Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Ikääntyneiden ihmisten taloudellisen hyväksikäytön riskit ovat lisääntymässä. Yksityisten ja julkisten palveluiden siirtyessä yhä suuremmalta osin verkkopohjaista ja sähköistä asiointia edellyttäviksi ovat taloudellisesti merkittävätkin ratkaisut pitkälti yksilöiden omalla vastuulla ja oman osaamisen varassa. Henkilökohtaista, aseman tai viran vastuulla annettavaa palvelua on entistä harvemmin tarjolla.
Ikäihmisten kykyä selviytyä arjen haasteista ei pidä vähätellä. Silti heidän hyväntahtoisuuttaan tai luottamustaan voidaan käyttää väärin silloinkin, kun kyseessä ovat terveet ja toimintakykyiset ihmiset. Hyväksikäytön riskien kasvu liittyy kuitenkin erityisesti tilanteisiin, joissa käytetään hyväksi sairauden takia alentunutta harkintakykyä taloudellisen hyödyn saamiseksi. Nämä tilanteet yleistyvät: Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 190 000 muistisairasta henkilöä, ja muistisairauteen sairastuu Suomessa vuosittain arviolta noin 14 500 henkilöä, joista valtaosa on yli 80-vuotiaita.
Ikäihmisten taloudellisen hyväksikäytön riskeihin varautuminen on puutteellista. Yksityisiä palveluntuottajia ei velvoiteta ottamaan huomioon ikäihmisten tarpeita. Julkisten palveluiden tuottavuushankkeissa saatetaan nämä erityistarpeet sivuuttaa kokonaan. Rikosten torjunnassa ikäihmisten taloudellisten etujen suojaaminen ei ole saanut riittävää huomiota.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: