YLEISPERUSTELUT
Yhdenvertaisuuslakia muutettiin viimeksi vuonna 2014. Lain perusteella syrjintä on kiellettyä muun muassa iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Sen lisäksi, että yhdenvertaisuuslaki velvoittaa pidättäytymään syrjinnästä, lain 15 §:ssä asetetaan viranomaiselle, koulutuksen järjestäjälle, työnantajalle sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajalle velvollisuus asianmukaisiin ja kulloisessakin tilanteessa tarvittaviin kohtuullisiin mukautuksiin. Näillä mukautuksilla edistetään toimintakyvyn rajoitteista kärsivien edellytyksiä esimerkiksi toimia työelämässä tai käyttää palveluita ja näin vahvistetaan yhdenvertaisuuden toteutumista. Mukautukset on Suomen lainsäädännössä toteutettu YK:n vammaisyleissopimuksen ja työsyrjintädirektiivin mukaisesti.
Lainsäädännössä ei ole yksityiskohtaisemmin määritelty, minkälaisia mukautuksia tapauskohtaisesti edellytetään. Vaadittuja mukautuksia ei myöskään ole erikseen rajattu niin, että esimerkiksi kognitiivista toimintaa vaikeuttavien rajoitusten aiheuttama ns. kognitiiviseen ergonomiaan kohdistuva mukautustarve olisi jätetty velvollisuuden ulkopuolelle. Käytännössä kuitenkin tällä hetkellä mukauttaminen ymmärretään usein vain liikuntavaikeuksien sekä näkö- tai kuulovammaa kompensoivien apuvälineiden hankintana, ja kognitiivisen ergonomian mukautuksia ei usein tehdä lain hengen edellyttämällä tavalla. Selkeyttämällä lain säännöstä näiltä osin voitaisiin laista saada informatiivisempi ja lisätä kognitiiviseen ergonomiaan kohdistuvien mukautusten toteuttamista.
Kognitiiviseen ergonomiaan kohdistuvien mukautusten laajemmalla käytöllä voitaisiin edistää kognitiivisista rajoitteista kärsivien toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa ja lisätä heidän osallistumistaan työelämään. Suomessa on tällä hetkellä esimerkiksi noin 7 000 työikäistä muistisairasta. Heistä monet ovat joutuneet jäämään heti diagnoosin saatuaan eläkkeelle. Kognitiivisen mukauttamisen avulla olisi mahdollista pidentää heidän työssä olemistaan jopa useilla vuosilla, mikä voisi tuottaa myös positiivisia kansantaloudellisia vaikutuksia.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
Lisätään yhdenvertaisuuslain 15 §:n 2 momentin alkuun tarkennus siitä, että pykälässä tarkoitettu velvollisuus koskee mukautuksia niin fyysistä toimintakykyä kuin kognitiivista toimintakykyä rajoittaviin vammoihin. Näillä kognitiiviseen ergonomiaan kohdistuvilla mukautuksilla tarkoitetaan esimerkiksi työnantajan järjestämää työn sekä työvälineiden, -ympäristöjen ja -tapojen yhteensovittamista ihmisen tiedonkäsittelykykyjen ja -rajoitusten kanssa. Tällaisilla järjestelyillä voidaan helpottaa suoriutumista työssä ja näin mahdollistaa kognitiivisen toimintakyvyn rajoituksista kärsivän jatkamista työelämässä. Kognitiiviset mukautukset eivät kuitenkaan rajoitu työnantajan toimiin, vaan velvollisuus koskee yhtä lailla muita 15 §:n velvoittamia tahoja.
Nykyisessäkään lainsäännöksessä ei ole kognitiivista mukauttamista suljettu edellytettyjen kohtuullisten mukauttamistoimenpiteiden ulkopuolelle. Sitä on näin pidettävä osana myös nykyistä mukauttamisvelvollisuutta, ja esimerkiksi työsuhteiden puolella tällainen velvollisuus voidaan ainakin osin johtaa jo työsuhteen osapuolen lojaliteettivelvollisuudesta. Näiltä osin muutosta on pidettävä ennemmin informatiivisena ja oikeustilaa selventävänä kuin sitä muuttavana. Tarkoitus on, että lainsäädäntö olisi mahdollisimman selkeää ja palvelisi näin sitä soveltavia kansalaisia mahdollisimman hyvin.
Vaatimus mukauttamistoimenpiteiden kohtuullisuudesta koskisi edelleen samalla tavalla niin fyysisiä kuin kognitiivisia mukauttamistoimenpiteitä.