Euroopan komissio on 31 päivänä toukokuuta 2018 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annetun asetuksen (EY) N:o 1393/2007, jäljempänä tiedoksiantoasetus, muuttamisesta (COM(2018) 379 final).
Samanaikaisesti ehdotuksen kanssa annettiin ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa annetun asetuksen (EY) N:o 1206/2001, jäljempänä todisteluasetus, muuttamisesta (COM(2018) 378 final). Mainitusta asetusehdotuksesta on annettu valtioneuvoston kirjelmä (U 76/2018 vp), ja valiokunta lausuu siitä erillisessä lausunnossa.
Tiedoksiantoasetuksessa säädetään oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa EU:n jäsenvaltioiden välillä. Tiedoksiantoasetuksen nojalla asiakirja voidaan antaa tiedoksi lähettävien ja vastaanottavien viranomaisten välityksellä, konsuliviranomaisten tai diplomaattisten edustajien välityksellä sekä postitse tai suoraan. Suomessa lähettävinä ja vastaanottavina viranomaisina toimivat pääsääntöisesti tuomioistuimet.
Ehdotuksen tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa rajat ylittävää yhteistyötä asiakirjojen tiedoksiannossa digitalisaation ja nykyaikaisen teknologian käytön avulla. Tarkoituksena on nopeuttaa menettelyjä ottamalla sähköiset välineet käyttöön pakollisena yhteydenpitovälineenä jäsenvaltioiden viranomaisten välillä sekä edistämällä asiakirjojen sähköistä ja suoraa tiedoksiantoa. Tavoitteena on myös asetuksen tulkinnanvaraisten säännösten selventäminen sekä oikeuden saatavuuden ja oikeusvarmuuden parantaminen ehdotetuilla säännöksillä osoitetietojen selvittämisessä avustamisesta.
Lakivaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin ehdotuksen tavoitteita kannatettavina. On tärkeää, että rajat ylittävää yhteistyötä asiakirjojen tiedoksiannossa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tehostetaan ja nopeutetaan digitalisaation avulla. Tavoitteet parantaa asianosaisten oikeusturvaa ja oikeussuojan saatavuutta ovat myös kannatettavia.
Asetusehdotuksessa on kyse voimassa olevan tiedoksiantoasetuksen muuttamisesta. Muutoksia ehdotetaan erityisesti koskien asetuksen soveltamisalaa, asiakirjojen toimittamista sähköisesti, osoitteen selvittämisessä avustamista, postitiedoksiantoa, suoran tiedoksiannon soveltamisalan laajentamista, suoraa sähköistä tiedoksiantoa ja yksipuolista tuomiota. Muutosehdotusten pääasiallinen sisältö ilmenee valtioneuvoston kirjelmästä (s. 2—4). Lakivaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin muutosehdotuksiin.
Asetusehdotus sisältää säännökset asiakirjojen lähettämisestä sähköisesti. Asetuksen nykyisen 4 artiklan 2 kohdan mukaan asiakirjat, pyynnöt, vahvistukset, vastaanotto- ja muut todistukset sekä muut asiapaperit voidaan lähettää vastaanottaville viranomaisille millä tahansa sopivalla tavalla edellyttäen, että vastaanotetun asiakirjan sisältö vastaa täysin lähetetyn asiakirjan sisältöä ja että kaikki sen sisältämä tieto on helposti luettavissa. Ehdotetun uuden 3 a artiklan mukaan asiakirjojen lähettäminen jäsenvaltioiden viranomaisten välillä tapahtuu jatkossa pääsääntöisesti sähköisesti. Lähettäminen tapahtuu hajautetun tietojärjestelmän avulla, joka liittää yhteen kansalliset tietojärjestelmät suojatun ja luotettavan viestintäinfrastruktuurin avulla. Asiakirjat voidaan lähettää nopeimmalla mahdollisella vaihtoehtoisella tavalla, jos asiakirjojen toimittaminen sähköisesti edellä mainitun tietojärjestelmän avulla ei ole mahdollista odottamattoman ja poikkeuksellisen tietojärjestelmäkatkoksen takia.
Edellä todetuin tavoin valiokunta pitää sähköisten välineiden käytön edistämistä kannatettavana. Tarkoituksena on, että viranomaisten välinen yhteydenpito tiedoksiantoasetuksen nojalla tapahtuisi jatkossa sähköisesti e-CODEX-sovellusten kautta. Myös erillisessä kirjelmässä käsiteltävän todisteluasetuksen (U 76/2018 vp) mukainen viranomaisten välisen yhteydenpidon on tarkoitus tapahtua e-CODEX-sovellusten kautta. Valiokunta katsoo, että valittavasta ratkaisusta riippumatta olennaista on, että käytettävät tietojärjestelmät ovat toimivia niin, että ne myös tosiasiallisesti tehostavat ja nopeuttavat yhteydenpitoa. Säännösten on myös perusteltua olla riittävän joustavia, jotta ei tarpeettomasti rajoiteta muulla tavalla tapahtuvaa sähköistä yhteydenpitoa. Taloudellisten hyötyjen arvioinnissa on myös perusteltua huomioida sähköisen tiedonvaihdon laajuus suhteessa ratkaisun toteutuksen ja ylläpidon kustannuksiin. Tähän sekä mahdollisuuksiin käyttää kansallisesti tarveharkintaa vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöönotossa eri asiatyypeissä pakollisuuden sijasta on perusteltua kiinnittää huomiota jatkoneuvotteluissa. Valtioneuvoston kannassa tuodaan esiin, että neuvotteluiden aikana on arvioitava tarkemmin koko ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia. Näin ollen valiokunnalla ei ole tältä osin neuvotteluiden tässä vaiheessa enempää lausuttavaa taloudellisten vaikutusten osalta.
Asetukseen ehdotetaan lisättäväksi säännökset oikeudenkäyntiasiakirjan suorasta sähköisestä tiedoksiannosta. Sähköinen tiedoksianto olisi vaihtoehtoinen, postitiedoksiantoon rinnastettava tiedoksiantotapa. Ehdotetun uuden 15 a artiklan mukaan tiedoksiannettava oikeudenkäyntiasiakirja voitaisiin lähettää suoraan toisessa jäsenvaltiossa asuvalle henkilölle sähköisesti, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy: a) asiakirjan lähettämisessä käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 tarkoitettua hyväksyttyä sähköistä rekisteröityä jakelupalvelua; b) tiedoksiannon vastaanottaja antoi oikeudellisen menettelyn alkamisen jälkeen nimenomaisen suostumuksensa tuomioistuimelle tai menettelyn aloittaneelle viranomaiselle sähköisen tiedoksiannon käyttöön kyseisessä menettelyssä.
Valtioneuvoston kirjelmästä ilmi käyvin tavoin (s. 5) oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n mukaan haasteen tiedoksianto tapahtuu ensisijaisesti siten, että asiakirja lähetetään asianosaiselle postitse saantitodistusta tai vastaanottotodistusta vastaan. Tiedoksianto vastaanottotodistusta vastaan voidaan toimittaa myös sähköisesti vastaanottajan ilmoittamalla tavalla. Haasteen sähköinen tiedoksianto edellyttää siten vastaanottajan nimenomaista suostumusta tämän tiedoksiantotavan käyttämiseen. Ehdotettu 15 a artiklan a kohta tarkoittaisi, että myös haaste voitaisiin antaa toisessa jäsenvaltiossa asuvalle henkilölle tiedoksi sähköisesti ilman, että henkilö on nimenomaisesti suostunut tämän tiedoksiantotavan käyttämiseen.
Lakivaliokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että neuvotteluissa on huolehdittava siitä, että haastehakemuksen tiedoksianto asetuksen nojalla tapahtuu kansallisessa oikeudenkäyntimenettelyssä hyväksyttävällä ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaavalla tavalla. Valiokunta katsoo, että jatkoneuvotteluissa on tärkeää turvata se, että sähköinen tiedoksianto tältä osin edellyttää vastaanottajan nimenomaista suostumusta. On myös tärkeää, että sääntely on riittävän selkeää muun muassa sen osalta, miten suora sähköinen tiedoksianto käytännössä toteutetaan.
Voimassa olevaan 19 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi säännös tuomioistuimen velvollisuudesta lähettää poissaolevalle vastaajalle ilmoitus oikeudenkäynnin aloittamisesta tai yksipuolisesta tuomiosta. Voimassa olevan artiklan mukaan takaisinsaantia on haettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun vastaaja on saanut tiedon päätöksestä (4 kohta). Artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että takaisinsaannille säädettäisiin kaikissa jäsenvaltioissa yhtenäinen määräaika, joka olisi kaksi vuotta yksipuolisen tuomion antamisesta.
Valtioneuvoston kirjelmästä (s. 5) ilmi käyvin tavoin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n mukaan asianosaisella, jota vastaan on annettu yksipuolinen tuomio, on oikeus hakea takaisinsaantia siinä tuomioistuimessa, joka on antanut yksipuolisen tuomion. Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnäollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Ehdotetun 19 artiklan mukaan takaisinsaantia ei voitaisi hakea, jos olisi kulunut enemmän kuin kaksi vuotta yksipuolisen tuomion antamisesta. Ehdotus rajoittaisi siten oikeutta takaisinsaannin hakemiseen silloin, kun haastehakemus on asetuksen nojalla annettu vastaajalle tiedoksi toisessa jäsenvaltiossa.
Lakivaliokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että neuvotteluissa on huolehdittava siitä, että asetus ei vaikuta kansalliseen yksipuolista tuomiota koskevaan sääntelyyn.
Ehdotuksessa asetuksen 8 artiklan säännöksiä asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymisestä ehdotetaan tarkennettaviksi. Asetuksen 8 artiklan perusperiaatteeseen asiakirjojen kielivaatimuksista ei kuitenkaan ole ehdotettu muutosta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asiakirjojen kieltä ja asianmukaisia käännöksiä koskevat seikat ovat tärkeitä asianosaisten oikeusturvan kannalta.
Lakivaliokunta toteaa lopuksi, että asetusehdotuksen kannatettavista tavoitteista huolimatta eri muutosehdotusten yksityiskohtia on vielä syytä tarkastella ja huolehtia, että säännöksissä otetaan huomioon asianosaisten oikeusturvan vaatimukset.