Kiinteistövero koostuu valtiovarainministeriön asetuksesta rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista ja kuntien määrittämästä kiinteistöveroprosentista. Kiinteistöverotuksen oikeudenmukaisuutta tarkastellen suurin ongelma ei ole veroprosenttien vaihtelu kunnittain, vaan erilaisten rakennusten tasavertaisuus keskenään. 

Valtiovarainministeriön asetuksessa rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista rakennusten jälleenhankinta-arvojen määräämisessä käytetään seuraavia keskimääräisiä arvoja neliömetriä tai kuutiometriä kohti. Monitoimi- ja urheilutalot (urheilutalojen tiloista valtaosan muodostavat liikunta- ja kuntosalit, lisäksi rakennuksissa on toimisto-, kokous-, varasto-, keittiö-, kahvila- sekä peseytymis- ja pukeutumistiloja) 891,19 e/m2. Teollisuusrakennusten osalta tilavuuden perusarvo on 109,22 euroa/m3. 

Monitoimi- ja urheilutalojen tiloista valtaosan muodostavat liikunta- ja kuntosalit, ja lisäksi rakennuksissa on toimisto-, kokous-, varasto-, keittiö-, kahvila- sekä peseytymis- ja pukeutumistiloja. Hallimaiset urheilurakennukset, jotka rakennustasoltaan ja ominaisuuksiltaan poikkeavat jälleenhankinta-arvoasetuksessa mainituista monitoimi- ja urheilutaloista, voidaan arvostaa teollisuus-/varastorakennuksina. 

Erilaisten rakennusten verotusarvot eivät täten aina ole tasavertaisuuden näkökulmasta perustellussa suhteessa keskenään. Teollisia rakennuksia verotetaan kuutioiden mukaan ja urheilutaloja neliöiden. Laskentaperuste on teollisia halleja ja täten hallimaisia, ilman oheistoimintoja toimivia urheilurakennuksia suosivia, ja epäselvyydet verotuksen määräytymisessä jarruttavat yritysten investointihalukkuutta ja investointikykyä. 

Kiinteistöjen erilaiset verotusarvot voivat aiheuttaa kohtuuttomia verotaakkoja ja tietyissä tapauksissa kiinteistöveron kohtuuttoman suuren nousun.