Yleistä
Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan Suomen rahapelijärjestelmää uudistetaan avaamalla sitä lisenssimallilla kilpailulle viimeistään 1.1.2026. Hallitusohjelman mukaan uudistuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää pelaamisesta aiheutuvia terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia haittoja sekä parantaa rahapelijärjestelmän kanavointiastetta.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi rahapelilaki. Esityksen mukaan nykyinen Veikkaus Oy:n yksinoikeuteen perustuva yksinoikeusjärjestelmä ja sen tarkoitus on menettänyt merkitystään verkkorahapelaamisen voimakkaan lisääntymisen ja järjestelmän ulkopuolisen pelaamisen vuoksi. Uuden rahapelilain tavoitteena on parantaa rahapelijärjestelmän kanavointiastetta, eli sitä osuutta pelaamisesta, mikä tapahtuu lailla säädetyn ja valvotun järjestelmän piirissä, ja sen myötä hallitusohjelman mukaisesti ehkäistä ja vähentää pelaamisesta aiheutuvia terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia haittoja. Lisäksi tavoitteena on estää rahapeleihin liittyvät väärinkäytökset ja rikokset. Rahapelien markkinointia koskevan sääntelyn tavoitteena on varmistaa, ettei markkinoinnilla edistetä haittoja aiheuttavaa pelaamista, eikä alaikäisille kohdisteta suoraan rahapelien markkinointia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkastelee lausunnossaan hallituksen esitystä ennen kaikkea rahapelihaittojen ehkäisemisen ja vähentämisen näkökulmasta. Valiokunta toteaa, että myös nykyjärjestelmään liittyy pelihaittojen näkökulmasta ongelmia, ja suomalaisten rahapeliongelmat ovat olleet viimevuosina kasvussa (Suomalainen rahapelaaminen 2023, THL Tilastoraportti 15/2024). Kanavointiaste on muita Pohjoismaita heikompi, ja merkittävä osa rahapelaamisesta tapahtuu nykyisen sääntelyn piirissä olevan yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolella. Valiokunta kannattaa esityksen tavoitetta kanavoida yhä suurempi osa rahapeleistä kansallisen sääntelyn ja valvonnan piiriin ja ehkäistä sitä kautta myös rahapelihaitoista koituvia haittoja sekä estää rahapeleihin liittyviä väärinkäytöksiä ja rikoksia.
Esityksen mukaan tavoitteena on ollut löytää nykytilan haasteisiin vastaamiseksi ratkaisu, jossa rahapelihaittojen ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävä rajoittava sääntely on tasapainossa kanavointikykyä ja rahapelijärjestelmän houkuttelevuutta tukevien elementtien kanssa. Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan useita kannatettavia säännöksiä rahapelihaittojen vähentämiseksi, kuten pakollinen tunnistautuminen, rahansiirtorajat, peliestot ja velaksi pelaamisen kielto, rahapeliyhtiöiden huolenpitovelvollisuus ja velvollisuus tarjota pelaajalle toiminto haitallisen pelaamisen arvioimiseksi sekä näkymä pelaajan rahapelihistoriaan sekä markkinointia ja sponsorointia koskeviin säännöksiin sisältyvät rajoitukset. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin tuotu laajasti esille, että esitykseen sisältyvät säännökset ovat riittämättömiä rahapelihaittojen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi ja arvioineet esityksen kokonaisuudessaan lisäävän rahapelihaittoja sekä yhteiskunnan kustannuksia. Rahapelihaitat koskettavat pelaajan lisäksi heidän lähipiiriään ja lisäävät jo nyt kuormittuneiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen, talous- ja velkaneuvonnan ja viimesijaisen toimeentulotuen tarvetta.
Myös esityksen vaikutusarviointien (s. 120) mukaan erityisesti korkean riskin rahapelien näkyvyyden, saatavuuden ja saavutettavuuden lisääntymisen arvioidaan kuitenkin kokonaisuutena lisäävän rahapelihaittoja ja rahapelihaitoista aiheutuvia kustannuksia yhteiskunnalle. Uudistus todennäköisesti siirtää rahapelaamista järjestelmän ulkopuolisista rahapeleistä järjestelmän sisäisiin sääntelyn ja valvonnan piirissä oleviin peleihin, mutta samalla järjestelmän sisäisen pelaamisen pelihaittojen ehkäisyyn tähtäävät keinot vähenevät. Esityksen mukaan kanavointiasteen mahdollinen nousu ei todennäköisesti riitä kompensoimaan järjestelmän sisäisestä pelaamisesta aiheutuvien haittojen lisääntymistä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että rahapelit eivät ole normaali kulutushyödyke, vaan haittoja ja vakavaa riippuvuutta aiheuttava tuote, jonka kulutus on erittäin kasautunutta. Rahapelihaitat ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma, johon tulee vastata sosiaali- ja terveyspolitiikan keinoin ja rahapelihaittojen ehkäisyn sekä vähentämisen tulee olla rahapelejä koskevan lainsäädännön tärkein tavoite. Esityksen mukaan hallitusohjelmassa uudistukselle asetettu tavoiteaikataulu on vaikuttanut mahdollisuuksiin arvioida ratkaisuvaihtoehtoja tai niiden vaikutuksia. Valiokunta katsoo, ettei aikataulusyillä voida perustella sellaisen järjestelmän luomista, joka esityksen vaikutusarviointienkin mukaan lisää rahapelihaittoja ja yhteiskunnalle niistä aiheutuvia kustannuksia nykyisestä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että haittojen ehkäisy edellyttää nyt ehdotettua tiukempaa toimeenpanon sääntelyä ja esittää jäljempänä lausunnossaan hallintovaliokunnan arvioitavaksi useita säännösmuutostarpeita, joilla esityksen haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota myös siihen, että esitykseen ei sisälly keinoja vähentää järjestelmän ulkopuolista pelaamista esimerkiksi verkkosivu- tai maksuestoilla. Esityksen (s. 224) mukaan valmistelun yhteydessä on arvioitu erityisesti kansainvälisen vertailun pohjalta voimassa olevaan arpajaislakiin sisältyviä maksuliikenne-estoja, verkkoliikenne-estoja ja niin sanottuja varoitussivuja, mutta tällaiset tekniset estokeinot eivät ole laajojen selvitystarpeiden vuoksi rahapelijärjestelmän alkuvaiheessa toteutettavissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että jatkovalmistelussa arvioidaan tarvetta säätää maksuliikenne-estoista ja verkkoliikenne-estoista myös järjestelmän ulkopuoliseen pelaamiseen liittyvien haittojen vähentämiseksi.
Toimilupamenettely
Uudistuksen keskeisin muutos on toimilupajärjestelmän käyttöönotto. Rahapelejä saa jatkossa toimeenpanna ainoastaan sellainen oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, jolle on myönnetty yksinoikeustoimilupa tai rahapelitoimilupa. Uudessa rahapelijärjestelmässä Veikkaus Oy:n yksinoikeustoimilupaan kuuluvat lottopelit ja raaputusarvat, pelikasinotoiminta sekä raha-automaattipelit. Kilpaillulle markkinalle vapautetaan vedonlyönti sekä verkossa pelattavat kasinopelit raha-automaattipelit ja rahabingo. Ehdotetussa laissa ei ole laajennettu sallittuja pelimuotoja verrattuna voimassa olevaan arpajaislakiin, mutta yksioikeusjärjestelmän osittaisen purkamisen ja toimilupamenettelyn myötä kuitenkin kaikkein haitallisimpien korkeariskisten rahapelituotteiden saatavuus ja näkyvyys lisääntyvät.
Valiokunta korostaa, että haittariskien vähentäminen edellyttää välittömästi uuden järjestelmän kanssa käyttöönotettavaa asetuksentasoista sääntelyä. Lakiehdotus sisältää runsaasti harkinnanvaraisia ja velvoittavia asetuksenantovaltuuksia säännellä rahapelituotteiden toimeenpanoa ja sisältöä joko valtioneuvoston asetuksilla tai sisäministeriön asetuksilla. Esityksessä valtioneuvoston asetuksenantovaltuuden piirissä on yhteiskunnallisesti merkityksellisimmät asiat, kuten rahapelien sallitut myyntiajat, rahapeliautomaattien enimmäismäärät ja toimilupakohtaiset enimmäistappiorajat. Asetuksenantovaltaa osoitetaan sisäministeriölle yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisemmissä asioissa ja selkeästi teknisluonteisissa ja toimeenpanoa koskevissa asioissa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että merkittävä osa rahapelituotteiden ominaisuuksien sääntelystä jää sisäministeriön harkinnanvaraisen asetuksentasoisen sääntelyn varaan, kuten rahapelien haitallisimpien tuotepiirteiden ominaisuudet (1. lakiehdotuksen 32 §). Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna, että hallintovaliokunta arvioi asetuksenantovaltuuksien tason tarkoituksenmukaisuuden ja tarkkarajaisuuden uudessa rahapelijärjestelmässä.
Uuden rahapelilain 20 §:n mukaan toimiluvanhaltijan on rekisteröitävä pelaaja ja samalla todennettava pelaajan henkilöllisyys luotettavalla tavalla, esimerkiksi henkilöllisyystodistuksen tai vahvan sähköisen tunnistamisen avulla. Jotta pelaaja voi pelata rahapelejä, tulee pelaajan tunnistautua toimiluvanhaltijan rekisteröityneeksi pelaajaksi. Nykytilaa vastaavasti pelaaminen ei rekisteröitymisen jälkeen edellytä käyttäjätunnuksen ja salasanan lisäksi henkilöllisyyden tunnistamista muulla tavalla (ns. kaksivaiheinen tunnistautuminen). Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää pelihaittojen näkökulmasta tarkoituksenmukaisena, että hallintovaliokunta arvioi kaksivaiheisen tunnistautumisen edellyttämistä, koska se estäisi ehdotettua paremmin väärinkäytöksiä ja edistäisi pelinhallintavälineiden käyttöönottoa.
Esityksessä ehdotetaan, että rahapelilaissa (38 §) säädetään arpajaislain mukaisesti raha-automaattien sijoittelusta ja automaatteja koskevasta omavalvonnasta. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että rahapeliautomaatin sijoituspaikan henkilökunta voi valvoa rahapeliautomaateilla pelaamista siten, että pelaaminen voidaan tarvittaessa estää tai keskeyttää. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa valvonnan tärkeyttä, mutta painottaa samalla, että pelihaittojen ehkäisyn ja vähentämisen näkökulmasta ei ole perusteltua pitää korkean haittariskin pelejä näkyvillä ja helposti saatavilla ihmisten arkisissa ympäristöissä, kuten kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla.
Pelaamista koskevat estot ja rajoitukset
Esityksen mukaan uudessa rahapelijärjestelmässä toimiluvanhaltijakohtaisista enimmäistappiorajoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella korkean pelihaittariskin rahapelien osalta (31 ja 32 §). Lisäksi esitykseen sisältyy arpajaislakiin verrattuna uutta sääntelyä, kuten toimiluvanhaltijoille tuleva velvollisuus tarjota pelaajille näkymä pelaajan pelihistoriaan, pelaajille tarjottava pelaamisen arviointityökalu (22 §) sekä hallitusohjelmassa tarkoitettu keskitetty peliestorekisteri (29 §). Esityksen mukaan pelaaja voi valvontaviranomaisen peliestorekisteriin tekemällään ilmoituksella estää kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisen. Tämän lisäksi toimiluvanhaltijan on mahdollistettava pelaajalle eston asettaminen toimiluvanhaltijan rahapeleihin peli- tai toimeenpanomuotokohtaisesti siten, että esto tulee voimaan välittömästi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että vastuullisen pelaamisen varmistamiseksi toimiluvanhaltijan on selkeästi tiedotettava pelaajille mahdollisuudesta estää kaikki rahapelaaminen keskitetyn järjestelmän kautta toiminnanharjoittajan omien estotyökalujen lisäksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää pelihaittojen ja velkaantumisen ehkäisemisen kannalta ongelmallisena sitä, ettei esitykseen sisälly kaikkia toimiluvanhaltijoita koskevaa yhteistä ja tarpeeksi alhaista keskitettyä talletus- ja enimmäistappiorajaa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu laajasti esille, että tutkimustiedon perusteella käyttäjien itsensä asettamat pelirajoitukset eivät ole riittäviä pelihaittojen ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että uuteen rahapelijärjestelmään luodaan keskitetty yhtiöiden välinen pelirajoituskokonaisuus ja tarpeeksi alhaiset yhteiset talletus- ja tappiorajat pelihaittojen ehkäisemiseksi. Jos keskitettyä järjestelmää ei ole mahdollista ottaa käyttöön heti uuden rahapelilain tullessa voimaan, rahapelihaittoja tulee ehkäistä säätämällä valtioneuvoston asetuksella toimilupakohtaiset enimmäistappiorajat riittävän matalalle tasolle siten, että riski kohtuuttomista kokonaistappioista pienenee.
Lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää pelihaittojen vähentämisen kannalta tärkeänä, että pelaajilla olisi mahdollisuus seurata omaa rahapelikulutustaan keskitetyn rekisterin avulla. Valiokunnan sisäministeriöltä saaman selvityksen mukaan keskitetyn pelikulutusnäkymän toteuttaminen edellyttäisi muun muassa mahdollisten sääntelymallien, teknisten toteutuskeinojen ja kustannusvaikutusten arviointia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että keskitetyn pelirajoituskokonaisuuden rinnalle luodaan keskitetty pelikulutusnäkymä.
Huolenpitovelvoite
Uuden rahapelilain 34 §:ssä toimiluvanhaltijoille asetetaan huolenpitovelvollisuus, jonka mukaan toimiluvanhaltijan on varmistettava, että pelaamisessa noudatetaan sosiaalisia ja terveydellisiä näkökohtia, jotta pelaajia voidaan suojata liialliselta pelaamiselta ja auttaa heitä vähentämään pelaamistaan silloin, kun siihen on aihetta. Huolenpitovelvollisuuteen kuuluu pelikäyttäytymisen seuranta henkilötietojen automaattisen käsittelyn avulla ja arviointi sekä tarvittaessa ryhtyminen toimenpiteisiin havaittujen riskien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Toimiluvanhaltijoiden tulee raportoida vuosittain valvontaviranomaiselle (68 §) niistä toimenpiteistä, joihin toimiluvanhaltija on huolenpitovelvollisuuden toteuttamiseksi ryhtynyt. Toimiluvanhaltijan on sisällytettävä omavalvontasuunnitelmaan selvitys huolenpitovelvollisuuden täyttämisestä ja omavalvonnan toteuttamisesta (35 §). Omavalvonnan yhteydessä tehdyistä huomioista on raportoitava viranomaiselle.
Valiokunta pitää huolenpitovelvollisuuden asettamista myönteisenä rahapelihaittojen ehkäisyn ja vähentämisen näkökulmasta, mutta korostaa, että huolenpitovelvollisuuden sisältöä ei voi jättää peliyhtiöiden itsesääntelyn varaan. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että kansainvälisesti tarkasteltuna merkittävimmät ongelmat huolenpitovelvollisuuden toteuttamisessa ovat liittyneet velvoittavien kriteerien puuttumiseen. Tutkimustiedon perusteella peliyhtiöiden luomat mallit eivät tehokkaasti tunnista haitallista pelaamista.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että uuteen rahapelijärjestelmään sisältyvää huolenpitovelvollisuutta täsmennetään, jotta sillä olisi tosiasiallisesti merkitystä haittojen vähentämisen näkökulmasta ja jotta sen toteutumista voitaisiin paremmin valvoa. Valiokunnan näkemyksen mukaan sääntelyssä tulee esimerkiksi määrittää raja-arvoja sille, milloin ja minkälaisten merkkien perusteella haittoihin puututaan. Lisäksi tulee määrittää selkeät kriteerit sille, kuka ottaa yhteyttä pelaajiin ja missä tilanteissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön alainen Rahapelihaittojen arviointiryhmä on laatimassa suosituksia huolenpitovelvollisuuden käytännön toteutukselle. Arviointiryhmän työtä tulee valiokunnan näkemyksen mukaan hyödyntää huolenpitovelvollisuuden lakisääteisten kriteereiden tarkentamisessa ennen uuden rahapelilain voimaantuloa.
Lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota siihen, että yhtiökohtainen huolenpitovelvoite ei kata eri peliyhtiöissä tapahtuvaa pelaamista. Valiokunnan näkemyksen mukaan jatkovalmistelussa tulee arvioida tarvetta säätää huolenpitovelvoitteita toimiluvan haltijoiden lisäksi myös viranomaiselle sekä luoda keskitetty yhtiöiden välinen huolenpitovelvoite.
Lapset ja nuoret
Esityksen (s. 172) mukaan nuoret 18—24-vuotiaat aikuiset ovat muita ikäryhmiä alttiimpia rahapelaamisesta aiheutuville taloudellisille, sosiaalisille ja terveydellisille haitoille, ja tutkimusnäytön perusteella nuoria aikuisia tulisi suojata rahapelihaitoilta erityisillä toimilla. Esityksen mukaan varhaisnuoruudessa aloitettu rahapelaaminen lisää rahapeliongelmien ja päihderiippuvuuksien kehittymisen riskiä aikuisiällä. Haitat kasaantuvat erityisesti nuorille miehille ja sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa oleville. Samalla kasvaa myös riski haittavaikutusten ylisukupolvisuuteen.
Nuoriin aikuisiin kohdistuvien riskien tunnistamisesta huolimatta uudessa rahapelilaissa ehdotetaan rahapelaamisen ikärajaksi voimassa olevan arpajaislain tavoin 18 vuotta. Esityksen (s. 209) mukaan hankkeessa ei ole hallitusohjelmassa asetetun uudistuksen tavoiteaikataulun vuoksi tarkemmin arvioitu tarvetta ikärajan muuttamiselle. Esityksen mukaan ikärajan nostaminen todennäköisesti vähentäisi nuorten aikuisten rahapelaamista, mutta toisaalta mahdollisuus pelata järjestelmän ulkopuolisilla rahapelisivustoilla heikentäisi ikärajan noston vaikutusta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että nuoriin kohdistuvien pelihaittojen vähentämiseksi hallintovaliokunta arvioi kaikkien rahapelien ikärajan nostamista 20 vuoteen, jolloin se vastaisi vahvojen alkoholijuomien ikärajaa. Jos kaikkien rahapelien ikärajaa ei nosteta, tulee valiokunnan näkemyksen mukaan nostaa ainakin korkean pelihaittariskin pelien ikäraja 20 vuoteen. Lisäksi nuoriin aikuisiin kohdistuvat haitat tulee valiokunnan näkemyksen mukaan ottaa huomioon asetuksilla säädettävissä enimmäistappiorajoissa. Hallituksen esityksen mukaan riittävän matalien talletus- tai tappiorajojen on osoitettu vähentävän nuorten aikuisten rahapelaamista. Matalammat talletus- ja tappiorajat ovat perusteltuja myös nuorten aikuisten keskimääräistä heikomman taloudellisen tilanteen vuoksi.
Hallituksen esityksen (s. 172) mukaan toimiluvanhaltijat voivat huolenpitovelvollisuuden piiriin kuuluvissa toimenpiteissään huomioida erityisesti nuoret aikuiset ja esimerkiksi asettaa heille erityisiä rajoituksia. Valiokunta toteaa, ettei nuorten aikuisten suojelemista pelihaittojen vakavilta vaikutuksilta voi jättää yksin peliyhtiöiden itsesääntelyn varaan ja pitää välttämättömänä, että huolenpitovelvollisuuden kriteereitä täsmennetään nuoriin aikuisiin kohdistuvien haittavaikutusten vähentämiseksi.
Lisäksi valiokunta korostaa, että nuoriin aikuisiin kohdistuvien suorien haittavaikutusten lisäksi rahapelaamista edistävä sääntely voi lisätä merkittävästi lapsiin ja nuoriin kohdistuvia välillisiä haittavaikutuksia. Aikuisten haitallinen pelaaminen voi näkyä lasten arjessa taloudellisina ongelmina, epävakaina perheoloina, turvattomuutena ja mielenterveysongelmina. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa uuden rahapelisääntelyn vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin sääntelyn tarkentamiseksi lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien turvaamiseksi.
Markkinointi, sponsorointi ja bonusjärjestelmät
Rahapelilakia koskevan lakiehdotuksen 51 §:ssä säädetään sallituista markkinointikanavista, joita ovat toimiluvanhaltijan omat verkkosivut ja sosiaalisen median kanavat, televisio- ja radiokanavat, urheilutapahtumat ja muut tapahtumat, lehdet ja verkkojulkaisut sekä pelipisteet. Säännöksen mukaan markkinoinnin oltava määrältään, laajuudeltaan, näkyvyydeltään ja toistuvuudeltaan maltillista.
Voimassa olevan arpajaislain tavoin lakiehdotuksen 52 § sisältää luettelon sellaisista markkinointikeinoista ja -tavoista, joiden voidaan katsoa edistävän rahapelihaittoja aiheuttavaa pelaamista ja jotka eivät siksi olisi sallittua markkinointia. Kiellettyä markkinointia on esimerkiksi rahapelaamisen ihannointi, myönteisen kuvan antaminen runsaasta rahapelaamisesta, rahapelaamisen arkipäiväistäminen, rahapelaamisen esittäminen ratkaisuksi henkilön taloudellisiin ongelmiin tai vaihtoehdoksi työnteolle tai rahapelaamisen kuvaaminen riskittömäksi. Vaikuttajamarkkinointi sekä kumppanuusmarkkinointi (affiliaattimarkkinointi) on kiellettyä (51 ja 52 §) samoin kuin ulkomarkkinointi sellaisten rahapelien osalta, joihin liittyy korkea pelihaittariski (51 §).
Esityksen (s. 137) mukaan rahapelien markkinoinnin määrä tulee ehdotetuista rajoituksista huolimatta lisääntymään voimakkaasti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää erityisen ongelmallisena sitä, että uusi lainsäädäntö mahdollistaa kaikista haitallisempien korkean riskin rahapelien markkinoinnin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että rahapelien markkinoinnin vapauttaminen lisää tutkimusten mukaan rahapelien kysyntää, mutta tutkimusnäyttö ei tue näkemystä siitä, että markkinointi lisäisi kanavointiastetta. Rahapelituotteiden markkinointi järjestelmän sisällä voi kuitenkin lisätä näiden tuotteiden kiinnostavuutta myös järjestelmän ulkopuolella. Näin ollen markkinointi ei todennäköisesti lisää kanavointiastetta, mutta sillä on siihen kohdistuvista rajoituksista huolimatta rahapelien käyttöä ja siten myös pelihaittoja lisäävä vaikutus.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että hallintovaliokunta selvittää, miten markkinointia koskevaa sääntelyä olisi tiukennettava nyt ehdotetusta, jotta rahapelien markkinoinnin kielteisiä vaikutuksia voidaan lieventää. Valiokunta korostaa, että Maailman terveysjärjestö WHO ja kansainvälinen The Lancet Public Health Commission on Gambling -työryhmä ovat suosittaneet rahapelimarkkinoinnin kieltämistä kokonaan tai sen huomattavaa rajoittamista. Suositusten taustalla ovat rahapelimarkkinoinnin aiheuttamat kansanterveydelliset haitat. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös tuotu esille, että muualla Länsi-Euroopassa rahapelien markkinointia säädellään huomattavasti ehdotettavaa uutta rahapelilakia tiukemmin rajoittamalla mainonnan sisältöä, kohderyhmiä, kanavia, esitysaikoja, suoramainontaa sekä sponsorointia sekä vaatimalla varoitustekstejä mainontaan. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty erityisesti huomiota sponsoroinnin haitallisuuteen rahapelimarkkinoinnissa, koska se altistaa rahapelimainonnalle merkittävässä määrin lapsia ja nuoria, normalisoi rahapelaamista ja liittää siihen positiivia mielikuvia sekä hyödyntää markkinoinnissa lasten ja nuorien ihannoimia urheilijoita ja urheiluseuroja.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota myös siihen, että markkinointia koskevat rajoitukset ovat esityksen jatkovalmistelussa lieventyneet suhteessa lausunnoilla olleeseen esitysluonnokseen. Lausuntokierroksella olleesta esityksestä poiketen rahapeliyhtiöiden brändimarkkinointi on ulkomarkkinoinnissa sallittua, ei kuitenkaan varhaiskasvatuksen järjestämispaikan, esi- tai perusopetuksen järjestämispaikan, toisen asteen oppilaitoksen, apteekin, terveydenhuollon toimintayksikön tai päihdehuollon yksikön läheisyydessä. Lisäksi esityksen mukaan markkinointi on sallittua urheilutapahtumien ja muiden yleisötapahtumien lisäksi niiden tapahtumapaikoilla tapahtumien aikoina, kun lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa sallittua oli vain markkinointi urheilutapahtumissa ja muissa yleisötapahtumissa. Lausuntokierroksella olleessa esitysluonnoksessa bonusten sekä muiden hyödykkeiden tarjoaminen alennetulla hinnalla tai ilmaiseksi rahapelien toimeenpanossa ja markkinoinnissa oli kiellettyä, mutta nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksen lakiehdotuksen 26 §:ssä bonukset sekä muiden hyödykkeiden tarjoaminen alennuksella tai ilmaiseksi asiakassuhteen aikana sallitaan tietyin reunaehdoin asiakassuhteen ylläpitämiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan bonusten ja muiden hyödykkeiden tarjoaminen markkinoinnissa tulee kieltää rahapelihaittojen vähentämiseksi. Lisäksi tulee arvioida myös muilta osin markkinointirajoitusten palauttamista lausuntokierroksella olleeseen esitysluonnoksen muotoon pelihaittojen vähentämiseksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että erityistä huomiota tulee kiinnittää markkinoinnin vaikutuksiin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat erityisen alttiita rahapelihaitoille. Hallitusohjelman mukaan rahapelijärjestelmän uudistus toteutetaan siten, ettei markkinoinnilla edistetä haittoja aiheuttavaa pelaamista eikä rahapelien markkinointia kohdisteta suoraan alaikäisille. Valiokunta pitää tärkeänä, että esityksen mukaan markkinoinnin kohdistaminen alaikäisille on voimassa olevan lain tavoin kiellettyä, eikä rahapelejä saa markkinoida alaikäisille suunnatuissa ohjelmissa tai tapahtumissa (53 §). Rahapeliyhtiöt eivät saa esityksen mukaan myöskään tehdä sponsorointisopimuksia alle 18-vuotiaiden kanssa tai koskien alle 18-vuotiaiden tapahtumia tai kilpailuja (56 §). Sponsoroivan rahapeliyhtiön on varmistettava, ettei sen logoja eikä pelituotteiden tai -palvelujen nimiä esiinny alle 18-vuotiaiden käyttöön tarkoitetuissa tuotteissa tai palveluissa.
Ehdotetuista markkinoinnin rajoituksista ja alaikäisiin kohdistuvan suoran markkinoinnin kiellosta huolimatta lapset kohtaavat rahapelimarkkinointia elinympäristöissään monin eri tavoin. Lapsilla ei ole useinkaan kykyä erottaa mainontaa ja muunlaista sisältöä toisistaan. Markkinoinnin ja erityisesti korkean riskin rahapelien markkinoinnin lisääntyminen voi esityksenkin mukaan (s. 172) kasvattaa lasten kiinnostusta rahapelaamista kohtaan. Valiokunnan näkemyksen mukaan nuorten ja lasten suojelemiseksi on erityisen tärkeää kieltää tai rajoittaa merkittävästi näkyvää kohdentamatonta mainontaa esimerkiksi televisiossa, radiossa, urheilutapahtumissa ja myyntipisteissä sekä asettaa ajallisia ja määrällisiä rajoituksia näkyvälle mainonnalle.
Voimassa olevan arpajaislain tavoin uuden rahapelilain 55 §:ssä säädetään velvollisuudesta sisällyttää rahapelien markkinointiin tieto rahapelaamisen ikärajasta sekä tietoa rahapelaamisesta aiheutuvien ongelmien hallintakeinoista ja rahapeliongelmiin apua tarjoavista palveluntuottajista. Lisäksi rahapelilain 37 §:n perusteella toimiluvanhaltijan on pidettävä pelaajien saatavilla rahapelin sääntöjen, ohjeen ja hinnan ohella myös tieto voittamisen todennäköisyydestä, arvio rahapelin arvontanopeudesta sekä arvio kyseessä olevan rahapelin haittariskistä sekä muut merkitykselliset rahapeliä koskevat tiedot. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että toimiluvanhaltijan tulee huolehtia siitä, että tieto on julkaistu riittävän isona tekstinä, selkeästi ja että se on asetettu sellaiseen paikkaan, että pelaajien on ylipäänsä mahdollista huomata tieto ja tutustua sen sisältöön. Lisäksi valiokunta katsoo, että myös rahapelien markkinointiin tulee edellyttää selkeät ja näkyvät varoitustekstit rahapelien haitallisuudesta.
Pelihaittatyön rahoitus
Uuden rahapelilain mukaan sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on voimassa olevan arpajaislain tavoin seurata, tutkia ja arvioida rahapelihaittoja sekä kehittää niiden ehkäisyä ja hoitoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) hoitaa tätä tehtävää sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannon mukaisesti (98 §). THL toimii myös pelihaittarekisterin rekisterinpitäjänä (99 §). Rahapelilaissa säädetään myös valtionavustuksista pelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Valtionavustuksia voidaan myöntää lakisääteisiä palveluja täydentävien sähköisten, anonyymien pelihaittapalveluiden toimintaan, pelihaittoja vähentävän alueellisen työn kehittämiseen ja pelihaittojen ehkäisyä ja vähentämistä tukevaan tieteelliseen tutkimukseen (94 §). Uudessa rahapelijärjestelmässä pelihaittatyö rahoitetaan budjettivaroista siten, että sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan perustettavalta uudelta pelihaittatyön momentilta rahoitetaan osa menoista ja osa katetaan THL:n toimintamenomomentilta.
Valiokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota ristiriitaan hallituksen esityksen mukaisen rahapelihaittojen ehkäisyä ja vähentämistä koskevan rahoituksen ja vuosien 2026—2029 julkisen talouden suunnitelman (VNS 2/2025 vp) välillä. Hallituksen esityksen mukaan pelihaittatyön säilyttäminen nykyisellä tasolla edellyttää 6 miljoonan euron vuotuista kokonaisrahoitusta. Julkisen talouden suunnitelma sisältää hallituksen esityksen mukaisesti 2,8 miljoonaa euroa THL:n toimintamenoihin 98 §:n mukaista rahapelihaittojen seurantaa, tutkimusta ja arviointia sekä rahapelihaittojen ehkäisyn ja hoidon kehittämistä (10 luku) varten. Sen sijaan julkisen talouden suunnitelma ei sisällä lainkaan määrärahoja lakiehdotuksen 9 luvun 94—97 §:n mukaisiin valtionavustuksiin pelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen eikä sosiaali- ja terveysministeriön sisäisiin menoihin 98 §:n mukaisten tehtävien toimeenpanosta. Valiokunta painottaa, että julkisen talouden suunnitelman mukainen rahoitus merkitsisi pelihaittatyöhön kohdistuvan rahoituksen merkittävää pienenemistä eikä rahoitusta enää olisi THL:n ulkopuoliseen tieteelliseen tutkimukseen, hyvinvointialueiden kehittämistyöhön tai sähköisiin anonyymeihin pelihaittapalveluihin, kuten Peluurin ylläpitämään palvelukokonaisuuteen. Esityksen (s. 30) mukaan Veikkaus Oy:n rahoittama, Sininauhaliiton ja A-klinikkasäätiön järjestämä valtakunnallinen sähköinen palvelukokonaisuus Peluuri on muodostunut merkittäväksi julkista kokonaisuutta täydentäväksi tukipalveluksi pelaajille, heidän läheisilleen ja työssään pelihaittoja kohtaaville. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että hallitusohjelman ja hallituksen esityksen mukainen pelihaittatyön riittävä rahoitus sekä sähköisten anonyymien pelihaittapalveluiden katkeamaton tarjoaminen järjestelmäuudistuksessa turvataan.
Valiokunta korostaa myös sosiaali- ja terveysalan järjestöjen merkittävää roolia vertaistuen, matalan kynnyksen tuen ja neuvonnan järjestämisessä sekä ehkäisevässä työssä pelihaittojen vähentämiseksi. Järjestöjen rahoitukseen kohdistuneet säästöt ovat heikentäneet niiden mahdollisuuksia tarjota apua ja tukea peliriippuvaisille. Esityksen (s. 174) mukaan järjestökentän toimintavalmius voi heikentyä jonkin verran järjestörahoitukseen kohdistuvien määrärahojen supistumisen ja tuen tarpeen mahdollisen kasvun vuoksi. Valiokunta painottaa, että järjestöjen tarjoaman ennaltaehkäisevän pelihaittatyön niukkeneminen voi johtaa peliongelmien vaikeutumiseen ja hyvinvointialueiden mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalvelujen sekä viimesijaisen toimeentulotuen tarpeen kasvuun. Valiokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota siihen, että esityksessä ei ole arvioitu lisääntyneistä pelihaitoista hyvinvointialueille tai sosiaaliturvajärjestelmälle aiheutuvia kustannuksia.
Esityksen mukaan lain voimaantulon jälkeen voidaan tarvittaessa arvioida pelihaittamaksun käyttöönottoa riittävän pelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen tarkoitetun rahoitustason turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttää, että jatkovalmistelussa selvitetään peliyhtiöiden tuottoon ja pelihaittamaksuihin perustuvaa rahoitusmallia budjettirahoitteisen rahoituksen vaihtoehtona.
Voimaantulo ja valvonta
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna, että uusi rahapelilaki ehdotetaan tulemaan voimaan porrastetusti. Uusi rahapelilaki tulee pääosin voimaan 1.1.2027, jolloin toimiluvanvarainen rahapelitoiminta voi käynnistyä siltä osin, kuin toimilupia on siinä vaiheessa myönnetty. Toimiluvan hakemista ja toimiluvan myöntämisen edellytyksiä, toimilupamenettelyyn liittyviä viranomaisen tiedonsaantioikeuksia ja yksinoikeustoimiluvasta valtiolle maksettavaa korvausta koskevat rahapelilain säännökset tulevat voimaan vuoden 2026 alusta lukien. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että hallintovaliokunnan tulee varmistaa, että lain haittojen ehkäisyä koskeva sääntely on toimeenpantavissa heti uudistuksen tullessa voimaan.
Valiokunta korostaa, että rahapelihaittojen ehkäisy edellyttää myös toimivaa, riittävästi resursoitua ja tehokasta valvontaa. Esityksen mukaan Lupa- ja valvontavirasto toimii toimilupa- ja valvontaviranomaisena vuoden 2027 alusta alkaen. Poliisihallitus toimii siihen saakka rahapelilain mukaisena toimilupaviranomaisena sekä valvoo myös Veikkaus Oy:n arpajaislain nojalla yksinoikeudella harjoittamaa rahapelitoimintaa. Valiokunta painottaa, että valvovalla viranomaisella tulee olla lain voimaantulosta lähtien käytössään riittävät resurssit ja osaaminen valvonnan toteuttamiseen. Lisäksi THL:n pelinhallintarekisteri tulee olla toiminnassa uudistuksen voimaantulosta lähtien, koska rekisteri mahdollistaa kokonaiskuvan saamisen useiden eri yhtiöiden rahapelejä pelaavien pelaamisen laadusta sekä rahapelihaittojen seurannan, arvioinnin ja tutkimuksen.
Seuranta ja jatkovalmistelu
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että uusi rahapelilaki muuttaa merkittävällä tavalla rahapelijärjestelmää ja lisää pelihaittoja sekä niistä aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Kokonaisuudistuksen vaikutuksia on tärkeä seurata ja arvioida suhteessa hallitusohjelmassa uudistukselle asetettuihin tavoitteisiin ehkäistä ja vähentää rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja sekä parantaa kanavointiastetta. Lainsäädäntöä on tarvittaessa muutettava haittojen ja niistä aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi.
Valiokunnan näkemyksen mukaan rahapelijärjestelmän uudistaminen edellyttää valiokunnan edellä tässä lausunnossa esittämien muutosten lisäksi myös välittömästi käynnistettävää jatkohanketta, jossa tulee kehittää lainsäädäntöä kokonaisuudessaan haittojen ehkäisyä ja vähentämistä paremmin korostavaan suuntaan. Jatkotyössä on tärkeää huomioida nuoret aikuiset (18—24-vuotiaat) riskiryhmänä ja erityistä suojelua vaativana väestöryhmänä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että rahapelihaittojen ehkäisyä toteutetaan myös laajempana kokonaisuutena osana ehkäisevää päihde-, mielenterveys- ja riippuvuustyötä sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä. Valiokunnan näkemyksen mukaan erityisen tärkeää on edistää ylivelkaantumisen ehkäisyä ja rahapeliongelman tunnistamista sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä varmistaa laadukkaiden tuki- ja hoitopalvelujen saatavuus.