Yleistä
Valiokunta viittaa asiassa aikaisemmin antamaansa lausuntoon (MmVL 7/2019 vp — U 73/2018 vp).
Valiokunta toteaa, että vaikka komissio julkaisi lainsäädäntöehdotuksensa EU:n uudeksi yhteiseksi maatalouspolitiikaksi kesäkuussa 2018, uudistuksen lopullisesta sisällöstä ja yksityiskohdista päättäminen on kuitenkin viivästynyt, koska poliittinen yhteisymmärrys unionin vuosien 2021—2027 budjetista onnistuttiin saavuttamaan vasta heinäkuussa 2020. Tämän seurauksena uusi maatalouspolitiikka ei tule voimaan EU:ssa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoden 2021 alusta, vaan maatalouspolitiikkaan on tulossa näillä näkymin kaksivuotinen siirtymäaika. Tämä tarkoittaa, että maatalouspolitiikan uudistusta ryhdytään toteuttamaan EU:ssa aikaisintaan vuonna 2023.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n budjettisopimuksen mukaan Suomen maatalouden rahoitus kasvaa kaudella 2021—2027 nimellisin hinnoin laskettuna 2,5 prosenttia kuluvaan kauteen 2014—2020 verrattuna. Mikäli rahoituskausien välisessä vertailussa otetaan huomioon Next generation EU –väline, Suomen maatalouden rahoitus kasvaa yhteensä 6 prosenttia. Rahoituksen muutokset kohdistuvat erisuuruisina tukijärjestelmän pilareiden I ja II välillä. I pilarin suorat tuet laskevat 0,8 prosenttia, mutta II pilarin maaseudun kehittämisvarat nousevat rahoituskehyksen osalta 7,6 prosenttia.
EU:n maatalousrahoituksella on suora yhteys Suomen nettomaksuasemaan, koska Suomen EU:lta saamista jäsenmaksun vastineista maatalous muodostaa yli 60 prosenttia. Lisäksi tuen merkitys Suomen maatalouden tulonmuodostuksessa on selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin, sillä tuotantokustannukset ovat Suomessa luonnonolosuhteiden vuoksi markkinahintoja korkeammat. Maataloustuen avulla on pystytty EU-jäsenyyden aikana turvaamaan suomalaisen maatalouden kilpailuedellytykset ja tuotannon volyymien säilyminen maan eri osissa ja tuotantosuunnissa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) perusrakenteeseen ei ole tulossa kaudella 2021—2027 muutoksia. Komission kesäkuussa 2018 julkistama lainsäädäntöehdotus nostaa kuitenkin kunnianhimoa ympäristö- ja ilmastoasioissa, joissa maataloudellakin on suuri merkitys. Biodiversiteetti on kaiken tuotannon perusta. Tavoitteiden saavuttamiseksi komissio tarjoaa CAP:n ns. uutta ”vihreää arkkitehtuuria”, jossa jäsenvaltioilla on sekä pakollisista että vapaaehtoisista ympäristötoimista koostuvat osiot. Lisäksi komission ehdotus antaa jäsenmaille enemmän valtaa ja vastuuta päättää CAP:n toimeenpanosta kansallisesti ja edellyttää niiltä kansallisten strategiasuunnitelmien laatimista politiikan toteuttamiseksi (uusi toimeenpanomalli). Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että ehdotettu uusi toimeenpanomalli toteutuessaan tarjoaa mahdollisuuden ottaa nykyistä paremmin huomioon jäsenmaakohtaiset olosuhteet yhteisessä maatalouspolitiikassa.
CAP-uudistuksen aiempaa kunnianhimoisempia ilmasto- ja ympäristötavoitteita on haluttu entisestään korostaa komission taholta joulukuussa 2019 julkaistulla Green dealilla ja toukokuussa 2020 julkaistulla Pellolta pöytään -strategialla. Erityisesti kansallisten strategiasuunnitelmien on ajateltu edistävän tavoitteiden toteuttamista. Uudistuksen mukaan strategiasuunnitelmien laadinnan tulee edistää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamista jäsenvaltioissa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että strategiasuunnitelmien hyväksymismenettelyssä komissio voi perustaa hyväksymisen vain jäsenvaltioita sitovaan EU-lainsäädäntöön.
Valiokunta toteaa, että uudistukseen sisältyvillä ympäristövaatimusten muutoksilla tulee olla suurempi vaikutus maataloussektoriin muualla Euroopassa kuin Suomessa. Suomessa suurin osa viljelijöistä osallistuu jo nyt esim. ympäristökorvausjärjestelmään, kun taas joissakin jäsenmaissa vain muutama prosentti viljelijöistä on mukana ympäristökorvausjärjestelmässä.
Valiokunta korostaa, että ennen kuin vihreän arkkitehtuurin reunaehdoista sovitaan yksityiskohtaisesti on selvitettävä, millaisia vaikutuksia uudesta maatalouspolitiikasta seuraa tilatasolle. Tulee saada tietoa siitä, miten esimerkiksi ehdollisuus, ekojärjestelmä ja muut mahdolliset vihreän arkkitehtuurin muutokset tulevat vaikuttamaan tuen saamisen ehtoihin. Mahdolliset kiristyvät ehdollisuusvaatimukset voivat johtaa siihen, että entisen suuruista tukitasoa ei voida ehkä saada aiemmalla kustannustasolla, vaan tukien saamiseksi joudutaan sitoutumaan lisäkustannuksia aiheuttaviin ympäristö- ja ilmastokuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat tilojen talouteen. On välttämätöntä, että toimenpiteiden aiheuttamia korotuspaineita maatilayritysten yksikkökustannuksiin hillitään. Toisaalta maataloustuotannon ja maatalouden tulokehitys kaudella 2020—2027 riippuu voimakkaasti myös markkinoista eli maataloustuotteiden ja tuotantopanosten hintakehityksestä.
Ympäristö ja ilmasto
Valiokunta toteaa, että komission esitys ympäristö- ja ilmastonäkökulman ottamisesta nykyistä vahvemmin huomioon yhteisessä maatalouspolitiikassa lisää tukien ehdollisuutta pilarin I suorissa tuissa. Pakolliseen ehdollisuuteen ollaan sisällyttämässä kaikki nykyisen täydentävien ehtojen järjestelmän elementit sekä osa nykyisen ohjelmakauden viherryttämiselementeistä. Siihen sisältyy myös luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten ei-tuottavien alojen vähimmäisosuuden määrittäminen pellon/maatalousmaan alasta. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo, että ehdollisuuden hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus GAEC 9 ei-tuottavien alojen ja piirteiden vähimmäisosuudesta tulee koskea pelkästään pellon alaa, pitäen lähtökohtaisesti hyvänä nykyistä 5 prosentin tasoa. On erittäin tärkeää, että näiden toimien vaikuttavuutta monimuotoisuuden lisäämiseen parannetaan tutkimustietoon perustuen ja samalla selvitetään parempia ja kohdennetumpia keinoja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo myös, että 5 prosentin vähimmäisosuus tulee laskea alue- tai maatilatasolla, jotta poikkeuksia metsäisille alueille, nurmi- ja palkokasvivaltaisille tiloille ja pienille tiloille voidaan soveltaa jäsenvaltion niin halutessa. Kerääjä- ja typensitojakasvit, joiden viljelyssä ei käytetä kasvinsuojeluaineita, tulee ottaa huomioon vähimmäisosuudessa.
Ehdotuksessa halutaan myös erikseen tukea niitä viljelijöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan pakollista ehdollisuutta pidemmälle meneviin ympäristö- ja ilmastotoimiin. Nämä viljelijöille vapaaehtoiset osiot sisältävät I pilarin tukien ns. ekojärjestelmän sekä II pilarin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän. Näiden järjestelmien toteuttaminen on maatalousyrittäjille täysin vapaaehtoista, mutta jokaisen jäsenvaltion on tarjottava nämä mahdollisuudet. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta pitää tärkeänä, että ekojärjestelmän käyttöönottoa arvioidaan sekä ympäristö- ja ilmastotavoitteiden että yksinkertaistamistavoitteiden kannalta korostaen sitä, että tukijärjestelmän molempien pilareiden rahoitus tulee voida lukea ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Jäsenvaltioilla tulee olla joustavuutta toimeenpanna järjestelmät omat tarpeensa ja olosuhteensa (mm. peltolohkojen koko, alueiden metsäisyys ja tilakoko) huomioon ottaen.
Valiokunta katsoo, että ekojärjestelmän tulee olla osa kokonaisratkaisua eikä sille lähtökohtaisesti pidä asettaa mitään vähimmäisrahoitusosuutta suorista tuista. Vuosina 2023—2024 ekojärjestelmästä mahdollisesti käyttämättä jäävät varat tulee voida hyödyntää muiden suorien tukien toimenpiteiden rahoitukseen. Tärkeintä on, että varat edistävät uudistuksen tavoitteita ympäristö- ja ilmastoasioissa.
Valiokunta korostaa, että ympäristökorvausjärjestelmällä on maataloudessamme erittäin keskeinen asema ilmastonmuutoksen torjunnassa. Myös eläinten hyvinvointikorvausjärjestelmä tulee säilyttää osana maaseudun kehittämisen toimenpidekokonaisuutta. Suomessa tuotantoeläinten hyvinvoinnin taso on erittäin hyvä vertailtaessa EU:n jäsenmaita. Valiokunta edellyttää, että eläinten hyvinvoinnin vaatimukset nostetaan Suomen tasolle kaikissa EU:n jäsenmaissa ja minimivaatimuksia, joista on sovittu, noudatetaan vähintään samantasoisina kaikkialla EU:ssa. Valiokunta korostaa myös, että I pilarin toimenpiteet eivät saa olla päällekkäisiä II pilarin toimenpiteiden kanssa.
Valiokunta pitää erittäin myönteisenä ehdotusta, jonka mukaan osa luonnonhaittakorvauksista laskettaisiin maaseudun kehittämisrahaston 30 prosentin vähimmäisosuuteen varojen kohdentamisesta ympäristö- ja ilmastotavoitteiden edistämiseen.
Lopuksi
Valiokunta pitää välttämättömänä, että maataloustuotanto voi jatkua koko Suomessa eli EU:n kaikilla alueilla mukaan lukien epäsuotuisat alueet. Suomen lyhyt kasvukausi ja kylmä ilmasto on otettava huomioon ja maamme omavaraisuus turvattava.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä asetusehdotukseen sisältyvää mahdollisuutta myöntää tuotantoon sidottuja tukia kuluvan kauden reunaehtojen mukaisesti. Tämä on maamme tuotannon kannalta välttämätöntä.
Valiokunta katsoo, että jäsenvaltioiden sisällä alueelliset ja tilakohtaiset olosuhteet tulee voida ottaa huomioon hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia määriteltäessä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Turvemaiden osalta tulee erityisesti ottaa huomioon, että tilat tarvitsevat viljelysmaita myös tilakeskusten läheisyyteen. On myös tärkeää, että turvemaita koskevaa tutkimustoimintaa lisätään ja tietoa saadaan mm. nurmen hiilensidonnasta ja siten saatavista ilmastohyödyistä.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että uudistuksella lisätään jäsenmaiden valkuaisomavaraisuutta.
Valiokunta pitää välttämättömänä niin tukijärjestelmien yksinkertaistamista kuin myös hallinnollisen taakan vähentämistä erityisesti toimijoiden näkökulmasta.
Jäsenvaltioille tulee antaa nykyistä enemmän päätäntävaltaa valvonnasta ja seuraamuksista. On kuitenkin syytä huolehtia siitä, että kaikissa jäsenvaltioissa minimivaatimukset toteutuvat. Oikeusvaltiossa noudatettavien periaatteiden mukaisesti sanktiojärjestelmä on saatava läpinäkyväksi ja seuraamukset ennakoitaviksi, eikä samasta laiminlyönnistä saa aiheutua päällekkäistä seuraamusta. Seuraamukset eivät saa muodostua kohtuuttomiksi, ja ensisijaisesti on käytettävä neuvontaa. Tukijärjestelmää tulee erityisesti muuttaa jatkuvasti vaihtelevien peltopinta-alojen ja eläinten korvamerkkipuutteiden osalta siten, että aiheettomat sanktiot poistuvat ja peltoalat pysyvät muuttumattomina, ellei niissä ole tapahtunut tosiasiallisia muutoksia. Viljelijöiden oikeusturvasta on huolehdittava.
Valiokunta toteaa, että jäsenvaltiot voivat soveltaa uusia CAP:n strategiasuunnitelmia 1.1.2021 alkaen. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta pitää tärkeänä, että siirtymäkauden toimeenpanossa voidaan edetä nopeasti. On tärkeää, että maaseudun kehittämisen elpymisvarat saadaan mahdollisimman nopeasti jäsenvaltioiden käyttöön. Ottaen huomioon mm. investointitarpeet valiokunta korostaa pitkäjänteisen maatalouspolitiikan merkitystä viljelijöiden kannalta.