Esitetyllä lainmuutoksella on tarkoitus lisätä mielenterveyslakiin säännökset toimivaltaisesta viranomaisesta ja asianmukaisesta menettelystä tilanteissa, joissa oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamista tai lopettamista koskeva määräaika on ylittynyt. Tältä osin tilanne on sääntelemätön. 

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2014:10 katsonut, että mielenterveyslain säännöksistä ei suoraan ilmene, miten on meneteltävä, kun ylilääkäri ei määräajassa tee päätöstä hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta. Yleensä kysymys on siitä, että säädetty määräaika ylitetään sairaalan virheen vuoksi, mutta syynä voi olla myös esimerkiksi potilaan karkaaminen (ks. myös KHO 2014:11, KHO 2011:70 ja KHO 1993-A-32). Myös laillisuusvalvontakäytännössä on kiinnitetty huomiota viranomaisten epäyhtenäiseen menettelyyn toimivaltakysymyksissä (EOA 10.6.2015, dnro 1305/4/14). 

Julkisen vallan käytön tulee perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan perustua lakiin. Tämä edellyttää perustuslakiuudistuksen perustelujen (HE 1/1998 vp, s. 74) mukaan sitä, että julkisen vallan käyttäjällä tulee aina olla viime kädessä eduskunnan säätämään lakiin palautettavissa oleva toimivaltaperuste. Jokaisella on perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomio-istuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. 

Valiokunta katsoo, että ehdotettu sääntely turvaa mielenterveyslaissa tarkoitetun oikeuspsykiatrisen potilaan perustuslaillisen oikeuden asianmukaiseen viranomaiskäsittelyyn ja selkeyttää etenkin toimivaltasääntelyn osalta aukollista lainsäädäntöä.