Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten jatkuminen on turvattava kaikissa olosuhteissa. Kirkkolain 4 luvun 1 §:n mukaan ne kuuluvat seurakunnan lakisääteisiin tehtäviin. Musiikilla on aina ollut tärkeä merkitys ihmisten hengellisessä elämässä ja seurakuntien toiminnassa. Myös pandemian aikana ihmisten hengelliset tarpeet on huomioitava. Monia kristillisiä seurakuntia ja toimijoita on koronaepidemian aikana syvästi huolettanut se, että Teoston ja Musiikinkustantajat ry:n mukaan laulujen sanoja ei saa laittaa näkyviin jumalanpalvelusstriimeihin. Näyttää ilmeiseltä, että edes seinälle heijastettavia sanoja ei saisi kuvata striimiin. Musiikki on perinteisesti ja kautta aikain mahdollistanut kokemuksen jumalanpalvelukseen osallistumisesta. 

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Nyt yli vuoden ajan monet toimijat ovat olleet siinä käsityksessä, että kyseinen direktiivi velvoittaa tekstittämään jumalanpalvelusstriimit.  

Tekijänoikeuslain 21 §:n mukaan teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä. Pykälän mukaan julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa. 

Olisi johdonmukaista, että myös käsikirjan mukaiset verkon kautta lähetettävät jumalanpalvelusstriimit lasketaan jumalanpalveluksiksi. On erikoista, että Teoston käsitys on se, että ne eivät olisi oikeita jumalanpalveluksia. Monet seurakunnat ovat joutuneet vakavasti pohtimaan, pudottavatko he kaikki uudemmat laulut pois jumalanpalveluksista vai kehotetaanko seurakuntalaisia etsimään laulun sanat erikseen muualta kesken jumalanpalveluksen.