Hallitus esittää toisen ja korkea-asteen opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin. Uudistuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa asumistukijärjestelmää, parantaa korkeita asumismenoja maksavien opiskelijoiden asemaa sekä lisätä kansalaisten yhdenvertaisuutta asumisen tukemisessa. Enimmäisasumismenojen rajoittaminen vähentää yleisen asumistuen menoja esityksen mukaan 37,8 miljoonalla eurolla vuonna 2017 ja vuositasolla 66,8 miljoonalla eurolla. Kokonaissäästöstä katettaisiin myös valtion talousarviossa sovittu 9,5 miljoonan euron yleisen asumistuen indeksisidonnainen säästö.  

Pidämme lähtökohtaisesti hyvänä opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin. Asumisen tukijärjestelmien yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen on kannatettava tavoite niin asiakkaiden kuin hallinnon kannalta. Katsomme kuitenkin, että siirtoon liittyy nyt esitetyssä muodossa ongelmia ja että lisäkustannuksia ei voi maksattaa muilla pienituloisilla ihmisillä, jotka saavat tukea korkeisiin asumiskustannuksiinsa. Tästä syystä jätämme valiokunnan mietintöön eriävän mielipiteemme. Olemme myös vaihtoehtobudjetissamme esittäneet asumistuen säästöjen perumista ja rahojen varaamista budjettiin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.  

Pienituloisten ihmisten asumistukea ei pidä heikentää.

Hallitus jatkaa edelleen asumistuen leikkauksia, joita jo kuluvan vuoden budjetista päätettäessä vastustimme. Opiskelijoiden siirrosta yleisen asumistuen piiriin tulee lisäkustannuksia, jotka hallitus aikoo kattaa paitsi jäädyttämällä asumistuen enimmäisasumiskustannukset myös alentamalla enimmäisasumiskustannuksia 5 prosentilla 3. ja 4. kuntaryhmässä eli käytännössä koko maassa pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta.  

Enimmäisasumismenoja ei ole korotettu vuokraindeksin muutosta vastaavasti vuosina 2015 ja 2016. Tasojen jäädyttäminen ja alentaminen vuonna 2017 heikentäisi kolmatta vuotta peräkkäin pienituloisten kotitalouksien taloudellista tilannetta. Päätös kasvattaisi asumiskustannuksia niillä, joilla enimmäisasumismenot ylittyvät, ja heitä on valtaosa (yli 70 %) yleisen asumistuen saajista. Tämän seurauksena tarve toimeentulotukeen kasvaisi. Toimeentulotuen käytön lisääntyminen kasvattaisi myös kuntien menoja, koska kunnat maksavat puolet perustoimeentulotuesta sekä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen. Asumistuen heikennykset yhdessä vuokrien nousun kanssa saattavat vauhdittaa alueellista eriytymistä, kun ihmiset joutuvat muuttamaan halvempien vuokrien alueille.  

Yleisen asumistuen tasoa ei pitäisi rapauttaa heikennyksin ja indeksijäädytyksin, kuten hallitus on nyt tehnyt. Viime hallituskaudella tehdyn, vuonna 2015 voimaan tulleen yleisen asumistuen uudistuksen tavoitteena oli juuri vastata ensisijaisella etuudella aiempaa paremmin todellisiin asumisoloihin ja -kustannuksiin niin, että tuki on selkeä ja riittävä. Nyt asumistuen jatkuva heikentäminen jälleen monimutkaistaa ja rapauttaa tätä tärkeää ensisijaista sosiaaliturvan tukimuotoa. Samalla hallitus on tehnyt ja on tekemässä monia leikkauksia ihmisten ensisijaisiin etuuksiin mm. alentamalla kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien tasoa ja jäädyttämällä ne vuoden 2019 loppuun. Emme voi hyväksyä näitä pienituloisiin ihmisiin yhä uudelleen toistuvia leikkauksia etenkään, kun hallitus ei ole tehnyt selvitystä siitä, miten säästöjen kumuloituminen vaikuttaa ihmisten toimeentuloon. Tästä syystä esitämme, että lakiesityksestä poistetaan pykälä 10 (kuntaryhmien 3 ja 4 asumiskustannusten lasku) ja 51 (indeksin jäädyttäminen). 

Opiskelijoiden toimeentulo on turvattava

Uudistus asettaa opiskelijat asumistuen hakijoina yhdenvertaiseen asemaan muiden pienituloisten kotitalouksien kanssa ja parantaa etenkin yksin asuvien pienituloisten ja korkeita asumismenoja maksavien opiskelijoiden asumistuen tasoa nykyisestä. Osalla opiskelijoista tuki kuitenkin heikkenee, koska yleisen asumistuen myöntämisessä huomioon otettavia tuloja muutettaisiin siten, että opintotuen opintoraha otettaisiin tulona huomioon. 42 000 opiskelijaa menettäisi asumisen tukensa kokonaan, ja 54 000 opiskelijalla tuen määrä pienenisi vähintään 300 euroa vuodessa. 

Taloudelliset menetykset olisivat suurimmat pariskunnilla, joista toinen on saanut asumislisää. Menettäjien joukossa olisi paljon perheellisiä opiskelijoita. Useilla lapsiperheillä asumistuki alenisi useista kymmenistä euroista jopa yli sataan euroon kuukaudessa. Lapsiperheiden taloudellista tilannetta heikennetään myös muilla toimilla: lapsilisiä leikataan ja verotuksen lapsivähennys poistuu vuonna 2018. Nämä toimet vaikuttavat pienituloisten lapsiperheiden toimeentuloon ja lasten hyvinvointiin.  

Esityksen valmistelussa on selvitetty vaihtoehtoa, jossa opintorahaa ei huomioitaisi tulona. Opintorahan katsominen etuoikeutetuksi tuloksi asumistukea määrättäessä nostaisi opiskelijoille maksettavan asumistuen määrää ja pitäisi ennallaan jo nyt yleisen asumistuen piirissä olevien opiskelijoiden eli lähinnä opiskelijalapsiperheiden tuen tason. Opintorahan säilyttäminen etuoikeutettuna tulona lisäisi opiskelijoiden yleiseen asumistukeen siirtämisestä aiheutuvia kustannuksia noin 20—30 miljoonalla eurolla suhteessa siihen, että opintoraha otettaisiin tulona huomioon. Valmistelussa on katsottu, ettei tätä voi toteuttaa, koska yleisen asumistuen säästöpaine kasvaisi huomattavasti. Katsomme, ettei tämän mittaluokan uudistuksessa ole tarkoituksenmukaista tavoitella kustannusneutraalia toteutusta, vaan olisi satsattava asumistukeen lisärahoitusta. Toinen vaihtoehto, joka kohdistuisi vain opiskeleviin lapsiperheisiin, olisi opintotuen huoltajakorotuksen käyttöön ottaminen. Mielestämme nämä keinot on otettava käyttöön opiskelijoiden taloudellisen tilanteen kohentamiseksi. 

Yhdessä julkisen talouden suunnitelmassa sovitun opintotukiuudistuksen kanssa esitys tulee merkitsemään hyvin suurta muutosta opiskelijoiden etuusjärjestelmään. Asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että opiskelijat jäävät lainapainotteisen opintotukiuudistuksen myötä laskennallisen toimeentulotuen ulkopuolelle. Opintotukiuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden opintoraha alenee 1.8.2017 alkaen jopa 336 eurosta 250 euroon. Samalla tukiaikaa lyhennetään ja opintolainapainotteisuutta lisätään. Asumisen tuen menettäjistä 71 prosenttia olisi korkeakouluopiskelijoita.  

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli siitä, että lainapainotteisuuden kasvattaminen opintotuessa tulee todennäköisesti vaikuttamaan sosiaaliseen liikkuvuuteen, kun opiskeluun liittyvä taloudellinen riski kasvaa. Vanhempien varallisuus ja kyky suojata lapsiaan taloudellisilta riskeiltä muodostunee entistä merkittävämmäksi tekijäksi nuorten opiskeluvalinnoissa. Edellytämme, että hallitus toimii kaikin tavoin tällaista kehitystä vastaan ja seuraa uudistuksen vaikutuksia. 

Katsomme, että opiskelijoiden toimeentulo on turvattava niin, että kokopäiväinen opiskelu on mahdollista. Jatkossa on seurattava, miten uudistuksen kokonaisuus vaikuttaa opiskelijoiden toimeentuloon ja opintojen suorittamiseen. Tarvittaessa on järjestelmää muutettava esimerkiksi niin, että opintorahaa ei oteta tulona huomioon asumistukea määrättäessä. Tätä muutosta ei kuitenkaan pidä tehdä muiden tuensaajien asemaa heikentämällä. 

Yleistä asumistukea on kehitettävä sujuvammaksi

On jäänyt epäselväksi, yksinkertaistaako tämä hallituksen esitys sosiaaliturvaa vai monimutkaistaako sitä entisestään. Yleisen asumistuen ruokakuntakohtaisuus palauttaa opiskelijoille yhdessä asumisen ja avoliiton selvittämiseen liittyvät ongelmat. Opiskelijoiden tuloharkinta monimutkaistuu, kun opintorahalla ja asumistuella on omat tulorajansa. Opintotuen asumislisä tulee myös järjestelmänä säilymään edelleen hyvin pienelle osalle opiskelijoita. Kelan hallintomenojen oletetaan kasvavan peräti 10 miljoonalla eurolla siirron myötä. Hyvää on se, että asumistukijärjestelmän yhteensovitusongelmat poistuisivat tilanteissa, joissa henkilö siirtyy asumistukijärjestelmästä toiseen. 

Eri asumisen tukimuodot on tarkoitettu tueksi erilaisiin elämäntilanteisiin. Tähän kiinnitettiin erityisesti huomiota syksyllä 2015, kun hallitus aikoi lakkauttaa eläkkeensaajan asumistuen. Tällöin hallituksen suunnitelmissa ei ollut tarkoitus tuen tai tuensaajien erityispiirteiden huomioimista yleisessä asumistuessa. Vastaavasti nyt esitetty muutos ei huomioi opiskelijoiden asumisen erityispiirteitä. Erityisesti kimppa- ja soluasuminen sekä vuoden mittaan merkittävästi vaihtelevat tulot ovat opiskelijoiden keskuudessa yleistä. Opiskelijat vaihtavat myös asuntoja muuta väestöä useammin.  

Erilaisten asumisjärjestelyiden tulee olla helposti ilmoitettavissa Kansaneläkelaitokselle ilman kohtuutonta vaivaa ja tukien takaisinperintää. Asumisen kimppakämpässä on oltava mahdollista, ilman että toisen opiskelijan tuloja otetaan huomioon asumistukea laskettaessa. Toisen opiskelijan tulot eivät saa vaikuttaa toisen opiskelijan asumistuen määrään eikä toimeentuloon. Myös erillisten vuokrasopimusten tekemisen tulee olla helppoa. Kimppa-asuminen on suosittua, ja sen soisi lisääntyvän yhteiskunnassa myös esim. yksinäisten vanhusten asumismuotona. Asumistuen hakemisen sujuvoittaminen on tärkeää paitsi opiskelijoiden myös kaikkien asumistuen saajien kohdalla. Asumistuen on vastattava nykyajan asumisen muotoihin ilman ylimääräistä byrokratiaa. 

Lopuksi

Opiskelijoiden siirtämisellä yleiseen asumistukeen voi olla vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia vuokra-asuntomarkkinoilla. Uudistus siirtää yhteiskunnan rahamuotoisen tuen painopistettä opintojen tukemisesta asumisen tukemiseen, ja uudistuksella voi myös olla välillisiä vaikutuksia asuntomarkkinoihin ja opiskelijoiden käyttäytymiseen, joita on tässä vaiheessa vaikea ennakoida. Pitkällä aikavälillä uudistus voi entisestään kiihdyttää pienten vuokra-asuntojen vuokrannousua, jos opiskelijat muuttavat kalliimpiin vuokra-asuntoihin. Asumiskustannusten hillitsemiseksi väärä keino on asumistuen saajien toimeentulosta leikkaaminen. Sen sijaan kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon on satsattava monipuolisin keinoin. 

Hallituksen esityksen mukaan toisen ja korkea-asteen opiskelijat siirrettäisiin opiskelijan asumislisästä yleisen asumistuen piiriin. Uudistuksen tavoitteet asumistukijärjestelmän yhdenmukaistamiseksi ja opiskelijoiden aseman parantamiseksi ovat kannatettavia ja oikeansuuntaisia. Pidän lähtökohtaisesti hyvänä opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin. Asumisen tukijärjestelmien yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen on kannatettava tavoite niin asiakkaiden kuin hallinnon kannalta. 

Opiskelijan asumislisä on opiskelijoiden tarpeisiin räätälöity, ja yleiseen asumistukeen liittyy piirteitä, jotka voivat soveltua huonosti opiskelijan elämäntilanteeseen. Opiskelijan asumislisä on opintoihin perustuva tuki, kun yleinen asumislisä on tuloihin perustuva tuki. Eri asumisen tukimuodot on tarkoitettu tueksi erilaisiin elämäntilanteisiin. Tämä voi synnyttää erinäisiä ongelmatilanteita, jotka liittyvät opiskelijoiden asumisjärjestelyihin ja jotka poikkeavat muista pienituloisista. Erityisesti kimppa- ja soluasuminen sekä vuoden mittaan merkittävästi vaihtelevat tulot ovat opiskelijoiden keskuudessa yleistä. Opiskelijat vaihtavat myös asuntoja muuta väestöä useammin. Asumisen kimppakämpässä on oltava mahdollista niin, että toisen opiskelijan tulot eivät vaikuta toisen opiskelijan asumistuen määrään eikä toimeentuloon. Ympäristövaliokunnan tulisi muuttaa lakiehdotuksen 4 §:ää siten, ettei opiskelijoihin sovelleta yhteisen ruokakunnan määritelmää. Erilaisten asumisjärjestelyiden tulee olla helposti ilmoitettavissa Kansaneläkelaitokselle ilman kohtuutonta vaivaa ja tukien takaisinperintää. Myös erillisten vuokrasopimusten tekemisen tulee olla helppoa. Asumistuen hakemisen sujuvoittaminen on tärkeää paitsi opiskelijoiden myös kaikkien asumistuen saajien kohdalla. Asumistuen on vastattava nykyajan asumisen muotoihin ilman ylimääräistä byrokratiaa.