Komission asetusehdotuksessa (KOM(2023) 185 lopullinen) ehdotetaan säädettäväksi rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä jäsenvaltiosta toiseen. Sääntely kattaa sekä rikoksen esitutkinnan että syytetoimet. Rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä ei ole tällä hetkellä erillistä EU:n tason säädöstä. Jäsenvaltiot siirtävät nykyisin rikosoikeudellisia menettelyjä välillään käyttäen erilaisia oikeudellisia välineitä, joilla ei ole yhdenmukaista oikeudellista kehystä kaikkialla EU:ssa. Ehdotuksen tavoitteena on säätää EU:ssa yhteiset säännöt, joiden mukaisesti rikosoikeudellinen menettely voidaan siirtää jäsenvaltiosta toiseen, jotta rajat ylittävää rikollisuutta voitaisiin torjua tehokkaasti ja varmistaa, että rikos tutkitaan tai siitä nostetaan syyte siihen parhaiten soveltuvassa jäsenvaltiossa. 

Hallintovaliokunta pitää asetusehdotuksen tavoitteita kannatettavina. Ehdotetulla sääntelyllä tehostetaan rajat ylittävien rikosasioiden tutkintaa ja syytetoimia sekä niiden koordinointia. Valiokunta on antanut aiemmin asiassa lausunnon HaVL 6/2023 vp—U 14/2023 vp. 

Selvityksen mukaan ehdotusta koskevat neuvottelut ovat edenneet pääosin Suomen neuvottelutavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Asetusehdotuksessa on tarpeellisilta osin mahdollisimman laaja kansallinen liikkumavara, ehdotonta velvollisuutta ei ole suostua siirtopyyntöön, ja jos siirtopyyntöön suostutaan, asian käsittely tapahtuu pyynnön vastaanottavan valtion lain mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että rikosasian käsittelemisen siirtäminen on mahdollista jo esitutkintavaiheessa. Myönteistä on myös uhrimääritelmään neuvottelujen kuluessa tehdyt muutokset, joiden mukaisesti asetus kattaisi myös oikeushenkilöt asianomistajana. 

Valiokunta on edellä mainitussa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota muun muassa epäillylle tehtävään ilmoitukseen. Asetusehdotuksen mukaan epäillylle tai syytetylle henkilölle tulisi tiedottaa ilman aiheetonta viivytystä siirtopyynnöstä ja sen jälkeisestä pyynnön hyväksymisestä tai sen hylkäämisestä, jos henkilö on tavoitettavissa. Informoimisesta voitaisiin kuitenkin poiketa tutkinnan luottamuksellisuuden turvaamisen vuoksi, mutta lisäksi poiketa voisi, jos informoiminen muutoin haittaisi tutkintaa. Valiokunta pitää kannatettavina näitä tutkinnan intressien turvaamista koskevia poikkeuksia. Esitutkinnan kannalta on tärkeintä, että niissä tilanteissa, joissa katsotaan perustellusti tutkinnan vaarantuvan, jos siitä annetaan tieto esimerkiksi epäilylle, ilmoittamisen siirtäminen tutkinnan kannalta sopivampaan ajankohtaan on mahdollista. Peruste tällöin yleensä olisi, että tiedon saatuaan epäilty karttaa esitutkintaa tai alkaa hävittää todistusaineistoa tai vaikuttaa todistajiin tai uhreihin. 

Jatkokirjelmästä ilmenee muun ohella, että neuvotteluissa on ehdotettu väliaikaisen pidättämisen tai muiden keinojen käyttämisen mahdollistamista, kun epäilty tai syytetty olisi pyynnön vastaanottavassa valtiossa, ja tarpeena on varmistaa, että henkilö pysyy vastaanottavan valtion alueella. Säännös mahdollistaisi myös muiden keinojen käyttämisen ennen kuin siirtopyyntö hyväksyttäisiin. Kyse ei olisi velvoittavasta säännöksestä, vaan harkinnanvaraisesti mahdollisuudesta käyttää esimerkiksi tiettyjä pakkokeinoja kansallisen lain mukaisesti. Valiokunta pitää tämän tyyppistä ehdotusta ja siihen sisältyvää harkinnanvaraa kannatettavana asetukselle asetettujen tavoitteiden turvaamista varten. 

Asetusehdotukseen sisältyvää jäsenvaltioiden velvollisuutta kerätä tilastotietoa on neuvotteluissa ehdotettu kevennettävän niin, että tiettyjen tietojen kerääminen olisi vapaaehtoista. Pakollisten tietojen kerääminen tapahtuisi automaattisesti joko viitesovelluksen tai kansallisen taustajärjestelmän avulla, jos se on tätä varten varustettu. Valiokunta pitää lähtökohtaisesti lain soveltamista koskevien tilastotietojen keräämistä tarkoituksenmukaisena. Pakollisten tietojen keruun osalta olisi hyvä vielä pyrkiä selvittämään tietojen automaattisen keräämisen kansallisia valmiuksia jäsenvaltioissa. Valiokunnan pitää tärkeänä, että mahdollisten teknisten valmiuksien kehittämistarpeet pyrittäisiin rahoittamaan ensisijaisesti EU:n sisäisen turvallisuuden rahastojen kautta. 

Selvityksen mukaan neuvottelut asetusehdotuksesta ovat vielä kesken. Neuvoston yleisnäkemys ehdotuksesta on tarkoitus hyväksyä oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa 4.—5.12.2023. Valtioneuvoston mukaan lopullinen kanta muodostetaan puheenjohtajan lopulliseen ehdotukseen neuvoston yleisnäkemykseksi kokonaisarvioinnin perusteella, ottaen huomioon asetusehdotuksen keskeiset tavoitteet muun muassa EU-tason tehokkaan ja asianmukaisen oikeudenhoidon ja rikosoikeudellisen menettelyn siirtoprosessin tehokkuuden ja oikeusvarmuuden parantamiseksi.