Todettiin asiasta seuraavaa:
Eduskunta on rattijuopumuksen rangaistuksia koskevan kansalaisaloitteen (KAA 3/2014 vp) käsittelyn yhteydessä hyväksynyt lausuman (EK 56/2014 vp), jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus laatii selvityksen, jossa sekä perustunnusmerkistön mukaisen rattijuopumuksen että törkeän rattijuopumuksen promillerajan tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan kokonaisvaltaisesti eri näkökohdat huomioon ottaen.
Oikeusministeriö on laatinut edellä mainitun lausuman johdosta selvityksen rattijuopumuksen promillerajoista (10.1.2020, VN/750/2020). Selvityksen mukaan rattijuopumusonnettomuudet ovat vähentyneet ja alkoholia nauttineiden osuus liikennevirrassa on laskenut jo useamman vuoden ajan. Sekä rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden että loukkaantuneiden määrä on 2000-luvulla ollut myös laskussa. Kansainvälisessä vertailussa Suomen nykyinen rattijuopumuksen promilleraja vastaa EU/EFTA -maiden valtavirtaa. Rattijuopumus on Suomessa kansainvälisesti verrattuna harvinaista, ja kuolleisuus matalampi.
Selvityksen mukaan poikkeuksen rattijuopumusten vähenevään trendiin tekevät huumausaineiden alaisena tehdyt rattijuopumukset. Nykyään huumausaineiden alaisena perusmuotoiseen rattijuopumukseen syyllistyneiden osuus ylittää alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjen perusmuotoisten rattijuopumusten määrän. Huomattavan suuri osa kuolemaan johtaneista rattijuopumusvahingoista tapahtuu rikoksen uusijoille. Koska uusimisriski on odotettavasti suuri erityisesti päihderiippuvaisille kuljettajille, ei selvityksen mukaan ole todennäköistä, että promillerajojen laskemisella olisi mainittavaa ennaltaehkäisevää vaikutusta näihin rikoksiin. Myöskään rattijuopumuksiin usein syyllistyvien, lain normeja kohtaan välinpitämättömästi suhtautuvien ns. ongelmakuljettajien osalta promillerajojen laskemisella on tuskin mainittavaa ennaltaehkäisevää vaikutusta. Selvityksen mukaan rikollisuustilanne, rattijuopumukseen liittyvät liikenneonnettomuusriskit ja rattijuopumussääntelyä koskeva tutkimusnäyttö eivät viittaa tarpeeseen muuttaa törkeän rattijuopumuksen tai perusmuotoisen rattijuopumuksen promillerajaa.
Lakivaliokunta pitää oikeusministeriön laatimaa selvitystä varsin kokonaisvaltaisena. Selvityksessä on arvioitu promillerajojen tarkoituksenmukaisuutta eri näkökohtia huomioon ottaen. Lakivaliokunta pitää tärkeänä selvityksen sisältämää huomiota siitä, että rattijuopumusten määrän vähentämisessä keskeinen kysymys vaikuttaa olevan se, kuinka huumausaineisiin liittyviä rattijuopumustapauksia voidaan vähentää. Valiokunta katsoo, että mainittuun ongelmaan on jatkossa syytä kiinnittää erityistä huomiota. Tärkeä on myös huomio siitä, että rattijuopumuksen ehkäisyn kannalta on tärkeä pyrkiä vähentämään uusintarikollisuutta. Lakivaliokunta yhtyy myös selvityksessä esiin tuotuun näkemykseen siitä, että rattijuopumusten ehkäisemiseksi tulee harkita alkolukkoja koskevan uudistustyön jatkamista siten, että alkolukko-ohjelman kustannukset laskisivat edelleen ja tätä kautta alkolukkojen käyttöä saataisiin lisättyä.
Lakivaliokunta korostaa, että jokainen rattijuopumustapaus on liikaa, riippumatta siitä, onko kyse huumausaineisiin vai alkoholiin liittyvästä rattijuopumuksesta.