1.1  Tausta

Valtiovarainministeriö asetti 8.3.2019 koko valtionhallinnon valtionavustustoimintaa koskevan kehittämishankkeen, jossa digitalisoidaan valtionavustusprosessi. Hankkeen tavoitteena on lisätä valtionavustustoiminnan vaikuttavuutta, tehokkuutta, yhdenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä kehittämällä koko valtionhallinnon kattava digitalisoitu valtionavustusprosessi, joka sisältää asiakaslähtöisen yhtenäisen toimintamallin ja sitä tukevat verkkopalvelut.  

Uudistuksella edistetään hyvää ja avointa hallintoa, valtionavustustoiminnassa syntyvän tiedon saatavuutta ja käyttöä, varmistetaan avustuspäätösten avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta, vähennetään avustusten päällekkäisyyttä sekä parannetaan avustusten tarkoituksenmukaista kohdentumista, strategista ohjausta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tarkoituksena on myös tukea valtionavustusten aseman selkeyttämistä politiikkaohjauksen välineenä. Tästä syystä hankkeessa pyritään edistämään valtionhallinnon eri valtionapuviranomaisten yhteistyötä ja löytämään eri vaihtoehtoja valtioavustusrahoituksen aiempaa selkeämmäksi kuvaamiseksi. Tarkoituksena on, ettei ministeriöiden nykyinen toimivalta sektorinsa valtionavustusasioissa muutu. 

Valtionavustustoiminnan vaikuttavuuden lisäämiseksi edistetään tiedon laaja-alaista hyödyntämistä toiminnan johtamisessa sekä monialaista yhteistyötä valtionavustusten hakijoiden ja valtionapuviranomaisten kanssa. Tavoitteena on myös parantaa toiminnan tuottavuutta asiakaslähtöisen yhtenäisen toimintamallin ja verkkopalvelujen avulla, jolloin avustusprosessiin sitoutuvan hallintotyön määrä ja avustusten hakijoiden hallinnollinen taakka vähenevät. 

Hankkeen tehtävänä on muun ohella laatia valtionavustustoiminnan yhteinen kokonaisarkkitehtuuri, jota voidaan tarkentaa viranomaiskohtaisilla erityispiirteillä. Tehtävänä on myös päättää valtionavustusprosessin digitalisoinnin yhteisten ratkaisujen laajuus, toteutusmalli ja hallintamalli, jossa kuvataan omistajuus sekä ohjaus- ja ylläpitovastuut. Hankkeen vastuulla on edelleen toteuttaa kuvattujen tehtävien edellyttämät yhteiset palvelut ja ratkaisut. Hankkeen toimikausi kestää vuoden 2023 loppuun. 

1.2  Valmistelu

Koko valtionhallintoa koskevan valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeen omistaa ja sen ohjauksesta vastaa valtiovarainministeriö. Hankkeella on ohjausryhmä, joka koostuu ministeriöiden edustajista. Ohjausryhmä on asettanut eri asiakokonaisuuksien valmistelua varten jaostoja. Hankkeen edellyttämää valtionavustussäädösten läpikäyntiä sekä säädösvalmistelua varten on asetettu lainsäädäntöjaosto. Hankkeen toteutusta tukee ja sen laatua varmistaa seurantaryhmä, johon on kutsuttu avustuksia jakavien virastojen, avustusten hakijoiden sekä muiden vastaavien asiantuntijatahojen edustajia. Hankkeen työstä vastaa hanketoimisto, jota johtaa valtiovarainministeriön nimeämä hankejohtaja. 

Lakiehdotukset on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhdessä Valtiokonttorin kanssa. Valmistelua on käytännössä tehty erityisesti valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeen ohjausryhmän alla toimivassa lainsäädäntöjaostossa, jossa ovat olleet edustettuina myös eräiden valtioavustuslainsäädännön kannalta keskeisten ministeriöiden asiantuntijat. Asian valmistelussa on oltu yhteydessä Kansallisarkistoon ja Tietosuojavaltuutetun toimistoon.  

2.1  Tietojohtamisen kehittäminen valtionhallinnossa

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa ”Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Suomi” hallitus sitoutuu tietopohjaiseen politiikkaan. Hallitusohjelmassa julkisen tiedon avoimuudesta tehdään koko tietopolitiikan kantava periaate. Tällä lakiehdotuksella edistetään osaltaan hallitusohjelmassa mainittua tietopohjaista valmistelua ja päätöksentekoa sekä tämän edellyttämää johtamista (Hallituksen toimintasuunnitelma, valtioneuvoston julkaisuja 2019:27, sivu 46). Samalla tuetaan julkisen tiedon avoimuutta luomalla edellytyksiä hallinnon tietojen laajempaan sisäiseen hyödyntämiseen osana tietopohjaista päätöksentekoa. 

Tietojohtaminen on johtamisen osa-alue, jolla pyritään lisäämään organisaation kykyä luoda arvoa tiedolla ja osaamisella. Valtionhallinnossa tietojohtamisella tavoitellaan tiedon järjestelmällistä hyödyntämistä valmistelussa, päätöksenteossa ja toimeenpanossa niin valtioneuvostossa kuin sen alaisessa hallinnossakin. Tietojohtamisella voidaan parantaa toiminnan laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tämä edellyttää osaamisen vahvistamista, toimintatapojen uudistamista ja tietovarantojen avaamista laajempaan käyttöön hallinnon sisällä.  

Tällä hetkellä tietoa käytetään virastoissa ja laitoksissa pääasiassa tietyn tehtävän tai tietyn toimialan, kuten talous- ja henkilöstöhallinnon, asioiden hoitamiseksi. Uusia ratkaisuja ja lisäarvoa syntyisi yhdistämällä erillisiä tietolähteitä ja tietoja eri hallinnonalojen välillä. Tietojen keräämisestä ja säilyttämisestä tulisi siirtyä tietojen käyttämiseen myös toiminnan kehittämisen, ohjauksen ja johtamisen tukena. Uudet teknologiat ja digitalisaatio tarjoavat aiempaa parempia ja tehokkaampia ratkaisuja tietojen käsittelyyn. Tätä tukee myös uusi tiedonhallintaa ja tietosuojaa koskeva lainsäädäntö. 

Myös julkisen hallinnon uudistamisen strategian tavoitteena on digitalisaatio ja tietoperustaisuus vaikutuksineen, kuten tiedon hyödyntäminen ja tarjoaminen ennakoivasti ja monipuolisesti. Valtionavustustoiminnan kehittäminen ja digitalisointi toteuttaa laajasti julkisen hallinnon strategian toimintalinjauksia. Julkisen hallinnon strategia ohjaa ja vahvistaa koko julkisen hallinnon uudistamista 2020-luvulla. Toimiva julkinen hallinto on keskeinen osa toimivaa demokratiaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Strategiassa kuvattu hallinnon yhtenäinen ja määrätietoinen uudistaminen sujuvoittaa arjen palveluita, turvaa oikeusvarmuuden yhteiskunnassa ja luo uusia mahdollisuuksia yrityksille ja yhteisöille. Valtionavustushanke toteuttaa erityisesti julkisen hallinnon strategian toimintalinjausta yhtenäisesti ja yhdessä toimimisesta. Uudistuksessa edistetään sujuvaa yhteistyötä muun yhteiskunnan kanssa sekä järjestetään palvelut ihmislähtöisesti ja monimuotoisesti. 

2.2  Valtionavustuksia koskeva lainsäädäntö

Valtionavustuslaki (688/2001) on harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskeva yleislaki. Valtionavustuslaissa säädetään valtionavustuksen myöntämisen perusteista ja yleisistä edellytyksistä. Valtionavustuslaissa on myös säännökset valtionavustuksen myöntämisestä ja maksamisesta, valtionavustuksen käytöstä ja sen valvonnasta, valtionavustuksen palauttamisesta ja takaisinperinnästä sekä tietojensaannista ja tietojen luovuttamisesta.  

Valtionavustuksella tarkoitetaan valtionavustuslain 1 §:n 1 momentin mukaan tuenluonteista rahoitusta tietyn toiminnan tai hankkeen avustamiseksi. Valtionavustuslain 1 §:n 2 momentin mukaan lakia sovelletaan valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston varoista myönnettävään valtionavustukseen. Valtionavustuslain 1 §:n 3 momentin mukaan, jollei muussa laissa toisin säädetä, lakia sovelletaan myös valtionavustukseen, joka myönnetään käytettäväksi Suomen ulkopuolella. Jos kuitenkin 2 momentissa tarkoitetun valtionavustuksen saajana on vieras valtio tai sen toimielin taikka valtioiden välinen kansainvälinen järjestö, valtionavustukseen sovelletaan ainoastaan 5—8 §:ää sekä 11 §:n 5 momenttia. Valtionavustuksena ei valtionavustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan pidetä esimerkiksi lainan, takauksen, takuun tai verohelpotuksen muodossa myönnettävää taloudellista etuutta.  

Valtionapuviranomaisella tarkoitetaan valtionavustuslain 4 §:n 1 kohdan mukaan sitä viranomaista, jonka tehtäviin kyseistä valtionavustusta koskevat asiat lainsäädännön nojalla kuuluvat. Eräissä valtionavustusjärjestelmiä koskevissa erityislaeissa avustusten myöntäminen on säädetty muussa kuin viranomaisasemassa olevan tehtäväksi ja avustusten hallinnointiin liittyvät merkittävää julkisen vallan käyttöä edellyttävät tehtävät on puolestaan säädetty erikseen määrätyn viranomaisen toimivaltaan kuuluviksi. Esimerkiksi valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetun lain (1174/2018) 3 §:n nojalla Suomen elokuvasäätiö hoitaa valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä myöntäessään valtionavustuksia valtion varoista. Suomen elokuvasäätiön muu toiminta ei saa vaarantaa tämän julkisen hallintotehtävän hoitamista. Taiteen edistämiskeskus vastaa puolestaan lain 9 ja 10 §:n nojalla valtionavustusten maksatuksen keskeyttämiseen ja takaisinperintään liittyvistä viranomaispäätöksistä, joiden tekeminen sisältää merkittävää julkisen vallan käyttöä.  

Valtionavustuksen myöntämisen perusteista säädetään valtionavustuslain luvussa 2. Valtionavustus voidaan myöntää yleisavustuksena tai erityisavustuksena. Valtionavustuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä säädetään valtionavustuslain 7 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan valtionavustusta voidaan myöntää, jos 1) tarkoitus, johon valtionavustusta haetaan, on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä, 2) valtionavustuksen myöntäminen on perusteltua valtionavustuksen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta, 3) valtionavustuksen myöntämistä on pidettävä tarpeellisena valtionavustuksen hakijan saama muu julkinen tuki sekä valtionavustuksen kohteena olevan hankkeen tai toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen ja jos 4) valtionavustuksen myöntämisen ei arvioida aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Pykälän 2 momentissa säädetään valtionavustuksen myöntämisen erityisestä rajoituksesta tilanteissa, joissa valtionavustuksen hakija tai tämän edustaja on menetellyt laittoman työvoiman käytön estämiseen tarkoitettujen säännösten vastaisesti. Pykälän 3 momentissa säädetään puolestaan niin sanotun välittäjäorgaanin käytön mahdollisuudesta valtionavustuksia myönnettäessä. Valtionavustus voidaan myöntää saajalle sen omaan toimintaan tai hankkeeseen taikka käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen. Jos valtionavustus myönnetään käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen, valtionavustuksen saajan on tehtävä sopimus valtionavustuksen käytöstä, käytön valvonnasta ja niiden ehdoista toimintaa tai hanketta toteuttavan kanssa. 

Valtionavustuksen myöntämisestä ja maksamisesta säädetään valtionavustuslain luvussa 3. Valtionavustuksen hakemisesta säädetään valtionavustuslain 9 §:ssä. Valtionavustusta haetaan kirjallisesti. Valtionapuviranomaisen tulee tiedottaa sopivalla tavalla mahdollisuudesta hakea valtionavustusta ja hakemismenettelystä sekä antaa tietoja valtionavustuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä ja valtionavustuksen ehdoista, jollei tämä ole ilmeisen tarpeetonta.  

Valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuudesta säädetään valtionavustuslain 10 §:ssä. Valtionavustuksen hakijan tulee hakemuksen yhteydessä antaa valtionapuviranomaiselle oikeat ja riittävät tiedot valtionavustuksen käyttötarkoituksesta sekä niistä muista seikoista, joita valtionapuviranomainen tarvitsee hakemuksen ratkaisemiseksi. 

Valtionavustuspäätöksen sisällöstä säädetään tarkemmin valtionavustuslain 11 §:ssä. Valtionapuviranomainen tekee valtionavustusta koskevassa asiassa kirjallisen päätöksen (valtionavustuspäätös). 

Valtionavustuspäätöksestä, jolla valtionavustus myönnetään, tulee käydä ilmi ainakin valtionavustuksen saaja, käyttötarkoitus sekä määrä tai laskentaperuste. Valtionavustuspäätökseen voidaan ottaa 7 §:n 1 momentissa säädettyjen seikkojen toteutumisen varmistamiseksi välttämättömiä valtionavustuksen käyttämistä koskevia ehtoja ja rajoituksia. Valtionavustuspäätöksestä, jolla valtionavustus myönnetään, tulee lisäksi käydä ilmi valtionavustuksen asianmukaisen käyttämisen sekä valtionavustuksen saajan oikeuksien ja velvollisuuksien selkeyden edellyttämällä tavalla valtionavustuksen kohteena olevan toiminnan tai hankkeen hyväksyttävät kustannukset, valtionavustuksen enimmäismäärä valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista, saajan valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta saamien tulojen sekä saajan muiden tulojen vaikutus valtionavustuksen määrään ja käyttöön, valtionavustuksen käyttöaika sekä 13 §:n 2—4 momentissa tarkoitetut ehdot ja rajoitukset, saajan velvollisuus antaa selvitys valtionavustuksen käyttämisestä ja selvityksen ajankohta sekä muut valtionavustuksen myöntämisen ja maksamisen sekä käytön valvonnan perusteet. 

Valtionavustuksen maksamisesta säädetään valtionavustuslain 12 §:ssä. Valtionavustus maksetaan valtionavustuksen saajalle yhtenä tai useampana eränä kustannusten ajoittumisen perusteella. Valtionapuviranomainen voi päättää, että valtionavustus maksetaan toteutuneiden kustannusten perusteella sen jälkeen, kun avustuksen käytöstä on esitetty valtionapuviranomaiselle hyväksyttävä selvitys. Pykälän 4 momentin nojalla valtionavustuksen saajan tulee antaa valtionapuviranomaiselle valtionavustuksen maksamiseksi oikeat ja riittävät tiedot. 

Valtionavustuksen käytöstä ja valvonnasta säädetään valtionavustuslain luvussa 4. Valtionavustus saadaan valtionavustuslain 13 §:n 1 momentin mukaan käyttää ainoastaan valtionavustuspäätöksen mukaiseen tarkoitukseen. Valtionavustuksen saajan on noudatettava valtionavustuspäätökseen otettuja ehtoja ja rajoituksia. Valtionavustuksen saajan tulee lain 14 §:n 1 momentin mukaan antaa valtionapuviranomaiselle valtionavustuspäätöksen ehtojen noudattamisen valvomiseksi oikeat ja riittävät tiedot. Pykälän 2 momentin mukaan valtionavustuksen saajan tulee viipymättä ilmoittaa valtionapuviranomaiselle valtionavustuksen käyttötarkoituksen toteutumiseen vaikuttavasta muutoksesta tai muusta valtionavustuksen käyttöön vaikuttavasta muutoksesta.  

Valtionavustuksen palauttamisesta ja takaisinperinnästä säädetään valtionavustuslain luvussa 5. Valtionavustuksen saajalla on yleinen velvoite palauttaa perusteetta, virheellisesti tai liikaa saamansa valtionavustus tai sen osa. Valtionavustuksen saajan velvollisuutena on lisäksi valtionavustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan palauttaa valtionavustus tai sen osa, jos sitä ei voida käyttää valtionavustuksen käyttötarkoituksen mukaisesti. Jos palautettava määrä on enintään 100 euroa, se saadaan jättää palauttamatta.  

Valtionapuviranomaisen velvollisuudesta valtionavustuksen takaisinperintään säädetään valtionavustuslain 21 §:ssä. Sen mukaan valtionapuviranomaisella on velvollisuus periä takaisin maksettu valtionavustus ja lopettaa valtionavustuksen maksaminen, jos valtionavustuksen saaja on toiminut valtionavustusta hakiessaan tai sitä käyttäessään olennaisesti virheellisellä tai vilpillisellä tavalla. Valtionavustuksen harkinnanvaraisesta takaisinperinnästä säädetään valtionavustuslain 22 §:ssä. Sen mukaan valtionapuviranomainen voi päättää valtionavustuksen harkinnanvaraisesta takaisinperinnästä valtionavustuksen oikean käyttötarkoituksen toteuttamisen kannalta olennaisissa virheissä. Harkinnanvarainen takaisinperintä on mahdollista lisäksi silloin, kun valtionavustuksella tuettu toiminta lopetetaan tai siirretään toiselle taikka valtionavustuksella tuettu omaisuus myydään tai se tuhoutuu. Harkinnanvarainen takaisinperintä tulee kyseeseen myös eräissä muutostilanteissa, jotka horjuttavat valtionavustuksen saajan mahdollisuuksia täyttää valtionavustuksen asianmukaista käyttöä koskevat edellytykset.  

Valtionavustuslain 24 §:n mukaan valtionavustuksen saajan on maksettava palautettavalle tai takaisin perittävälle määrälle valtionavustuksen maksupäivästä korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Valtionavustuslain 25 §:ssä säädetään erikseen viivästyskorosta. Sen mukaan takaisin perittävälle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan, jos takaisin perittävää määrää ei makseta viimeistään valtionapuviranomaisen asettamana eräpäivänä.  

Valtionavustuksiin liittyvästä tietojensaannista ja tietojen luovuttamisesta säädetään valtionavustuslain luvussa 6. Valtionapuviranomaisen oikeuteen saada tietoja toiselta viranomaiselta sovelletaan valtionavustuslain 31 §:n mukaan mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) säädetään. Valtionapuviranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja: 1) valtionavustuksen hakijan ja saajan taloudellisesta asemasta; 2) valtionavustuksen hakijan ja saajan julkisista tuista; 3) valtionavustuksen hakijaa ja saajaa koskevista muista seikoista, joilla on olennaista merkitystä valtionavustuslain noudattamisen varmistamiseksi valtionavustuksen myöntämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa.  

Valtionavustuslain 36 §:n mukaan valtionapuviranomaisen on sopivalla tavalla seurattava myöntämiensä valtionavustusten käytön tuloksellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtionavustusten vaikutuksia kilpailuun, eri väestöryhmien asemaan samoin kuin niiden ympäristö- ja muita vaikutuksia. Valtionapuviranomaisen on määräajoin arvioitava valtionavustusten tarpeellisuutta ja kehittämistarpeita. Tässä tarkoituksessa valtionapuviranomaiset antavat toisilleen tarvittavaa apua. 

Valtionavustuslaissa ei ole erityissäännöksiä valtionavustusten hallinnointiin liittyvistä tietojärjestelmistä. Myöskään valtionavustuksia koskevaan erityislainsäädäntöön ei sisälly yleisesti tämän tyyppistä sääntelyä. Hankkeen esiselvitysten perusteella eri valtionapuviranomaisten digitalisaatioaste vaihtelee merkittävästi. Eräillä hallinnonaloilla on kuitenkin otettu käyttöön myös sähköisiä palveluja, jotka liittyvät valtionavustusten hakemiseen ja käsittelyyn. Aluehallintovirastojen omassa palvelussa (aviavustukset.fi) voi hakea sähköisesti nuoriso-, liikunta- ja kirjastotoimen avustuksia sekä raportoida avustusten käytöstä. Palvelussa on tarjolla tietoa avoinna olevista hauista, hakuohjeista sekä avustuksen käytöstä ja raportoinnista. Sivustolla on myös niin sanottuja avustustarinoita, joissa kerrotaan erilaisista aluehallintoviraston myöntämillä valtionavustuksilla tuetuista hankkeista. Lisäksi hankkeiden maantieteellistä sijoittumista visualisoidaan kartalla. Palvelussa on erikseen lyhyesti tietoa hakemus- ja selvitysasiakirjojen julkisuudesta sekä vaikuttavuuden arvioinnista. 

Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandilla on oma sähköinen asiointipalvelu rahoituksen hakemiseen ja raportoimiseen. Palvelussa on tarjolla tietoa rahoituksen hakemisesta ja avustuksen käytön raportoinnista. Lisäksi Business Finlandin verkkosivuilla on saatavilla avoin tietoaineisto myönnetystä ja maksetusta rahoituksesta eri vuosilta sekä projektikohtaisia tietoja. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n verkkosivuilla on sähköinen asiointipalvelu (avustukset.stea.fi) avustusten hakemiseen ja raportointiin sekä tietoa avustushauista, avustuksen käytöstä ja raportoinnista. Lisäksi palvelussa on saatavilla tiedot sosiaali- ja terveysministeriön myöntämistä avustuksista vuodesta 2017 alkaen. Palvelun hakutoiminnolla voi hakea esimerkiksi tietyn järjestön hakemia tai saamia avustuksia taikka tiettyyn käyttötarkoitukseen myönnettyjä avustuksia. 

Suomen Akatemian verkkosivuilla on sähköisen asiointipalvelun lisäksi rahoituspäätöshaku. Haulla voi hakea Akatemian rahoittamien hankkeiden tietoja esimerkiksi avainsanalla, päätösvuodella, hankkeen vastuullisen johtajan etu- tai sukunimellä, vastuullisen johtajan sukupuolella, hankkeen tutkimusalalla tai organisaatiolla. 

Edellä kuvattujen laajojen ja sisällöllisesti kehittyneiden valtionavustusten hallinnointiin tarkoitettujen tietojärjestelmien ja sähköisten palvelujen lisäksi on olemassa suuri määrä käyttöalaltaan ja palveluiltaan suppeampia valtionapuviranomaisten tietojärjestelmiä. 

2.3  2.3 Valtiokonttorin asemaa ja tehtäviä koskevat säännökset

Valtiovarainministeriö vastaa muun muassa valtionhallinnon rakenteiden, ohjausjärjestelmien ja toiminnan kehittämisestä. Valtiokonttori on valtiokonttorista annetun lain (305/1991) 1 §:n mukaan valtiovarainministeriön alainen virasto.  

Valtiokonttorin tehtävänä on järjestää rahoitus-, sijoitus-, velanhoito- ja lainanhoitopalveluja sekä työelämäpalveluja valtion virastoille ja laitoksille, hoitaa valtion keskuskirjanpitoa ja huolehtia valtion vahingonkorvausasioista sekä toimia kuntien taloustietovarannon ylläpidosta vastaavana viranomaisena ja rekisterinpitäjänä. Lisäksi Valtiokonttori tuottaa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi Valtiokonttori voi tuottaa valtionhallinnolle ja valtion liikelaitoksista annetun lain (1062/2010) mukaisille liikelaitoksille yhteisiä tukipalveluja. Valtiokonttori voi tuottaa yllämainittujen rahoitus-, sijoitus-, velanhoito- ja lainanhoitopalvelujen sekä työelämäpalvelujen hoidossa tarvittavia tukipalveluja. Valtiokonttori voi tuottaa valtion liikelaitoksille lainanottopalveluja valtiovarainministeriön tai sen määräämissä rajoissa Valtiokonttorin päättämin ehdoin. Valtiokonttorilla voi olla myös muita sille säädettyjä tai määrättyjä tehtäviä.  

2.4  2.4 Tiedonhallinta, salassapitovelvoitteet, tietojen säilytys ja arkistointi

Valtionavustuslain 6 luvussa säädetään valtionapuviranomaisen oikeudesta saada tietoja muilta viranomaisilta sekä valtionapuviranomaisen oikeudesta luovuttaa valtionavustuksiin liittyviä tietoja. Laissa ei sen sijaan säädetä tarkemmin valtionavustusten käsittelyssä käytettävistä järjestelmistä tai tiedonhallinnasta. Valmistelun aikana tehtyjen selvitysten mukaan valtionavustuksiin liittyvään asiointiin ja hakemusten käsittelyn, päätöksenteon, maksatuksen ja muiden prosessivaiheiden tukemiseen sekä niihin liittyvien tietojen hallintaan käytetään nykytilassa useita erilaisia järjestelmiä. Valtionapuviranomaisilta saaduissa vastauksissa mainittujen järjestelmien tarjoamat palvelut, toiminnallisuudet ja toteutustavat ovat erilaisia. Joillakin valtionapuviranomaisilla operatiivista valtionavustustoimintaa tukeva järjestelmä puuttuu kokonaan ja valtionavustustoimintaan liittyvä tietojen käsittely ja hallinnointi ovat manuaalista tai esimerkiksi vain asianhallintaratkaisun tukemaa asianhallintaa ja asiakirjojen tallentamista. Valtionavustustietojärjestelmä ei ole yksiselitteinen käsite, mikä vaikuttaa järjestelmistä annettuihin tietoihin ja tietojen vertailuun.  

Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetulla lailla (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki), varmistetaan viranomaisten tietoaineistojen yhdenmukainen hallinta ja tietoturvallinen käsittely julkisuusperiaatteen toteuttamiseksi. Valtion virastot, laitokset ja liikelaitokset ovat lain tarkoittamia tiedonhallintayksiköitä, joiden tehtävänä on laatia ja ylläpitää toimintaympäristönsä tiedonhallintaa määrittelevää ja kuvaavaa tiedonhallintamallia. Laissa säädetään myös viranomaisten tietojärjestelmien välillä tapahtuvasta tietojen sähköisestä luovuttamisesta. Tietoja luovuttava taho varmistaa luovutettavien tietojen tarpeellisuuden tai välttämättömyyden tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi. Usean viranomaisen ollessa kyseessä tämä tehdään toimialasta vastaavan ministeriön johdolla. Sääntelyllä pyritään tehostamaan viranomaisten tiedonhallintaa, jotta viranomaiset voivat tarjota palveluja hyvää hallintoa noudattaen laadukkaasti ja hoitaa tehtävänsä tuloksellisesti. Lain tarkoituksena on edistää myös tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuutta. 

Tiedonhallintalain 2 §:ssä säädetään eräistä keskeisistä julkisen hallinnon tiedonhallinnan määritelmistä. Tiedonhallintayksiköllä tarkoitetaan viranomaista, jonka tehtävänä on järjestää tiedonhallinta tämän lain vaatimusten mukaisesti. Tietojärjestelmällä tarkoitetaan puolestaan tietojenkäsittelylaitteista, ohjelmistoista ja muusta tietojenkäsittelystä koostuvaa kokonaisjärjestelyä. Asiakirjallatarkoitetaan julkisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua viranomaisen asiakirjaa. Tietoaineistolla tarkoitetaan asiakirjoista ja muista vastaavista tiedoista muodostuvaa tiettyyn viranomaisen tehtävään tai palveluun liittyvää tietokokonaisuutta. Tietovarannollatarkoitetaan viranomaisen tehtävien hoidossa tai muussa toiminnassa käytettäviä tietoaineistoja sisältävää kokonaisuutta, jota käsitellään tietojärjestelmien avulla tai manuaalisesti. Yhteisellätietovarannolla tarkoitetaan useiden toimijoiden käyttöön suunniteltua ja ylläpidettyä tietovarantoa, jonka tiedot ovat luovutettavissa ja hyödynnettävissä eri tarkoituksiin. Tiedonhallinnalla tarkoitetaan viranomaisen tehtävien hoidossa tai sen muussa toiminnassa syntyviin tarpeisiin perustuvia toimia ja tietoturvallisuustoimenpiteitä viranomaisen tietoaineistojen, niiden käsittelyvaiheiden ja tietoaineistoihin sisältyvien tietojen hallinnoimiseksi riippumatta tietoaineistojen tallentamistavasta ja muista käsittelytavoista. Tietovarantojen yhteentoimivuudella tarkoitetaan tietojen hyödyntämistä ja vaihtoa eri tietojärjestelmien välillä siten, että tietojen merkitys ja käytettävyys säilyvät. 

Tiedonhallintalain 4 §:ssä säädetään tarkemmin tiedonhallinnan järjestämisestä tiedonhallintayksikössä. Tiedonhallintayksikön johdon on huolehdittava siitä, että tiedonhallintayksikössä on: 

1) määritelty tässä ja muussa laissa säädettyjen tiedonhallinnan toteuttamiseen liittyvien tehtävien vastuut; 

2) ajantasaiset ohjeet tietoaineistojen käsittelystä, tietojärjestelmien käytöstä, tietojenkäsittelyoikeuksista, tiedonhallinnan vastuiden toteuttamisesta, tiedonsaantioikeuksien toteuttamisesta, tietoturvallisuustoimenpiteistä sekä poikkeusoloihin varautumisesta; 

3) tarjolla koulutusta, jolla varmistetaan, että henkilöstöllä ja tiedonhallintayksikön lukuun toimivilla on riittävä tuntemus voimassa olevista tiedonhallintaa, tietojenkäsittelyä sekä asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskevista säädöksistä, määräyksistä ja tiedonhallintayksikön ohjeista; 

4) asianmukaiset työvälineet tiedonhallintaa koskevien velvollisuuksien toteuttamiseksi; 

5) järjestetty riittävä valvonta tiedonhallintaan liittyvien säädösten, määräysten ja ohjeiden noudattamisesta. 

Tiedonhallintalain 5 §:n nojalla tiedonhallintayksikössä on ylläpidettävä sen toimintaympäristön tiedonhallintaa määrittelevää ja kuvaavaa tiedonhallintamallia. Tiedonhallintamallia ylläpidetään palvelujen, asiankäsittelyn ja tietoaineistojen hallinnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, tiedonsaantia koskevien oikeuksien ja rajoitusten toteuttamiseksi, moninkertaisen tietojen keruun vähentämiseksi, tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuuden toteuttamiseksi sekä tietoturvallisuuden ylläpitämiseksi. Pykälässä säädetään edelleen tarkemmin tiedonhallintamallin sisältämien tietojen vähimmäissisällöstä. Tiedonhallintamallin on sisällettävä tiedot muun ohella toimintaprosesseja kuvaavista nimikkeistä ja prosessista vastaavasta viranomaisesta, tietovarantojen nimikkeistä, tietoaineiston arkistoon siirtämisestä, tietojärjestelmien nimikkeistä, tietojärjestelmästä vastaavasta viranomaisesta, tietojärjestelmän käyttötarkoituksesta, tietojärjestelmän liittymistä muihin tietojärjestelmiin ja liittymissä käytettävistä tiedonsiirtotavoista sekä tietoturvallisuustoimenpiteistä. 

Julkisuuslain 5 §:n mukaan viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. Julkisuuslain 22 §:n nojalla viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus. Julkisuuslain 24 §:ssä säädetään tarkemmin salassa pidettävistä viranomaisten asiakirjoista.  

Valtionavustustoiminnassa valtionavustushakemuksiin ja -päätöksiin voi liittyä tai sisältyä julkisuuslaissa tarkoitettuja tai muiden säädösten nojalla salassa pidettäviä tietoja tai asiakirjoja. Tyypillisimmät käytännön tilanteet tarkoittavat julkisuuslain 24 §:n 17 kohdassa mainittuja tietoja valtion, hyvinvointialueen, kunnan tai muun julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen tai säätiön liikesalaisuudesta tai muusta liiketoimintaa koskevasta seikasta taikka 20 kohdassa mainittuja tietoja yksityisestä liikesalaisuudesta tai muusta liiketoimintaa koskevasta seikasta. Toisena erityisesti tutkimushankkeisiin myönnettäviä valtionavustuksia koskevana esimerkkinä ovat julkisuuslain 24 §:n 21 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, jotka koskevat opinnäytetyön tai tieteellisen tutkimuksen suunnitelmaa tai perusaineistoa taikka teknologista tai muuta kehittämistyötä tai niiden arviointia, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei aiheuta opinnäytetyön, tutkimuksen tai kehittämistyön suorittamiselle taikka niiden hyödyntämiselle tai sen asianmukaiselle arvioinnille tai tutkijalle taikka tutkimuksen tai kehittämistyön toimeksiantajalle haittaa. Kolmantena eräisiin valtionavustusasioihin soveltuvana tapauksena ovat julkisuuslain 24 §:n 23 kohdan nojalla salassa pidettävät asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön vuosituloista tai kokonaisvarallisuudesta taikka tuen tai etuuden perusteena olevista tuloista ja varallisuudesta taikka jotka muutoin kuvaavat hänen taloudellista asemaansa. Myös yksittäisissä jo myönnettyjen valtionavustusten takaisin perintään liittyvissä menettelyissä tai päätöksissä voi olla sellaisia julkisuuslain 24 §:n 26 kohdassa mainittuja asiakirjoja, jotka sisältävät tietoja rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämään liittyvistä arkaluonteisista seikoista. 

Valtiokonttorista annetun lain 2 c §:n 1 momentissa säädetään erikseen Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudesta, joka koskee sen tehtävää tuottaa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi. Valtiokonttorilla on oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tämän palvelutehtävän hoitamiseksi välttämättömät valtionhallinnon toimintaa ja taloutta koskevat tiedot julkisuuslain mukaan toimivaltaiselta viranomaiselta sellaisista Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen, Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen, Digi- ja väestötietoviraston, Senaatti-kiinteistöjen, Hansel Oy:n ja Haus kehittämiskeskus Oy:n (yhteinen palveluntuottaja) rekistereistä, joissa on valtion virastoja ja laitoksia koskevia toiminnan suunnittelun ja seurannan, talous- ja henkilöstöhallinnon, yhteisen perustietotekniikan, hankintojen hallinnan, toimitilahallinnan, keskitettyjen koulutuspalvelujen, hanke- ja projektihallinnan ja organisaatiorakenteen tietoja. Valtiokonttori, yhteinen palveluntuottaja ja tiedot luovuttava viranomainen määrittävät yhteistyössä analysointi- ja raportointipalveluja varten luovutettavat tiedot. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7—11 kohdan mukaisia tietoja ei kuitenkaan luovuteta. 

Tiedonhallintalain 21 §:ssä säädetään tietoaineistojen säilytystarpeen määrittämisestä. Tiedonhallintayksikön yhteydessä toimivat viranomaiset ja rekisterinpitäjät määrittelevät tietoaineistojen ja asiakirjojen säilytysajat sekä ylläpitävät näistä tiedot tiedonhallintamallissa, jos säilytysajasta ei ole säädetty laissa. Tällöin säilytysaikoja määritettäessä on otettava huomioon: 

1) tietoaineiston alkuperäisen käyttötarkoituksen mukainen tarpeellisuus viranomaisen toiminnassa; 

2) luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön etujen, oikeuksien, velvollisuuksien ja oikeusturvan toteuttaminen ja todentaminen; 

3) sopimuksen tai muun yksityisoikeudellisen oikeustoimen oikeusvaikutus; 

4) vahingonkorvausoikeudelliset vanhentumisajat; ja 

5) rikosoikeudelliset vanhentumisajat. 

Säilytysajan päättymisen jälkeen tietoaineistot on arkistoitava tai tuhottava viipymättä tietoturvallisella tavalla. 

Säilytysaikojen määrittämisen vastuista, arkistoinnista ja arkistotoimen tehtävistä säädetään erikseen. 

Valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 2 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston kanslia vastaa valtioneuvoston ja sen ministeriöiden yhteisistä hallinto- ja palvelutehtävistä. Valtioneuvoston kanslia toimii valtioneuvoston ja sen ministeriöiden yhteiseen toimintaan ja toimintatapoihin sekä yhteisiin tietovarantoihin ja tietojärjestelmiin liittyvän tiedonhallinnan osalta tiedonhallintalaissa tarkoitettuna tiedonhallintayksikkönä ja vastaa tältä osin tiedonhallinnasta ja mainitun lain 13 §:n 2—5 momentissa, 14—18 §:ssä ja 5 luvussa viranomaiselle säädetyistä tehtävistä. Valtioneuvoston kanslia ohjaa ja yhteensovittaa yhteisiin hallinto- ja palvelutehtäviin sekä yhteiseen tiedonhallintaan liittyviä toimintatapoja. Tiedonhallinnan tehtävillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi ministeriöiden asiakirjahallintoa, kirjaamopalveluita, asiankäsittelyä, tiedonohjausta ja arkistointia sekä näihin tehtäviin liittyviä toiminnallisia tehtäviä salassa pidettävien aineistojen käsittely mukaan lukien, valtioneuvoston yhteisen tiedonohjaussuunnitelman laatimista yhteistyössä ministeriöiden kanssa sekä ohjeiden laadintaa ja koulutuksen järjestämistä ministeriöiden henkilöstölle. Lisäksi valtioneuvoston kanslia vastaa valtioneuvoston ja ministeriöiden yhteisestä tietotekniikasta ja yhteisistä tietojärjestelmistä. Valtioneuvoston kanslian vastuulle kuuluvien yhteisten tiedonhallinnan tehtävien tavoitteena on yhtenäistää toimintatapoja sellaisissa asianhallinnan prosesseissa, joissa syntyy arkistoitavaa asiakirjallista aineistoa. 

Valtioneuvoston kanslian toimialaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 12 §:n 9 kohdan mukaan muun ohella valtioneuvoston ja sen ministeriöiden yhteinen tietohallinto ja asiakirjahallinto sekä niihin liittyvä hyvän tiedonhallintatavan ja yhteentoimivuuden ohjaus, kehittäminen ja yhteensovittaminen sekä arkistonmuodostajan tehtävät. 

Asiakirjojen arkistoinnista säädetään pääosin arkistolaissa (831/1994). Arkistolain 1 §:ssä säädetään arkistonmuodostajasta, joita ovat viranomaiskohtaisesti muun muassa valtion virastot ja laitokset, tuomioistuimet ja muut lainkäyttöelimet sekä muut valtion viranomaiset. Säännöksen 4 momentin nojalla valtioneuvosto ja ministeriöt ovat yksi arkistonmuodostaja. 

Arkistolain 6 §:n nojalla arkistoon kuuluvat asiakirjat, jotka ovat saapuneet arkistonmuodostajalle sen tehtävien johdosta tai syntyneet arkistonmuodostajan toiminnan yhteydessä. Asiakirjalla tarkoitetaan arkistolaissa kirjallista tai kuvallista esitystä taikka sellaista sähköisesti tai muulla vastaavalla tavalla aikaansaatua esitystä, joka on luettavissa, kuunneltavissa tai muutoin ymmärrettävissä teknisin apuvälinein. Sisällöllisesti asiakirjan määritelmä vastaa edellä kuvattua tiedonhallintalaissa säädettyä asiakirjan määritelmää. 

Arkistolain 7 §:n nojalla arkistotoimen tehtävänä on varmistaa asiakirjojen käytettävyys ja säilyminen, huolehtia asiakirjoihin liittyvästä tietopalvelusta, määritellä asiakirjojen säilytysarvo ja hävittää tarpeeton aineisto. Arkistotointa on hoidettava siten, että se tukee arkistonmuodostajan tehtävien suorittamista sekä yksityisten ja yhteisöjen oikeutta saada tietoja julkisista asiakirjoista, että yksityisten ja yhteisöjen oikeusturva samoin kuin tietosuoja on otettu asianmukaisesti huomioon ja että yksityisten ja yhteisöjen oikeusturvaan liittyvien asiakirjojen saatavuus on varmistettu sekä että asiakirjat palvelevat tutkimuksen tiedon lähteinä. Arkistotoimen vaatimukset on otettava huomioon arkistonmuodostajan tieto- ja asiakirjahallinnossa. 

Arkistolain 8 §:n nojalla arkistonmuodostajan on määrättävä, miten sen arkistotoimen suunnittelu, vastuu ja käytännön hoito järjestetään. Arkistonmuodostajan on määrättävä tehtävien hoidon tuloksena kertyvien asiakirjojen säilytysajat ja -tavat sekä ylläpidettävä niistä arkistonmuodostussuunnitelmaa. Asiakirjojen säilytysaikoja määrättäessä on otettava huomioon, mitä niistä on erikseen säädetty tai määrätty. Arkistolaitos määrää, mitkä asiakirjat tai asiakirjoihin sisältyvät tiedot säilytetään pysyvästi. 

2.5  2.5 Henkilötietojen käsittely ja tietosuoja

Tietosuojalailla (1050/2018) täsmennetään ja täydennetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), jäljempänä tietosuoja-asetus, ja sen kansallista soveltamista. Tietosuojaa koskevassa sääntelyssä henkilötiedoilla tarkoitetaan tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja. Tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella.  

Henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään henkilötietojen käsittelyperusteista. Käsittely on lainmukaista muun muassa silloin, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Käsittely voi olla tarpeen myös esimerkiksi yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Rekisteröidyn oikeuksista säädetään tarkemmin tietosuoja-asetuksen III luvussa. Rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen on rekisterinpitäjän vastuulla. Henkilötietojen suojasta säädetään Suomessa aina lain tasolla. 

Tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa säädetään erityisistä henkilötietoryhmistä. Artiklan 1 kohdan mukaan on kiellettyä käsitellä sellaisia henkilötietoja, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys. Kiellettyä on myös geneettisten tai biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan edellä mainitusta kiellosta voidaan poiketa kyseisessä kohdassa tarkemmin säädetyin edellytyksin, kun käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Kohta edellyttää, että ehdotettavassa sääntelyssä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa erityisiä henkilötietoryhmiä koskevan käsittelyn osalta säädetään, että tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. 

Valtiokonttorista annetussa laissa on säännöksiä henkilötietojen käsittelystä ja tietosuojasta, jotka liittyvät Valtiokonttorin erityistyyppisiin palvelutehtäviin. Lain 2 b §:ssä säädetään tarkemmin henkilötietojen käsittelystä, joka liittyy Valtiokonttorin tehtävään toimia kuntien taloustietovarannon ylläpidosta vastaavana viranomaisena sekä rekisterinpitäjänä. Pykälän 1 momentin nojalla Valtiokonttorilla on oikeus käsitellä tämän palvelutehtävän toteuttamiseksi välttämättömiä henkilötietoja ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Tilastokeskuksella, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, Opetushallituksella ja valtiovarainministeriöllä on oikeus saada Valtiokonttorilta tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömät salassa pidettävät tiedot. Pykälän 2 momentin nojalla erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen säilyttämisen tarve on arvioitava viiden vuoden välein. Pykälän 3 momentin nojalla Valtiokonttorin on julkaistava muut kuin henkilötietoja sisältävät taloustietovarannon tiedot yleisessä tietoverkossa. Pykälän 4 momentin nojalla taloustietovarannon käytöstä ei peritä maksua. 

Valtiokonttorista annetun lain 2 c §:ssä säädetään puolestaan tarkemmin henkilötietojen tietosuojasta ja käsittelystä, joka liittyy Valtiokonttorin tehtävään tuottaa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi. Pykälän 2 momentin nojalla yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ei luovuteta. Tieto sairaudesta, ammattitaudista tai työtapaturmasta aiheutuneen poissaolon kestosta voidaan kuitenkin luovuttaa. Tietoja käsiteltäessä on noudatettava asianmukaisia suojatoimia. Tiedot on pseudonymisoitava ennen niiden siirtämistä analysoitavaksi. Julkaistavat tulokset on anonymisoitava tai aggregoitava siten, että yksittäistä henkilöä ei tiedoista voi tunnistaa. Pykälän 3 momentin nojalla Valtiokonttori on rekisterinpitäjä niiden tietojen osalta, jotka se on saanut 1 momentin nojalla. 

2.6  2.6 Valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestäminen

Valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) tarkoituksena on tehostaa valtion tieto- ja viestintäteknisiä toimintoja, parantaa tieto- ja viestintäteknisten palvelujen laatua ja yhteentoimivuutta sekä parantaa tieto- ja viestintäteknisen palvelutuotannon kustannustehokkuutta ja ohjausta. Lailla selkiytetään valtion tieto- ja viestintätekniikan järjestämisen rakenteita kokoamalla hallinnollisesti yhteen valtion tieto- ja viestintäteknisiä toimintoja. Tällä lailla luodaan myös puitteet järjestää valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen yhtenäinen tuotanto ja käyttö. Jollei tässä laissa toisin säädetä, julkisen hallinnon tiedonhallinnan ohjaukseen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuuden edistämiseen ja varmistamiseen sovelletaan tiedonhallintalain säännöksiä. 

Lain 2 §:ssä säädetään valtion yhteisistä tieto- ja viestintäteknisistä palveluista. Nämä ovat palveluja, joiden järjestämisestä vastaavat valtion viranomaiset, joita käytetään tai on tarkoitettu käytettävän yleisesti ja laajasti julkisten hallintotehtävien tukena, joiden järjestäminen ei edellytä toimialakohtaisia ratkaisuja tai merkittävää toimialakohtaista osaamista, ja jotka perustuvat yleisesti käytettyihin tieto- ja viestintäteknisiin ratkaisuihin. Valtion yhteisiä tieto- ja viestintäteknisiä palveluja ovat yhteiset perustietotekniikkapalvelut sekä yhteiset tietojärjestelmäpalvelut. Yhteisillä perustietotekniikkapalveluillatarkoitetaan fyysisiä laitteita, laitteiston toiminnan edellyttämiä ohjelmistoja, tietoliikenne- ja viestintäpalveluja sekä näihin liittyviä infrastruktuuri- ja tukipalvelujen kokonaisuuksia. Yhteisillä tietojärjestelmäpalveluillatarkoitetaan puolestaan sellaisia tietojärjestelmiä ja niihin liittyviä palveluja, jotka tukevat julkisen hallintotehtävän tai organisaatioiden samankaltaisen toiminnan hoitamista. Yhteisten palvelujen on oltava kustannustehokkaita, käyttötarkoitukseensa yleisesti sovellettavia, suorituskykyisiä, toimintavarmoja, käyttäjäystävällisiä, esteettömiä ja saatavilla tasapuolisesti koko Suomen alueella. Yhteisten palvelujen on noudatettava valtion tietohallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä ja niiden on täytettävä tarpeen mukaiset tietoturvallisuutta ja varautumista koskevat vaatimukset. Valtioneuvoston asetuksessa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä (132/2014) annetaan tarkempia säännöksiä yhteisistä palveluista, niiden 3 momentissa tarkoitetusta laadusta sekä laadun ja kustannustehokkuuden todentamismenettelyistä. 

Lain 3 §:ssä säädetään tarkemmin velvollisuudesta käyttää yhteisiä tietojärjestelmäpalveluja. Valtion virastojen ja laitosten on käytettävä yhteisiä perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalveluja, jollei valtion kokonaisarkkitehtuurin, tietohallintoon liittyvien yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisten toimenpiteiden tai tieto- ja viestintäteknisten palvelujen yhteentoimivuuden taikka 2 §:n 3 momentissa tarkoitettujen seikkojen vuoksi organisaation ole välttämätöntä käyttää toiminnassaan tai sen osassa muuta palvelua. Valtiovarainministeriö päättää kuultuaan asianomaista ministeriötä ja 11 §:ssä tarkoitettua asiakasneuvottelukuntaa asiakkaan oikeudesta käyttää muita kuin yhteisiä palveluja. Jos valtiovarainministeriö ja asianomainen ministeriö ovat eri mieltä asiasta, päätöksen asiassa tekee valtioneuvosto. Valtioneuvoston asetuksella annetaan organisaatio-, toiminta- tai palvelukohtaisesti tarkempia säännöksiä yhteisten palvelujen käytön vähimmäislaajuudesta. 

Lain 4 §:n mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä on ohjata valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämistä ja palvelujen laatua sekä näiden palvelujen yhteentoimivuutta ja kokonaisarkkitehtuurin mukaisuutta. Valtiovarainministeriö vastaa tässä laissa tarkoitettujen yhteisten palvelujen palvelutuotannon yleishallinnollisesta, strategisesta sekä tieto- ja viestintäteknisen varautumisen, valmiuden ja turvallisuuden ohjauksesta.  

Yhteisistä tietojärjestelmäpalveluista ja yhteisten palvelujen käytöstä säädetään eräiltä osin tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä. Valtioneuvoston asetuksen 2 §:n mukaan valtion yhteisiä tietojärjestelmäpalveluja ovat muun muassa asianhallintajärjestelmäpalvelut ja tiedon säilytyspalvelut. Asetuksen 6 §:n nojalla valtiovarainministeriö asettaa valtion yhteisiä tieto- ja viestintäteknisiä palveluja tuottavan palvelukeskuksen, jäljempänä Valtori, asiakasohjausta ja toiminnan kehittämistä tukevan asiakasneuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Asiakasneuvottelukuntaan kuuluvat ainakin edustaja kultakin hallinnonalalta ja palvelukeskuksen edustaja. 

Valtioneuvoston asetuksen 13 §:n nojalla valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu käyttövelvoite koskee 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuja palveluja. Tällä perusteella käyttövelvoite koskee siten ainoastaan Valtorin tuottamia ja kehittämiä perustietotekniikkapalveluja. 

3.1  3.1 Valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeen yleiset tavoitteet

Valtiovarainministeriön 8.3.2019 asettaman koko valtionhallinnon valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeen yleisiä tavoitteita on kuvattu edellä asian taustaa ja valmistelua koskevassa luvussa 1. Hankkeen tavoitteena on lisätä valtionavustustoiminnan vaikuttavuutta, läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja yhdenmukaisuutta. 

Valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihanke arvioi valtionavustustoimintaa, uudistaa sen toimintamallin ja kehittää sitä tukevan valtionavustustoiminnan tietovarannon palveluineen, joiden on tarkoitus korvata valtionapuviranomaisten olemassa olevat, valtionavustustoiminnassa käytettävät sähköiset asiointipalvelut ja muut vastaavat palvelut joko osin tai kokonaan. Koko valtionhallinnon kattavaan toimintamalliin kuuluu asiakaslähtöisen digitalisoidun valtionavustusprosessin lisäksi uusia keinoja parantaa valtionavustustoiminnan sujuvuutta ja vaikuttavuutta. Valtionapuviranomaisten on tarkoitus siirtyä uuteen toimintamalliin vaiheittain ja ottaa käyttöön ehdotettava tietovaranto ja siihen liittyvät palvelut lähivuosien aikana. 

Valtionavustustoiminnan uuden toimintamallin ja sitä tukevien valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen tarkoituksena on edistää hyvää ja avointa hallintoa ja parantaa valtionavustustoiminnassa syntyvän tiedon saatavuutta ja käyttöä. Lisäksi tarkoituksena on varmistaa, että valtionavustuspäätökset tehdään avoimesti ja oikeudenmukaisesti. Uusi toimintamalli vähentää avustusten päällekkäisyyttä, parantaa valtionavustusten tarkoituksenmukaista kohdentamista sekä vahvistaa strategisen ohjauksen edellytyksiä ja valtionavustusten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Valtionavustusten asemaa politiikkaohjauksen välineenä halutaan myös selkeyttää.  

Hyvän ja avoimen hallinnon edistämiseksi on hankkeessa helmikuussa 2022 julkaistuun Valtionavustustoiminnan verkostomainen toimintamalli -oppaaseen laadittu yleinen hallinnon oikeusperiaatteita ja hallintomenettelyä käsittelevä osuus, joka perustuu osaltaan valtionavustuksia koskevaan oikeuskäytäntöön ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuihin. Samoin uusien palvelujen käyttöönottovaiheeseen sisältyvässä koulutuskokonaisuudessa toteutetaan hyvää hallintoa käsittelevä osuus, joka käydään läpi sekä valtionapuviranomaisten asiantuntijoiden että johdon valmennuksissa. Lisäksi valtionavustuksiin liittyviä hallinnollis-juridisia kysymyksiä tarkastellaan valtionapuviranomaisten käyttöönottoprojekteissa. 

Edellä kuvattujen tavoitteiden vuoksi valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeessa pyritään edistämään eri valtionapuviranomaisten yhteistyötä ja löytämään erilaisia vaihtoehtoja kuvata julkista rahoitusta entistä selkeämmin. Tarkoituksena on, ettei ministeriöiden nykyinen toimivalta sektorinsa valtionavustusasioissa muutu.  

3.2  3.2 Valtionavustustoiminnan vaikutusten arvioinnin kehittäminen

Valtionavustustoiminnan uuden toimintamallin ja sitä tukevien valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen tavoitteena on auttaa ymmärtämään valtionavustusten käyttöä ja kohdentamaan valtionavustuksia uudella tavalla. Uusi toimintamalli ohjaa kehittämään vaikutusten arviointia ja siihen liittyvää monialaista yhteistyötä. Valtionavustustoiminnassa kerätään ja käsitellään jatkossa rakenteellista tietoa ilmiöistä ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteena on myös, että valtionavustustoiminnan tietovaranto yhdistää nykyisin erillään olevia tietolähteitä, joita tarvitaan vaikutusten arvioinnin kehittämisessä.  

Vaikutusten arviointiin on erilaisia keinoja. Yksi niistä on vaikutusketju, joka auttaa asettamaan tavoitteita ja mittaamaan niitä. Tavoitteena on rakentaa vaikutusketju uuteen digitalisoituun valtionavustusprosessiin, jolloin vaikutusten arviointi muodostuu luontevaksi osaksi valtionavustustoimintaa ja sitä tukevien tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen käyttöä.  

Valtionapuviranomaiset hyödyntävät vaikutusketjua kuvatessaan valtionavustuksilla rahoitettavan toiminnan vaikutuksia ja asettaessaan hakukohtaisia mitattavia tavoitteita. Valtionavustusten hakijat voivat hyödyntää myös tässä vaiheessa syntyvää tietoa, koska tavoitteiden asettaminen perustuu yhteistyöhön valtionavustusten hakijoiden kanssa.  

Tarkoituksena on, että valtionavustusten myöntäjät ja saajat hyödyntävät vaikutusketjua myös arvioidessaan yhdessä, miten myönnettyjen valtionavustusten käyttö edistää yhteiskunnallisia päämääriä. Tätä tietoa on tarkoitus käyttää uusien valtionavustusohjelmien suunnittelemisessa ja valtionavustushakujen julkaisemisessa, jolloin vaikutusten arviointi on valtionavustustoiminnan uudessa toimintamallissa jatkuvaa, eikä rajaudu vain valtionavustusten käyttöaikaan. 

Vaikuttavuuden suunnittelu tarkoittaa valtionavustustoiminnassa olennaista ajattelutavan muutosta ja oppimista hallinnon eri toimintojen välillä. Vaikutusten arvioinnin keinojen käyttöönottaminen kokeiluineen sekä tiedon kerääminen vievät aikaa. Siksi vaikuttavuus, sitä koskevan tiedon hyödyntäminen ja siihen liittyvä monialainen yhteistyö on nähtävä julkisen hallinnon uudistamisen tavoin tämän vuosikymmenen kestävänä tavoitteena ja yhteisenä ponnistuksena valtionavustustoiminnassa. 

3.3  3.3 Valtionavustustoiminnan kehittäminen yhteistyössä avustusten hakijoiden kanssa

Valtionavustustoimintaa kehitetään julkisen hallinnon uudistamisen strategian mukaisesti valtionavustusten hakijoiden kanssa. Esimerkiksi valtionapuviranomaisten valtionavustuskäytännöt vaihtelevat nykyään tarpeettomasti.  

Valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeessa ehdotettiin keväällä 2021, miten järjestöjä koskevia valtionavustuskäytäntöjä voidaan kehittää ja yhdenmukaistaa. Kehitystyössä on siirrytty toteutusvaiheeseen syksyllä 2021 yhdessä valtionapuviranomaisten ja järjestöjen kanssa. Kehitystyössä otetaan huomioon myös OECD:n tuoreet suositukset elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten vahvistamisesta ja rahapelitoiminnan tuottoon liittyvä rahoitusmallin uudistaminen. 

Kuntia koskevia valtionavustuskäytäntöjä on alettu myös selvittää, ja tulokset kuntien valtionavustustoiminnan nykytilan ja tulevaisuuden kartoituksesta julkaistiin syksyllä 2021. Kuntien valtionavustuskäytäntöjä koskevat kehittämisehdotukset annetaan valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeessa keväällä 2022.  

Yksityishenkilöille myönnettäviin valtionavustuksiin liittyviä käytäntöjä koskeva selvitystyö on aloitettu valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeessa. Henkilöhakijoiden valtionavustuskäytäntöjä koskevat kehittämisehdotukset valmistuvat tammikuussa 2023. 

Hakijaryhmäkohtaista kehitystyötä jatketaan valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeessa myös myöhemmin. Tarkoituksena on selvittää vielä tiedelaitosten, tutkimusorganisaatioiden ja yritysten valtionavustustoimintaa.  

Hakijaryhmäkohtainen kehitystyö ja yhdessä kehittäminen tuottavat tietoa valtionavustustoiminnan uuden toimintamallin kehittämiseksi. Tavoitteena on myös varmistaa, että valtionapuviranomaisten valtionavustuskäytännöt noudattavat hyvän hallinnon periaatteita ja ovat riittävän yhdenmukaiset, kun ne ottavat käyttöön valtionavustustoiminnan tietovarantoon liittyvät palvelut. Valtionavustusten hakijoille yhteistyö merkitsee monipuolisia vuorovaikutustapoja, kumppanuutta ja luottamuksen rakentamista. Valtionavustusprosessin tehokkuus ja laatu paranevat, kun päätöksenteossa tullaan hyödyntämään nykyaikaisen data-analytiikan keinoja ja tekoälyn mahdollisuuksia. Valtionavustustoiminnan tietovarantoon liittyvien palvelujen ansiosta avustusprosessiin sitoutuvan hallintotyön määrä ja avustusten hakijoiden hallinnollinen taakka vähenevät.  

3.4  3.4 Lainsäädännölliset kehittämistavoitteet

Valtionavustusasioiden käsittelyä ja hallinnointia koskevat tietojärjestelmät ovat nykyisin epäyhtenäisiä eikä tietojärjestelmistä tai valtionavustustoiminnan tiedonhallinnasta ole yleisiä säädöksiä. Tästä syystä valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeen tehtävänä olevien palvelujen toteuttaminen edellyttää, että valtionavustustoiminnan tietovarannosta ja siihen liittyvistä palveluista ja viranomaisten toimivaltasuhteista säädetään erikseen.  

Uudet säännökset ehdotetaan sisällytettäviksi valtionavustustoimintaa koskevaan yleiseen valtionavustuslakiin. Säännökset mahdollistavat sen, että tietojärjestelmiensä ja digitaalisten palvelujensa ylläpitoa ja kehittämistä suunnittelevat valtionapuviranomaiset voivat siirtyä käyttämään uuden valtionavustustoiminnan tietovarannon palveluja. Pitkän aikavälin tavoitteena voidaan pitää sitä, että valtionapuviranomaiset siirtyisivät käyttämään mahdollisimman laaja-alaisesti valtionavustustoiminnan tietovarantoa ja siihen liittyviä palveluja. 

Hankkeen yhteydessä on selvitetty laajasti nykyistä eri hallinnonaloilla voimassa olevaa valtionavustuksia koskevaa erityislainsäädäntöä ja valtionavustuksia koskevia menettelytapoja suhteessa yleislakina voimassa olevaan valtionavustuslakiin. Erityislainsäädännön yhdenmukaistamiseksi on myöhemmässä vaiheessa todennäköisesti tarpeen tehdä eräitä säädösehdotuksia.  

Tavoitteena on vuonna 2022 toteuttaa valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen avulla sisäministeriön Palosuojelurahaston valtionavustusten pilottihaku. Pilotointia on tarkoitus jatkaa opetus- ja kulttuuriministeriön ja ulkoministeriön valtionavustushauissa. 

Yleisenä pitkän aikavälin tavoitteena on, että valtionavustustoiminnan tietovaranto ja siihen liittyvät palvelut integroituisivat mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti muiden sellaisten julkisten digitaalisten palvelujen kanssa, jotka sisältävät julkista rahoitusta tai julkisen tuen saajia koskevia tietoja. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi kuntien taloustietovaranto ja yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetussa laissa (293/2017) säädetty asiakastietojärjestelmä sekä laissa tutkimustietovarannosta (1238/2021) säädetty tutkimustietovaranto. Muissa palveluissa ja niiden tietovarannoissa olevaa tietoa tulisi yhteisten rajapintojen avulla voida luovuttaa valtionavustustoiminnan tietovarantoon ja vastaavasti tietoa tulisi voida luovuttaa valtionavustustoiminnan tietovarannosta muiden palvelujen tietovarantoihin siten, että saman tiedon tallentamista erikseen erillisiin tietovarantoihin vältettäisiin. Siirtymävaiheen aikana päällekkäistä tietojen tallentamista erillisiin tietojärjestelmiin ei voida kuitenkaan täysin välttää. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Valtionavustustoiminnan kehittämishankkeessa on pyritty tunnistamaan, onko olemassa sellaisia teknisiä ratkaisuja, joiden käytöllä voitaisiin saavuttaa kokonaistaloudellista hyötyä suhteessa valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen toteutustyön vaatimuksiin ja aikatauluihin. Hankkeessa tehtiin syksyllä 2019 tietojärjestelmäselvitys siitä, soveltuuko jokin valtionavustusprosessissa valtiolla nykyisin käytössä oleva ratkaisu kehittämistyön lähtökohdaksi. Selvitykseen otettiin mukaan myös muita valtiolla käytössä olevia ratkaisuja. Valmistelutehtävissä on tarkasteltu myös erityyppisten teknisten alustaratkaisujen kyvykkyyksiä vaadittavien palvelujen näkökulmasta sekä elinkaarikustannuksiin liittyvän vaikutuksen osalta ja huomioitu vaikutukset myös hankinnan osalta. Selvityksen lopputulos oli, ettei yksikään tarkasteltava järjestelmä ilman merkittävää kehittämistyötä sovellu hankkeen tavoittelemaksi ratkaisuksi. Näin ollen päädyttiin kokonaan uuden järjestelmäratkaisun kehittämiseen. 

Valmistelun yhteydessä on arvioitu tarkemmin valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen luonnetta ja asemaa suhteessa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annettuihin säädöksiin. Tietovarantoa siihen liittyvine palveluineen voitaisiin sisällöllisesti pitää näissä säädöksissä tarkoitettuna yhteisenä tietojärjestelmäpalveluna. Ehdotettavien säännösten perusteella yhteisiä palveluja koskeva käyttövelvoite ei kuitenkaan koskisi ehdotuksen mukaisia valtionavustusten käsittelyä ja hallinnointia koskevia palveluja. Toisaalta erityisesti pidemmällä aikavälillä olisi erittäin hyvin perusteltavissa, että valtionavustustoiminnassa siirryttäisiin mahdollisimman kattavasti yhtenäisen tietojärjestelmän käyttöön. Tästä syystä valmistelun aikana on arvioitu periaatteellisesti sitä vaihtoehtoa, että voimassa olevia valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annettuja säädöksiä tarkistettaisiin ja vastaavasti uusien valtionavustustoiminnan tietovarantoa koskevien säännösten ehdotettaisiin tulevan kaikilta osin voimaan lähtökohtaisesti valtionapuviranomaisia velvoittavina pidemmän siirtymäajan jälkeen. Valmistelun yhteydessä ei ole kuitenkaan voitu arvioida tarkemmin sitä, kuinka realistisesti tällainen hyvin laajamittainen yhtenäisen tietojärjestelmän käyttöönotto olisi toteutettavissa ottaen huomioon voimassa olevien erillisten tietojärjestelmien hajanaisuus ja erilainen tekninen taso sekä muutostöistä aiheutuvat kustannukset. Todennäköistä olisi, että yhteisten palvelujen käyttövelvoitteesta tultaisiin hakemaan merkittävässä määrin poikkeuksia, mikä heikentäisi tavoitteen toteutumista kohtuullisen siirtymäajan rajoissa. Näistä syistä johtuen valmistelussa on päädytty siihen periaatteelliseen lähtökohtaan, että erillisten valtionavustustoiminnan tietojärjestelmien käyttö olisi edelleen mahdollista toistaiseksi, jos valtionapuviranomainen kykenisi vastaamaan ehdotettavan uudistuksen mukaisista tietojen tallentamista ja tiedonhallintaa koskevista velvoitteista. 

Valmistelun yhteydessä on vaihtoehtoisena rahoituksen mallina tarkasteltu asiakasmaksuperusteista mallia, jossa jatkuvan palvelun kustannukset katettaisiin hankekauden jälkeen valtionapuviranomaisilta kerättävillä asiakasmaksuilla. Maksuperusteena voisi tällöin olla esimerkiksi avustusten euromäärä tai avustuspäätösten määrä. Valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että keskitetty rahoitusmalli olisi hallinnollisesti selvästi yksinkertaisempi ja aiheuttaisi myös vähemmän hallinnointikuluja Valtiokonttorille ja valtionapuviranomaisille tai lain nojalla muille valtionavustuksia myöntäville. Keskitetyn rahoitusmallin avulla olisi myös helpompi tukea valtionavustustoiminnan tietovarannon vaiheittaista käyttöönottoa ja ohjata yleisemminkin uuden järjestelmän käyttöön. Tietovarannon käytön maksuttomuuden, peruspalvelujen ja mahdollisten viranomaiskohtaisten erityiskustannusten rahoitusvastuun jakautumisen tai tietovarannon tuottavuuden näkökulmasta edellä mainituilla kahdella vaihtoehtoisella mallilla ei arvioida olevan merkittäviä eroja. Näistä perusteista johtuen voidaan keskitetyn budjettirahoituksen mallia kokonaisuutena pitää paremmin perusteltuna vaihtoehtona. 

Valmistelun yhteydessä on arvioitu myös valtionavustustoiminnan tietovarantoon ja siihen liittyviin palveluihin liittyviä tehtäviä ja vastuita ottaen huomioon valtioneuvoston kanslian asema valtioneuvoston ja sen ministeriöiden yhteiseen tiedonhallintaan liittyvissä asioissa tiedonhallintayksikkönä sekä se, että merkittävää osaa kaikista valtionavustuksista hallinnoidaan ministeriöissä. Valtioneuvoston kanslia toimii myös edellä mainituin tavoin arkistonmuodostajana valtioneuvoston ja sen ministeriöiden osalta. Ehdotettavien tietovarannon tiedonhallintaan ja arkistointiin liittyvien säännösten ja toisaalta valtioneuvoston kanslian toimivallan suhteen erillistä sääntelyä lain tasolla ei ole pidetty välttämättömänä.  

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

6.1  Lausuntokierroksen lausuntopalaute

Lakiehdotuksista pyydettiin lausunnot ministeriöiltä sekä useilta keskeisiltä valtionapuviranomaisilta ja valtionavustusten saajia edustavilta yhteisöiltä. Ehdotukset olivat myös yleisesti nähtävillä lausuntopalvelussa, joten muillakin oli mahdollisuus lausuntojen antamiseen. Lausuntoaika päättyi 5 päivänä helmikuuta 2021 ja lausuntoja saatiin yhteensä 35. 

Lausunnoissa esityksen pääasiallisia tavoitteita valtionavustustoiminnan kehittämiseksi ja digitalisaation toteuttamiseksi pidettiin poikkeuksetta kannatettavina. Myös ehdotettuja tietojärjestelmäpalvelujen sisältöä ja käyttöönottoa, valtionapuviranomaisen tiedonhallintaa sekä tietojen ja asiakirjojen säilytystä ja arkistointia koskevia säännösehdotuksia pidettiin pääosin perusteltuina. Henkilötietojen käsittelyä koskevaa säännösehdotusta pidettiin tarpeellisena sekä ehdotusta valtionapuviranomaisen ja Valtiokonttorin yhteisrekisterinpitäjyydestä perusteltuna, mutta yhteisrekisterinpitäjyyden toimivaltasääntelyä toivottiin useammassa lausunnossa selkiytettäväksi. Lisäksi erityisten henkilötietojen tallentamista koskevaa säännösehdotusta toivottiin useassa lausunnossa tarkistettavaksi esimerkiksi siten, että se koskisi kattavammin erilaisia avustuksen myöntämisperusteisiin ja määrään mutta toisaalta myös valtionavustuksen käytön seurantaan ja valvontaan liittyviä välttämättömiä tietoja. 

Valtiokonttorista annetun lain muutosehdotusta sekä siihen sisältyvää Valtiokonttorin uutta tehtävää tietojärjestelmäpalveluista vastaavana viranomaisena, joka tuottaisi myös valtionavustustoimintaa koskevia analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle, pidettiin pääosin perusteltuna. Eräissä lausunnoissa esitettiin kuitenkin, että analysointi- ja raportointipalvelujen tuottamista koskevasta palvelutehtävästä sekä Valtiokonttorin oikeudesta saada käyttöönsä myös salassa pidettäviä tietojärjestelmään tallennettuja tietoja tulisi säätää laissa nimenomaisesti sen sijaan, että palvelutehtävän ja tiedonsaantioikeuden katsottiin perusteluissa seuraavan muista ehdotukseen sisältyvistä säännöksistä.  

Edellä kuvatusta yleisestä myönteisestä lausuntopalautteesta huolimatta yksittäisissä lausunnoissa esitettiin useita tarkistusehdotuksia lakiehdotusten yksittäisiin säännöksiin. Useassa lausunnossa toivottiin myös ehdotuksen perusteluja täydennettäväksi esimerkiksi viranomaisten toimivaltarajojen, valtionavustustoiminnan tulevan rahoituksen ja ohjauksen sekä säätämisjärjestyksen kuvauksen osalta. 

Useammassa lausunnossa tuotiin esiin kysymyksiä ehdotettavien tietojärjestelmäpalvelujen suhteesta ja yhteensopivuudesta suhteessa muihin erillisiin valtionavustusten tai valtiontukien hallinnoinnissa käytettäviin tietojärjestelmiin tai asianhallintajärjestelmiin. Valtioneuvoston kanslian lausunnossa edellytettiin, että ministeriöihin tulevat asiat kirjataan valtioneuvoston yhteiseen rekisteriin, jossa voi tarvittaessa olla alirekistereitä. Lausunnossa edellytettiin edelleen, että valtioneuvoston asiarekisteriin saadaan siirrettyä automaattisesti tieto vireillä olevista asioista ja niihin liittyvät asiakirjat, koskien myös ministeriöissä käsiteltäviä valtionavustusprosesseja. Eräiden valtiontukia hallinnoivien ministeriöiden lausunnoissa esitettiin, että VA-verkkopalvelujen ja EU-valtiontukien hallinnoinnissa käytettävien tietojärjestelmien välillä tulisi olla rajapintaratkaisu tai muu tekninen menettely, jonka avulla voitaisiin välttää valtionavustuksia koskevien tietojen ja asiakirjojen kahdenkertainen tallentaminen erillisiin tietojärjestelmiin. 

Hallituksen esitystä koskevasta luonnoksesta pyydettiin marraskuussa 2021 oikeuskanslerilta ennakolliseen laillisuusvalvontaan liittyvä kannanotto. Saadussa kannanotossa edellytettiin esityksen perusteluja ja säätämisjärjestysperusteluja tarkistettavaksi siltä osin, mihin lakeihin tietovarantoon liittyvät tehtävät ja palvelut liittyvät sekä mihin käyttötarkoituksiin tietoja eri tehtävissä käytetään. Kannanotossa edellytettiin edelleen tarkistettavaksi Valtiokonttorin analysointi- ja raportointipalvelujen tuottamiseen liittyvää tiedonsaantioikeutta koskevaa säännöstä. Lisäksi kannanotossa edellytettiin tarkennettavaksi valtionavustuslakiin ehdotettavaa säännöstä asetuksenantovaltuudesta, joka koskisi tietovarantoon tallennettavia tietoja, sekä säännöstä, joka koskisi henkilötietojen hakua tietopalvelusta. Hallituksen esityksen perusteluissa edellytettiin käsiteltäväksi tarkemmin henkilötietojen kasaantumiseen liittyviä riskejä sekä tietojen kulkua. Kannanotossa pidettiin edelleen perusteltuna, että hallituksen esityksessä pidettäisiin suotavana perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä. 

Valtionavustustoiminnan tietovarantoon toimitettavia vähimmäistietoja sääntelevän valtioneuvoston asetuksen luonnoksesta järjestettiin tammikuussa 2022 kuulemistilaisuus valtioapuviranomaisille ja muille lain nojalla valtionavustuksia myöntäville. Kuulemisessa nousi esille kysymyksiä erityisesti asetuksen soveltamisalan rajoista, yleislain ja erityislain suhteesta, mahdollisesta päällekkäisten tietojen toimittamisesta kahteen eri tietovarantoon sekä siirtymäajasta, jonka jälkeen vähimmäistietojen toimittamisvelvollisuus tulisi voimaan. 

6.2  Keskeiset lausuntopalautteen perusteella tehdyt ja muut jatkovalmistelussa tehdyt muutokset

Saadun lausuntopalautteen perusteella lakiehdotuksia on tarkennettu eräiltä osin. Valtionavustuslakiin ehdotettavaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa säännöstä on tarkistettu siten, että valtionapuviranomaisen ja Valtiokonttorin yhteisrekisterinpitäjyyden toimivaltarajat säänneltäisiin mahdollisimman tarkkarajaisesti eikä rekisterinpitäjän tehtävien rajanveto voisi jäädä osapuolten välisen sopimuksen varaan. Valtionavustuksen hakijan tai saajan sairauspoissaolon tai tilapäisen hoitovapaan kestoa koskevan välttämättömän tiedon tallentamisoikeutta koskeva säännösehdotus on poistettu, koska jatkovalmistelussa on arvioitu, ettei valtionavustuslaissa olevia säännöksiä valtionapuviranomaisen tiedonsaantioikeudesta tai tietojen luovuttamisesta ole uudistuksen yhteydessä tarvetta tarkistaa. Sen sijaan ehdotetaan yleistä säännöstä siitä, että tietovarantoon voidaan tallentaa erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.  

Tietovarantoon tallennettavien tietojen ja asiakirjojen säilytystä ja arkistointia koskevaa säännösehdotusta on tarkistettu siten, että siinä säädettäisiin erikseen myös kielteisiin valtionavustuspäätöksiin liittyvien tietojen ja asiakirjojen säilytysajasta. Lisäksi tietojen ja asiakirjojen arkistointia koskevan esityksen tekemistä koskevaa säännöstä on sanamuodoltaan tarkistettu siten, että se kuvaisi selvemmin Valtiokonttorin ja valtionapuviranomaisen toimivallan suhdetta ja sitä, että viime kädessä valtionapuviranomainen päättäisi aina arkistointia koskevan esityksen tekemisestä. 

Valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettaviksi toimitettavien vähimmäistietojen käsitteistöä on selkiytetty. Euroopan Unionin varoista myönnettävien valtionavustusten hakemiseen ja myöntämiseen liittyen ei voida välttää sitä tilannetta, että samoja tietoja tallennetaan eräiltä osin kahteen erilliseen tietovarantoon. Näiden tilanteiden osalta on kuitenkin tarkoituksena asetuksella säätää vähimmäistietojen ala suppeammaksi kuin muissa valtionavustuksissa siten, että vähimmäistietojen toimittamisvelvollisuudesta aiheutuva hallinnollinen lisätyö olisi mahdollisimman vähäinen. 

Valtiokonttorista annetun lain muutosehdotusta, joka koskisi Valtiokonttorille ehdotettavaa uutta palvelutehtävää, on tarkistettu siten, että siinä mainittaisiin lakiin jo nykyisin sisältyvien valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalvelujen lisäksi nimenomaisesti valtionavustustoimintaa koskevien analysointi- ja raportointipalvelujen tuottaminen valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi. Valtiokonttorin tiedonsaantioikeutta ja henkilötietojen käsittelyä koskevia säännösehdotuksia on tarkistettu. Valtiokonttorin analysointi- ja raportointipalvelujen tuottamiseksi välttämättömien tietojen tiedonsaantioikeus koskisi nimenomaisesti myös valtionavustustoiminnan tietovarantoa sekä valtionavustustoimintaa koskevia valtionapuviranomaisten ja lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien rekistereihin sisältyviä tietoja. Lakiin on lisätty säännös Valtiokonttorin oikeudesta käsitellä salassapitosäännösten estämättä valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen ylläpitoa varten välttämättömiä tietoja.  

Edellä kuvattujen säädösehdotuksia koskevien tarkistusten ohella myös ehdotuksen perusteluja on useilta osin tarkistettu ja täydennetty lausuntopalautteen perusteella. Nämä tarkistukset liittyvät muun muassa valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen sekä valtioneuvoston asianhallintajärjestelmän väliseen suhteeseen, valtioneuvoston kanslian toimivaltaan koko valtioneuvoston tasolla tiedonhallinnasta vastaavana viranomaisena sekä valtionavustuksia koskevien tietojen julkaisemisen vaikutuksiin. Lakiehdotusten säätämisjärjestystä koskevia perusteluja on täydennetty monilta osin. Täydennykset koskevat erityisesti säännöskohtaista arviointia sekä henkilötietojen luovuttamiseen liittyvän kansallisen liikkumavaran perusteita. 

Lausuntokierroksen jälkeisessä jatkovalmistelussa on nähty välttämättömäksi säännellä tarkemmin valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelun ylläpidosta siten, että Valtiokonttori vastaisi avoimeen tietopalveluun tuotettavasta tietoaineistosta ja julkaisisi sen. Valtiokonttori toimisi myös valtionavustustoiminnan tietopalveluun sisältyvien henkilötietojen käsittelystä kaikilta osin vastaavana yhteisrekisterinpitäjänä. Valtionavustuslakiin sisältyvää säännösehdotusta asetuksenantovaltuudesta samoin kuin eräitä henkilötietojen suojaa koskevia säännösehdotuksia on tarkennettu ottaen huomioon myös oikeuskanslerin kannanotossa esitetyt näkökohdat. Ehdotuksen terminologiaa on myös eräiltä osin tarkistettu.  

7.1  Valtionavustuslaki

1 §. Soveltamisala. Pykälän 3 momentin mukaan, jollei muussa laissa toisin säädetä, tätä lakia sovelletaan myös valtionavustukseen, joka myönnetään käytettäväksi Suomen ulkopuolella. Jos kuitenkin 2 momentissa tarkoitetun valtionavustuksen saajana on vieras valtio tai sen toimielin taikka valtioiden välinen kansainvälinen järjestö, valtionavustukseen sovelletaan ainoastaan 5-8 §:ää sekä 11 §:n 5 momenttia. Viimeksi mainituilla valtionavustuksilla tarkoitetaan esimerkiksi ulkoministeriön myöntämiä avustuksia kansainvälisille hallitustenvälisille järjestöille kuten YK-järjestöille, Maailmanpankille ja muille kehityspankeille sekä joissakin tapauksissa toisen valtion toimielimille kuten ministeriöille. Näitä avustuksia myönnettäessä noudatettava prosessi poikkeaa monilla tavoin tavanomaisesta valtionavustuksen hakemisessa ja myöntämisessä noudatettavasta menettelystä. Varsinaista valtionavustusten julkista hakuvaihetta ei ole, vaan avustuksesta sovitaan rahoitussopimuksella, joka on luonteeltaan kansainvälinen hallintosopimus ja joka tehdään ulkoministeriön nimissä. Näissä oikeussuhteissa on kyse julkisen kansainvälisen oikeuden subjektien välisistä suhteista eivätkä useimmat kansallisen valtionavustuslain säännökset sovellu tämän tyyppistä valtionavustusta koskevaan oikeussuhteeseen. Edellä mainitut avustuksiin sovellettavat valtionavustuslain 5—8 §:ien säännökset koskevat valtionavustuksen myöntämisen perusteita ja 11 §:n 5 momentti koskee puolestaan valtionapuviranomaisen mahdollisuutta tehdä ulkomailla olevan saajan kanssa yksityisoikeudellinen sopimus valtionavustuksen käytön ja valvonnan ehdoista.  

Ehdotettavat valtionavustustoiminnan tietovaranto ja siihen liittyvät palvelut rakennetaan kaiken tyyppiset valtionavustukset mahdollisimman laajasti kattavaksi kokonaisuudeksi. Tästä syystä pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös ehdotettavia valtionavustuslain 32 a—32 e §:ä sovellettaisiin sellaisiin ulkomailla käytettäväksi tarkoitettuihin valtionavustuksiin, joiden saajana on vieras valtio tai sen toimielin taikka valtioiden välinen kansainvälinen järjestö. Käytännössä näissä tilanteissa valtionavustuksista valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettava tietosisältö olisi suppeampi kuin muissa valtionavustuksissa ja kohdistuisi lähinnä Tutkiavustuksia.fi-palveluun.  

6 a luku Valtionavustustoiminnan tietovaranto 

Ehdotettavassa uudessa valtionavustuslain 6 a luvussa olisi pykälät 32 a—32 e, joissa säädettäisiin valtionavustustoiminnan tietovarannosta ja siihen liittyvistä palveluista, tietojen tallentamisesta tietovarantoon ja vähimmäistietojen toimittamisvelvollisuudesta, rekisterinpitäjyydestä ja tiedonhallinnasta, valtionavustustoiminnan avoimesta tietopalvelusta ja palvelussa julkaistavasta tietoaineistosta sekä tietojen säilyttämisestä ja arkistoinnista.  

Valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettavat tiedot sisältäisivät henkilötietoja erilaisissa tilanteissa ja käyttötarkoituksissa. Henkilötietojen käsittelystä ja suojasta säädetään lähtökohtaisesti EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Yleisenä lähtökohtana on, ettei tietosuoja-asetuksen mukaista kansallista lainsäädäntöä tulisi olla. Henkilötietojen suojaan liittyvän sääntelyn kattavuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta yleistä tietosuoja-asetusta yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa sääntelyä on pidetty tarpeellisena lähinnä säädettäessä tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisesti erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelystä. Lakiehdotuksessa käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan perustuvaa kansallista sääntelyliikkumavaraa siltä osin kuin ehdotus sisältää säännöksiä henkilötietojen käsittelystä. Ehdotettavassa 32 a §:ssä säädettäisiin 6 artiklan 3 kohdan nojalla täsmällisemmin tietovarannon tietojen käyttötarkoituksista, käsiteltävien henkilötietojen tyypeistä ja käsittelyn lainmukaisuudesta liittyen tietojen yhdistelyyn ja muokkaamiseen. Lisäksi 32 a §:n tietojen yhdistelyä ja muokkaamista koskevassa sääntelyssä olisi kyse siitä, että 6 artiklan 3 kohdan nojalla säädettäisiin käsittelytoimista, joilla pyritään varmistamaan tietojen oikeellisuutta ja laatua osana laillista ja asianmukaista tietojenkäsittelyä. Tältä osin sääntely täsmentäisi tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaisia minimointi- ja täsmällisyysperiaatteita. Ehdotettavassa 32 d §:ssä annettaisiin 6 artiklan 3 kohdan nojalla täsmentävää sääntelyä henkilötietojen julkaisemisesta. Ehdotettavassa 32 e §:ssä annettaisiin 6 artiklan 3 kohdan nojalla tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaista säilytyksen rajoittamisen periaatetta täsmentävää sääntelyä. Ehdotettu tietosuoja-asetusta täsmentävä sääntely on arvioitu oikeasuhtaiseksi ja yleisen edun tavoitteen mukaiseksi, kun tarkoituksena on kattavan valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen perustaminen.  

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena valtionavustustoiminnan tietovarannossa ja siihen liittyvissä palveluissa olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tästä olisi kyse, koska laissa säädettäisiin valtionapuviranomaisten ja lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien sekä Valtiokonttorin lakisääteisistä tehtävistä.  

Lisäksi ehdotettavassa valtionavustuslain 6 a luvussa säädettäisiin rekisterinpidosta ja yhteisrekisterinpitäjyydestä. Tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot; jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Asetuksen 4 artiklan 7 kohta jättää näin ollen kansallista liikkumavaraa säätää rekisterinpitäjästä. Tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädetään menettelystä, jossa useammat viranomaiset ovat yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterin pidolla tarkoitetaan tilannetta, jossa vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittävät yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot sekä keskinäisellä järjestelyllä ja läpinäkyvällä tavalla kunkin osapuolen vastuun mainitussa asetuksessa vahvistettujen velvoitteiden noudattamiseksi, erityisesti rekisteröityjen oikeuksien käytön ja tietosuoja-asetuksen artiklan 13 ja 14 mukaisten tietojen toimittamista koskevien tehtäviensä osalta, paitsi jos ja siltä osin kuin rekisterinpitäjiin sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä määritellään rekisterinpitäjien vastuualueet. Vastaavasti myös yhteisrekisterinpidosta on mahdollista säätää 26 artiklan salliman liikkumavaran mukaisesti.  

Ehdotettavassa 32 c §:ssä säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan sekä 26 artiklan nojalla rekisterinpidosta ja yhteisrekisterinpitäjistä ja niiden välisestä vastuunjaosta. Yhteisrekisterinpitäjien vastuunjakoa täsmentävä sääntely on tarpeen, jotta henkilötietojen käsittelyyn liittyvät vastuut ovat rekisteröidyn kannalta selkeät. 

32 a §. Valtionavustustoiminnan tietovaranto. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtionavustuksiin liittyvien tietojen hallinnoimiseksi, keräämiseksi, välittämiseksi ja käytön valvonnan tehostamiseksi olisi valtionavustustoiminnan tietovaranto, joka tukisi uutta digitalisoitua valtionavustusprosessia. Tietojen välittämisellä tarkoitetaan sekä tietojen välittämistä muille viranomaisille, että tietojen julkaisemista yleisön saataville yleisen tietoverkon välityksellä. Valtiokonttori ylläpitäisi tietovarantoon liittyen seuraavia palveluja:  

valtionavustushakujen julkaisemisen ja asioinnin palvelu (Haeavustuksia.fi)  

valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelu (Tutkiavustuksia.fi)  

valtionavustusten käsittelyn ja hallinnoinnin palvelu (Hallinnoiavustuksia.fi).  

Haeavustuksia.fi-palvelussa julkaistaisiin kaikkien valtionapuviranomaisten valtionavustushaut. Palvelua käytettäisiin avustusten hakemiseen ja sähköiseen asiointiin valtionapuviranomaisten tai lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien kanssa. Jos valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä ei käyttäisi Hallinnoiavustuksia.fi -palvelua, Haeavustuksia.fi-palvelu ohjaisi hakijan valtionapuviranomaisen tai muun valtionavustuksen myöntäjän omaan asiointipalveluun.  

Tutkiavustuksia.fi-palvelu olisi valtionavustustoimintaan liittyvän tiedon läpinäkyvyyttä ja hyödynnettävyyttä parantava palvelu. Sen kautta kansalaiset, tiedotusvälineet, viranomaiset ja tutkijat pääsisivät seuraamaan, miten ja mihin valtionavustuksia on myönnetty. Haeavustuksia.fi -palvelu ja Tutkiavustuksia.fi -palvelu olisivat viranomaisen digitaalisia palveluja, joihin sovellettaisiin digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettua lakia (306/2019). Tutkiavustuksia.fi -palvelu muodostaisi samalla valtionavustustoiminnan avoimen tietopalvelun, jossa julkaistavista tiedoista säädettäisiin tarkemmin ehdotettavassa valtionavustuslain 32 d §:ssä. 

Hallinnoiavustuksia.fi -palvelu poikkeaisi luonteeltaan kahdesta ensin mainitusta palvelusta ja olisi tarkoitettu ainoastaan valtionapuviranomaisille tai lain nojalla muille valtionavustuksia myöntäville. Tämä palvelu muodostaisi tulevaisuudessa yhtenäisen ja mahdollisimman kattavan kokonaisuuden, jonka avulla valtionapuviranomaiset tai lain nojalla muut valtionavustuksia myöntävät voisivat muun muassa käsitellä valtionavustusten hakemuksia, päätöksiä ja maksatuksia. Hallinnoiavustuksia.fi-palvelu olisi edellä mainituista kahdesta muusta palvelusta poiketen valtionapuviranomaisille tarkoitettu operatiivinen järjestelmä valtionavustusasioiden käsittelyyn ja myönnettyjen valtionavustusten käytön seurantaan ja valvontaan.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisesti valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettavien tietojen sisällöstä ja luonteesta. Tietovarantoon tallennettaisiin avustuksen hakemista, myöntämistä, maksamista, käyttöä ja valvontaa sekä palauttamista ja takaisinperintää koskevat tiedot, jotka olisivat tarpeellisia tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Tallennettavien tietojen sisältö voisi jossain määrin vaihdella valtionavustuslajista ja valtionavustuksen käyttötarkoituksesta riippuen. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on kuitenkin kehittää tietojen sisältöä siten, että valtionavustusten tehokasta ja tarkoituksenmukaista kohdentumista ja käyttöä voidaan seurata ja arvioida nykyistä paremmin.  

Valtionavustustoiminnan yhteydessä ei pääsääntöisesti ole tarvetta erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyyn ja tallentamiseen. Valtionavustusten hallinnoinnissa voi kuitenkin tulla vastaan tilanteita, joissa valtionapuviranomaisen on käsiteltävä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi apurahan maksamisen keskeyttäminen henkilön vanhempainvapaan perusteella. Tällaisessa tilanteessa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely perustuisi tietosuojalain 6 §:ään. On myös mahdollista, että erityisten henkilötietoryhmien käsittelystä säädetään erityislainsäädännössä. Koska valtionavustusten hallinnointiin voi näin ollen sisältyä välttämätöntä erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä, pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että tietovarantoon voitaisiin tallentaa valtionavustushakemuksen käsittelemiseksi ja valtionavustusten käytön valvomiseksi välttämättömiä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Säännöksessä ei eriteltäisi tallennettavia erityisiä henkilötietoryhmiä, koska ei ole mahdollista ennakoida, mitä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja valtionavustusten hallinnoinnin yhteydessä voi tulla käsiteltäviksi. Suojatoimien osalta ehdotettavassa 32 c §:ssä säädettäisiin tietojen suojaamista koskevista viranomaisten vastuista sekä 32 e §:ssä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen säilytysaikaan liittyvästä rajoituksesta. Ehdotettavassa erityisiä henkilötietoryhmiä koskevassa sääntelyssä olisi kyse siitä, että yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan nojalla luodaan oikeusperusta erityisten henkilötietoryhmien tallentamiselle valtionavustustoiminnan tietovarantoon niissä tilanteissa, kun tietojen tallentaminen on tietyn valtionavustusasian hallinnoinnin kannalta välttämätöntä ja tietojen käsittely perustuu tietosuojalain 6 §:ään tai erityislainsäädäntöön. Tarkoituksena ei ole, että säännös muodostaisi yleisen oikeusperustan erityisten henkilötietoryhmien käsittelylle hallinnoitaessa valtionavustuksia. Valtionapuviranomaiset ja muut lain nojalla valtionavustuksia myöntävät vastaisivat lähtökohtaisesti valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettavien tietojen sisällöstä ja oikeellisuudesta. Koska hyvin useat eri tahot voisivat tallentaa tietoja tietovarantoon ja koska yhdellä valtionavustuksen hakijalla tai saajalla voi olla useita valtionavustushakemuksia tai saatuja valtionavustuksia liittyy tietovarannon sisältämien tietojen laadun ja oikeellisuuden ylläpitoon haasteita. Nämä haasteet liittyvät erityisesti Tutkiavustuksia.fi-palveluun, jossa julkaistavista tiedoista Valtiokonttori vastaisi jäljempänä 32 d §:ssä ehdotettavalla tavalla. Siksi on tarpeen kiinnittää huomiota sellaisiin menettelyihin ja toimivaltuuksiin, joiden avulla tietovarannon sisältämien tietojen laatua ja oikeellisuutta voitaisiin edistää.  

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Valtiokonttori saisi muokata ja yhdistellä tietovarantoon tallennettuja tietoja niiden laadun ja hyödynnettävyyden parantamiseksi. Tietojen muokkaus tarkoittaa tietojen laadun parantamista eri tavoin. Tietojen muokkaaminen tapahtuisi esimerkiksi siten, että tiettyyn valtionavustuksella tuettuun hankkeeseen tai valtionavustuksen hakijaan tai saajaan liittyviä tietoja voitaisiin hakea muista kuin alkuperäisistä avustetun hankkeen valtionavustuspäätöksen yhteydessä tallennetuista tiedoista. Tietojen yhdistäminen tarkoittaa puolestaan yleisesti useasta lähdejärjestelmästä saatavan tiedon yhdistämistä henkilöön yksilöivän tunnisteen tai muun tyyppisen kuin henkilön kautta tehtävän kytköksen avulla. Tietojen yhdistäminen mahdollistaisi paremman kokonaiskuvan saamisen esimerkiksi yksittäisen valtionavustuksen saajan tai tietyllä valtionavustuksella tuettavan toiminnan sisällöstä ja koko valtionavustustoiminnasta. Tietojen muokkaaminen ja yhdistäminen palvelisi välittömästi valtionavustustoiminnan kehittämistä ja digitalisointia koskevan hankkeen yleisten päämäärien toteutumista eli tiedon parempaa laatua, mikä olisi julkisen vallan ja valtionapuviranomaisten, valtionavustusten hakijoiden ja saajien sekä myös valtionavustustoiminnasta kiinnostuneiden tiedotusvälineiden ja yleisön etua. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa rekisterinpitäjälle suoraan tietosuoja-asetuksesta johtuvaa velvoitetta huolehtia tietojen oikeellisuudesta.  

32 b §.Valtionavustustoiminnan tietojen tallentaminen ja toimittaminen. Valtionavustustoiminnan tietovarantoa ja siihen liittyviä palveluja kehitetään jatkossa yhteistyössä valtionapuviranomaisten tai lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien, valtionavustuksia hakevien organisaatioiden sekä järjestelmän palvelutuottajan eli Valtiokonttorin kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että eri valtionapuviranomaiset tai lain nojalla muut valtionavustuksia myöntävät luopuvat nykyisten omien erillisten valtionavustuksia koskevien tietojärjestelmiensä käytöstä. Uusien erillisten valtionavustusten käsittelyyn tarkoitettujen tietojärjestelmien kehittämistä tai nykyisten järjestelmien merkittävää uudistamista ei tulisi enää rahoittaa. Toisaalta ei ole käytännössä mahdollista, että nykyisistä erillisistä valtionavustusten käsittelyjärjestelmistä voitaisiin kokonaan luopua etukäteen säänneltävällä siirtymäajalla uuden tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen käyttöönoton jälkeen. Olennaista kuitenkin on, että erillisiin valtionavustusten käsittelyjärjestelmiin tallennetut tiedot voidaan tallentaa valtionavustustoiminnan tietovarantoon ja että kaikkien valtionavustusten tiedonhallintaa ja viranomaisvelvoitteita koskevia säädöksiä voidaan noudattaa. Valtionavustustoiminnan tietovaranto pyritään tulevaisuudessa muodostamaan mahdollisimman kattavaksi siten, että siihen sisällytettäisiin pääsääntöisesti kaikkia eri tyyppisiä ja eri hallinnonaloilta myönnettäviä valtionavustuksia koskevat tiedot. Tästä syystä pykälän 1 momentissa ehdotetaan selvyyden vuoksi erikseen säädettävän tarkemmin tietojen tallentamisesta valtionavustustoiminnan tietovarantoon.  

Jos valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä käyttäisi ehdotettavan 32 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua valtionavustusten käsittelyn ja hallinnoinnin palvelua, se tallentaisi 32 a §:n 2 momentissa säädetyt tiedot suoraan valtionavustustoiminnan tietovarantoon palvelua käyttäessään. Sen sijaan valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän, joka käyttäisi edellä tarkoitetun Hallinnoiavustuksia.fi-palvelun sijasta edelleen omaa valtionavustusten käsittelyyn ja hallintaan tarkoitettua järjestelmäänsä, olisi erikseen toimitettava haettaviksi julistamiaan ja myöntämiään valtionavustuksia koskevat valtionavustustoiminnan vähimmäistiedot valtiokonttorille valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettaviksi.  

Hallinnoiavustuksia.fi-palvelua käytettäessä kaikkien tietovarantoon tallennettavien tietojen sisältöä ei ole mahdollista ennakoida eikä säännellä tarkasti. Lähtökohtana kuitenkin olisi, että tietovarantoon tallennettaisiin kaikki ehdotettavan 32 a §:n 2 momentissa säädettävät tiedot, joiden tarkempi sisältö perustuisi kulloinkin käsiteltävässä valtionavustusasiassa sovellettaviin erityissäännöksiin. Sen sijaan niissä tapauksissa, joissa valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä käyttäisi edelleen omaa valtionavustusten käsittelyyn ja hallintaan tarkoitettua järjestelmäänsä, olisi mahdollista ja tarpeellista säännellä tarkemmin niistä vähimmäistiedoista, jotka sen tulisi toimittaa Valtiokonttorille valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettaviksi. Yleisenä tavoitteena on, että valtionavustustoiminnan tietovarannosta on saatavilla riittävän kattavat perustiedot kaiken tyyppisestä valtionavustustoiminnasta. Toisaalta tietojen toimittamisvelvollisuuden tulisi koskea vain välttämättömimpiä tietoja, jolloin aiheutuva hallinnollinen lisätyö muodostuisi mahdollisimman vähäiseksi. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan siksi erikseen säädettäväksi toimittamisvelvollisuuden piiriin kuuluvista valtionavustustoiminnan vähimmäistiedoista. Tietovarantoon tallennettavia henkilötietoja olisivat valtionavustuksen hakijana ja saajana olevan luonnollisen henkilön nimi ja henkilötunnus sekä valtionavustuksen käyttötarkoitus ja valtionavustuksen käytön alueellinen kohdentuminen. Muista tietovarantoon tallennettavista valtionavustushakuja ja niiden osoitetietoja, valtionavustushakemusten ja -päätösten yksilöintiä, valtionavustusasiaa, valtionavustuksen hakijaa ja saajaa ja valtionavustuspäätöstä koskevista vähimmäistiedoista sekä niiden toimittamisajasta ja toimittamistavasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 

Tietojen toimittamisvelvollisuuden ehdotetaan tarvittavan siirtymäajan vuoksi tulevan voimaan vasta vuoden 2023 lokakuun alusta, mistä säädettäisiin erikseen voimaantulosäännöksessä. Hakutietojen toimittaminen tapahtuisi Hallinnoiavustuksia.fi-palvelun käyttöliittymän kautta luomalla uusi haku, ja tarjoamalla linkki omaan asiointipalveluun. Valtionavustusasioita ja -päätöksiä koskevat tiedot toimitettaisiin joko siirtotiedostolla, jolloin tätä tietojen siirtoa hallittaisiin saman Hallinnoiavustuksia.fi-palvelun käyttöliittymän kautta, tai käyttäen vaihtoehtoisesti rajapintaa, jossa valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän järjestelmä huolehtisi automaattisesti tietojen tallentamisesta valtionavustustoiminnan tietovarannon rajapintaan. Tietojen toimittaminen tapahtuisi siten kummassakin tilanteessa lähtökohtaisesti Hallinnoiavustuksia.fi-palvelun kautta, jossa omaa tietojärjestelmäänsä käyttävän valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän joka tapauksessa tulisi operoida, jotta hakujen tiedot saadaan näkyviin Haeavustuksia.fi-palveluun. Käytännössä tietojen toimittamiseen tulisi olla useampia eri vaihtoehtoja, jotta se olisi myös tietojen toimittajan näkökulmasta mahdollisimman joustavaa. Todennäköisesti alkuvaiheessa tietoja toimitettaisiin pääosin siirtotiedostolla esimerkiksi Excel- tai CSV-tiedostona, mutta myöhemmin tavoitteena olisi yksinkertaistaa prosessia ja saada tiedot siirtymään automaattisesti valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän omasta järjestelmästä valtionavustustoiminnan tietovarantoon. Viimeksi mainittu menettely vaatisi muutostöitä tietoja toimittavan valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän tietojärjestelmään ja saattaisi aiheuttaa myös jossain määrin kustannuksia. 

Lähtökohtana on, että valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen käyttöönotossa siirrytään mahdollisimman kattavasti ja nopeasti digitaalisiin palveluihin ja luovutaan paperimuotoisten asiakirjojen käytöstä. Uudistuksen yhteydessä ei kuitenkaan aseteta ehdottomaksi yleiseksi edellytykseksi sitä, että valtionavustushakemuksen jättäminen tai muun tyyppinen hakijan tietojen antaminen perustuisi digitaalisten palvelujen käyttöön. Näin ollen on mahdollista, että valtionavustusprosessissa toimitettaisiin edelleen paperimuotoisia hakemuksia. On myös mahdollista, että paperimuotoinen hakemus toimitettaisiin muulle kuin toimivaltaiselle valtionapuviranomaiselle, esimerkiksi Valtiokonttorille tai jollekin toiselle valtionapuviranomaiselle. Tarkoituksena on, että tällaisissa tapauksissa hakemus siirretään toimivaltaiselle valtionapuviranomaiselle, joka vastaisi yleisesti saapuneiden asiakirjojen ja tietojen tallentamisesta valtionavustustoiminnan tietovarantoon tai vähimmäistietojen toimittamisesta Valtiokonttorille tietovarantoon tallennettaviksi. 

32 c §. Valtionavustustoiminnan tietovarannon rekisterinpitäjä ja tiedonhallinta. Valtionavustustoiminnassa valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä toimisi lähtökohtaisesti tiedonhallinnasta vastaavana viranomaisena ja tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä. Hallinnollisesti olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista, että Valtiokonttori valtionavustustoiminnan tietovarantoa ja siihen liittyviä palveluja ylläpitävänä viranomaisena huolehtisi keskitetysti eräistä tiedonhallintalaissa säädetyistä tiedonhallintayksikölle säädetyistä tehtävistä. Yhteisrekisterinpitäjyydestä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin pykälän 1 ja 2 momentissa. Pykälän 1 momentin nojalla Valtiokonttori vastaisi erityisesti tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen teknisestä toiminnasta ja käytettävyydestä sekä teknisestä rajapinnasta tietojen tallentamista, vähimmäistietojen toimittamista, käsittelyä ja luovutusta varten. Valtiokonttori vastaisi edelleen tietojen eheydestä ja säilyttämisestä. Valtiokonttori vastaisi lisäksi tiedonhallintalain 13 §:n 2—5 momentissa sekä 14 §:ssä, 15 §:ssä ja 17 §:ssä viranomaiselle säädetyistä tehtävistä sekä muista vastaavista tiedonhallintaan liittyvistä teknisistä tehtävistä. Valtiokonttorin tehtävästä toimia tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen ylläpidosta vastaavana viranomaisena ehdotetaan säädettäväksi erikseen valtiokonttorista annetun lain 2 §:ssä. Valtiokonttori vastaisi käytännössä myös valtionavustustoimintaa tukevien tietojärjestelmäpalvelujen tuotannon kehittämisestä ja yleisistä operatiivisista valtionavustuspalveluista. Valtiokonttori ei sen sijaan vastaisi sellaisista valtionavustustoimintaan sisältyvistä tehtävistä, jotka käytännössä liittyvät kiinteästi valtionapuviranomaisten tai lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien lakisääteisiin tehtäviin tai edellyttävät asianomaisen valtionapujärjestelmän sisällön asiantuntemusta. Valtiokonttori ei siten käytännössä esimerkiksi hoitaisi valtionavustushakemuksen käsittelyprosessiin liittyviä tehtäviä, esimerkiksi paperilla tai sähköpostilla saapuvien avustushakemusten tietojen tarkistamista ja tallentamista valtionavustustoiminnan tietovarantoon.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiinvaltionapuviranomaisen ja lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän vastuista ja tehtävistä yhteisrekisterinpitäjinä ja tiedonhallinnassa. Valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä vastaisi muista kuin Valtiokonttorille 1 momentissa säädetyistä tehtävistä. Valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä toteuttaisi rekisteröidyn oikeudet ja toimisi rekisteröidyn yhteyspisteenä oman valtionavustustoimintansa osalta. Tässä yhteisrekisterinpitäjyyden järjestelyssä syntyisi siten tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettu rekisteröidyn yhteyspiste Valtiokonttorin ja kunkin valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän välillä siten, että tiettyyn valtionavustukseen liittyvästi rekisteröidyn henkilön yhteyspiste olisi aina se valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä, joka kyseistä valtionavustusta hallinnoi. Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin siitä, että valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä päättäisi valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen yhteydessä julkisuuslain nojalla tapahtuvista tietojen luovutuksista lukuun ottamatta avoimessa tietopalvelussa luovutettavia tietoja. Tämä tarkoittaa, että valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä vastaisi oman valtionavustustoimintansa osalta esimerkiksi julkisuuslain mukaisiin tietopyyntöihin. Tietojen luovuttamisesta valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelussa päättäisi ehdotettavien 3 momentin ja 32 d §:n perusteella Valtiokonttori, jolla olisi velvollisuus julkaista palvelussa erikseen säädettävät tiedot. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin edellä mainitusta yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevasta sääntelystä poiketen erikseen siitä, että Valtiokonttori vastaisi valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelussa kaikista rekisterinpitäjän tehtävistä. Tämä johtuisi siitä, että palvelun ylläpito sekä tietoaineiston tuottaminen ja julkaiseminen ehdotettaisiin Valtiokonttorin tehtäväksi. Ehdotetun yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevan sääntelyn perusteella esimerkiksi tilanteessa, jossa rekisteröity pyytää saada omat tietonsa kaikista tietovarantoon tallennetuista tiedosta lähtökohtana on, että valtionapuviranomaiset vastaavat pyyntöihin oman valtionavustustoimintansa osalta. Jos kysymys tulisi ensin Valtiokonttorille, Valtiokonttori ohjaisi kysymyksen eteenpäin toimivaltaisille viranomaisille. Jos taas rekisteröidyn kysymys koskien kaikkien tietojen saamista tulisi yhdelle valtionapuviranomaiselle, voisi kyseinen valtionapuviranomainen välittää tiedustelun Valtiokonttorille, joka välittäisi edelleen kyselyn muille asianomaisille valtionapuviranomaisille. Koska ehdotetun sääntelyn perusteella tietovarannon tietojen yhdisteleminen laadun ja hyödynnettävyyden parantamiseksi olisi Valtiokonttorin tehtävänä, kuuluisi rekisteröityjen informointi tältä osin Valtiokonttorille. Samoin Tutkiavustuksia.fi-palvelun osalta Valtiokonttorille kuuluisi rekisteröityjen informointi. Käytännössä Valtiokonttori ja valtionapuviranomaiset laatisivat esimerkiksi henkilötietojen käsittelyä koskevat selosteet yhteistyössä. 

32 d §. Valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelu ja palvelussa julkaistava tietoaineisto. Edelläehdotettavan 32 a §:n perusteella Valtiokonttori vastaisi valtionavustustoiminnan tietovarantoon liittyvienpalvelujen ylläpidosta. Näistä palveluista erityisesti valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelu olisi merkittävä, koska se muodostaisi samalla kaikille avoimen valtionavustustoimintaa koskevan tietopalvelun. Tämän palvelun ylläpito edellyttäisi käytännössä sitä, että yhdellä viranomaisella olisi toimivalta koota ja julkaista palvelun kautta saatavat tiedot. Luontevana viranomaisena toimisi tämän tyyppisessä tehtävässä Valtiokonttori, joka vastaisi myös koko tietovarannon teknisestä ylläpidosta. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Valtiokonttori ylläpitää edellä 32 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua palvelua yleisessä tietoverkossa verkkosivustollaan. Tähän liittyen Valtiokonttori tuottaa ja julkaisee palvelun tietoaineiston valtionavustustoiminnan tietovarannon julkisista tiedoista. Tietoaineiston lähtökohtana olisivat siten valtionapuviranomaisten ja muiden lain nojalla valtionavustuksia myöntävien tietovarantoon tallentamat tai toimittamat julkiset tiedot. 

Pykälän 2 momentin perusteella palvelussa voitaisiin julkaista valtionavustusten hakemista, myöntämistä ja käyttöä koskevia tietoja. Henkilötiedoista palvelussa voitaisiin julkaista valtionavustuksen saajana olevan luonnollisen henkilön nimi, valtionavustuksen käyttötarkoitus ja alueellinen kohdentuminen. Julkaistavien henkilötietojen ala olisi tältä osin säännelty tarkkarajaisesti ja tyhjentävästi. Esimerkiksi henkilötunnukset eivät olisi julkaistavaa tietoa. Palvelussa voitaisiin lisäksi julkaista muita valtionavustuksen hakemista, myöntämistä ja käyttöä koskevia tietoja. Julkaistavien tietojen alaa ehdotetaan kuitenkin rajoitettavaksi siten, ettei palvelussa julkaistaisi tietoja luonnollisille henkilöille myönnettäviin valtionavustuksiin liittyvistä yksittäisistä hakemuksista eikä myönnetyistä valtionavustuksista, joiden suuruus on alle 1000 euroa. Tämä rajaus merkitsisi sitä, että tietovarantoon tallennettavista tai tallennettavaksi toimitetuista tiedoista ei julkaistaisi valtionavustusten hakijoina olevien luonnollisten henkilöiden nimiä, mutta se kuitenkin mahdollistaisi luonnollisille henkilöille myönnettäviin valtionavustuksiin liittyvien hakemusten yhteenvetotietojen julkaisemisen. Toisaalta rajaus vähentäisi yleisesti julkaistavien tietojen alaa taloudelliselta arvoltaan pienimmistä valtionavustuksista. Suuruudeltaan alle 1000 euron valtionavustuksia ovat esimerkiksi luonnollisille henkilöille myönnettävät matkatuet sekä metsien hoitoon liittyvät tuet. Myös oikeushenkilöille voidaan myöntää esimerkiksi niin sanottuja messuavustuksia, joiden suuruus on alle 1000 euroa. Valtionavustustoiminnassa alle 1000 euron suuruiset avustukset eivät ole tyypillisiä. Ehdotettavaa rajausta voidaan yleisesti perustella sillä, etteivät pienimpiä yksittäisiä valtionavustuksia koskevat tiedot ole erityisen merkittäviä valtionavustustoimintaa kokonaisuutena arvioitaessa. Luonnollisille henkilöille myönnettävien valtionavustusten osalta julkaistavien tietojen rajausta voidaan perustella myös henkilötietojen suojalla suhteessa julkisuusperiaatteeseen. Ehdotettavasta julkaistavien tietojen rajauksesta huolimatta valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän tulisi toimittaa myös näitä valtionavustuksia koskevat tiedot tallennettavaksi valtionavustustoiminnan tietovarantoon viranomaisten hyödynnettäväksi. Muusta julkaistavasta tietoaineistosta, esimerkiksi oikeushenkilöille myönnettäviä ja edellä mainitun euromääräisen rajan täyttäviä avustuksia koskevista tiedoista, säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetään viranomaisen asiakirjan antamistavasta ja rajoituksesta, joka liittyy henkilötietoja sisältävien asiakirjojen antamiseen viranomaisen henkilörekisteristä. Viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Henkilötietoja saa kuitenkin luovuttaa suoramarkkinointia ja mielipide- tai markkinatutkimusta varten vain, jos niin erikseen säädetään tai jos rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa. Mainittu julkisuuslain säännös rajoittaa lähtökohtaisesti henkilötietojen julkaisemista yleisen tietoverkon kautta. Valtionavustustoiminnan kehittämisen ja digitalisoinnin eräänä tavoitteena on valtionavustustoimintaa koskevien tietojen avoimuuden lisääminen. Valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelu (Tutkiavustuksia.fi-palvelu) olisi luonteeltaan yleinen tietopalvelu, jonka kautta kuka tahansa voisi päästä tarkastelemaan valtionavustustoiminnan tietovarannon julkisia tietoja. Palvelu olisi tarkoitettu yleiseen käyttöön siten, että valtionapuviranomaiset eivät erikseen kontrolloisi tiedonsaantia, eivätkä käsittelisi tietopyyntöjä, vaan jokaisella olisi oikeus saada palvelun kautta käyttöönsä myös tiettyjä valtionavustuksiin liittyviä henkilötietoja, kuten avustusten saajien nimiä. Ehdotettavassa 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että tietopalvelussa voidaan julkaista valtionavustuksen hakemista, myöntämistä ja käyttöä koskevia henkilötietoja sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetään. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin siitä, millä hakuperusteella palvelusta voitaisiin hakea henkilötietoja. Hakuperusteena voitaisiin käyttää ainoastaan valtionavustuksen saajan nimeä, valtionavustushaun nimeä, valtionapuviranomaisen nimeä, valtionavustuksen käyttötarkoitusta tai myöntämisvuotta. Ehdotettava rajaus estäisi esimerkiksi erilaiset massahaut, joiden perusteella pyrittäisiin saamaan henkilötietoja. Tällä rajoituksella pyritään ottamaan huomioon erityisesti niitä näkökohtia, joita eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotoissa on korostettu henkilöiden tietosuojan turvaamiseksi. Rajoitus ei kuitenkaan estäisi esimerkiksi sellaista hakua, jonka perusteella voitaisiin saada tiedot kaikista yhdelle henkilölle myönnetyistä valtionavustuksista. Ehdotus mahdollistaa siten sen, että valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelun kautta voidaan saada kokonaiskuva yhden tuensaajan valtionavustuksista. Tämä on yksi palvelun toteuttamisen tarkoitus ja liittyy ehdotuksen yleisiin avoimuuden ja valtionavustustoiminnan läpinäkyvyyden tavoitteisiin sekä yleisen edun mukaiseen julkisten varojen käytön valvonnan mahdollistamiseen. 

32 e §. Tietojen ja asiakirjojen säilytys ja arkistointi. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettavien tietojen ja asiakirjojen säilytysajoista ja eräistä muista tietojen ja asiakirjojen säilytykseen liittyvistä velvoitteista. Pykälän 1 momentin nojalla tietovarantoon tallennettavien myönnettyjä valtionavustuksia koskevien tietojen ja asiakirjojen säilytysaika olisi kymmenen vuotta valtionavustuksen viimeisen erän maksamisesta lukien. Laissa säädettyä säilytysaikaa voidaan pitää perusteltuna mahdollisimman yhtenäisen tietoaineistojen säilytysajan saavuttamiseksi. Eri tyyppisiin valtionavustuksiin ei normaalisti liity sellaisia piirteitä, jotka edellyttäisivät esimerkiksi erityisiä porrastettuja säilytysaikoja. Ehdotettava kymmenen vuoden säilytysaika olisi tarkoituksenmukainen ottaen huomioon myös valtionavustuksen käyttöön ja valvontaan liittyvät säännökset. Valtionavustuslain 28 §:n mukaan valtionavustuksen, sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut valtionavustuksen tai sen viimeisen erän maksamisesta. Näin ollen ehdotettava säilytysaika turvaisi pääsääntöisesti riittävien tietojen saatavuuden esimerkiksi valtionavustuksen mahdollisen takaisinperinnän tilanteessa. 

Eräissä erityistapauksissa olisi perusteltua päättää edellä ehdotettua kymmenen vuoden säilytysaikaa pidemmästä tietojen ja asiakirjojen säilytysajasta. Tällainen päätös olisi perusteltu erityisesti tilanteissa, joissa valtionavustus on myönnetty määriteltyä käyttötarkoitusta varten käytettävän omaisuuden hankintaan tai perusparannukseen ja omaisuudelle on määrätty erityinen kymmentä vuotta pidempi käyttöaika valtionavustuslain 13 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla. Normaalia säilytysaikaa pidempi aika voisi olla perusteltu myös muissakin yksittäistapauksissa, joissa valtionavustus myönnetään esimerkiksi sellaista käyttötarkoitusta varten, jossa erityisen pitkä valtionavustuksen käytön ja vaikuttavuuden seuranta-aika on perusteltua. Tästä syystä momentissa ehdotettaisiin edelleen, että valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä voisi lain 13 §:n 4 momentissa tarkoitettua valtionavustusta tai erityisistä syistä muutakin valtionavustusta myönnettäessä yksittäistapauksissa päättää tietojen ja asiakirjojen pidemmästä säilytysajasta. Tällöin valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän tulisi ottaa huomioon erityisesti tiedonhallintalain 21 §:ssä säädetyt näkökohdat.  

Valtionavustustoiminnan tietovarantoon saatettaisiin erityissäännösten nojalla tallentaa myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Tällaisissa tilanteissa tietojen säilytysaikaan liittyy korostettu tarve rekisteröidyn oikeuksien suojeluun. Säännöksen 1 momentissa ehdotetaan tästä syystä säädettäväksi, että jos valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennetaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, on niiden säilytystarve arvioitava vähintään viiden vuoden välein. Ehdotettavassa sääntelyssä on kyse tietosuoja-asetuksen 9 artiklan edellyttämistä suojatoimista koskien erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä.  

Myös kielteiset valtionavustuspäätökset ja niihin liittyvät tiedot ja asiakirjat tulisi tallentaa valtionavustustoiminnan tietovarantoon, koska niillä olisi merkitystä arvioitaessa ja analysoitaessa valtionavustusten käyttöä ja kohdentumista sekä raportoitaessa tiedoista. Näissä tilanteissa tietojen ja asiakirjojen säilytysaika voisi olla selvästi lyhyempi kuin edellä säädetyissä myönnettyjä valtionavustuksia koskevissa tiedoissa ja asiakirjoissa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että tietovarantoon tallennettavien kielteisiä valtionavustuspäätöksiä koskevien tietojen ja asiakirjojen säilytysaika olisi viisi vuotta valtionavustuspäätöksen tekemisestä lukien. 

Valtionavustustoiminnan avoimeen tietopalveluun sisältyvien tietojen säilytysajoista ei ehdoteta säädettäväksi erikseen. Valtiokonttori voisi siten päättää avoimeen tietopalveluun sisältyvien tietojen säilytysajasta yleisten tiedonhallintaan liittyvien säännösten ja periaatteiden mukaisesti henkilötietojen suoja huomioon ottaen. 

Kukin valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä päättäisi arkistonmuodostajana myös siitä, mitä tietoja ja asiakirjoja tulisi esittää arkistoitaviksi säilytysajan päätyttyä. Arkistotoimesta ja sen järjestämisestä sekä arkistonmuodostajan tehtävistä säädetään yleisesti arkistolaissa. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 21 §:n mukaan sähköinen asiakirja on arkistoitava siten, että sen alkuperäisyys ja säilyminen sisällöltään muuttumattomana voidaan myöhemmin osoittaa. Kansallisarkisto voi antaa tarkempia määräyksiä säädettyjen vaatimusten teknisistä toteuttamistavoista. Ministeriöiden toimiessa arkistonmuodostajina olisi syytä ottaa huomioon yhtenäiset valtioneuvostotasoiset periaatteet. Viranomaisten toimivaltasuhteita ehdotetaan selkiytettäväksi pykälän 2 momentissa, koska Valtiokonttori toimisi tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen ylläpidosta teknisesti vastaavana viranomaisena. Momentin mukaan Valtiokonttori vastaisi siitä, että tietovarantoon tallennetut tiedot ja asiakirjat ovat arkistoitavissa. Momentissa ehdotetaan edelleen säädettäväksi, että Valtiokonttori voisi tehdä keskitetysti tietovarantoon sisältyvien tietojen ja asiakirjojen arkistointia koskevan esityksen Kansallisarkistolle valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän toimeksiannosta. Tällaista erityissäännöstä voidaan pitää perusteltuna hallinnollisen menettelyn yksinkertaistamiseksi, koska muussa tapauksessa yksittäiset valtionapuviranomaiset tai lain nojalla muut valtionavustuksia myöntävät joutuisivat tekemään tietojen ja asiakirjojen arkistoinnista erillisiä esityksiä. Tarkoituksena ei ole muuttaa niitä viranomaistehtäviä tai toimivaltasuhteita, jotka muuten liittyvät asiakirjojen arkistointiin ja arkistonmuodostajan asemaan erityisesti arkistolain nojalla. 

7.2  Laki valtiokonttorista

Valtiokonttorin uusia tehtäviä koskevassa lakiehdotuksessa käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan perustuvaa kansallista sääntelyliikkumavaraa siltä osin kuin ehdotus sisältää säännöksiä henkilötietojen käsittelystä. Ehdotettavassa 2 §:ssä säädettäisiin Valtiokonttorin tehtävästä toimia valtionavustustoiminnan avoimen tietopalvelun ylläpitäjänä ja julkaisijana sekä vastata muista tietojen käsittelyyn liittyvistä tehtävistä. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena tältä osin olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Sääntelyliikkumavaraa käytettäisiin myös 2 b §:ssä, jossa selvyyden vuoksi säädettäisiin Valtiokonttorille ehdotettavan lain 2 §:n 1 momentin 6—8 kohdan mukaiseen lakisääteiseen tehtävään liittyvästä oikeudesta käsitellä henkilötietoja. Lisäksi ehdotettavassa 2 c §:n 3 momentissa säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan sekä 26 artiklan nojalla sekä valtionavustuslakiin ehdotettavan uuden 32 c §:n sisältöä vastaavasti yhteisrekisterinpitäjyydestä. 

2 §. Pykälän 1 momentin 5 kohdan sisältö säilyisi ennallaan, mutta kyseisen kohdan lopussa oleva piste muutettaisiin puolipisteeksi, sillä momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudet 6—9 kohdat.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 kohta, jossa säädetään Valtiokonttorin uudeksi tehtäväksi toimia valtionavustuslain 32 a §:n 1 momentissa tarkoitetun valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen sisältyvien palvelujen ylläpidosta vastaavana viranomaisena. Momenttiin ehdotetaan edelleen lisättäväksi uusi 7 kohta, jossa säädetään Valtiokonttorin uudeksi tehtäväksi toimia valtionavustuslain 32 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelun tietoaineiston tuottajana ja tietojen julkaisijana. Momenttiin ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 8 kohta, jonka mukaan Valtiokonttori vastaisi valtionavustuslain 6 a luvussa säädetyistä valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettujen tietojen käsittelyyn liittyvistä muista tehtävistä. Näillä tehtävillä tarkoitetaan erityisesti Valtiokonttorin oikeutta valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettujen tietojen muokkaamiseen ja yhdistämiseen, josta säädettäisiin valtionavustuslain 32 a §:n 3 momentissa sekä Valtiokonttorin toimivaltaa valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettujen henkilötietojen yhteisrekisterinpitäjänä, josta säädettäisiin valtionavustuslain 32 c §:ssä. Momenttiin ehdotetaan vielä lisättäväksi uusi 9 kohta, jonka nojalla Valtiokonttori tuottaisi valtionavustustoimintaa koskevia analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi. Valtiokonttorille ehdotettavilla uusilla tehtävillä vahvistettaisiin valtionavustuksia koskevissa tietovarannoissa olevien tietojen systemaattinen ja tehokas hyödyntäminen valtionavustustoiminnan kehittämisessä, ohjauksessa ja johtamisessa. Valtionavustustoiminnan strateginen, hallinnollinen ja lainsäädännöllinen kehittäminen eli kansallinen kehittäminen ja koordinaatio olisi tulevaisuudessa valtiovarainministeriön tehtävänä. Tällä varmistetaan myös hankekauden päättymisen jälkeen valtionavustustoiminnan jatkuva koordinoitu kehittäminen. 

Valtiovarainministeriö ohjaa Valtiokonttoria analysointi- ja raportointipalveluja koskevien resurssien käytössä. Tavoitteena on keskittyä koko valtionhallintoa tai yhtä tai useampaa hallinnonalaa koskevien ratkaisujen ja niillä saavutettavien hyötyjen laajempaan käyttöönottoon valtionhallinnossa. Valtiokonttori tuottaisi jatkossa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi myös valtionavustustoiminnasta. On arvioitavissa, että myös useat muut erilaiset intressiryhmät voivat tulevaisuudessa hyötyä valtionavustustoimintaan liittyvistä uusista analysointi- ja raportointipalveluista. 

2 b §. Pykälässä säädetään henkilötietojen käsittelystä ja tietosuojasta, joka koskee lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun kuntien taloustietovarannon ylläpitoa koskevan tehtävän toteuttamiseksi välttämättömiä henkilötietoja ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan selvyyden vuoksi tarkistettavaksi siten, että se sitä sovellettaisiin myös Valtiokonttorille ehdotettaviin uusiin tehtäviin, joista säädettäisiin edellä kuvatulla tavalla tarkemmin lain 2 pykälän 1 momentin 6—8 kohdassa. Valtiokonttorilla olisi siten oikeus käsitellä näiden uusien lakisääteisten tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömiä henkilötietoja ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Valtiokonttorin oikeutta henkilötietojen käsittelyyn tulisi arvioida tarvittaessa tilannekohtaisesti ottaen huomioon tehtävien jossain määrin erilainen luonne. Lain 2 pykälän 1 momentin 6 ja 8 kohdissa ehdotettavat tehtävät olisivat luonteeltaan tietovarannon tekniseen ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Lain 2 pykälän 1 momentin 7 kohdassa ehdotettava tehtävä koskisi puolestaan valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelun ylläpitoa, tietoaineiston tuottamista ja julkaisua. Tietopalvelussa julkaistavista henkilötiedoista säädettäisiin tarkemmin valtionavustuslain 32 d pykälässä siten, ettei erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja voitaisi julkaista. Käytännössä voidaan siten arvioida, ettei Valtiokonttorille ehdotettava oikeus henkilötietojen käsittelyyn valtionavustustoiminnan yhteydessä aiheuttaisi soveltamisongelmia henkilötietojen suojan turvaamisen näkökulmasta. Samalla säännöksen 1 momentissa säädettyä Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Opetushallituksen ja valtiovarainministeriön oikeutta saada Valtiokonttorilta tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömiä salassa pidettäviä tietoja tarkistettaisiin siten, että tiedonsaantioikeus koskisi edelleen ainoastaan kuntien taloustietovarannon ylläpitoa varten tarvittavia tietoja. 

Pykälän voimassa olevan 3 momentin nojalla Valtiokonttorin on julkaistava muut kuin henkilötietoja sisältävät kuntien taloustietovarannon tiedot yleisessä tietoverkossa.Momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siinä säädettäisiin Valtiokonttorin velvollisuudesta julkaista valtionavustustoiminnan tietovarannon tietoja valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelussa valtionavustuslain 32 d §:ssä säädettävällä tavalla. 

Pykälän voimassa olevan 4 momentin nojalla kuntien taloustietovarannon käytöstä ei peritä maksua.Momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, ettei myöskään Valtiokonttorin ylläpitämien valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen käytöstä perittäisi maksua.  

2 c §. Pykälässä säädetään Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja varten.  

Pykälän nykyisen 1 momentin nojalla Valtiokonttorilla on oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseksi välttämättömät valtionhallinnon toimintaa ja taloutta koskevat tiedot julkisuuslain mukaan toimivaltaiselta viranomaiselta sellaisista Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen, Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen, Digi- ja väestötietoviraston, Senaatti-kiinteistöjen, Hansel Oy:n ja Haus kehittämiskeskus Oy:n (yhteinen palveluntuottaja) rekistereistä, joissa on valtion virastoja ja laitoksia koskevia toiminnan suunnittelun ja seurannan, talous- ja henkilöstöhallinnon, yhteisen perustietotekniikan, hankintojen hallinnan, toimitilahallinnan, keskitettyjen koulutuspalvelujen, hanke- ja projektihallinnan ja organisaatiorakenteen tietoja. Valtiokonttori, yhteinen palveluntuottaja ja tiedot luovuttava viranomainen määrittävät yhteistyössä analysointi- ja raportointipalveluja varten luovutettavat tiedot. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7—11 kohdan mukaisia tietoja ei kuitenkaan luovuteta.  

Momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että Valtiokonttorilla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä myös 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseksi välttämättömät valtionavustustoimintaa koskevat tiedot valtionapuviranomaisten ja lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien rekistereistä ja valtionavustustoiminnan tietovarannosta. Momenttia tarkistettaisiin edelleen siten, että Valtiokonttorin, yhteisen palveluntuottajan ja tiedot luovuttavan viranomaisen velvollisuus määritellä yhteistyössä analysointi- ja raportointipalveluja varten luovutettavat tiedot koskisi ainoastaan voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja. Valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalveluja varten vastaavan tyyppistä erillistä tietojen määrittelyä ei tarvittaisi, koska tietovarantoon tallennettavista tai toimitettavista tiedoista säädettäisiin yksityiskohtaisesti valtionavustuslaissa ja sen nojalla annettavassa asetuksessa. 

Valtiokonttorille ehdotettava tiedonsaantioikeus ei koskisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7—11 kohdan mukaisia tietoja. Momentti vastaisi sisällöltään jo nykyisin valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalvelujen tuottamiseksi säädetyn tiedonsaantioikeuden rajoitusta. 

Pykälän voimassa olevan 2 momentin nojalla yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ei luovuteta lain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseksi. Tieto sairaudesta, ammattitaudista tai työtapaturmasta aiheutuneen poissaolon kestosta voidaan kuitenkin luovuttaa. Momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon Valtiokonttorin uusi tehtävä lain 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalvelun tuottajana. Viimeksi mainittua tehtävää varten ei voitaisi luovuttaa tietoa sairaudesta, ammattitaudista tai työtapaturmasta, koska siihen ei olisi tarvetta tehtävän sisällön vuoksi. Tietoja käsiteltäessä olisi noudatettava asianmukaisia suojatoimia. Tiedot olisi pseudonymisoitava ennen niiden siirtämistä analysoitavaksi. Julkaistavat tulokset olisi anonymisoitava tai aggregoitava siten, että yksittäistä henkilöä ei tiedoista voi tunnistaa. Näitä henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita sovellettaisiin jatkossa myös valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen ylläpitämisen ja valtionavustustoimintaa koskevan analysointi- ja raportointipalvelujen tuottamisen yhteydessä. 

Pykälän voimassa olevan 3 momentin nojalla Valtiokonttori on rekisterinpitäjä niiden valtionhallinnon toimintaa koskevien tietojen osalta, jotka se saa 1 momentin nojalla. Momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon ehdotettava valtionavustuslain 32 c §, missä säädettäisiin valtionavustustoiminnan tietovarannon rekisterinpitäjästä. Viimeksi mainitun säännösehdotuksen nojalla Valtiokonttori ja valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä olisivat yhteisrekisterinpitäjiä lukuun ottamatta valtionavustustoiminnan tietopalvelua.  

Valtiokonttori tuottaisi analysointi- ja raportointipalveluja valtionavustustoiminnan tietovarannon tietosisällöllä. Teknisesti tiedot säilytettäisiin tietokannassa, johon Valtiokonttorilla ei olisi suoraa pääsyä muuten kuin tietovarantoon liittyvien sovellusten kautta, jossa käyttöoikeuksilla ja -valtuuksilla huolehditaan siitä, että käyttäjä näkee vain sen tiedon, johon on annettu käyttöoikeus ja -valtuus. Lisäksi on teknisesti erotettu Valtiokonttorin ja valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän pääkäyttäjän tehtävät ja toiminnot omiin sovelluksiinsa. Valtiokonttorin pääkäyttäjät toimivat sovelluksessa teknisinä pääkäyttäjinä, jotka eivät käyttämänsä sovelluksen kautta pääse valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän valtionavustustietoihin. Valtionapuviranomaisen tai lain nojalla muun valtionavustuksia myöntävän käyttäjät toimivat puolestaan Hallinnoiavustuksia.fi-palvelun sovelluksessa, jossa valtionapuviranomainen tai lain nojalla muu valtionavustuksia myöntävä näkee vain oman organisaationsa tiedot. Yksittäiselle avustusasialle määritellään erikseen henkilöt, jotka toimivat asian käsittelyssä valmistelijan, esittelijän ja ratkaisijan roolissa. Käyttöliittymään sisällytetään rajoitukset, joiden perusteella yksittäisen avustusasian tiedot näkyvät vain niille henkilöille, joilla on asiakohtaisen roolin mukainen vastuu kyseisen avustusasian prosessivaiheen käsittelyssä. 

11.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä ja valtionavustuslain suhde valtionavustustoimintaa säänteleviin erityislakeihin

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnoinnista, valvonnasta ja tarkastuksesta sekä Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n muuttamisesta ja tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n väliaikaisesta muuttamisesta (HE 65/2022). Esityksen mukaan Valtiokonttori hoitaisi sille Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnoinnista, valvonnasta ja tarkastuksesta annettavassa laissa säädettävät tehtävät. Esitys kohdentuisi Valtiokonttorin tehtäviä koskevaan valtiokonttorista annetun lain 2 §:ään, jota ehdotettaisiin muutettavaksi myös nyt annettavassa hallituksen esityksessä. Näissä kahdessa hallituksen esityksessä Valtiokonttorille ehdotettavat uudet tehtävät olisivat luonteeltaan toisistaan riippumattomia. Jos esitykset tulevat kuitenkin samanaikaisesti käsiteltäviksi eduskunnassa tulee asianomaisen säännöksen 1 momentissa lueteltujen Valtiokonttorin tehtävien oikea numerointi ottaa huomioon esitysten käsittelyjärjestyksestä riippuen.  

Valtiovarainministeriössä on samanaikaisesti valmisteilla erillinen hallituksen esitys eräiden valtionavustuslain säännösten muuttamiseksi liittyen valtionavustusten myöntämisen edellytyksiin sekä valtionapuviranomaisten oikeuteen saada tietoja muilta viranomaisilta ja velvollisuuteen luovuttaa tietoja. Esitys liittyy osana harmaan talouden torjunnan tehostamista koskevaan sääntelyyn. Mainittu hallituksen esitys ja nyt annettava valtionavustustoiminnan tietovarantoa koskeva hallituksen esitys kohdistuvat eri säännöksiin valtionavustuslaissa ja ovat toisistaan riippumattomia sekä sisältönsä että valmisteluaikataulujen osalta. 

Lakiehdotus ei edellytä välittömiä muutoksia valtionavustuksia koskeviin hallinnonalakohtaisiin erityislakeihin. Valtionapuviranomaiselle tai lain nojalla muulle valtionavustuksia myöntävälle ehdotettavat tietojen tallentamiseen, henkilötietojen käsittelyyn sekä tietojen ja asiakirjojen säilytykseen ja arkistointiin liittyvät velvoitteet koskisivat eri hallinnonaloilla toimivia valtionapuviranomaisia tai lain nojalla muita valtionavustuksia myöntäviä siinäkin tapauksessa, että erityislaeissa olisi säädetty valtionavustusten myöntämiseen ja yksityiskohtaiseen hallinnointiin liittyvistä tehtävistä ja toimivallasta useiden eri toimijoiden kesken.  

Eräitä valtionavustusjärjestelmiä koskevissa erityislaeissa avustusten myöntäminen on säädetty muussa kuin viranomaisasemassa olevan oikeushenkilön tehtäväksi ja eräät avustusten käytön valvontaan ja mahdolliseen takaisinperintään liittyvät tehtävät on puolestaan säädetty erikseen määrätyn viranomaisen toimivaltaan kuuluviksi. Näissä erityislaeissa olevat säännökset valtionavustuksia myöntävien oikeushenkilöiden ja toisaalta valtionapuviranomaisten keskinäisistä toimivaltasuhteista vaihtelevat yksityiskohtaisuudeltaan. Valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen käyttöönotto asettaa valtionapuviranomaisille tai lain nojalla muille valtionavustuksia myöntäville velvoitteita valtionavustusprosessin kaikissa eri vaiheissa. Valtionavustusten myöntämiseen liittyvät velvoitteet kohdistuisivat edellä kuvatuissa erityistilanteissa muuhun kuin viranomaisasemassa toimivaan valtionavustuksen myöntäjään. Jos valtionavustusprosessin myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi valtionavustuksen takaisinperintää koskeva päätöstoimivalta kuuluisi erikseen säädetylle viranomaiselle myös tähän päätökseen liittyvät tiedonhallinnan velvoitteet kohdentuisivat samalle viranomaiselle.  

Valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen käyttöönotto ei muuttaisi erityislainsäädäntöön perustuvia toimivaltasuhteita tai valtionavustustoimintaa koskevien tietojen tallentamiseen, julkaisuun tai muuhun hyödyntämiseen liittyviä menettelyjä eikä yleensäkään edellyttäisi erityislainsäädännön tarkistamista. Jos erityislainsäädännössä on säännöksiä valtionavustustoimintaa koskevista erillisistä tietovarannoista ja niihin tallennettavista tiedoista, eivät ehdotettavat uudet säännökset muuttaisi näihin erityissäännöksiin perustuvia oikeuksia ja velvollisuuksia. Näin ollen valtionavustuslain asema yleislakina suhteessa valtionavustustoimintaa säänteleviin erityislakeihin säilyisi valtionavustuslain 3 §:n mukaisesti lähtökohtaisesti ennallaan.  

Esityksen valmistelun yhteydessä on arvioitu erityisesti ehdotettavien uusien säännösten suhdetta Euroopan unionin rahastojen varoista myönnettäviä valtionavustuksia ja niitä koskevien tietojen tallentamista ja julkisuutta koskeviin erityissäännöksiin. Voimassa olevan valtionavustuslain 2 §:n mukaan, jollei muusta laista tai Euroopan yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu, mitä 8-37 §:ssä säädetään, koskee soveltuvin osin Euroopan yhteisön tai muista Euroopan unionin varoista myönnettävää tukea. Näin ollen myös uusia valtionavustustoiminnan tietovarantoa ja siihen liittyviä palveluja koskevia säännöksiä noudatettaisiin Euroopan unionin varoista myönnettävien valtionavustusten haun ja myöntämisen tietojen tallentamiseen soveltuvin osin. Ehdotettavat valtionavustustoiminnan tietovarantoa koskevat toimitettavia vähimmäistietoja koskevat säännökset eivät käytännössä edellyttäisi sellaisen valtionavustustoimintaa koskevan uuden tiedon keräämistä ja tallentamista, joka ei perustuisi jo valtionavustustoimintaa koskeviin voimassa oleviin säädöksiin. Valtionavustuslain 32 b §:ssä ehdotettava valtionavustustoiminnan vähimmäistietojen toimittamisvelvollisuus ei siten myöskään lähtökohtaisesti merkitsisi poikkeusta tai ristiriitaa suhteessa valtionavustustoimintaa sääntelevissä erityislaeissa oleviin valtionavustustoimintaa koskevien tietojen tallentamista, käsittelyä tai julkaisua koskeviin säännöksiin. Jos yksittäistapauksessa kuitenkin esimerkiksi Euroopan unionin varoista myönnetystä valtionavustuksesta erityissäännösten perusteella tallennettavat ja julkaistavat tiedot olisi määritelty eri tavoin kuin valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettaviksi toimitettavat ja julkaistavat vähimmäistiedot, noudatettaisiin mahdollisessa tulkintatilanteessa normaaleja yleislain ja erityislain väliseen suhteeseen liittyviä soveltamisperiaatteita.  

11.2  Suhde talousarvioesitykseen

Lakiehdotuksen edellyttämään Valtiokonttorin toimintamenomäärärahojen lisäämiseen varaudutaan julkisen talouden suunnitelmassa 2024—2027. Valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen liittyvien palvelujen käyttöönottoon vuonna 2022 liittyvät pilottihankkeet ja niiden edellyttämä rahoitus on otettu huomioon valtion vuoden 2022 talousarviossa asianomaisten hallinnonalojen pääluokissa. Myöhempinä vuosina valtionapuviranomaisten ja muiden valtionavustusten myöntäjien siirtyessä vaiheittain Hallinnoiavustuksia.fi-palvelun käyttäjiksi tulisi tarvittaviin kustannuksiin varautua vastaavasti vuosittain talousarvioehdotusten antamisen yhteydessä. Tässä yhteydessä joudutaan arvioimaan sekä valtioapuviranomaisten toimintamenomäärärahojen tai lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien rahoituksen tasoa että valtiovarainministeriön käytettävissä olevia määrärahoja valtioavustustoiminnan ohjaukseen ja kehittämiseen.