Valiokunta toteaa, että asetusehdotuksella pyritään laatimaan kriteeristö sille, millaiset sijoituskohteet toteuttaisivat ympäristön kannalta kestävää toimintaa. Taksonomian kriteerien tarkoituksena on yhdenmukaistaa ympäristön kannalta kestävien sijoitusten vaatimuksia markkinoilla ja täten helpottaa sijoittajaa valitsemaan sijoituskohteita. Vaikka taksonomia ehdotetaan perustettavaksi asetusehdotuksella, asetusehdotuksessa annettaisiin komissiolle valtuus antaa delegoiduilla säädöksillä tarkempia teknisiä tarkastusvaatimuksia taloudellisille toimille. Tekniset tarkastusvaatimukset oikeastaan rakentaisivat taksonomian. Luokitusjärjestelmä määrittäisi toimialasektorirajat ylittävällä tavalla sijoitukset, joita voitaisiin tarjota ympäristön kannalta kestävinä sijoituksina. Valittu lähestymistapa on vaiheittainen, ja se alkaisi ympäristön suojelemisesta, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksessa tuodaan esille myös kestävä maatalous ja kestävä metsätalous. Lisäksi komissio on esittänyt, että metsäsektori olisi teknisten tarkastusvaatimusten osalta yksi priorisoitava sektori. Metsillä ja myös maankäytöllä on merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa samoin kuin sektoreina, jotka voisivat saada asetusehdotuksen mukaista kestävää rahoitusta. Valiokunta toteaa, että komission aloite sisältää paljon mahdollisuuksia suomalaiselle maa- ja metsätaloudelle edistää kestävän kehityksen tavoitteita biokiertotalouden avulla ja tuoda samalla lisää pääomaa toimialoille. Nämä mahdollisuudet voidaan kuitenkin hyödyntää vain, jos kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmassa huomioidaan ehdotettua vahvemmin kestävyyden kaikki ulottuvuudet ja varmistetaan sidosryhmien todellinen osallistaminen prosessiin. Komission kestävän rahoituksen korkean tason asiantuntijaryhmässä tulee olla vahva edustus tutkimuksesta samoin kuin uusiutuvaa luonnonvaraa tuottavista ja hyödyntävistä tahoista. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalous ja metsätalous eroavat keskenään siinä, että EU:lla on toimivalta maatalouspolitiikkaan, mutta metsäpolitiikan suhteen toimivalta on jäsenvaltioilla. Maatalouden suhteen EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka, joka luo kehyksen maatalouteen ja maaseutuun liittyvälle toiminnalle. Maatalouden osalta kestävyyskriteerit tulee luoda niin, ettei niillä estetä EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Lähtökohtaisesti EU-asetusten mukaiset ja EU:n menettelytapojen perusteella hyväksytyt toimenpiteet maataloudessa tulee lukea kestäviksi silloin kun ne on myös sopeutettu kansallisiin ja alueellisiin erityisvaatimuksiin. 

Valiokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että metsien kestävään hoitoon ja käyttöön perustuvat investoinnit on nähtävä jatkossakin kestävinä ja houkuttelevina sijoituskohteina. Metsätaloudessamme vastuullisuus on mukana aina metsästä tuotantoon ja lopputuotteiden kuljettamisesta kierrätykseen asti. Samalla valiokunta korostaa erityisesti uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen metsätaloustuotteiden roolia korvattaessa uusiutumattomia tuotteita. Maamme puunjalostus tuo markkinoille yhä enemmän uusiutuvista ja kierrätettävistä raaka-aineista valmistettuja, ekologisesti kestäviä tuotteita. Puusta jalostetut moninaiset tuotteet ja niihin liittyvät uudet innovaatiot ovat merkittävä mahdollisuus vähennettäessä sekä korvattaessa fossiilisista raaka-aineista tuotettujen materiaalien käyttöä ja niiden ympäristöhaittoja. Lisäksi biopohjaisessa kiertotaloudessa metsistä saatavien luonnonvarojen ja palveluiden arvo säilyy talouden kierrossa mahdollisimman pitkään. 

Valiokunta toteaa, että maamme puuston vuotuinen kasvu on noussut 1900-luvun alkuun verrattuna ja erityisesti 1970-luvun puolivälin jälkeen. Vuotuinen kasvu on nyt yli 107 miljoonaa kuutiota ollen 1970-luvulla alle 60 miljoonaa kuutiota. Vuonna 2017 metsäteollisuuden viennin arvo Suomesta kasvoi 12,1 miljardiin euroon ja sen osuus koko Suomen tavaraviennistä oli 20,2 prosenttia. Arvoketjun verojalanjälki puolestaan on kotimaassa noin neljä miljardia euroa, hankintatoimialat ja metsätalouden kantorahatulot mukaan lukien.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että metsätalouden osalta ehdotus sisältää metsien kestävän hoidon ja käytön määritelmän, ja siirtää lisäksi komissiolle oikeuden antaa delegoituja säädöksiä aiheesta. Valiokunta painottaa sitä, että EU:lla ei ole yhteistä metsätalouspolitiikkaa eikä metsien kestävän hoidon ja käytön määritelmää ole aiemmin sisältynyt yhteisön lainsäädäntöön. Metsätalous kuuluukin jäsenmaiden toimivallan piiriin. Tässä tarkoitetun määritelmän tuominen EU-lainsäädäntöön muuttaisi ratkaisevasti sitä, miten metsätaloutta käsitellään muissa metsiin liittyvissä EU-politiikoissa.  

Valiokunta toteaa, että Suomi ei ole ollut aikaisemmin halukas eikä sen tule nytkään suostua toimivaltasuhteiden muuttamiseen metsätalouden osalta. Nyt metsien kestävä hoito ja käyttö ehdotetaan lisäksi määriteltäväksi asetuksessa, joka on luonteeltaan poikkisektoraalinen ja siten vaikeasti hallittavissa. Valiokunta vaatii, että määritelmä poistetaan asetustekstistä. Määritelmän sijaan tulee yleisemmin viitata yleiseurooppalaisiin metsien kestävän hoidon ja käytön periaatteisiin sekä jo olemassa oleviin EU-säännöksiin, kuten EU:n puutavara-asetukseen. Metsätalouden osalta on myös tärkeää, että luokitusjärjestelmä ottaa huomioon luonnonolosuhteiden, omistusrakenteiden, instituutioiden ja olemassa olevien käytäntöjen vaihtelut eri jäsenmaissa. Valiokunta toteaa, että maamme kotimaisessa lainsäädännössä, mm. metsätalouden rahoituslainsäädännössä, määritellään tuotannon kestävyys. 

Metsät ja kestävä metsätalous tuottavat merkittävän ilmastohyödyn sitomalla ja varastoimalla hiilidioksidia ilmakehästä. Edellä esitetystä käy lisäksi ilmi, että uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuva biotalous antaa mahdollisuuden korvata uusiutumattomia tuotteita ja fossiilisia polttoaineita ja siten vahvistaa kestävää kehitystä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksessa kestäväksi sijoitukseksi nostetaan myös sellainen ympäristöä kuormittava toiminta, joka aiheuttaa kuormitusta vähäisemmässä määrin kuin aiemmin. Jatkotyössä ympäristöä vähäisemmin kuormittava toiminta sekä metsien kestävä hoito ja käyttö asetettaisiin asetuksessa samalle viivalle. Valiokunta pitää välttämättömänä, että estetään tilanne, jossa vähäisesti ympäristöä kuormittava aktiviteetti katsotaan kestäväksi sijoituskohteeksi, mutta kestäviä metsätaloushankkeita ei tähän kategoriaan hyväksytä. 

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että komission taksonomiatyöryhmä laatii luetteloa taloudellisessa toiminnassa huomioitavista ja raportoitavista toimista, joihin komission tekniset tarkastusvaatimukset perustuisivat. Työryhmä on esittänyt muun muassa metsätaloutta koskeville investoinnille vuosittaista kasvihuonekaasupäästölaskentaa. Valiokunta katsoo, että esitystä ei tule hyväksyä. Esitys ei ole linjassa juuri hyväksytyn EU:n LULUCF-päätöksen kanssa. 

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää välttämättömänä, että taksonomia rakennetaan voimassa olevan EU-sääntelyn pohjalle. Ehdotettu sääntely ei saa johtaa EU-oikeuden sisäisiin ristiriitoihin tai toimivaltajaon muutoksiin. Asetusehdotuksen ei tule muuttaa EU:n perussopimuksissa määriteltyä toimivaltajakoa. Metsätalouden tulee kuulua jäsenmaiden toimivallan piiriin. Metsätalouden osalta tulee vain luoda edellytykset käsitellä metsätalouden investointeja osana kestävää rahoitusta koskevaa kokonaisuutta. Maataloutta koskevien säännösten tulee olla yhteneväisiä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kanssa, ja ne tulee olla sopeutettu kansallisiin ja alueellisiin erityisvaatimuksiin. Valiokunta korostaa myös, että jos taksonomia rakennetaan liian yksityiskohtaiseksi tai jos sen noudattamisen raportoinnista muodostuu kohtuuttoman hankalaa, syntyy turhaa byrokratiaa ja tärkeät tavoitteet hankkeen taustalla hidastuvat. Taksonomian suhteen tulee löytää tasapaino sen tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välillä. Tarpeettoman laaja komission toimivalta delegoitujen säädösten asettamiseen aiheuttaisi myös merkittävää epävarmuutta politiikan ennakoitavuuteen ja markkinoiden toimivuuteen.