Yli puolet päätoimista ammattikalastajista on joutunut luopumaan ammatistaan 2000-luvulla. Kalastajien ammatinharjoittamisen, kehitystyön ja toiminnan jatkuvuuden suurin este on liian suuri harmaahyljekanta. Myös merimetsojen leviäminen on ongelma. 

Samalla kun kalastajamäärä on romahtanut, Itämeren harmaahyljekanta on yli kolminkertaistunut ja merimetsokanta monikymmenkertaistunut. Molemmat lajit ovat saavuttaneet suotuisan suojelun tason jo 2000-luvun alkupuolella. Uusimman tutkimuksen mukaan niillä on vaikutusta rannikon kalakantoihin (Hansson et al. 2017). 

Tällä hetkellä hylkeet estävät kalastuksen kokonaan tai kalastajille jäävät vain revityt kalat ja pyydykset. On jo pitkään ollut selvää, että kysymyksessä eivät enää ole yksittäiset ongelmahylkeet vaan aivan liian suuri kanta. Kun yksi hylje poistetaan pyydykseltä, uusi on paikalla jo samana päivänä. 

Hylkeenkestävät rysät eivät ratkaise ongelmaa, sillä ne eivät sovellu kaikille kalalajeille eivätkä kaikille alueille. Eikä mistään pyydyksestä ole apua, jos alueella ei ole kaloja. Yksikin hylje pyyntialueella riittää karkottamaan kalat. Mitkään tekniset keksinnöt eivät yksinään auta tilanteessa, jossa vahinkoeläinkantojen on annettu kasvaa kestämättömälle tasolle. Hyljetuotteiden markkinointikielto on romahduttanut kiinnostuksen metsästykseen, eikä kiintiöitä saada läheskään täyteen.  

Vuosi 2016 oli Saaristomeren rannikkokalastuksen historiassa huonoin lähes 30 vuoteen, ja vuosi 2017 oli jopa sitäkin vaikeampi. Monella kalastajalla saattaa olla tiedossa hyljesietokorvauksen takaisinperintä, koska kaikista ponnistuksista huolimatta kalastus ei enää onnistu, ja tulot jäävät alle tukikelpoisuusrajan. 

Markkinoillamme olevien hyljetuotteiden nahkat tuodaan Grönlannista, ja me haaskaamme oman resurssimme. Samoin haaskaamme omat kalavaramme ja syömme virolaista kuhaa, norjalaista lohta ja vietnamilaista pangasiusta.