Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Lakialoitteessa esitetään lastensuojelulakia muutettavaksi siten, että sijaishuollossa mahdollistetaan lyhytaikainen puhelimen käyttörajoitus ilman, että tätä varten olisi tehtävä erillistä päätöstä, laajennetaan lastensuojelulaitosten henkilökunnan mahdollisuuksia toteuttaa henkilötarkastuksia ja pidennetään liikkumisvapauden rajoittamisen enimmäisaikaa.
Lastensuojelulain 11 luvun 65 §:n 3 momentti muutetaan siten, että lapsen puhelin voidaan ottaa haltuun ilman päätöstä, jos kyse on lyhytaikaisesta, enintään 12 tuntia kestävästä puhelimen käytön rajoittamisesta.
Lastensuojelulain 11 luvun 66 §:n 1 momentti muutetaan siten, että henkilötarkastuksen tekemiseksi riittäisi syy epäillä, että lapsella on vaatteissaan tai muutoin yllään 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä.
Lastensuojelulain 11 luvun 69 §:n 2 momentti muutetaan siten, että lastensuojelulaitoksen johtajan tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön päätettävissä olevan lapsen liikkumisvapauden rajoittamisen lastensuojelulaitoksessa enimmäisaika pidennetään nykyisestä 7 vuorokaudesta 30 vuorokauteen. Lisäksi aloitteessa esitetään, että yhtäjaksoisesti rajoittaminen saa jatkua enintään 90 vuorokautta nykyisen 30 vuorokauden sijaan.
Lastensuojelulaissa on ilmennyt useita puutteita ja ongelmia, jotka ovat nopeasti kriisiyttäneet vakavalla tavalla lastensuojelun. Koulukodeissa ja muissa huostaanotettujen lasten ja nuorten sijoituspaikoissa lasten liikkumista ei ole enää voinut rajoittaa entiseen tapaan ja jopa puhelimen käytön rajoittamisesta on tehtävä hallinnollinen rajoittamispäätös. Jokainen lapseen kohdistuva rajoittamispäätös pitää tehdä tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti arvioiden ja harkiten. Lisääntynyt byrokratia on tehnyt käytännön lastensuojelutyöstä hyvin vaikeaa.
Lapsen kasvatukseen liittyy olennaisena ja luonnollisena osana rajat ja säännöt. Ne ovat välittämistä ja rakkautta. Valtaosa huostaanotetuista lapsista on nimenomaisesti näistä jäänyt elämässään paitsi. Tilanne, missä lapsen itsemääräämisoikeus on astellut lapsen edun yli, ei ole lastensuojelulain hengen mukainen.
Merkittävimmän ongelman on muodostanut aiemmin käytössä olleen liikkumisrajoituksen poistuminen. Lapset ja nuoret voivat käytännössä poistua sijoituspaikastaan mielensä mukaan, minkä vuoksi päihde- ja väkivaltaongelmat ovat räjähtäneet vaarallisella tavalla käsiin. Nykytilanteessa sijoituspaikoissa voidaan yksilöllisellä rajoittamispäätöksellä rajoittaa 7 vuorokauden ajan lasten ja nuorten liikkumista. Se ei kuitenkaan auta käytännössä mitään ja lyhyiden päätösten teko kuormittaa henkilöstöä. Lakimuutoksen jälkeen sijoituspaikka voisi tehdä rajoittamispäätöksen 30 vuorokauteen asti, mikä auttaisi tilannetta huomattavasti, jopa ratkaisevasti.
Keskeinen ongelma on myös päihteiden ja teräaseiden salakuljettaminen sijaishuoltopaikkaan. Nykytilanteessa henkilökunta ei voi tehdä henkilötarkastuksia esimerkiksi nuorten tullessa kotiharjoittelusta, tai silloin kun he ovat olleet laitoksen ulkopuolella valvomatta, ilman perusteltua syytä epäillä, että lapsella on vaatteissaan tai muutoin yllään tällaisia esineitä. Lakimuutoksella madallettaisiin henkilötarkastuksen vaatimuksia luopumalla perustellun syyn vaatimuksesta. Vastaisuudessa syy epäillä riittäisi henkilötarkastuksen suorittamiseksi.
Lakimuutoksella lastensuojelulaitos voisi rajoittaa puhelimen käyttöä ilman hallinnollista rajoittamispäätöstä. Tämä on tärkeää esimerkiksi lapsen tai nuorten unen turvaamiseksi sekä hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Perustuslain 7 §:ssä on turvattu jokaisen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Kyseessä on tärkeä perusoikeus, jonka turvaamiseen julkisella vallalla on PL 22 §:n mukaan velvollisuus. Suomalaisessa perusoikeusjärjestelmässä yksi perusoikeus ei voi kuitenkaan tehdä tyhjäksi muita perusoikeuksia, kuten vaikkapa henkilön oikeutta turvallisuuteen tai oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että se huomioi nykyistä paremmin itsemääräämisoikeuden lisäksi myös muut perustuslaissa turvatut perusoikeudet.
Edellä olevan perusteella ehdotan,