilla kanavilla paitsi Yle Fem -kanavalla (70 prosenttia) ja tekstityspalvelun osalta kaikilla muilla kanavilla paitsi TV1-kanavalla (91 prosenttia).  

Radiomainontaa koskevat säännökset  

Radiotoiminnassa noudatettavia markkinointia koskevia säännöksiä on tietoyhteiskuntakaaren 26 luvussa. Voimassaolevan 223 §:n mukaan radiomainokset on erotettava radio-ohjelmista äänitunnuksella tai muulla selkeällä tavalla. Voimassa olevan 2 momentin mukaan radiomainosten lähetysaika ei saa olla yli 20 prosenttia päivittäisestä lähetysajasta. Vuoteen 2015 asti radiomainosten lähetysaika ei saanut olla yli kymmenen prosenttia päivittäisestä lähetysajasta. Tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä radiomainosten lähetysajan enimmäismäärä nostettiin 20 prosenttiin. 

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksut 

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksusta säädetään tietoyhteiskuntakaaren 293 ja 294 §:ssä. Kyseessä on kiinteämääräinen veronluonteinen maksu, jossa maksuvelvollisia ovat Yleisradio Oy sekä toimiluvanvaraisen televisio- ja radiotoiminnan harjoittajat. Valvontamaksua koskevan sääntelyn tavoitteena on turvata Viestintäviraston valvontatehtävän rahoitus. 

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun suuruus vaihtelee eri maksuluokissa. Velvollisuus maksun suorittamiseen on sidottu kuhunkin toiminnan harjoittajan toimiluvan mukaiseen televisio- tai radio-ohjelmistoon, joka on valvonnan kohteena. Yritykset on jaettu maksuluokkiin niiden kustannusten huomioon ottamiseksi, jotka Viestintävirastolle keskimäärin aiheutuvat kuhunkin maksuluokkaan kuuluvia yrityksiä koskevien tehtävien hoitamisesta. Valvontamaksun määrässä otetaan huomioon sekä kussakin maksuluokassa olevien yritysten valvonnassa Viestintävirastolle aiheutuva työmäärä että osuus koko toimialan liikevaihdosta. Samassa maksuluokassa olevilla televisio- tai radiotoiminnan harjoittajilla on samansuuruinen maksu. 

Yleisradio Oy:n vuosittainen valvontamaksu on tietoyhteiskuntakaaren 294 §:n mukaan 165 000 euroa. Muuta kuin alueellista televisiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 16 000 euroa, alueellista televisiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 800 euroa, radiotoimintaa valtakunnallisen tai siihen rinnastetun toimiluvanvaraisen käytön taajuuksilla harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 8 000 euroa, radiotoimintaa alueellisen tai paikallisen toimiluvanvaraisen käytön taajuuksilla harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 800 euroa ja vain televisioverkossa radiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 8 000 euroa kutakin toimiluvan mukaista tv- tai radio-ohjelmistoa kohden (lukuun ottamatta rinnakkaislähetyksiä). Yleisradio Oy:n osuus maksun kokonaiskertymästä on 27 prosenttia, kaupallisten televisiotoimijoiden 52 prosenttia ja radiotoimijoiden 21 prosenttia. 

Viestintäviraston tehtävänä on valvoa tietoyhteiskuntakaaren sekä sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten noudattamista eräin poikkeuksin (tietoyhteiskuntakaari 303 §). Viestintävirasto valvoo televisio- ja radiotoimintaa muun muassa käsittelemällä katsojien ja kuuntelijoiden tekemiä valituksia, tekemällä valvontatutkimuksia ja -selvityksiä sekä osallistumalla ajankohtaisten kysymysten selvittämiseen ja muuhun televisio- ja radiotoimintaa koskevaan yhteistyöhön. Viestintävirasto valvoo, että ohjelmatoiminnan harjoittajat noudattavat tietoyhteiskuntakaaren säännöksiä mainonnasta, sponsoroinnista ja teleostoslähetyksistä. Viraston tehtävänä on lisäksi valvoa, että televisioyhtiöt täyttävät laissa ja asetuksessa säädetyt ääni- ja tekstityspalveluvelvoitteensa sekä ohjelmistojen eurooppalaisuutta koskevat velvoitteet. 

Viestintäviraston Yleisradion toiminnan valvontaan liittyvistä tehtävistä säädetään Yleisradio Oy:stä annetussa laissa (1380/1993). Viestintävirasto valvoo Yleisradiolta laissa edellytettyä velvollisuutta eriyttää toiminta, aineistot ja verkkopalvelut sekä sitä, että käytössä ei ole alihinnoittelua tai ristikkäistukia. Virasto valvoo myös mainonnan ja sponsoroinnin kiellon noudattamista. Yleisradion on lisäksi toimitettava vuosittain kertomus toiminnastaan sekä tilinpäätösasiakirjansa Viestintävirastolle, joka antaa niiden perusteella eduskunnalle lausunnon. Viestintäviraston tulee lausunnossaan arvioida sitä, täyttääkö Yleisradion julkisen palvelun toiminta sille viraston valvottaviin kuuluvien säännösten suhteen lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Viestintävirasto ei kuitenkaan arvioi julkisen palvelun sisältöä tai julkisen palvelun tehtävän toteutumista, koska se kuuluu Yleisradion hallintoneuvoston toimivaltaan. 

Viestintäpalvelun ja päätelaitteen kytkykauppa 

Tietoyhteiskuntakaaren 113 §:ssä säädetään liittymien kytkykaupasta. Jos teleyritys kytkee päätelaitetta ja viestintäpalvelua koskevan sopimuksen toisiinsa siten, että se vaikuttaa hyödykkeiden ostohintaan, eli tekee niin sanotun kytkykaupan, teleyrityksen tulee tarjota vastaavaa viestintäpalvelua tilaajalle myös ilman päätelaitetta. Kytkykaupassa käyttäjä siis voi esimerkiksi ostaa puhelimen halvemmalla, jos hän tekee samalla liittymäsopimuksen tietyn operaattorin kanssa. Liittymää tarjotessa teleyrityksen on markkinoinnissaan ilmoitettava kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun 12 §:ssä tarkoitettujen tietojen ohella myös kytkykaupasta kuluttajalle aiheutuvien lisäkustannusten kokonaismäärä. Teleyritys saa estää toisen teleyrityksen liittymän käytön kytkykauppaan kuuluvassa päätelaitteessa. Esto on kuluttajan pyynnöstä purettava viipymättä, kun liittymäsopimus päättyy ja eston purkamisesta ei saa periä kuluttajalta maksua. 

Tietoyhteiskuntakaaren nykyiset säännökset kytkykaupan osalta vastaavat pääosin viestintämarkkinalain 70 §:ää (HE 112/2002 vp, HE 81/2005 vp, HE 109/2008 vp, HE 238/2010 vp). Säännökset eivät perustu EU-oikeuteen, vaan ovat kansallista lainsäädäntöä. 

Tietoyhteiskuntakaaren 116 §:n 4 momentin mukaan kytkykaupan yhteydessä kuluttajalla on aina oikeus irtisanoa määräaikainen sopimus päättyväksi kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos hän suorittaa käyttämättä jäävään sopimusaikaan kohdistuneet maksut sekä tällaisen tilanteen varalta mahdollisesti sovitut muut maksut.  

2.2  Ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

Ohjelmistojen eurooppalaisuusosuutta koskeva EU:n sääntely 

Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 artiklassa säännellään eurooppalaisten televisio-ohjelmien jakelua ja tuotantoa. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin, että lähetystoiminnan harjoittajat varaavat eurooppalaisille teoksille suurimman osan lähetysajastaan, johon ei lueta uutisille, urheilutapahtumille, kilpailunomaisille viihdeohjelmille, mainoksille tekstitelevisiopalveluille ja teleostoslähetyksille varattua aikaa. Tämä osuus olisi saavutettavissa asteittain noudattaen tarkoituksenmukaisia perusteita ottaen huomioon lähetystoiminnan harjoittajan tiedonvälityksellisen, kasvatuksellisen, kulttuurillisen ja viihteen välitykseen liittyvän vastuun katsojia kohtaan. Edelleen jos säädettyä osuutta (51 prosenttia) ei voida saavuttaa, osuus ei saa olla pienempi kuin kyseisen jäsenvaltion keskimääräinen osuus vuonna 1988. Edellä kuvattuja direktiivin 16 artiklan säännöksiä ei sovelleta paikallisille yleisöille tarkoitettuihin televisiolähetyksiin, joita ei lähetetä kansallisessa televisioverkossa. 

Direktiivin perustelujen mukaan ohjelmistojen eurooppalaisuusvaatimuksen osalta tulee ottaa huomioon erityisesti kehitys edellisiin vuosiin nähden, ensilähetysten osuus ohjelmistossa, uusien televisioyrittäjien erityisolosuhteet ja niiden jäsenvaltioiden erityistilanne, joissa on alhainen audiovisuaalinen tuotantokapasiteetti tai suppea kielialue (direktiivin johdantolause 65). Lisäksi direktiivin mukaan eurooppalaisten teosten suhteelliset osuudet on toteutettava ottaen huomioon taloudelliset tosiseikat, jolloin asteittainen järjestelmä tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen (johdantolause 67).  

Ohjelmistojen eurooppalaisuutta koskeva lainsäädäntö muissa maissa 

Ruotsin radio- ja televisiolain 7 §:n mukaan ohjelmistosta 1) vähintään puolet tulee olla eurooppalaista alkuperää ja 2) vähintään 10 prosenttia vuosittaisesta ohjelma-ajasta tai 10 prosenttia tietyn ohjelman tekemiseen käytetystä budjetista tulee liittyä eurooppalaista alkuperää olevaan ohjelmistoon, jonka itsenäiset tekijät ovat tuottaneet. Mahdollisimman suuri osa ohjelmistosta tulee olla tuotettu viiden vuoden sisällä sen julkaisemisesta. Ohjelmistoaikaan ei lueta uutisille, urheilutapahtumille, kilpailunomaisille viihdeohjelmille, mainoksille, tekstitelevisiopalveluille ja teleostoslähetyksille varattua aikaa. Televisio-ohjelmien tulisi sisältää mahdollisimman paljon ruotsinkielistä ohjelmistoa, jonka näyttelijät tai tekijät ovat ruotsalaisia. 

Saman lain 6 §:n mukaan vuodesta 2011 lähtien av-lähetysten, joita on tuettu valtion taholta, tulee ilman erityisiä perusteita, sisältää merkittävissä määrin ruotsinkielistä ohjelmistoa, jonka näyttelijät tai tekijät ovat ruotsalaisia. Lain 5 §:n mukaan toimija, joka lähettää televisio-ohjelmaa, tulee raportoida viranomaisille 6 ja 7 §:ssä säädettyjen ohjelmistojen toteutuneista eurooppalaisuus- ja kotimaisuusvaatimuksista. 

Alankomaiden Mediawet-laissa on artiklassa 2.115 - 2.116 maininta eurooppalaisuuskiintiöistä. Laissa viitataan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin ja todetaan, että jokaisen kansallista tai alueellista julkista mediapalvelua tarjoavan toimijan ohjelmien tulisi sisältää vähintään viisikymmentä prosenttia eurooppalaista sisältöä, kuten direktiivissä todetaan. Viranomainen voi erityistapauksissa myöntää kevennyksiä edellä mainittuun määräykseen, jos kyse on väliaikaisesta tilanteesta. 

Saksan televiestintää koskeva perussäädös on televiestintälaki (Telekommunikationgesetz). Siinä ei ole säännöksiä eurooppalaisuuskiintiöistä. Lähetys- ja televisiotoiminnan järjestämistä koskee osavaltioiden välinen radiovaltiosopimus (Rundfunkstaatsvertrag). Sopimus koskee julkista lähetystoimintaa sekä yksityistä lähetystoimintaa, jonka osalta on voimassa myös osavaltiotasoisia lakeja. Radiovaltiosopimuksen 6 §:ssä on säädetty eurooppalaisuuskiintiöistä seuraavaa: 

(1) Televisiolähetystoiminnan harjoittajien tulee edistää saksalaisten ja eurooppalaisten elokuva- ja televisiotuotteiden suojelua ns. kulttuuriomaisuutena ja osana audiovisuaalista perintöä. 

(2) Saksankielisen ja eurooppalaisen alueen monimuotoisuuden takaamiseksi sekä eurooppalaisten elokuva- ja televisiotuotteiden edistämiseksi televisiolähetystoiminnan harjoittajien tulee varata suurin osa lähetysajastaan eurooppalaisille teoksille, jotka on tarkoitettu elokuvien, tv-ohjelmien, sarjojen, dokumenttien ja vastaavien tuotantojen lähettämiseen kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä on säädetty. 

(3) Televisio-ohjelmista huomattavan osan tulisi sisältää kotimaisia tuotantoja. Sama pätee televisio-ohjelmiin, sikäli kuin se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. 

(4) Julkisen palvelun yleisradioyhtiöillä on kannattavuuden ja talouden periaatteet huomioon ottaen oikeus osallistua elokuvien edistämiseen sekä laadullisesta että määrällisestä näkökulmasta. 

Kansainväliset velvoitteet ja EU:n sääntely ohjelmistojen saattamisesta näkö- ja kuulorajoitteisten saataville  

Suomi on allekirjoittanut vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon suojelemista ja edistämistä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (jäljempänä YK:n vammaissopimus). Sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan sopimusvaltioiden on taattava vammaisille mahdollisuus päästä osallisiksi muun muassa televisio-ohjelmista ja elokuvista yhdenvertaisesti muiden väestöryhmien kanssa. Lisäksi sopimuksen artiklassa 9 säädetään esteettömyydestä ja todetaan muun muassa, että sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään. YK:n vammaissopimus on osa Suomen kansallista velvoittavaa lainsäädäntöä. 

Audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin (2010/13/EU) 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on rohkaistava lainkäyttövaltaansa kuuluvia mediapalvelun tarjoajia varmistamaan, että niiden palvelut saatetaan asteittain näkö- ja kuulovammaisten henkilöiden käytettäviksi. 

2.3  Nykytilan arviointi

Ohjelmistotoimilupasääntely 

Tietoyhteiskuntakaaren säännöksiä ohjelmistotoimilupien myöntämistä on sovellettu runsaat kaksi vuotta. Tänä aikana Viestintävirasto on myöntänyt osan radion ja television ohjelmistotoimiluvista ja osan on myöntänyt valtioneuvosto sen jälkeen, kun Viestintävirasto on siirtänyt hakemukset liikenne- ja viestintäministeriölle. Hakemusten siirtäminen ministeriölle on johtunut siitä, että samoihin radiotaajuuksiin tai kanavanippuihin on ollut enemmän hakijoita kuin ohjelmistotoimilupia on voitu myöntää. Voimassa olevissa tietoyhteiskuntakaaren säännöksissä lähtökohtana on ollut, että Viestintävirasto myöntää toimiluvan kun tietoyhteiskuntakaaressa säädetyt toimiluvan myöntämisedellytykset (25 § 1 momentti tai 35 § 1 momentti) täyttyvät. Lähtökohtana on myös ollut, ettei Viestintävirasto sisällytä toimilupiin erityisiä ehtoja. Valtioneuvosto voi sen sijaan sisällyttää ohjelmistotoimilupiin lakiin perustuvia ehtoja (27 ja 37 §). 

Viime aikoina on noussut esille tarve harkita hakijan aikaisempaan ohjelmatoiminnan lainmukaisuutta uusien ohjelmistotoimilupien ja radiolupien myöntämisen edellytyksenä. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun radiotoimintaan käytettävän radioluvan hakija on aikaisemmassa ohjelmatoiminnassaan rikkonut arpajaislain mainontaa koskevia säännöksiä, eikä toimija ole korjannut toimintaansa poliisihallituksen valvontatoimista huolimatta. Voimassa olevan lain mukaan Viestintävirasto ei voi ottaa huomioon tällaista hakijan aikaisemmassa toiminnassaan osoittamaa piittaamattomuutta ohjelmatoimintaa koskevia säännöksiä kohtaan, kun toimiluvan haltija hakee esimerkiksi uutta lyhytaikaista ohjelmatoimilupaa (28 §) tai radiolupaa (40 §).  

Edelleen ohjelmistotoimiluvan myöntämisen esteenä ei voimassa olevan lain mukaan ole sitä, että hakija on rikkonut kuvaohjelmalain 6 §:n säännöksiä lapsille haitallisten ohjelmien lähetysajasta tai syyllistynyt rikoslain 11 luvun 10 tai 10 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. 

Samoin esille on noussut tarve voida peruuttaa ohjelmistotoimilupa, jos edellä mainittuja rahapelien mainontaa tai alaikäiselle haitallisten ohjelmien lähetysaikoja koskevia säännöksiä on rikottu. Voimassa olevan lain mukaan ohjelmistotoimilupa voidaan peruuttaa, jos ohjelmistotoimiluvanhaltija on syyllistynyt rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Ohjelmatoiminnan lainmukaisuuden nykyistä laajempi arviointimahdollisuus toimiluvan myöntämis- ja peruuttamisedellytyksenä auttaisi osaltaan varmistamaan oikeudenmukaista ja tasapuolista lupakäytäntöä. 

Viestintäpalvelun ja päätelaitteen kytkykauppa 

Matkapuhelimen ja matkapuhelinliittymän kytkykauppa oli kiellettyä vuoteen 2006 saakka, jolloin kytkykauppakiellosta päätettiin luopua uudempaa teknologiaa hyödyntävien matkapuhelinten kaupan osalta. Lakimuutoksen tavoitteena oli edistää tietoyhteiskunnan kehitystä paremmin tukevien matkaviestinverkkojen käyttöönottoa. Teknisen kehityksen myötä kytkykauppaa koskevalle sääntelylle ei nähdä olevan tarvetta nykyisessä markkinatilanteessa. Sääntely voidaan jättää viestintäpalvelusopimusten sääntelyn ja yleisten kuluttajansuojaoikeudellisten periaatteiden varaan. Koska esityksessä ehdotetaan kumottavaksi kytkykauppaa koskeva 113 §, myös lain 116 §:n 4 momentin säännös kytkykauppaan liittyvän määräaikaisen sopimuksen irtisanomisesta voidaan kumota. Tietoyhteiskuntakaaren 116 §:n 4 momentin mukaan kytkykaupan yhteydessä kuluttajalla on aina oikeus irtisanoa määräaikainen sopimus päättyväksi kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos hän suorittaa käyttämättä jäävään sopimusaikaan kohdistuneet maksut sekä tällaisen tilanteen varalta mahdollisesti sovitut muut maksut. 

Ohjelmiston eurooppalaisuus 

Viime aikoina on noussut esiin tarve joustavoittaa ohjelmiston eurooppalaisuutta koskevaa sääntelyä audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mahdollistamissa puitteissa. Direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin, että lähetystoiminnan harjoittajat varaavat eurooppalaisille teoksille suurimman osan lähetysajastaan. Voimassa olevan lain mukaan lähetystoiminnan harjoittajien on varattava eurooppalaisille teoksille suurin osa lähetysajastaan, mutta Suomessa lähetystoiminnan harjoittajilla on useiden kanavien osalta ollut vaikeuksia noudattaa vaatimusta ja eurooppalaisen sisällön osuus on siten joissain tapauksissa jäänyt alle puoleen ohjelma-ajasta. 

Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville 211 § 

Ääni- ja tekstitysvelvoite on toukokuussa 2017 päättyneellä television ohjelmistotoimilupakaudella koskenut Yleisradion ohjelmistojen lisäksi MTV Oy:n MTV3-kanavaa ja Sanoma Media Finland Oy:n Nelonen kanavaa. Tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä ääni- ja tekstitysvelvoite liitettiin kaupallisen televisiotoiminnan osalta uudentyyppiseen yleisen edun ohjelmistotoimilupaan, josta säädetään tietoyhteiskuntakaaren 26 §:ssä. Toukokuussa 2017 käynnistyneelle uudelle television ohjelmistotoimilupakaudelle ei ole kuitenkaan haettu eikä myönnetty yhtäkään yleisen edun ohjelmistotoimilupaa. Jotta näkö- ja kuulorajoitteisten ääni- ja tekstityspalvelut voitaisiin turvata myös jatkossa, on tietoyhteiskuntakaaren 211 §:ää tarpeen muuttaa.  

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksut 

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun määrää koskeva tietoyhteiskuntakaaren 294 §:n 1 momentti vastaa pääosin tietoyhteiskuntakaarella kumotun televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 35 c §:ää, joka tuli voimaan vuoden 2008 alussa (HE 49/2007). Tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä säännökseen lisättiin kuitenkin poikkeus, jonka mukaan 16 000 euron suuruista ohjelmistokohtaista valvontamaksua ei perittäisi rinnakkaislähetyksistä (SD- ja HD-kanavat). Rajaus soveltuu tapauksiin, joissa maanpäällisen televisiotoiminnan harjoittajalle on myönnetty useampi toimilupa samalle ohjelmistolle. Lähetyksen sisältö on tällöin identtinen, mutta esimerkiksi lähetystekniikka on erilainen eri kanavanipuissa. Ennen tietoyhteiskuntakaaren voimaantuloa televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun budjetti oli ylijäämäinen, mutta rinnakkaislähetyksiä koskeva poikkeus pienensi maksukertymää noin 270 000 eurolla, mikä vastasi reilun 21 prosentin pudotusta maksukertymässä. Aiempien vuosien selvästi ylijäämäinen budjetti on näin ollen lähestulkoon tasapainottunut.  

Tammikuussa 2013 voimaan tulleen Yleisradio-lain muutoksen (laki 474/2012) myötä Viestintävirastolle tuli Yleisradion toiminnan valvontaan liittyen uusia tehtäviä, kuten mainonnan ja sponsoroinnin kiellon noudattamisen valvonta, mikä on virastolta saatujen tietojen mukaan johtanut lukuisiin yhteydenottoihin ja valvontatapauksiin. Samalla Viestintävirasto sai uusia Yleisradion talouden valvontaan liittyviä tehtäviä. Yleisradion valvontamaksua ei kuitenkaan tässä yhteydessä nostettu eikä valvontaan osoitettu lisäresursseja. Viestintäviraston mukaan Yleisradion ja kaupallisten televisio- ja radiotoiminnan harjoittajien valvontamaksut eivät ole oikeassa suhteessa valvontatehtävien määrään nähden. Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun määrää koskevaa tietoyhteiskuntakaaren 294 §:ää on tämän vuoksi perusteltua muuttaa siten, että se vastaisi paremmin nykytilannetta. 

3.1  Ohjelmistotoimilupasääntely

Ehdotetulla muutoksella ohjelmistotoimilupasääntelyyn ja radiolupasääntelyyn laajennettaisiin Viestintäviraston oikeusharkintaa digitaalisten ohjelmistotoimilupien ja analogisen radion ohjelmistotoimilupien myöntämisessä siten, että ohjelmistotoimilupa myönnettäisiin hakijalle, jonka ei perustellusta syystä epäillä rikkovan säännöksiä, jotka koskevat kiihottamista kansanryhmää vastaan (rikoslain 11 luvun 10 ja 10 a §), lapsille haitallisten ohjelmien lähetysaikoja (kuvaohjelmalain 6 §) tai rahapelien markkinointia (arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohta). Sama Viestintäviraston oikeusharkinta ulotettaisiin myös lyhytaikaisten radiolupien myöntämiseen analogisessa radiotoiminnassa. On tärkeää, että toimilupia myönnettäessä voidaan ottaa huomioon hakijan aikaisempi välinpitämätön suhtautuminen ohjelmatoimintaa koskevaa sääntelyä kohtaan.  

Ohjelmistotoimiluvan peruuttamisen edellytyksiin ehdotetaan lisättävän se, että ohjelmistotoimiluvanhaltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohdan tai kuvaohjelmalain 6 §:n säännöksiä. Viittaus rikoslain säännöksiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on jo voimassa olevassa laissa. Tarkoitus on, että ehdotettuja säännöksiä sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa oleviin toimilupiin.  

3.2  Ohjelmiston eurooppalaisuus

Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 artikla sallii jäsenvaltioille jossain määrin joustavuutta ohjelmistojen eurooppalaisuusvaatimuksen osalta, minkä vuoksi nykyisiä direktiivin tiukkaan tulkintaan perustuvia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi joustavammaksi. Jos televisiotoiminnan harjoittajan ohjelmisto ei saavuta yli 50 prosentin eurooppalaisuusosuutta, toiminnan harjoittajan tulisi ilmoittaa syyt tähän Viestintävirastolle sekä pyydettäessä myös suunnitelma, minkä ajan kuluessa ohjelmisto saavuttaa vaaditun eurooppalaisuusosuuden. Tällöin ohjelmiston eurooppalaisuusosuuden on oltava kuitenkin vähintään samalla tasolla kuin edellisellä valvontajaksolla. 

3.3  Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tietoyhteiskuntakaaren 211 § ohjelmistojen saattamisesta näkö- ja kuulorajoitteisten saataville. Voimassa olevan 211 §:n mukaan ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettuihin julkisen palvelun ohjelmistoihin sekä tietoyhteiskuntakaaren 26 §:ssä tarkoitettuun yleisen edun televisiotoimintaan kuuluviin ohjelmistoihin. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ääni- ja tekstitysvelvoite ei koskisi kaupallisten televisiotoiminnan harjoittajien osalta ainoastaan lain 26 §:ssä tarkoitettuja yleisen edun ohjelmistoja, vaan ääni- ja tekstityspalvelu olisi liitettävä myös sellaisiin tietoyhteiskuntakaaren 25 §:ssä tarkoitetun valtakunnallisen ohjelmistotoimiluvan nojalla lähetettäviin ohjelmistoihin, jotka palvelevat useita eri yleisöryhmiä. Tällaisia ohjelmistoja olisivat monipuoliset, päivittäin suomen- tai ruotsinkielisiä ohjelmia sisältävät ohjelmistot, jotka sisältävät päivittäin myös uutisia tai ajankohtaisohjelmia. Tarkemmat säännökset pykälässä tarkoitetuista ohjelmistoista ja velvoitteen käytännön toteutuksesta annetaan valtioneuvoston asetuksella. Esitystä valmisteltaessa on katsottu, että velvoite tulisi sovellettavaksi valtakunnallisiin yleisohjelmistoihin, joita ovat MTV3 ja Nelonen. 

Ehdotettu muutos on tarpeen näkö- ja kuulovammaisten sananvapauteen sisältyvän oikeuden ottaa vastaan viestejä turvaamiseksi. Ohjelmien tekstityksestä hyötyvät myös ikääntyneet henkilöt, joiden kuulo on heikentynyt, sekä maahanmuuttajat. Tekstitys mahdollistaa lisäksi televisio-ohjelmien seuraamisen tilanteissa, joissa se olisi muutoin mahdotonta esimerkiksi taustahälyn vuoksi. 

3.4  Radiomainonta

Radiomainosten lähetysajan enimmäismäärästä ehdotetaan luovuttavan kokonaan. Radiomainokset olisi kuitenkin edelleen erotettava radio-ohjelmista äänitunnuksella tai muulla selkeällä tavalla. Radiomainosten määrällinen rajoittaminen ei ole enää muuttuneessa toimintaympäristössä tarkoituksenmukaista. Maanpäällisiä radiolähetyksiä on tarjolla runsaasti ja esimerkiksi internet-radion myötä eri sisältöjä on tarjolla lähes rajattomasti. Muutoksella kevennettäisiin sääntelyä ja joustavoitettaisiin radiomainosten sijoittelua, mikä loisi paremmat toimintaedellytykset radiotoimialalle. Lisäksi myös viranomaisvalvontaan tarvittavien resurssien määrä vähenee. 

3.5  Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksut

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun määrää koskevaa lain 294 §:n 1 momenttia siten, että Yleisradio Oy:n valvontamaksua korotettaisiin ja kaupallisten televisio- ja radiotoimijoiden maksua vastaavasti alennettaisiin. Ehdotettu muutos on tarpeen, sillä Viestintäviraston valvontatehtävät ovat Yleisradion osalta merkittävästi lisääntyneet vuoden 2013 alussa voimaan tulleiden Yleisradio-lain muutosten yhteydessä. Kaupallisten televisio- ja radiotoimijoiden osalta valvontatehtävät ovat puolestaan vähentyneet tietoyhteiskuntakaaren voimaantulon jälkeen. 

3.6  Viestintäpalvelun ja päätelaitteen kytkykauppa

Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi tietoyhteiskuntakaaren 113 § viestintäpalvelun ja päätelaitteen kytkykaupasta sekä kytkykauppaan liittyvä 116 §:n 4 momentti. Säännökset esitetään kumottaviksi tarpeettomina, koska teknisen kehityksen myötä sääntelylle ei ole enää tarvetta. Kytkykauppaa koskeva lainsäädäntö tuli voimaan aikana, jolloin sääntelyllä pyrittiin edistämään vanhentuneen matkaviestinverkon laitekannan uudistumisesta. Lisäksi säännökset eivät perustu EU-lainsäädäntöön, vaan ne ovat kansallista lainsäädäntöä. Säännösten kumoaminen edistäisi myös pääministeri Juha Sipilän hallituksen normien purun tavoitetta. 

3.7  Kirjanpidollinen eriyttämisvelvollisuus

Ehdotuksella vähennettäisiin teleyrityksen velvollisuuksia, kun huomattavan markkinavoiman teleyritykselle on määrätty kirjanpidollisen eriyttämisen velvollisuus siten, ettei yhtiön tilintarkastajan tulisi enää tarkastaa yhtiön eriyttämislaskelmia. Nykyinen säännös ei perustu EU-lainsäädäntöön. 

4.1  Vaikutukset kuluttajien asemaan

Kytkykauppaa koskevan sääntelyn purkamisella ei olisi merkittäviä vaikutuksia kuluttajien asemaan. Siten sääntely voidaan jättää viestintäpalvelusopimusten sääntelyn ja yleisten kuluttajansuojaoikeudellisten periaatteiden varaan ilman, että kuluttajien asema heikkenisi. Edellä kuvatulla tavalla 113 §:n mukaiset kytkykaupat ovat menettäneet merkitystään tietoyhteiskuntakaaren voimaan tulon jälkeen. Nykyisin esimerkiksi puhelimet myydään yleensä erillään varsinaisesta liittymäsopimuksesta niin sanotusti omana osamaksusopimuksena. 

4.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Toimilupien myöntämisen ehtoihin ehdotetut muutokset lisäisivät jonkin verran viranomaisten työtä toimilupien myöntämisen yhteydessä, koska toimilupaviranomaisen pitäisi tarkistaa toimiluvan myöntämisen edellytykset. Radiomainonnan määrää koskevien sääntöjen kumoaminen vähentäisi Viestintäviraston valvontatehtäviä. Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksujen muutokset on suunniteltu niin, ettei muutoksilla ole vaikutuksia Viestintäviraston keräämiin kokonaismaksuihin. 

5.1  Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Lausuntoja annettiin yhteensä 31. Lausunnon antoivat Digita Oy, Discovery Networks Finland Oy, DNA Oyj, Effi - Electronic Frontier Finland ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Elisa Oyj, FiCom ry, Finnet-liitto ry, Invalidiliitto ry, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI, Kansan Radioliitto ry, Kehitysvammaliitto ry, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Kopiosto ry, Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry, Kuuloliitto ry, Medialiitto ry, MTV Oy, Näkövammaisten liitto ry, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Poliisihallitus, Sanoma Media Finland Oy, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Radio- ja Viestintäjärjestö ry, Tampereen yliopisto, Telia Finland Oyj, Vapaa-ajattelijain liitto ry, Viestintävirasto ja Yleisradio Oy. 

Yleisesti lausunnoissa kannatettiin esityksen tavoitteita sujuvoittaa sääntelyä hallituksen kärkihankkeen mukaisesti. 

Ohjelmistotoimilupasääntely 

Sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Poliisihallitus ja Viestintävirasto kannattivat arpajaislain rahapelien markkinointia koskevien säännösten rikkomisen huomioonottamista toimilupia myönnettäessä sekä vastaavasti perusteena toimiluvan peruuttamiselle. Poliisihallituksen lausunnon johdosta viittaus arpajaislakiin korjattiin esityksen jatkovalmistelussa. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja Viestintävirasto kannattivat myös kuvaohjelmalain 6 §:n huomioon ottamista toimilupia myönnettäessä sekä vastaavasti perusteena toimiluvan peruuttamiselle. Myös Tampereen yliopisto kannatti ehdotettuja muutoksia ohjelmistotoimilupien myöntämisedellytyksiin. Kansallinen audiovisuaalinen Instituutti esitti lausunnossaan harkittavaksi, että ohjelmistotoimiluvan myöntämisen edellytyksenä olisi koko kuvaohjelmalain noudattaminen esitetyn 6 §:n sijasta. Esityksen jatkovalmistelussa on kuitenkin säilytetty viittaus vain 6 §:ään, jotta ohjelmistotoimiluvan myöntämisedellytykset pysyisivät mahdollisimman tarkkarajaisina. Oikeusministeriö esitti tarkennuksia ohjelmistotoimiluvan myöntämistä koskevien muutosten perusteluihin ja esitystä on täydennetty tältä osin. 

Osa lausunnonantajista (Medialiitto ry., Sanoma Media Finland Oy ja Discovery Networks Finland) vastusti ehdotettuja ohjelmistotoimiluvan ja radiotoimiluvan myöntämisedellytyksiä. Lausunnoissa katsottiin muun muassa, että ehdotus merkitsee viranomaisen ennakollista puuttumista sananvapauteen ja että ehdotus puuttuu suhteettomalla tavalla tiedotusvälineiden toimintaan. Erityisesti arpajaislain markkinointisäännösten ja kuvaohjelmalain lähetysaikoja koskevien säännösten rikkomista pidettiin liian kevyinä perusteina sananvapauden ennakolliseen rajoittamiseen. 

Effi – Electronic Frontier Finland ry vastusti lausunnossaan rahapelien markkinointia koskevan säännöksen sekä kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevien rikoslain säännösten huomioon ottamisen toimilupien myöntämisedellytyksissä ja peruuttamisperusteissa. Oikeusministeriöllä ei ollut huomautettavaa ehdotettuihin ohjelmistotoimiluvan peruuttamista koskeviin säännöksiin. 

Ohjelmiston eurooppalaisuus  

Televisiotoimijat toivoivat lausunnossaan, että hallitus etsisi keinoja direktiivissä säädetyn eurooppalaisuusvaatimuksen lieventämiseksi. Ne esittivät, että ohjelmistojen vaadittua eurooppalaisuusosuutta voitaisiin mitata lähetystuntien ohella myös ohjelmistojen ostobudjeteista. Eurooppalaiset ja kotimaiset sisällöt ovat kustannuksiltaan yleensä moninkertaiset ei-eurooppalaisiin sisältöihin verrattuna. Katsottiin, että eurooppalaisten audiovisuaalisten sisältöjen tuottamista pitäisi tukea muilla, markkinoiden toimintaa vähemmän rajoittavilla tavoilla.  

Viestintävirasto toivoi hallinnollisesti kevyempää sääntelyä. Opetus- ja kulttuuriministeriö piti huolestuttavana, että esityksessä muutettaisiin audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tulkintaa ohjelmistojen eurooppalaisuusvaatimuksesta. Sen mukaan tulkinnan joustavuuden tulisi koskea lähtökohtaisesti ainoastaan väliaikaisia ja poikkeuksellisia tilanteita. Myös Tampereen yliopiston mielestä ehdotettu muutos heikentäisi ohjelmatarjonnan laatua ja yksipuolistaisi tarjontaa. Säännöksen jatkovalmistelussa päädyttiin siihen, että maksutelevisiokanavat vapautettaisiin ohjelmiston eurooppalaisuusvaatimuksesta. Muiden televisiotoimijoiden osalta sääntelyä joustavoitettiin.  

Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville  

Lausunnonantajista erityisesti sosiaali- ja terveysministeriö, Viestintävirasto ja Kuluttajaliitto ry kannattivat tv-ohjelmien ääni- ja tekstitysvelvoitetta koskevaan 211 §:n ehdotettuja muutoksia. Invalidiliitto ry, Kuuloliitto ry, Kuurojen liitto ry, Kehitysvammaliitto ry ja Näkövammaisten liitto ry puolestaan katsoivat, että ääni- ja tekstityspalveluvelvoitteen tulisi olla esitettyä laajempi.  

Medialiitto ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Sanoma Media Finland Oy, MTV Oy ja Discovery Networks Finland Oy pitävät ääni- ja tekstitysvelvoitteeseen ehdotettuja muutoksia kohtuuttomina ja ehdottavat, että ääni- ja tekstityspalvelusta aiheutuvat kustannukset tulisi korvata täysimääräisesti myös kaupallisille tv-toimijoille. Lausunnonantajat perustelevat kantaansa sillä, että kyseessä on taloudellisesti kannattamaton palvelu erityisryhmille ja palvelu on näin ollen osa Yleisradiolle asetettua julkisen palvelun velvoitetta.  

Radiomainontaa koskevat säännökset  

Määrällisten mainonnan rajoitusten poistaminen radiotoiminnassa sai runsaasti kannatusta, sillä ehdotuksen mukaan mainonnan määrä rajautuisi jatkossa markkinaehtoisin perustein, joita ovat esimerkiksi kuluttajien halukkuus vastaanottaa mainontaa sekä mainosajan kilpailukykyinen hinnoittelu. 

Tampereen yliopisto ja Kansan Radioliitto ry näkivät asiassa haittoja, esimerkiksi mainonnan sääntelyn poistaminen vähentäisi ohjelmiston informaatioarvoa, laatua ja kuunneltavuutta. 

Kytkykauppa 

Kytkykauppasääntelyn purkamista kannatettiin lausunnoissa yleisesti, mutta tuotiin myös esiin, että sääntelyn purkamisen seurauksia tulee seurata ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin, jos ongelmia ilmenee. Esityksen perusteluita tarkennettiin kytkykauppasääntelyn osalta siten, että kytkykauppasopimusten tarjoaminen on yhä mahdollista jatkossa yleisiä kuluttajaoikeudellisia sääntöjä noudattaen. Operaattoreilla on myös jatkossa esimerkiksi oikeus estää toisen teleyrityksen liittymän käyttö kytkykauppaan kuuluvassa päätelaitteessa kuten tälläkin hetkellä. Lisäksi ehdotukseen sisällytettiin siirtymäsäännös, jonka mukaan ennen tämän lain voimaan tuloa tehtyihin kytkykauppasopimuksiin sovelletaan tällä hetkellä voimassa olevaa tietoyhteiskuntakaaren sääntelyä. 

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksut 

Viestintävirasto, FiCom ry, Discovery Networks Finland Oy, Medialiitto ry ja MTV Oy kannattavat televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun keventämistä kaupallisista televisio- ja radiotoimijoilta. Osa lausunnonantajista toivoo, että maksut voitaisiin tulevaisuudessa poistaa kokonaan. Yleisradio Oy hyväksyy kertaluonteisen maksunsa korotuksen määrän ja perusteet.