Suomen susikanta on suurimmillaan sataan vuoteen. Susikannan raju kasvu ja varsinkin suden ihmisarkuuden katoaminen aiheuttavat susien ja ihmisten kohtaamisia päivittäin. Ainoastaan Satakunnan alueella on virallisia todennettuja susien pihakäyntejä tapahtunut vuonna 2024 yli 1 300. Susien läsnäolo vaikuttaa perustavanlaatuisella tavalla alueen ihmisten arkeen ja turvallisuudentunteeseen. Susi kuuluu suomalaiseen luontoon, mutta ei ihmisten pihapiiriin tai lasten kouluteille. 

Tilanne onkin johtanut lisääntyneisiin koululaisten petovaarakuljetuksiin eli niin sanottuihin susikyyteihin. Näiden myöntämisessä on kuitenkin ilmennyt ristiriitoja, kun kunnallisten koulukyytioppaiden kriteeristö ja tulkinta vaihtelevat kuljetusten myöntämisen suhteen. Kunnille tämä on ymmärrettävästi lisäkustannus, jonka juurisyyhyn eli susikannan kasvuun ja sitä määrittelevään sääntelyyn kunta ei itse toimillaan voi vaikuttaa. Koululaiset perheineen saattavat joutua pelkäämään koulumatkaa toistuvasti, mikäli kyyti esimerkiksi myönnetään vain lyhyeksi aikaa kerrallaan kustannuksiin vedoten. 

Orpon hallitus ei ole saanut suden kannanhoidollista metsästystä mahdollistettua, vaikka hallitusohjelmassaan näin lupaa. Niin kauan kuin metsästys on estynyt, tulee susialueilla elävien ihmisten, ja erityisesti lasten, turvallisuus varmistaa muilla keinoilla. Tilanteen takia olisi perusteltua korvata petovaara-alueille koululaisten susikyydeistä syntyvät kustannukset tasapuolisesti. Esi- ja perusopetuksessa olevan lapsen koulumatkan tulee olla turvallinen, eikä se saa herättää turhaa pelkoa. Suurpetokuljetusten korvaaminen kunnille on niin turvallisuus- kuin tasa-arvokysymys.