Rikkakananhirssi, joka on luokiteltu tarkkailtavaksi ja paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, on levinnyt Suomessa viime vuosina huolestuttavan nopeasti. Yksi keskeinen leviämistä edistävä tekijä ovat ulkomailta tuodut siemenseokset, kuten maisema- ja niittykasvien siemenet sekä linnunsiemenet. Ruokaviraston valvontanäytteet ovat osoittaneet, että monet maahantuodut siemenseokset sisältävät tämän haitallisen kasvin siemeniä. Ruokavirasto ilmoittaa maahantuojalle havainnosta, mutta heillä ei ole toimivaltaa kieltää siemenerien markkinointia Suomessa tai vaatia myyjää ilmoittamaan havainnosta ostajalle. 

Rikkakananhirssi käyttää jopa 80 % maaperän typestä. Se kilpailee viljelykasvien kanssa vedestä, valosta ja ravinteista, mikä alentaa korjattavan sadon laatua. Rikkakananhirssi vapauttaa juuristaan kemikaaleja, jotka estävät muiden kasvien kasvua, mikä johtaa siihen, että rikkakananhirssi valtaa viljelyskasvialaa muiden kasvien kustannuksella. 

Yksittäinen rikkakananhirssikasvi voi tuottaa 40 000 siementä, ja otollisissa olosuhteissa siemenet voivat säilyttää itävyytensä maaperässä vuosikymmenen ajan. Edellisten vuosien lämpimät ja kuivat sääolosuhteet ovat suosineet näiden siemenpankkien aktivoitumista, ja kasvista on tehty paikoittain laajojakin havaintoja ympäri Suomen. Havainnoista pyydetään raportoimaan vieraslajiportaaliin, mutta ilmoitusvelvollisuutta ei ole.  

Rikkakananhirssin torjuntakeinoja tiloilla ovat kitkentä, kasvinsuojeluruiskutukset ja viljelykierron huomioiminen. Tehokas torjunta vie työresursseja ja aiheuttaa lisäkustannuksia viljelijöille, jotka jo nyt kamppailevat kasvaneiden tuotantokustannusten kanssa. Maailmanlaajuisesti rikkakananhirssiä pidetään yhtenä pahimmista rikkakasveista, ja se tunnetaan yli 60 hyötykasvin rikkakasvina. Lisäksi on olemassa riski, että rikkakanahirssi kehittää resistenssiä torjunta-aineille, mikä tekee sen leviämisen ehkäisystä entistä haastavampaa.