Eläinten hyvinvoinnista annetun lain 6 §:ssä lueteltujen yleisten periaatteiden mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen. Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeettomasti vaarantaa.
Yleisten periaatteiden mukaisesti esimerkiksi liikkumisen rajoittaminen täytyy olla tarpeellista ja perusteltavissa. Valitettavasti liikkumisen rajoittaminen on yksi lain suurimpia ongelmia koskien nautojen hyvinvointia.
Eläinten hyvinvoinnista annetun lain 37 §:ssä säädetään eläinten pysyvien pitopaikkojen vaatimuksista. Pykälän 2 momentissa todetaan yleisenä periaatteena, että eläintä ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä eikä sen liikkumista saa jatkuvasti rajoittaa eläimen kääntymisen estävillä rakenteilla. Laissa ei kuitenkaan noudateta tätä periaatetta täysin nautojen pitopaikan osalta, sillä laki kieltää uusien parsinavetoiden rakentamisen, mutta lain voimaan tullessa käytössä olleita parsinavettoja ei ole kielletty kokonaan.
Lain 121 §:ssä säädetään naudan pitopaikkaa koskevista poikkeuksista ja siirtymäsäännöksistä. Pykälän mukaan lain voimaan tullessa käytössä olleet, maidontuotannossa käytettävät parsinavetat on vapautettu 37 §:n 2 momentissa säädetystä kiellosta.
Tälle vapautukselle ei ole eläinten hyvinvoinnin kannalta perusteita. Siksi laki tulisi muuttaa siten, että kaikki, myös kaikki maidontuotantotilojen parsinavetat kielletään siirtymäajalla. Siirtymäaika päättyisi, kuten laissa muista kuin maidontuotannossa käytettävistä parsinavetoista on jo säädetty
Parsinavetta on navetan muoto, jossa naudat pidetään paikoillaan kytkemällä ne kaulastaan kiinteään rakenteeseen eli parteen. Parsinavetassa olevat eläimet pääsevät ulkoilemaan vain harvoin tai pahimmillaan eivät juuri lainkaan. Tämä on täysin vastoin nautojen lajityypillistä käytöstä, sillä naudat ovat laiduneläimiä, joille laidunnus ulkona on keskeinen tapa elää. Laidunnus kiistatta lisää hyvinvointia.
Eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tutkimuksen mukaan on myös niin, että eläin, jolle liikkuminen on luontainen tarve, kerryttää patoutunutta liikkumisen tarvetta silloin kun se ei pääse liikeeelle. Silloin kun eläimellä on mahdollisuus liikkua vain harvoin, eläimet liikkuvat liikkeelle päästyään enemmän kuin sellaiset eläimet, joille liikkuminen on vapaampaa ja päivittäistä. Parsinavetoissa eläviä lehmiä on myös tutkittu tältä kantilta ja tulokset ovat osoittaneet, että vain harvoin ulkoilemaan pääsevät lehmät liikkuvat kerralla enemmän kuin päivittäin liikkuvat lehmät.