Sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto

Yleistä sisäisen turvallisuuden viranomaisten määrärahoista

Eduskunta on viimeisimmän sisäisen turvallisuuden selonteon yhteydessä edellyttänyt, että hallitus huolehtii sisäisen turvallisuuden keskeisten viranomaisten (poliisi, Rajavartiolaitos, pelastustoimi, Hätäkeskuslaitos, Tulli ja Maahanmuuttovirasto), rikosoikeudenhoidon ketjuun kuuluvien oikeushallinnon viranomaisten (Syyttäjälaitos ja Rikosseuraamuslaitos) sekä tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytyksistä ja turvaa niiden rahoituspohjan vaalikaudet ylittävällä, kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla (HaVM 19/2021 vp, EK 11/2022 vp—VNS 4/2021 vp).  

Hallintovaliokunta toteaa, että Suomen turvallisuusympäristö on mainitun kannanoton jälkeen olennaisesti muuttunut, minkä vuoksi sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimintaedellytysten ja rahoituksen turvaaminen on vielä aiempaakin tärkeämpää. Valiokunta painottaa sisäisen turvallisuuden viranomaisten riittävien resurssien merkitystä myös kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus voidaan turvata ainoastaan huolehtimalla siitä, että kaikilla turvallisuusviranomaisilla on tarvitsemansa resurssit tehtäviensä hoitamiseen.  

Valiokunta toteaa, että panostukset sisäiseen turvallisuuteen ovat välttämättömiä muuttuneessa toimintaympäristössä, jossa viranomaiset kohtaavat aiempien turvallisuusuhkien lisäksi yhä monimuotoisempia uusia uhkia. Valiokunta tähdentää, että sisäisen turvallisuuden viranomaiset, etenkin poliisi, Rajavartiolaitos ja Tulli, ovat ensivasteen viranomaisia useimmissa hybriditilanteissa. Ne toimivat ensivasteviranomaisina epäselvissä uhkissa ja tapahtumissa niin kauan kuin ne eivät ole tulkittavissa tai tunnistettu sotilaallisiksi uhkiksi. 

Sisäministeriön hallinnonalan vuosittainen määrärahakehys on kehyskaudella noin 2 miljardia euroa. Valiokunta korostaa julkisen talouden suunnitelman kirjausta, jonka mukaan turvallisuusympäristön muutos, tunnistetut riskit ja suorituskykyvaatimukset edellyttävät turvallisuusviranomaisten resurssien varmistamista, jotta yllättäviin muutoksiin ja kriiseihin kyetään varautumaan ennakoivasti ja määrätietoisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehysriihen päätöksillä kohdistetaan varautumisen vahvistamiseksi lisäresursseja poliisin, Rajavartiolaitoksen ja suojelupoliisin suorituskyvyn nostoon ja strategisen suorituskyvyn turvaamiseen.  

Hallitus toteuttaa valtionhallinnon tuottavuusohjelman, jolla tavoitellaan yhteensä 390 miljoonan euron säästöä vuodesta 2027 alkaen. Hallitusohjelmassa päätetyn 240 miljoonan euron toimintamenosäästön lisäksi hallitus on vuonna 2024 päättänyt vähentää toimintamenoja vuosittain noin 150 miljoonalla eurolla sekä aikaistanut aiemmin sovittua säästöä 50 miljoonalla eurolla vuodelle 2025. Oikeusministeriön, sisäministeriön ja puolustusministeriön hallinnonalojen osuus valtionhallinnon toimintamenoihin kohdistuvasta säästöstä on pienempi (0,81 % toimintamenoista) kuin muilla hallinnonaloilla (3,58 % toimintamenoista). Viimeksi mainitun säästöpäätöksen vaikutus sisäministeriön hallinnonalalla on 12,5 miljoonaa euroa vuosittain. Hallintovaliokunta pitää nykyisessä turvallisuustilanteessa välttämättömänä, että turvallisuusviranomaisten keskeinen rooli on säästöpäätöksiä tehtäessä pyritty ottamaan huomioon. Hallitus on esimerkiksi linjannut, ettei poliisien ja rajavartijoiden määrää vähennetä. Tämän vuoden kehysriihessä on päätetty vielä 130 miljoonan euron lisäsäästöstä, jonka jakaantumisesta eri hallinnonaloille päätetään vuoden 2026 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä. 

Tietojärjestelmät ovat kiinteä osa viranomaisten suorituskykyä. Valiokunta kiinnittää kaikkien viranomaisten osalta huomiota ICT-järjestelmien laatuun, pitkään käyttöikään, toimivuuteen ja käyttökustannusten hallintaan koko niiden elinkaaren ajan sekä varsinkin laajojen tietojärjestelmähankkeiden johtamiseen. Tietojärjestelmähankkeet on kyettävä toteuttamaan niin, että järjestelmistä on tosiasiallista hyötyä toiminnan kehittämisessä. Valiokunta toteaa, että hybridivaikuttamisen lisääntyessä korostuvat myös tietojärjestelmien toimivuus ja tietoturvallisuus.  

Yleinen kustannustason nousu kiihdyttää menopaineita etenkin ICT- ja toimitilakustannuksissa, mikä voi lisätä viranomaisten rahoitusvajetta nopeastikin. Valiokunnan käsityksen mukaan yleinen kustannustason nousu asettaa haasteita kaikille viranomaisille. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös ICT- ja toimitilakustannuksiin tarvittava rahoitus kyetään turvaamaan pitkäjänteisesti niin, ettei henkilöstö- ja hallintomenoihin tarkoitettu toimintamenorahoitus samalla pienene.  

Valiokunta on useissa yhteyksissä korostanut viranomaisten välisen sujuvan tiedonkulun merkitystä. Hallitusohjelmaan sisältyy useita hankkeita, joilla viranomaisten välistä tiedonkulkua vahvistetaan. Valiokunta pitää näitä lainvalmisteluhankkeita erittäin tärkeinä ja kiirehtii niiden valmistelua. Valiokunta tähdentää, että toimivalla viranomaisten välisellä poikkihallinnollisella yhteistyöllä voidaan saada merkittäviä synergiaetuja ja säästää näin ollen myös resursseja.  

Poliisi

Poliisin toimintamenojen määrärahatasoa on nostettu merkittävästi kuluvalla hallituskaudella. Valiokunta pitää myönteisenä, että määrärahatason nosto varmistaa vihdoin mahdollisuuden poliisin toiminnan pitkäjänteisen suunnitteluun. Poliisin henkilöstömäärä on ollut tasaisessa kasvussa jo vuodesta 2017 alkaen, mutta aiemmat lisäykset ovat olleet pääosin kertaluonteisia. Tavoitteena on, että poliisin operatiivisissa tehtävissä olevan henkilöstön määrä kasvaa kehyskaudella 500 henkilötyövuodella yli 8 000 henkilötyövuoteen (v. 2025 kasvu 147 htv, v. 2026 kasvu 132 htv ja v. 2027 kasvu 100 htv). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä tavoite tulee toteutumaan. Valiokunta pitää välttämättömänä, että poliisin määrärahat pysyvät vähintään tehtyjen päätösten mukaisella tasolla. Esimerkiksi tehtyjen palkkaratkaisujen kustannukset tulee rahoittaa täysimääräisesti.  

Tavoite operatiivisen henkilöstön lisäämisestä voi toteutua vain, jos poliisikoulutukseen hakeutuu jatkossakin riittävästi poliisin ammattiin soveltuvia, koulutusvaatimukset täyttäviä hakijoita. Valiokunta toteaa, että poliisin ammatissa vaaditaan muun ohella riittäviä fyysisiä perusvalmiuksia ja muuta soveltuvuutta poliisin työhön. Valiokunta pitää tärkeänä, että koulutusvaatimukset täyttäviä hakijoita on riittävästi, jotta poliisikoulutuksen aloituspaikat myös saadaan täytettyä. Poliisikoulutuksen tulee jatkossakin vastata tulevaisuuden työelämän ja yhteiskunnan kehityksen tarpeisiin. Tämän vuoksi poliisikoulutusta on jatkuvasti kehitettävä. Samalla on huolehdittava poliisin ammatin veto- ja pitovoimatekijöistä, kuten laadukkaasta henkilöstöjohtamisesta, työhyvinvoinnin edistämisestä ja riittävästä työnohjauksesta, sekä työturvallisuudesta.  

Poliisille on vuoden 2025 talousarviossa kohdennettu määrärahan lisäyksiä muun ohella koulupoliisitoimintaan (2 milj. euroa), harmaan talouden ehkäisyyn (3,5 milj. euroa) sekä nuoriso- ja jengirikollisuuden torjuntaan (5 milj. euroa). Hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että kehyspäätös sisältää pysyväisluonteisen rahoituksen näihin tarkoituksiin koko kehyskaudelle. Pidempiaikainen rahoitus mahdollistaa esimerkiksi rikostiedustelun kehittämisen, talousrikostutkinnan lisäresursoinnin sekä koulupoliisitoimintamallin jatkuvuuden turvaamiseen. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että poliisin valmiusyksikön suorituskykyä vahvistetaan. Tähän kohdennettua rahoitusta nostetaan kehyskauden loppuun mennessä asteittain niin, että se on noin 8 miljoonaa euroa vuonna 2029. Tällä panostuksella vahvistetaan poliisin kykyä reagoida nopeasti merkittäviin ulkoisiin uhkiin ja hoitaa vaativia erityistilanteita. Valiokunta toteaa, että tavoiteltava suorituskyky edellyttää riittävää määrää koulutettua henkilöstöä sekä asianmukaista varustelua ja kalustoa. 

Myös poliisille aiheutuu säästövelvoitteita uusien julkisen talouden sopeuttamistoimien johdosta. Poliisin tuottavuuden lisääminen muodostuu pitkällä aikavälillä rakenteellisista kehittämistoimista, aiemmin päätetyn vakauttamissuunnitelman toimeenpanosta ja pysyvien kustannusten hillinnästä. Valiokunta pitää tärkeänä, että pääpaino tuottavuusohjelmassa on toiminnan tehostamisessa ja kehittämisessä. Valiokunta katsoo, että tuottavuussäästöt tulee toteuttaa niin, etteivät ne vaikuta poliisin operatiiviseen toimintaan. Tämä on tärkeää viestiä myös henkilöstölle. Erityisesti vallitsevassa turvallisuustilanteessa on välttämätöntä, että poliisin operatiivisissa tehtävissä toimivan henkilöstön määrän lisäykset toteutuvat hallitusohjelman ja aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti. Valiokunta toteaa lisäksi, että myös poliisin toiminnan kustannukset ovat voimakkaassa kasvussa, eikä myönnetty lisämääräraha riitä kattamaan tulevien vuosien menotarpeita.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että poliisin läsnäolo koko maassa turvataan. Valiokunta katsoo, että poliisin toimintamenojen tason nostamisen tulee parantaa poliisin näkyvyyttä myös harvaan asutuilla alueilla ja maakuntakeskusten ulkopuolella. Tämä edellyttää muun ohella sitä, että kaikille poliisilaitoksille saadaan rekrytoitua riittävästi henkilöstöä. Saadun selvityksen mukaan esimerkiksi Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla on ollut vaikeuksia saada riittävästi hakemuksia kaikkiin avoinna olleisiin poliisin tehtäviin. 

Suojelupoliisi

Suojelupoliisin tuottama tiedustelutieto on oleellinen osa kansallisen turvallisuuden uhkien torjuntaa ja ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa. Turvallisuusympäristön kehittyminen jatkuvasti vaikeammin ennakoitavaan suuntaan korostaa tiedustelulla hankitun analysoidun tiedon merkitystä. Nato-jäsenyys on lisännyt suojelupoliisin kansainvälistä yhteistyötä ja edellyttää edelleen panostamista tietojärjestelmien hankkimiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon sekä tiedonhallintaan.  

Hallintovaliokunta on pitänyt viimeisimmässä talousarviolausunnossaan (HaVL 18/2024 vp—HE 109/2024 vp) välttämättömänä, että suojelupoliisin toimintakyky turvataan ja edellyttänyt, että suojelupoliisille turvataan sen tarvitsemat resurssit. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että suojelupoliisin rahoitusta lisätään julkisen talouden suunnitelmassa noin 10 miljoonalla eurolla vuosittain strategisen toimintakyvyn turvaamiseksi.  

Rajavartiolaitos

Hallintovaliokunta on jo pidempään ollut huolissaan Rajavartiolaitoksen perusrahoituksen tasosta, joka on etenkin muuttuneessa turvallisuustilanteessa osoittautunut riittämättömäksi. Rajavartiolaitos on joutunut rahoitusvajeen vuoksi aloittamaan toimintansa sopeuttamisen kuluvana vuonna.  

Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että Suomen rajaturvallisuus, Rajavartiolaitoksen riittävät resurssit, kalusto ja teknologia varmistetaan, kuten hallitusohjelmassakin todetaan. Rajaturvallisuus, turvallisuus merialueilla sekä alueellinen koskemattomuus ja puolustusvalmius on kyettävä varmistamaan kaikissa olosuhteissa. Rajavartiolaitoksella tulee olla riittävät resurssit myös uusien toimivaltuuksien ja suorituskykyjen täysimääräiseen hyödyntämiseen. 

Rajavartiolaitokselle osoitetaan 13 miljoonan euron pysyvä lisäys toimintakyvyn turvaamiseen, suorituskyvyn vahvistamiseen, materiaalihankintoihin ja tietojärjestelmämenoihin. Lisäksi Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin osoitetaan yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa vuodessa radioteknisen valvontajärjestelmän käyttö- ja ylläpitomenoihin sekä Turun lentokenttään tukeutumisesta aiheutuviin kustannuksiin. Itärajan esteen ylläpitomenoihin kohdennetaan 1 miljoonan euron pysyvä rahoitus.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tehdyt määrärahalisäykset mahdollistavat yhdessä siirtyvien määrärahojen ja EU-rahoituksen kanssa Rajavartiolaitoksen operatiivisen toiminnan tason ylläpitämisen riittävällä tasolla vuosina 2026—2027. Valiokunta kuitenkin toteaa, että Rajavartiolaitokselle jää kuitenkin sopeuttamistarvetta vielä 2—3 miljoonaa euroa. Sopeuttamistarve kasvaa kehyskauden loppupuolella 5-6 miljoonaan euroon, mikä tulee ottaa huomioon tulevissa kehyspäätöksissä. Rajavartiolaitos tarvitsee lisärahoitusta edelleen myös raskaan ilma-alus- ja aluskaluston sekä öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakaluston ylläpitoon.  

Tulli

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei Tullia ole rinnastettu valtionhallinnon säästöpäätöksiä tehtäessä turvallisuusviranomaisiin, toisin kuin hallitusohjelmassa ja esimerkiksi viimeisimmässä sisäisen turvallisuuden selonteossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös Tullin toimintaedellytykset keskeisenä PTR-viranomaisena turvataan.  

Valiokunta toteaa, että Tullin määrärahat pienevät nykyisillä päätöksillä merkittävästi jo vuonna 2026 samaan aikaan, kun muille turvallisuusviranomaisille on kohdennettu lisäresursseja. Tämä on kestämätöntä tilanteessa, jossa Tullille aiheutuu lisämenoja mm. tulliselvitysjärjestelmien kokonaisuudistukseen liittyvistä ylläpitokustannuksista ja lakisääteisten tehtävien lisääntymisestä. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee vielä arvioida Tulliin kohdistuvia säästövelvoitteita sen varmistamiseksi, että Tullilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen.  

Pelastustoimi ja Hätäkeskuslaitos

Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että sisäisen turvallisuuden viranomaisten tehtäviin koulutetaan riittävästi henkilöstöä niin, että koulutetun henkilöstön määrä vastaa mahdollisimman hyvin kunkin toimialan ajantasaisia tarpeita. Hallintovaliokunta on viimeaikaisissa kannanotoissaan kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että Suomeen tarvitaan lähivuosina merkittävästi lisää pelastustoimen henkilöstöä, jotta turvallisuuden kannalta välttämättömät pelastuspalvelut voidaan jatkossakin turvata.  

Pelastusopisto on saanut lisäresursseja pelastajakoulutuksen lisäämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että tavoitteeksi asetettu pelastajamäärän lisäys saavutetaan. Valtionhallinnon tuottavuustoimenpiteet eivät saa vaarantaa tämän tavoitteen toteutumista. Valiokunta toteaa, että panostukset pelastajakoulutuksen määrän lisäämiseen aiheuttavat sen, että Pelastusopisto joutuu vähentämään muuta pelastustoimen ammattihenkilöstön koulutusta (alipäällystö- ja päällystökoulutus) sekä sopimushenkilöstön koulutusta. Pelastusopistolle tulee turvata riittävät resurssit lakisääteisten koulutustehtäviensä hoitamiseen. 

Valiokunta painottaa, että pelastajakoulutuksen määrän lisäämisellä pyritään ratkaisemaan pelastajapulaa, joka voi pahimmillaan johtaa laadukkaiden pelastustoimen palvelujen vaarantumiseen. Valiokunta korostaa eri toimijoiden välisen yhteistyön keskeistä merkitystä ratkaisujen löytämisessä. Tämä voi edellyttää myös uudenlaisten yhteistyömuotojen kehittämistä. Pelastusalan veto- ja pitovoimasta on myös huolehdittava.  

Päivitetyn selvityksen mukaan koulutettavien pelastajien tarve on vuosina 2024—2032 yhteensä vähintään 1 878 henkilötyövuotta. Kehyskauden aikana (2026—2029) arvioidaan valmistuvan noin 1 100 pelastajaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueet varmistavat, että uudet valmistuvat pelastajat voidaan rekrytoida tarvetta vastaavasti pelastustoiminnallisiin tehtäviin. Hyvinvointialueiden vaikea taloudellinen tilanne ja sopeuttamistarpeet vaikuttavat luonnollisesti myös pelastustoimeen. Laadukkaat pelastustoimen palvelut on kyettävä turvaamaan koko maassa. Valiokunta käsittelee hyvinvointialueiden rahoitukseen liittyviä kysymyksiä muilta osin jäljempänä.  

Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sopimuspalokuntien keskeistä merkitystä pelastustoimen palvelujärjestelmän kokonaisuudessa ja painottaa, että sopimuspalokuntien asema ja toimintaedellytykset tulee turvata erilaisin toimenpitein. 

Hallintovaliokunta pitää myönteisenä, että väestönsuojelun kehittämistä vahvistetaan yhteensä 14,1 miljoonalla eurolla vuosina 2028—2029. Suurin osa mainitusta määrärahasta on tarkoitus kohdentaa avustuksina kunnille, jotta väestönsuojelun alueellista kohdentumista voidaan parantaa. Valiokunta toteaa, että tehdyillä määrärahalisäyksillä voidaan kattaa havaitut väestönsuojelun kehittämistarpeet vain osittain, sillä yhteensä väestönsuojelun vahvistaminen vaatisi vuosina 2026—2029 noin 40 miljoonan euron määrärahalisäystä. 

Tuottavuusohjelman mukaiset säästöt kohdentuvat myös Hätäkeskuslaitokseen. Hätäkeskuslaitoksen toimintaa ja suorituskykyä ei kyetä turvaamaan ilman riittäviä henkilöstöresursseja. Henkilöstöresurssien vähäisyys on pidemmän aikaa näkynyt korkeana sairauspoissaolojen määränä ja heijastuu suoraan myös viraston palvelutasoon ja kansalaisten avunsaannin sujuvuuteen. Valiokunta korostaa, että hätäkeskustoiminnan sujuvuudella on suora vaikutus hätäkeskuspalveluja käyttävien viranomaisten (poliisi, Rajavartiolaitos, pelastustoimi, sosiaali- ja terveystoimi) lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja palvelujen saatavuuteen ja siten ihmisten turvallisuuteen. Tämän vuoksi sinänsä välttämättömiä säästötoimenpiteitä ei tule kohdistaa operatiiviseen päivystyshenkilöstöön. Hätäkeskuslaitos pystyy muun muassa siirtyvän määrärahan avulla sopeuttamaan toimintaansa niin, että taloustilanne muodostuu vaikeaksi vasta vuosina 2028—2029. Valiokunta pitää tärkeänä myös, että hätäkeskuksiin kuulumattomien puheluiden määrää saadaan eri toimenpitein vähennettyä.  

Maahanmuuttovirasto

Maahanmuuttoviraston toimintamenojen taso laskee vuonna 2028 noin 93 miljoonasta eurosta noin 72 miljoonaan euroon. Virastolle kohdennettua toimintamenosäästöä on kuitenkin kohtuullistettu aiempiin päätöksiin nähden niin, Maahanmuuttovirastolle osoitetaan lupakäsittelyn vauhdittamiseksi tehtäviin toimenpiteisiin 5,1 miljoonaa euroa vuodelle 2026 ja 8,2 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen. Tästä huolimatta viraston on aloitettava toimintaansa sopeuttaminen jo vuonna 2026.  

Hallitusohjelmaan sisältyy useita Maahanmuuttoviraston lupajärjestelmän tehostamiseen ja hakemusten käsittelyaikojen lyhentämiseen liittyviä tavoitteita sekä merkittävä määrä ulkomaalaislainsäädännön kehittämishankkeita, joiden tavoitteena tiukentaa lainsäädäntöä nykyisestä. Hallintovaliokunta on jo käsitellyt huomattavan osan näistä hallituksen esityksistä. Valiokunta toteaa, että ehdotetuista lainsäädännön muutoksista aiheutuu kehyskauden alkupuolella lisäresurssitarvetta Maahanmuuttovirastolle lisääntyvien tehtävien muodossa, mutta jos muutosten tavoitteet toteutuvat, etenkin turvapaikkahakemusten määrän arvioidaan pidemmällä aikavälillä vähentyvän. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkauudistuksen mukaista lainsäädäntöä aletaan soveltaa kesällä 2026. Lainsäädännön muutokset ja muut hallitusohjelman mukaiset tehostamistoimet edellyttävät Maahanmuuttoviraston riittävää resursointia.  

Työn ja opiskelun perusteella tehtävien oleskelulupahakemusten määrän arvioidaan edelleen kasvavan. Maahanmuuttovirastossa on viime vuosina panostettu voimakkaasti lupaprosessien sujuvoittamiseen ja etenkin automaatio- ja ICT-kehitykseen, joilla tavoitellaan muun ohella käsittelyaikojen lyhentämistä ja kustannustehokkuuden lisäämistä. Nämä kehittämistoimet ovat jo alkaneet tuottaa tuloksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että Maahanmuuttoviraston eri prosesseissa hyödynnetään lainsäädännön mahdollistamin tavoin mahdollisimman tehokkaasti automaatiota ja muita teknologisia ratkaisuja. Myös mahdollisuuksia hyödyntää tekoälyä nykyistä laajemmin on syytä selvittää. Jos Maahanmuuttoviraston toimintamenoihin kohdistetaan liian suuret säästövelvoitteet, riskinä on, ettei automaatiolla ja muilla kehittämistoimenpiteillä tavoiteltu säästöpotentiaali toteudu suunnitellusti.  

Hyvinvointialueet

Hyvinvointialueiden valtionrahoitus vuosina 2026—2029

Hyvinvointialueiden taloutta, valtion toimenpiteiden vaikutuksia sekä hyvinvointialueiden valtion rahoitusta käsitellään julkisen talouden suunnitelmassa kokonaisuutena. Hyvinvointialueiden (ml. hyvinvointiyhtymät) talous kattaa merkittävän osan julkisesta taloudesta ja valtion menobudjetista ja hyvinvointialueiden talouden kehitys vaikuttaa merkittävästi julkisen talouden kokonaistilanteeseen. 

Hyvinvointialueet rahoittavat toimintansa pääosin yleiskatteisella valtion rahoituksella, joka on koko maan tasolla vuonna 2026 yhteensä noin 27,1 miljardia euroa. Rahoituksen taso nousee vuonna 2026 edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna noin 1,2 miljardia euroa ja vuoteen 2025 verrattuna noin 0,9 miljardia euroa. Nousua selittää erityisesti vuoden 2026 indeksitarkistus, joka kasvattaa määrärahatasoa noin 916 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 10 §:n perusteella rahoituksen taso tarkistetaan vastaamaan koko maan tasolla toteutuneita kustannuksia jälkikäteen kahden vuoden viiveellä. Vuoden 2026 rahoitukseen sisältyvä vuoden 2024 tilinpäätöstietoihin perustuva jälkikäteistarkistus vähentää hyvinvointialueiden rahoitusta vuoden 2025 rahoitukseen verrattuna noin 200 miljoonaa euroa, joka on vähemmän kuin edellisessä kehyspäätöksessä on arvioitu. Jälkikäteistarkistuksen määrä vuonna 2026 on noin 1,3 miljardia euroa. Palvelutarpeen kasvu lisää rahoitusta kehyskaudella 5,2 miljoonaa euroa vuonna 2026. Julkisen talouden suunnitelmassa on lueteltu myös hyvinvointialueiden rahoitukseen kehyskaudella vaikuttavia tehtävämuutoksia. Näiden nettovaikutus on noin 22 miljoonaa euroa vuonna 2026. 

Vuonna 2027 valtion rahoitus on noin 27,4 miljardia euroa, vuonna 2028 noin 26,7 miljardia euroa ja vuonna 2029 noin 26,9 miljardia euroa vuoden 2026 hintatasossa. Rahoitusta vähentävät kehyskauden lopussa vuosina 2028 ja 2029 tehtävät rahoituksen jälkikäteistarkistukset, joiden määrän arvio perustuu alueiden vuosien 2026—2027 taloussuunnitelmiin. Palvelutarpeen kasvu lisää rahoitusta 24,9 miljoonaa euroa vuonna 2027, 33,8 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 290,9 miljoonaa euroa vuonna 2029 suhteessa kevään 2024 kehyspäätökseen. Tehtävämuutosten kustannusvaikutus on nettomääräisesti noin 81 miljoonaa euroa hyvinvointialueiden menoja ja rahoitusta lisäävä vuonna 2029. 

Valiokunta pitää julkisen talouden suunnitelmassa todettuja tehtävämuutoksia tärkeinä, sillä ne muun muassa keventävät laista johtuvia palveluvelvoitteita ja sääntöohjausta. Toimilla joustavoitetaan palveluiden järjestämistä hyvinvointialueella sekä luodaan paremmat puitteet menojen kasvun hidastamiselle. Hallintovaliokunta muistuttaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä tavoitteena oli hillitä kustannusten kasvua. 

Arvio hyvinvointialueiden tuloista ja menoista

Julkisen talouden suunnitelmassa on arvioitu hyvinvointialueiden tulojen ja menojen kehitystä vuosina 2023—2029. Ennuste on luonteeltaan painelaskelma, jossa menot muuttuvat palvelutarpeen muutosten, tehtävämuutosten ja hintojen muutosten myötä. Ennusteessa on huomioitu alueiden omia sopeutustoimia erityisesti kuluvan vuoden osalta. Arviossa tärkeinä lähteinä ovat olleet alueiden talousarviot. 

Hyvinvointialueiden talous kokonaisuutena oli tilinpäätöksissä 2024 edellisvuotta parempi. Tästä huolimatta alijäämää kertyi koko maan tasolla yhteensä 1,2 miljardia euroa. Kaikki alueet Helsingin kaupunkia lukuun ottamatta olivat alijäämäisiä myös vuonna 2024. Kuluvana vuonna alueiden tuloksen ennustetaan kääntyvän niukasti ylijäämäiseksi. Menojen kasvu jatkuu hitaana ja valtion rahoitus kasvaa vuoden 2023 tulokseen liittyvän rahoituksen jälkikäteistarkistuksen myötä nopeasti. Menojen kasvu ennustekaudella johtuu pääasiassa hintojen nopeasta noususta, jonka kasvuarvio vuonna 2025 on hieman yli 4 %. Erityisesti henkilöstömenot kasvavat sopimuskorotusten ja palkkaohjelmien vuoksi yleistä ansiotasoa nopeammin. Ennusteessa on tehty tekninen oletus vakiintuneen käytännön mukaisesti, että tulevat palkkasopimukset vastaavat yleistä ansiotasokehitystä. Lisäksi oletetaan aiemmin sovittujen palkkaohjelmien toteutuvan. Menojen kasvua hillitsevät hallitusohjelman ja kevään 2024 julkisen talouden suunnitelman päätökset sekä alueiden omat sopeutustoimet.  

Ennusteessa alueiden omia sopeutustoimia on sisällytetty varovaisesti vuosille 2025 ja 2026. Alueiden uusia omia sopeutustoimia ei ole vuodesta 2027 eteenpäin, vaan kustannuskehitys on menopaineen mukaista. Alueiden omiksi sopeutustoimiksi on ennusteessa arvioitu 0,3 miljardia euroa kuluvalle vuodelle sekä 0,15 miljardia euroa vuodelle 2026. Arvio sopeutustoimien määrästä perustuu erityisesti alueiden talousarvioiden menojen kehitykseen.  

Hallintovaliokunta toteaa, että ennuste on koko hyvinvointialuetalouden tasolla, eikä se ennusta yksittäisten hyvinvointialueiden talouden kehitystä.  

Rahoituksen riittävyyden arviointi

Hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 12 §:n mukaan julkisen talouden suunnitelmassa tulee arvioida hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä niiden tehtävien hoitamiseen kokonaisuutena ja hyvinvointialueittain (rahoitusperiaate). Arviointia edeltää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 31 §:ään perustuva sosiaali- ja terveysministeriön laatima vuosittainen valtakunnallinen selvitys. 

Julkisen talouden suunnitelmassa käydään läpi sosiaali- ja terveysministeriön maaliskuussa 2025 antamaa selvitystä sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisesta vuonna 2024. Selvityksessä tuodaan esiin muun muassa, että parannusta on tapahtunut usealla osa-alueella, kuten esimerkiksi hoitoon pääsyssä, henkilöstön saatavuudessa ja digitaaliset palvelut ovat parantaneet palveluiden saavutettavuutta. Monella hyvinvointialueella on kuitenkin sosiaali- ja terveyspalveluja, joiden järjestäminen ei toteudu lainmukaisesti, kuten esimerkiksi mielenterveysongelmia ja päihteitä käyttävien lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalvelut. Selvityksessä myös todetaan, että talouden ja toiminnan tietopohja on edelleen siten puutteellinen, ettei vertailukelpoista arviointia palvelu- ja hyvinvointialuekohtaisesta rahoituksen tason riittävyydestä ole mahdollista tehdä. Hallintovaliokunta tuo vielä esiin, että selvityksen mukaan hyvinvointialuerakenne tarjoaa aikaisempaa paremmat puitteet, mahdollisuudet ja osaamispohjan parhaiden käytäntöjen käyttöönotolle ja palvelujen organisoinnille. Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueet jakavat toisilleen tietoa parhaista käytännöistään ja kokemuksistaan.  

Hallintovaliokunnan saamissa hyvinvointialueiden lausunnoissa alueet ovat olleet huolissaan rahoituksen riittävyydestä. Valtaosalla hyvinvointialueista talouden tilanteessa tapahtui käänne parempaan vuoden 2024 aikana, ja kustannusten kasvu on hidastunut merkittävästi aiemmasta. Alueet uudistavat ja sopeuttavat toimintaansa jo kolmatta vuotta. Lisäksi jälkikäteistarkistus huomioitiin vuonna 2025 ensimmäisen kerran rahoituksessa, ja se korjaa rahoitustasoa suhteessa ensimmäiseen alijäämäiseen toimintavuoteen. Viidellä alueella talousarvio vuodelle 2025 on kuitenkin edelleen selvästi alijäämäinen. Julkisen talouden suunnitelmassa rahoitusta pidetään tässä vaiheessa kokonaisuutena riittävänä lakisääteisten tehtävien turvaamiseen. Koko maan tasolla tarkasteltuna vuonna 2025 alueille maksettava valtion rahoitus ja alueiden talousarvioiden mukaiset kustannukset vastaavat siinä määrin toisiaan, että alueiden talous olisi kokonaisuutena noin 240 miljoonaa euroa ylijäämäinen.  

Yksittäisillä alueilla on riskinä, että sopeutusvaade tasapainoiseen tilikauden tulokseen pääsemiseksi muodostuu liian kovaksi ja valtion rahoitus ja lakisääteiset tehtävät eivät olisi kehyskaudella yhteensovitettavissa. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että julkisen talouden suunnitelmassa on varauduttu myös tilanteisiin, joissa valtion rahoitus ei jollakin alueella riitä turvaamaan riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen edellyttämää rahoitusta. Erilliselle momentille on vakiintuneesti varattu määräraha, joka mahdollistaa lisärahoituksen käsittelyn varainhoitovuoden kuluessa, jos rahoituksen riittämättömyys vaarantaa perusoikeuksien toteutumisen yksittäisellä alueella. Julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, että ennakollisen talouden ohjauksen menettelyiden käynnistämistä kehyskaudella voidaan alijäämätilanne huomioiden pitää todennäköisenä. Myös arviointimenettelyiden käynnistämistä voidaan pitää todennäköisenä. Edellä mainittujen menettelyjen arvioidaan suunnitelmassa olevan lähtökohtaisesti riittäviä alueiden talouskehitykseen puuttumiseksi. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja toteaa, että hyvinvointialueuudistuksen toimeenpano on alkuvaiheessa ja hyvinvointialueiden toiminnan suunnittelun ja talouden tasapainottamisen kannalta on tärkeää, että rahoituksen kehityksen ennakoitavuutta parannetaan rauhoittamalla rahoitusmallin muutokset tulevina lähivuosina hallitusohjelman mukaisesti. 

Hallintovaliokunta tuo tässä yhteydessä vielä esiin rahoituksen perusteena olevan laskentatiedon laadun ja yhtenäisyyden varmistamisen. Hyvinvointialueilla on erilaisia käytäntöjä muu muassa diagnoositietojen kirjaamisessa. Valiokunta korostaa selkeitä kansallisia kirjaamisohjeita, jotta rahoituksen perustana käytettävä lähdeaineisto on mahdollisimman ajantasaista, kattavaa ja laadukasta. Tällä minimoidaan viime kädessä myös jälkikäteen aineistoon tehtävien korjausten tarve, joka osaltaan parantaa rahoitusmallin ennakoitavuutta.  

Kuntatalous

Kuntatalouden tilannekuva vuonna 2025 ja kehitysnäkymät kehyskaudella

Muutaman poikkeuksellisen myönteisen vuoden jälkeen kuntatalouden tilanne heikkeni ennakoidusti vuonna 2024 johtuen erityisesti sote-uudistukseen liittyvien kertaluonteisten erien poistumisesta, mikä näkyi pääosin verotulojen ja valtionosuuksien vähenemisenä. Selvityksen mukaan kuntatalouden yhteenlaskettu vuosikate heikkeni edellisvuodesta noin 1 miljardilla eurolla 3,5 miljardiin euroon. Tilikauden tulos heikkeni 0,65 miljardia euroa, mutta säilyi kuitenkin 1,1 miljardia euroa positiivisena. Tilikauden tulosta vahvistivat edelleen eräiden suurten kaupunkien satunnaiset tuotot. Kuntatalouden rahoituksellista tasapainoa mittaava toiminnan ja investointien rahavirta kääntyi 0,45 miljardia euroa negatiiviseksi, mikä vaikutti osaltaan siihen, että lainamäärä kasvoi 0,73 miljardilla eurolla 20,6 miljardiin euroon. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä väheni 11:een, kun vuonna 2023 niitä oli 15. Vuosikatteet kuitenkin heikkenivät kaikissa kuntakokoryhmissä. 

Kuntatalouden kokonaiskuva ei ole kuitenkaan aivan niin heikko kuin syksyn 2024 ennusteessa arvioitiin. Ennakoitua parempaa tulosta selittää muun muassa toimintakulujen maltillinen kasvu ja verotulojen ennakoitua parempi kehitys. Kuntatalouden vuosikatteen arvioidaan silti heikentyvän vuonna 2025 edelleen noin 0,6 miljardilla eurolla. Vuosikatteen heikkenemisen ennustetaan jäävän väliaikaiseksi, sillä vuosikatteen arvioidaan vahvistuvan hieman jo vuosina 2026—2027 verotulojen kasvun piristyessä ja suhdanteen parantuessa. Selvityksen mukaan kehitysarvioon sisältyy kuitenkin huomattavia riskejä muun muassa kansainvälisen kauppapolitiikan vuoksi. 

Kuntatalouden painelaskelman perusteella vuosikatteet eivät riitä kehysvuosina nettoinvestointeihin. Kuntatalouden toiminnan ja investointien rahavirta jää painelaskelmassa noin 1,6 miljardia euroa negatiiviseksi vuosina 2026—2027 ja pysyy senkin jälkeen yli 1 miljardia euroa negatiivisena. Samalla kuntatalouden lainakannan arvioidaan kasvavan kehyskauden aikana voimakkaasti. 

Kuntien rahoituksen tasapainotilaa on tarkasteltu myös kunnallisveron tuoton kautta laskennallisena kunnallisveroprosentin korotuspaineena. Painelaskelman perusteella kunnallisveron laskennallinen korotuspaine kasvaa vuosina 2026—2027 lähes kaikissa kuntakokoryhmissä. Suurin veronkorotuspaine on pienissä alle 5 000 asukkaan kunnissa. Asukasluvultaan pienempien kuntien tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että näissä kunnissa kunnallisveroprosentti on pääsääntöisesti jo nykyisin suurempia kuntia korkeampi ja kunnallisveroprosentin yksikkötuotto suuria kuntia matalampi. Kuntakokoryhmien sisällä on kuitenkin huomattavaa vaihtelua kuntien välillä. 

Selvityksen mukaan kuntatalouden näkymien oletetaan kohentuvan vuodesta 2028 lähtien, kun määräaikaiset sote-uudistuksen kustannusneutraaliin toteutukseen liittyvät valtionosuuden vähennykset ja hallitusohjelman mukainen indeksijarru poistuvat. Sen arvioidaan parantavan tilannetta kehyskauden lopulla kaikissa kuntakokoryhmissä. 

Hallintovaliokunta toteaa, että yksittäisten kuntien talouden tilanteet vaihtelevat voimakkaasti, ja kuntakentässä on nähtävissä sekä taloudellista että toiminnallista eriytymistä. Yksittäisten kuntien taloudellisia lähtökohtia vaikeuttavat sote-uudistusten tasauserät. Kuntien eriytymistä kiihdyttävät väestökehitys ja taloudellisen kasvun erilainen jakautuminen maan sisällä. Myös kuntien tulevaisuudenhaasteet eriytyvät, mikä liittyy esimerkiksi työvoiman saatavuuteen, kaupungistumiseen ja syntyvyyden kehitykseen. Palvelujen järjestämisessä arvioidaan tarvittavan entistä enemmän kuntien välistä yhteistyötä ja uusia palvelujen järjestämistapoja. Myös kuntien investointinäkymissä on huomattavia eroja. Osassa kuntia investointien ennakoidaan pienenevän lähivuosina, mutta etenkin kasvukeskuksissa investointipaineiden arvioidaan pysyvän korkealla tasolla. Lisäksi huomionarvoista on, että työllisyyskehityksellä on TE-uudistuksen jälkeen entistä suurempi vaikutus kuntien talouteen, kun kuntien rahoitusvastuut työllisyyden hoidosta ovat aiempaa laajemmat. Kuntatalous on siten aiempaa herkempi talouden suhdannevaihteluille. 

Valtion kuntatalouteen vaikuttavista toimenpiteistä kehyskaudella

Kuntien valtionapuihin osoitetaan vuonna 2026 noin 5,9 miljardia euroa, josta laskennalliset valtionosuudet ovat noin 4,8 miljardia euroa, kuntien veromenetysten korvaukset 0,6 miljardia euroa ja muut valtionavut 0,5 miljardia euroa. Kehyskauden lopussa v. 2029 valtionavut ovat noin 6,0 miljardia euroa, josta laskennallisten valtionosuuksien osuus on 4,9 miljardia euroa. Suhteessa edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan kuntien valtionapuja lisäävät nettomääräisesti voimassa olevasta lainsäädännöstä johtuvat tarkistukset sekä varautuminen sote-uudistuksen omaisuusjärjestelyistä aiheutuviin kunnille maksettaviin korvauksiin. 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus on vuonna 2026 noin 3,5 miljardia euroa. Valtionosuus nousee kevään vuoden 2024 kehyspäätökseen verrattuna noin 320 miljoonaa euroa ja vuoden 2025 talousarvioon verrattuna noin 130 miljoonaa euroa. Vuonna 2029 kuntien peruspalveluihin osoitetaan 3,7 miljardia euroa. 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta kasvattavat valtionosuuden laskentatekijöiden muutokset, uudet ja laajenevat tehtävät (noin 100 milj. euroa), indeksikorotus (noin 118 milj. euroa) sekä valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus (noin 69 milj. euroa). Valtionosuutta laskevat hallitusohjelman mukainen indeksijarru (noin 31 milj. euroa), kuntien velvoitteiden purku (noin 21,3 milj. euroa) ja osana julkisen talouden sopeutustoimia tehtävä vähennys (75 milj. euroa v. 2026 alkaen). 

Esi- ja perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen menot kattavat lähes puolet kuntien vuosittaisista kokonaismenoista. Näiden perusrahoitus kulkee pääosin valtiovarainministeriön pääluokkaan sisältyvän kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta. Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan sisältyy lisäyksiä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen vahvistamiseen, jonka taso nousee 200 miljoonaan euroon vuoteen 2027 mennessä. Lisäksi perusopetukseen valmistavan opetuksen lisäopetukseen kohdennetaan vuosittain 13,8 miljoonaa euroa vuodesta 2026 lukien. Valiokunta pitää lisäyksiä kannatettavina. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionosuudet kunnille ovat noin 1,3 miljardia euroa koko kehyskauden. 

Kuntatalouden kehittämislinjojen yhteenvetoa

Hallintovaliokunta korostaa, että kuntien tehtävistä säädettäessä on huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua velvoitteistaan rahoitusperiaatteen mukaisesti. Valiokunta pitää tämän kannalta keskeisenä hallitusohjelman linjausta siitä, että valtio sitoutuu kompensoimaan kunnille asetettavat uudet tehtävät ja velvoitteet sekä mahdolliset tehtävien laajennukset rahoittamalla ne täysimääräisesti tai purkamalla muita velvoitteita. Myös veroperusteisiin tehtyjen muutosten verotuottovaikutukset tulee kompensoida kunnille. 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (618/2021) mukaan kuntien tehtävien ja velvoitteiden laajennuksiin sekä uusiin tehtäviin osoitetaan 100-prosenttinen valtionosuus. Valiokunta painottaa, että valtion rahoitusvastuun täysimääräinen toteutuminen edellyttää sitä, että uusien tai laajentuvien tehtävien ja velvoitteiden vaikutukset kuntatalouteen arvioidaan realistisesti. Vaikutusarvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös tehtävä- ja velvoitemuutosten henkilöstövaikutuksiin, koska kunta-alan palkansaajien eläköityminen on voimakasta ja työvoimatilanne vaihtelee toimialoittain ja alueittain. Valiokunta nostaa tässä yhteydessä esiin myös sen, että asiantuntijakuulemisessa on esitetty arvioita vuoden 2025 alussa voimaan tulleiden TE-uudistuksen ja kotouttamisuudistuksen aliresursoinnista. Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että uudistusten kustannusvaikutuksia ja rahoituksen riittävyyttä seurataan tarkasti. 

Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että sote-uudistuksesta huolimatta kuntataloudessa vallitsee edelleen tulojen ja menojen välillä rakenteellinen epätasapaino. Epätasapainon arvioidaan edelleen syvenevän lähivuosina erityisesti kasvavien kustannusten, investointipaineiden ja sote-uudistukseen liittyvien valtionosuuksien täsmäytysten ja takaisinperinnän seurauksena. Kuntataloutta vaivaa myös kuntien taloudellinen eriytyminen. Kuntatalouden kestävyyden turvaaminen pitkällä aikavälillä on siten olennaista, ja hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että siihen liittyviin vireillä oleviin uudistuksiin panostetaan. Valiokunta tähdentää hallitusohjelman kirjausta siitä, että kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuus uudistetaan vastaamaan kuntien uutta roolia ja sote-uudistuksen voimaantulon sekä TE-uudistuksen jälkeistä tilannetta. Myös normien purkua on vietävä määrätietoisesti eteenpäin.