Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelu on parhaillaan menossa maa- ja metsätalousministeriössä. Lakiehdotus on valmistunut, ja se on ollut lausuntokierroksella. Eläinsuojelulain uudistuksen tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia ja selkeyttää eläinsuojelua koskevaa lainsäädäntöä. Lakiuudistus on erittäin tarpeen, ja sitä on odotettu kauan. 

Nykyisessä voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämisestä. Luonnonsuojelulain 41 pykälän mukaan sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa tilassa tavattua rauhoitettua eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Eläinsuojelulain 14 pykälän mukaan kaikilla ihmisillä on velvollisuus pyrkiä auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä. 

Lakeja tulkitessaan kansalainen ymmärtää, että hän voi toimittaa luonnonvaraisen eläimen eläinlääkärille tai luonnonvaraisiin eläimiin perehtyneeseen hoitolaan tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa on alan asiantuntijuutta omaavaa henkilöstöä. Muun muassa eläintarhojen hoitolat ottavat huomiinsa luonnonvaraisia eläimiä ja hoitavat ne inhimillisesti ja hyvin. Muun muassa Helsingin Korkeasaaren eläintarha on vastaanottanut allekirjoittaneen löytäneet kesän huonokuntoiset siilin poikaset. Siilien hoitokustannukset ovat jääneet eläintarhalle, eikä niistä ole laskutettu eläinten löytäjää. Siilien hoidosta ja luontoon palauttamisesta on myös kerrottu jälkeenpäin: molemmat siilit kuntoutuivat ja ne palautettiin metsään. Tuo tarina oli onnellinen, mutta valitettavasti siilien kohdalla on tilanteena usein kuitenkin se, että pienet vajaapainoiset poikaset löytyvät syyskylmässä eivätkä sellaisinaan kykene talvehtimaan luonnossa. Ne tarvitsevatkin pitkäkestoista hoitoa ja hoivaa, mistä muotoutuu myös erilaisia kustannuksia.  

Valitettavasti kaikkialla Suomessa ei ole myöskään mahdollisuutta löytää loukkaantuneelle luonnonvaraiselle eläimelle hoitopaikaksi eläintarhaa. Silloin turvaudutaan eläinlääkäriasemaan, jossa eläimen tuojan yllättää se, että hoitoa ei välttämättä ole tarjolla, eläintä ei vastaanoteta tai eläimen hoito ja myös mahdollinen lopetus hinnoitellaan lemmikkien hoidon mukaisella tavalla. Lain mukaan esimerkiksi rauhoitetun eläimen hoitoon vienyttä henkilöä voivat siis odottaa suuretkin eläinlääkärikustannukset. Asia on ristiriitainen: rauhoitettua ja luonnonvaraista eläintä on lain mukaan autettava, mutta kustannusten maksajaksi joutuukin kansalainen itse. 

Eläinsuojelulain ollessa juuri nyt valmisteilla olisi ensiarvoisen tärkeää, että tämä asia korjataan ja lakiin kirjataan luonnonvaraisen sekä rauhoitetun eläimen hoitopolku sekä selkeytetään kustannusten maksaja. Sairaan luonnonvaraisen eläimen hoitaja saattaa myös löytyä vapaaehtoisvoimin toimivasta eläintenhoitolasta tai eläinhoitajalta, joka on asiaan motivoitunut ja omaa kokemuksen synnyttämää asiantuntemusta mutta jonka resurssit ylläpitää eläintenhoitoa ovat rajalliset. Luonnonvaraisten eläinlajien säilymisen, mutta myös suojelun kannalta olisikin erittäin tärkeää huomioida myös nämä toimijat riittävillä valtion tarjoamilla taloudellisilla resursseilla.