VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio antoi marraskuussa 2016 direktiiviehdotuksen, COM(2016) 767, uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energiakäytön edistämisestä (RED II-direktiivi) osana ns. puhtaan energian talvipakettia. Ehdotuksen tavoitteena on luoda kehikko uusiutuvan energian edistämiseksi vuoteen 2030. Ehdotuksella pannaan toimeen Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 sopima ilmasto- ja energiapuitteiden mukainen tavoite nostaa uusiutuvan energian osuus vähintään 27 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuonna 2030. Jäsenvaltiot varmistavat yhteisesti, että uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian osuus Euroopan unionin energian loppukulutuksesta on vähintään 27 prosenttia vuonna 2030. EU:n yhteinen tavoite on sitova. Direktiiviehdotuksessa ei aseteta jäsenvaltiokohtaisia uusiutuvan energian tavoitteita vuodelle 2030. Sen sijaan komissio ehdottaa politiikkatoimia sen varmistamiseksi, että EU:n yhteinen tavoite saavutetaan kustannustehokkaasti sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä liikenteessä.
Ehdotus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat uusiutuvan sähkön tukijärjestelmiä ja omaa kulutusta sekä uusiutuvan energian tuotannon lisäämistä. Ehdotus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat uusiutuvan sähkön tukijärjestelmiä ja omaa kulutusta, uusiutuvan energian lisäämistä lämmityksessä, jäähdytyksessä ja liikenteessä, jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, alkuperätakuita, hallinnollisia menettelyjä sekä tiedottamista ja koulutusta. Direktiiviehdotuksessa esitetään myös säädettäväksi kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasukriteerit biopolttoaineille, bionesteille sekä biomassasta tuotetuille kiinteille ja kaasumaisille polttoaineille.
Ehdotuksen yksityiskohdat käyvät ilmi valtioneuvoston kirjelmästä U 5/2017 vp.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto pitää hyvänä, että komissio on antanut vuoteen 2030 tähtäävän ehdotuksen direktiiviksi uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä. Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot korvaavat fossiilisia energialähteitä ja lisäävät uusiutuvan energian osuutta energian loppukulutuksesta.
Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltiot varmistavat kollektiivisesti, että uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta koko EU:ssa vuonna 2030 on vähintään 27 prosenttia. Jäsenvaltiot asettavat omat tavoitteensa Energiaunionin hallintomallin, COM(2016) 759, mukaisessa kansallisessa ilmasto- ja energiasuunnitelmassa. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltion uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta ei voi vuodesta 2021 eteenpäin olla alempi kuin jäsenmaalle asetettu kansallinen tavoite vuodelle 2020. Suomen uusiutuvan energian osuuden tulee siten olla vähintään 38 prosenttia vuodesta 2021 eteenpäin. Valtioneuvosto voi hyväksyä sekä EU:n yhteisen sitovan uusiutuvan energian tavoitteen että Suomen vähimmäistavoitteen 38 prosenttia. Ehdotus ei estä korkeamman kansallisen tavoitteen asettamista.
Valtioneuvosto pitää hyvänä, että direktiiviehdotuksessa on joitain uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmiä koskevia yleisiä periaatteita. Jäsenvaltion tulee itse voida päättää, onko sillä tukijärjestelmä. Valtioneuvosto voi hyväksyä periaatteen, jonka mukaan tukea saavien hankkeiden tukitasoa tai muita ehtoja ei saa muuttaa jälkikäteen siten, että se vaikuttaa hankkeiden talouteen. Valtioneuvosto ei kannata sitä, että jäsenvaltioiden on osittain avattava uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenmaissa sijaitseville uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottaville laitoksille. Tukijärjestelmien avaaminen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille tulee valtioneuvoston mielestä olla vapaaehtoista ja perustua kyseisten jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin. Samoin uusiutuvan energian tilastollisten siirtojen, jäsenvaltioiden yhteisten uusiutuvilla energialähteillä sähköä, lämpöä tai jäähdytystä tuottavien hankkeiden sekä jäsenvaltioiden yhteisten tukijärjestelmien tulee edelleen olla vapaaehtoisia ja perustua kyseisten jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin.
Valtioneuvosto pitää hyvänä tavoitetta, että uusiutuvan energian tuotantoon ja jakeluun liittyvät hallinnolliset menettelyt ovat hankkeen ympäristövaikutukset ja muut vaikutukset huomioon ottaen mahdollisimman selkeät ja sujuvat. Valtioneuvosto pitää kuitenkin tärkeänä, että direktiiviehdotuksessa ehdotettuja lupien myöntämiselle asetettuja pakollisia määräaikoja ja muita menettelyihin liittyviä vaatimuksia tarkastellaan vielä huolellisesti ehdotuksen jatkokäsittelyssä. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että alkuperätakuita voidaan myöntää uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön lisäksi uusiutuvilla tuotetusta lämmöstä ja jäähdytyksestä. Valtioneuvosto haluaa kuitenkin vielä tarkastella, aiheuttaako alkuperätakuiden pakollisuus uusiutuvalla energialla tuotetun lämmityksen ja jäähdytyksen markkinoinnissa hyötyihin nähden suhteetonta hallinnollista taakkaa yrityksille ja viranomaisille. Alkuperätakuiden keskeisenä tavoitteena on varmistaa kuluttajalle, että uusiutuvana energiana myyty energia on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä. Valtioneuvosto katsoo, että alkuperätakuiden merkitys ensisijaisesti luotettavan tiedon varmistajana energian tuottamisesta uusiutuvilla tulisi säilyttää. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että alkuperätakuita voisi myös jatkossa myöntää tuottajille, jotka ovat saaneet samaan tuotantoon taloudellista tukea.
Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, että pienten sähköntuotantolaitosten haltijat voivat tuottaa sähköä omaan kulutukseen ilman kohtuuttomia lainsäädännöstä aiheutuvia velvoitteita. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että myös pientuottajat myyvät sähkönsä markkinoille avointen sähkömarkkinoiden periaatteiden mukaisesti. Jatkokäsittelyssä tulee selvittää ehdotuksen merkitys pientuottajien, muiden sähkönkäyttäjien, verkkoyhtiöiden sekä energia- ja arvonlisäverotuksen kannalta.
Valtioneuvosto pitää hajautetun uusiutuvan energian edistämistä tärkeänä. Valtioneuvosto haluaa vielä tarkastella, onko direktiiviehdotuksen määrittelemä uusiutuvan energian yhteisö tasapuolinen ja hyödyllinen, kun arvioidaan hajautetun energian tuottajiin ja kuluttajiin kohdistuvia erilaisia menettelyjä ja tukia. Uusi käsite tarkkoine rajauksineen saattaa aiheuttaa hyötyihin nähden suhteetonta hallinnollista taakkaa sekä yhteisöille että viranomaisille. Jatkokäsittelyssä tulee myös varmistaa, että uusiutuvan energian yhteisö on yhteensopiva sähkömarkkinadirektiiviehdotuksessa määritellyn energiayhteisö -määritelmän kanssa.
Valtioneuvosto pitää uusiutuvan energian osuuden lisäämistä lämmityksessä ja jäähdytyksessä tärkeänä. Lämmityksen ja jäähdytyksen tarve, nykyinen infrastruktuuri, eri uusiutuvan energialähteiden teknis-taloudellinen potentiaali, markkinat ja ohjauskeinot ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden pitää edelleen voida päättää, miten ja minkälaisilla kannustimilla uusiutuvan energian käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä lisätään. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään uusiutuvan energian osuutta lämmityksessä ja jäähdytyksessä prosenttiyksiköllä vuosittain vuodesta 2021 alkaen. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan tulee vielä tarkemmin arvioida komission ehdottaman lisäystavoitteen kohdentumista ja vaikutuksia teollisuuteen, kaukolämpö- ja -jäähdytyssektoriin sekä rakennuskohtaiseen lämmitykseen ja jäähdytykseen. Valtioneuvosto katsoo, että tavoitteen tulisi olla indikatiivinen ja sen tulisi koskea koko kautta vuosittaisen lisäystavoitteen sijasta. Ehdotuksen mukainen yhden prosenttiyksikön vuosittainen lisäys on toimeenpanon kannalta joustamattomampi kuin 10 prosentin lisäystavoite vuodesta 2021 vuoteen 2030.
Suomessa liittyminen kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkkoon ei ole pakollista. Kuluttajan irtautuminen verkosta tapahtuu sopimusehtojen mukaisesti. Kaukolämpö ja -jäähdytys kilpailevat siten muiden lämmitys- ja jäähdytysmuotojen kanssa. Kaukolämpö- ja -jäähdytysyhtiöiden intressissä on varmistaa kaukolämpö- ja -jäähdytysjärjestelmien tehokkuus ja kilpailukyky kilpaileviin tuotantomuotoihin verrattuna. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että muiden lämmitys- ja jäähdytysmuotojen kanssa kilpailevaan kaukolämpöön ja -jäähdytykseen ei tulisi kohdistaa uuttaa pakollista EU-tason sääntelyä. Uusi pakollinen sääntely voi lisätä hallinnollista taakkaa ilman merkittäviä lisähyötyjä.
Valtioneuvosto pitää hyvänä, että liikenteen uusiutuvan energian käytölle ja kehittyneille biopolttoaineille ehdotetaan sitovia osuustavoitteita. Näin voidaan turvata biopolttoaineiden ja muiden liikenteen uusiutuvien energialähteiden eurooppalainen markkina ja rohkaista yrityksiä teknologian kehittämiseen ja investointeihin. Lähtökohtaisesti voidaan pitää kannatettavana myös pyrkimystä perinteisten, ruoka- ja rehupohjaisten biopolttoaineiden käytön asteittaiseen rajoittamiseen. Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, että kehittyneet biopolttoaineet määrittelevä direktiiviehdotuksen raaka-aineluettelo ei ole paras tapa määritellä ko. polttoaineita ja esitetyssä muodossaan se rajoittaa liikaa kehittyneiksi katsottavia biopolttoaineita erityisesti jäte- ja tähdepohjaisten biopolttoaineiden osalta.
Valtioneuvoston mielestä Suomen kannalta tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi tulisi katsoa kokonaisuutena biopolttoaineiden määrittelyä ja eri minimiosuusvaatimuksiin sisällytettäviä polttoaineita ja energialähteitä sekä määritellä selkeästi, mitä reunaehtoja jäsenvaltioille asetetaan koskien kansallisia edistämistoimenpiteitä, kuten biopolttoaineiden jakeluvelvoite. Ottaen huomioon Suomen haastavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteet taakanjakosektorilla ja erityisesti liikenteen osalta sekä kunnianhimoiset tavoitteet kehittyneiden biopolttoaineiden osalta on välttämätöntä, että kansallisesti voidaan asettaa EU:n vaatimuksia korkeampia ja laveampia velvoitteita.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan tulee vielä tarkemmin arvioida, voidaanko esitettyjen kansallisten sähköisten seurantajärjestelmien avulla saavuttaa niin merkittäviä hyötyjä, että järjestelmien rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia voidaan pitää perusteltuina. Direktiiviehdotuksen mukaan vaadittavaan järjestelmään kirjataan kaikki velvoitteiden piiriin kuuluvien polttoaineiden kohdalla tapahtuvat transaktiot tuotannosta polttoaineen lopulliselle toimittajalle ja siirtyvien erien kestävyysominaisuudet. Kansalliset tietojärjestelmät olisi myös linkitettävä niin, että kaikki jäsenvaltioiden väliset siirrot ovat jäljitettävissä.
Valtioneuvosto voi hyväksyä bioenergian kestävyyskriteerien laajentamisen myös kiinteisiin ja kaasumaisiin sähkön- ja lämmöntuotantoon käytettäviin biomassoihin. Tässä yhteydessä halutaan kuitenkin painottaa jo olemassa olevien biomassan kestävyyden todentamisessa käytettävien menetelmien hyödyntämistä. Valtioneuvosto pitää ehdotukseen sisältyviä kestävyyskriteerien soveltamista koskevia rajauksia kannatettavina (mm. kriteerien soveltaminen käytettäessä jäte- ja tähdemateriaaleja, kiinteille biomassoille 20 MW:n laitoskokoraja ja kasvihuonekaasukriteerien soveltaminen ainoastaan uusille vuonna 2021 tai sen jälkeen toimintansa aloittaville laitoksille). Direktiiviehdotukseen sisältyy kuitenkin monia yksityiskohtia, joihin on syytä kiinnittää huomiota jatkokäsittelyssä.
Valtioneuvosto pitää hyvänä sitä, että ehdotukseen sisältyy mahdollisuus tarkastella metsäbiomassan tuotannon kestävyyttä maatasolla sekä hyödyntää olemassa olevia instrumentteja. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotukseen sisältyvästä kaksiportaisesta mallista tulee myös yksityiskohdiltaan tarkoituksenmukainen ja se on mahdollista toteuttaa mielekkäästi ja ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota ehdotukseen sisältyvään metsäbiomassojen tuotannon kestävyyskriteerien tarkasteluun vuoden 2023 loppuun mennessä sekä mahdollisuuteen tehdä niitä koskevia muutoksia. Valtioneuvosto pitää tarpeellisena arvioida tarkastelun tarpeellisuutta ja ajankohtaa.
Valtioneuvostolle on tärkeää, että kestävän bioenergian lisäämistä ei rajoiteta. Tässä suhteessa on syytä kiinnittää huomiota mm. turvemaiden käsittelyyn ehdotuksessa. Kestävyyskriteerien ei tulisi rajoittaa esim. sellaisten biomassojen energiakäyttöä, jotka on viljelty nykyisillä, turvemailla sijaitsevilla pelloilla.
Ehdotettuja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteereitä ja kasvihuonekaasulaskennassa käytettäviä menetelmiä sekä oletuskertoimia tulee analysoida jatkotyössä huolellisesti ottaen huomioon myös teknologioiden ja teollisuusprosessien kehittyminen (mm. biojalostamot).
Valtioneuvostolle on tärkeää, että kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen on mahdollista toteuttaa uskottavasti ja luotettavasti sekä ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Täytäntöönpanossa tulee säilyä riittävä kansallinen liikkumavara, ja tässä suhteessa ehdotukseen sisältyvää säädösvallan siirtoa tulee tarkastella erityisen huolellisesti.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviehdotukseen sisältyy säädösvallan siirtoa komissiolle. Valtioneuvosto haluaa vielä tarkastella ehdotettua delegointia, erityisesti komissiolle ehdotetun toimivallan siirron laajuutta. Yleisenä huomiona valtioneuvosto katsoo, että mahdolliset säädösvallan siirrot on määriteltävä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.
Direktiiviehdotuksen käsittelyn kuluessa komissiolta odotetaan selvennyksiä siihen, ovatko direktiiviehdotuksen säännökset ristiriidattomia muiden komission ilmasto- ja energiapaketin säädösehdotusten, kuten taakanjakoehdotuksen, päästökauppadirektiiviehdotuksen, sähkömarkkinadirektiiviehdotuksen ja hallintomalliehdotuksen, kanssa ja miten ne vaikuttavat muiden sää-dösehdotusten toimeenpanoon.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Valtioneuvoston suurelle valiokunnalle antaman selvityksen mukaan ehdotuksella pannaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston vuonna 2014 sopima ilmasto- ja energiapuitteiden mukainen tavoite nostaa uusiutuvan energian osuus vähintään 27 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuonna 2030. Voimaan tullessaan ehdotuksesta seuraa, että jäsenvaltion uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta ei voi vuodesta 2021 eteenpäin olla alempi kuin kansallinen tavoite vuodelle 2020. Tämä merkitsee Suomen osalta sitä, että Suomen uusiutuvan energian osuuden tulee olla vähintään 38 % vuodesta 2021 lähtien. Komissio ehdottaa politiikkatoimia sen varmistamiseksi, että EU:n yhteinen tavoite saavutetaan kustannustehokkaasti sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä liikenteessä. Ehdotus sisältää mm. säännöksiä, jotka koskevat uusiutuvan sähkön tukijärjestelmiä ja omaa kulutusta sekä uusiutuvan energian tuotannon lisäämistä. Ehdotuksessa esitetään myös säädettäväksi kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasukriteerit biopolttoaineille, bionesteille sekä biomassasta tuotetuille kiinteille ja kaasumaisille polttoaineille.
Suuri valiokunta toteaa, että ympäristövaliokunta (YmVL 5/2017 vp), maa- ja metsätalousvaliokunta (MmVL 5/2017 vp) ja talousvaliokunta (TaVL 10/2017 vp) ovat yksityiskohtaisesti tarkastelleet ehdotusta ja valtioneuvoston sitä koskevia neuvottelutavoitteita omien toimialojensa näkökulmasta. Valiokunta yhtyy näissä erikoisvaliokuntien lausunnoissa esitetyin huomautuksin valtioneuvoston U-kirjeessä esitettyyn kantaan ja tuo tässä lausunnossaan esille vain eräitä kokoavia näkökohtia, jotka on otettava huomioon ehdotuksen jatkovalmistelussa.
Johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden varmistaminen
Suuri valiokunta toteaa, että puhtaan energian direktiiviä koskeva ehdotus on osa komission 30.11.2016 antamaa laajaa puhtaan energian pakettia, jonka päätavoitteena on asettaa energiatehokkuus etusijalle, nostaa Euroopan unioni maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvan energian alalla sekä taata kohtuulliset sopimusehdot kuluttajille.
Nyt käsiteltävänä olevan U-kirjeen (U 5/2017 vp) lisäksi valtioneuvosto on toimittanut eduskunnalle seuraavat pakettia ja valtioneuvoston kannanmuodostusta koskevat kirjelmät: U 6/2017 vp (Ehdotus direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä), U 7/2017 vp (Ehdotus asetukseksi sähkön sisämarkkinoista), U 8/2017 vp (Ehdotus energiaunionin hallinnosta), U 9/2017 vp (Ehdotus asetukseksi riskeihin varautumisesta sähköalalla), U 10/2017 vp (Ehdotus direktiiviksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta), U 11/2017 vp (Ehdotus asetukseksi Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta) ja U 12/2017 vp (Ehdotus direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EY muuttamisesta).
Suuri valiokunta ottaa näihin edellä mainittuihin ehdotuksiin ja valtioneuvoston niitä koskeviin neuvottelutavoitteisiin kantaa kunkin U-asian osalta erikseen.U 6/2017 vp—SuVEK 31/2017 vp, U 7/2017 vp—SuVEK 32/2017 vp, U 8/2017 vp—SuVL 4/2017 vp, U 9/2017 vp—SuVEK 36/2017 vp, U 10/2017 vp—SuVL 5/2017 vp, U 11/2017 vp—SuVEK 37/2017 vp ja U 12/2017 vp—SuVL 6/2017 vp. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ehdotusten valmistelutyössä varmistetaan, että kaikki pakettiin liittyvät uudet säädökset edistävät tehokkaasti EU:n vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden täytäntöönpanoa ja muodostavat nykyisten EU:n ilmasto- ja energia-alan säädöksien kanssa johdonmukaisen ja ristiriidattoman sääntelykehyksen. Lisäksi on tärkeätä, että säädökset ovat mahdollisimman kustannustehokkaita, teknologianeutraaleja ja hallinnollista taakkaa keventäviä ja että ne on laadittu niin, että ne kunnioittavat EU:n perussopimuksissa määriteltyä jäsenvaltioiden energiapoliittista toimivaltaa ja mahdollistavat kansallisen liikkumavaran paketin tavoitteita kuitenkaan vaarantamatta.
Uusiutuvan energian käytön lisääminen liikenteessä
Suuri valiokunta toteaa, että direktiiviehdotuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää uusiutuvan energian käyttöä liikenteessä asettamalla kehittyneille biopolttoaineille sitovia osuustavoitteita. Erikoisvaliokuntien tavoin valiokunta pitää esityksen lähtökohtaa tältä osin onnistuneena. Kuten erikoisvaliokunnat toteavat, sitovista osuustavoitteista säätäminen edistää uusiutuvan energian käyttöä liikenteessä, tukee biopolttoaineiden ja muiden liikenteen uusiutuvien energialähteiden eurooppalaisten markkinoiden kehittymistä ja niiden voidaan arvioida kannustavan yrityksiä teknologian kehittämiseen ja investointeihin (TaVL 10/2017 vp, MmVL 5/2017 vp, YmVL 5/2017 vp). Ympäristövaliokunnan mukaan direktiiviehdotus voi avata laajemminkin Suomelle monia mahdollisuuksia kehittää energiateknologiaa ja -palveluita koti- ja vientimarkkinoille (YmVL 5/2017 vp).
Uusiutuvan energian osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä
Erikoisvaliokuntien tavoin suuri valiokunta tukee direktiiviehdotuksen tavoitteita lisätä uusiutuvan energian osuutta lämmityksessä ja jäähdytyksessä (TaVL 10/2017 vp, MmVL 5/2017 vp, YmVL 5/2017 vp). Ehdotuksen jatkovalmistelussa on kuitenkin huomioitava se, että lämmityksen ja jäähdytyksen tarve, nykyinen infrastruktuuri, erilaisten uusiutuvien energialähteiden teknis-taloudellinen potentiaali, markkinat ja ohjauskeinot ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Valtioneuvoston tavoin valiokunta katsookin, että uusiutuvan energian osuuden lisäämistä lämmitys- ja jäähdytyssektorilla koskevan tavoitteen tulisi olla indikatiivinen. Kuten erikoisvaliokunnat toteavat, jäsenvaltioiden tulee jatkossakin voida itse päättää, miten ja millaisilla kannustimilla uusiutuvan energian käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä lisätään.
Uusiutuvan sähkön tukijärjestelmä
Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan direktiiviehdotus sisältää uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmiä koskevia yleisiä periaatteita. Ehdotuksessa esitetään uusiutuvan sähkön tukijärjestelmien avaamista muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille. Valtioneuvoston kantaan ja erikoisvaliokuntien lausuntojen näkökohtiin yhtyen suuri valiokunta ei tue sellaista ratkaisua, jossa jäsenvaltioiden olisi osittain avattava uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenmaissa sijaitseville uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottaville laitoksille.
Kuten talousvaliokunta toteaa, uusiutuvan energian tukijärjestelmiin liittyy merkittäviä kansallisia intressejä, kuten kotimaisten innovaatioiden ja vientipotentiaalia omaavien teknologiaratkaisujen tukemista. Tukijärjestelmien avaaminen kaventaisi kansallista energiapolitiikan päätäntävaltaa ja voisi aiheuttaa ennakoimattomia vaikutuksia sekä jäsenvaltioille että yrityksille (TaVL 10/2016 vp). Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston neuvottelutavoitetta siitä, että tukijärjestelmien avaamisen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille tulee olla vapaaehtoista ja perustua kyseisten jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin.
Suuri valiokunta arvioi yleisesti, että erilaisten tukijärjestelmien merkitystä ja vaikutuksia tulisi arvioida nykyistä kokonaisvaltaisemmin kansallisessa tavoitteenasettelussa. Erityistä huomiota valiokunta kiinnittää tässä suhteessa Venäjältä tulevan hakkeen tukemiseen.
Biopolttoaineiden määritelmä
Valtioneuvoston kantaan yhtyen suuri valiokunta katsoo erikoisvaliokuntien tapaan, että direktiiviehdotuksessa esitetyn kaltainen kehittyneet biopolttoaineet määrittelevä raaka-aineluettelo on esitetyssä muodossaan liian rajoittava, eikä se myöskään ole paras tapa määritellä kehittyneitä biopolttoaineita.
Kuten ympäristövaliokunta huomauttaa, komission esittämä suljettu määrittely rajoittaisi innovaatioita uusien raaka-aineiden hyödyntämisessä ja tuotteiden kehittämisessä (YmVL 5/2017 vp). Raaka-ainelistaus ei myöskään esitetyssä muodossaan sisällä merkittävää osaa Suomen biopolttoainetuotannossa tällä hetkellä käytettävistä, lähinnä jäte- ja tähdepohjaisista raaka-aineista.
Talousvaliokunta katsookin, että kehittyneitä biopolttoaineita ei pidä määritellä rajoitetun ja tyhjentävän listan kautta, vaan neuvotteluissa tulee pyrkiä laajaan määritelmään, joka mahdollistaisi teknologianeutraalisti myös tulevan kehityksen ottaen erityisesti huomioon jäte- ja tähdepohjaisten polttoaineiden kehitysnäkymät (TaVL 10/2017 vp). Ympäristövaliokunta puolestaan toteaa, että mikäli neuvotteluissa päädytään suljettuun raaka-aineluetteloon, tarvitaan ehdottomasti keinoja lisätä raaka-aineita luetteloon mahdollisimman joustavilla menettelyillä (YmVL 5/2017 vp). Suuri valiokunta yhtyy näihin erikoisvaliokuntien arvioihin. Valiokunta tukee valtioneuvoston neuvottelutavoitetta siinä, että Suomen kannalta tyydyttävän ratkaisun löytymiseksi tulisi katsoa kokonaisuutena biopolttoaineiden määrittelyä ja eri miniosuusvaatimuksiin sisällytettäviä polttoaineita ja energialähteitä sekä määritellä selkeästi, mitä reunaehtoja jäsenvaltioille asetetaan koskien kansallisia edistämistoimenpiteitä.
Bioenergian kestävyyskriteerit
Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston neuvottelutavoitteita siinä, että kestävän bioenergian lisäämistä ei tule rajoittaa. Tarpeetonta hallinnollista taakkaa tulee välttää. Suomen kannalta ehdotuksessa on tärkeää säilyttää mahdollisuus metsäbiomassojen kestävyyden todentamiseen maatasolla sekä olemassa olevien instrumenttien hyödyntäminen.Kansallinen metsiä koskeva lainsäädäntö, kestävän metsänhoidon suositukset ja ohjeet. Hallinnollista taakkaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia vähentävät myös kestävyyskriteerien soveltamista koskevat rajaukset.Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan näitä ovat seuraavat rajaukset. Kiinteää biomassaa käyttävien laitosten osalta kestävyyskriteereitä sovelletaan 20 MW:n ja sitä suurempiin laitoksiin. Jätteitä ja tähteitä käyttävien laitosten osata ei sovelleta biomassan alkuperää koskevia kriteereitä. Kasvihuonekaasupäästövähennyskriteereitä sovelletaan ainoastaan 1.1.2021 ja sen jälkeen tuotannon aloittaviin laitoksiin eli nykyisiä laitoksia ei koske. Samanaikaisesti on huolehdittava siitä, että metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen ja muu biodiversiteetin turvaaminen huomioidaan asian jatkovalmistelussa (YmVL 5/2017 vp). Talousvaliokunnan (TaVL 10/2017 vp) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 5/2017 vp) lausunnoissa esitettyihin näkemyksiin viitaten suuri valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että esitetty sääntelytapa saattaa edistää rajallisten arvokkaiden raaka-aineiden, kuten ainespuun, ohjaamista biopolttoaineiden raaka-aineiksi. Talousvaliokunnan tavoin suuri valiokunta katsoo, että tavoitteena tulee olla raaka-aineiden ohjautuminen kustannustehokkuus- ja kiertotalousnäkökulma huomioon ottaen korkean jalostusarvon tuotteisiin (TaVL 10/2017 vp).
Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotuksessa on määritelty biomassan tuotannon kestävyyskriteerit erikseen metsäbiomassoille ja maatalousbiomassoille. Valiokunta toteaa, että maa- ja metsätalousvaliokunta (MmVL 5/2017 vp) ja ympäristövaliokunta (YmVL 5/2017 vp) ovat yksityiskohtaisesti arvioineet ehdotuksen metsä- ja maatalousbiomassoja koskevia osioita ja valtioneuvoston niitä koskevia neuvottelutavoitteita. Valtioneuvoston kirjelmästä ja erikoisvaliokuntien lausunnoista ilmenevin perustein suuri valiokunta yhtyy myös näiden kysymysten osalta valtioneuvoston kantaan.
Suuri valiokunta painottaa maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin, että jatkovalmisteluissa on varmistettava, että nykyisillä, kestävästi hoidetuilla suomalaisilla pelloilla ja talousmetsissä kasvatetut biomassaerät eivät saa kriteerien takia rajautua kestämättömiksi (MmVL 5/2017 vp). Kuten talousvaliokunta toteaa, Suomelle on erittäin tärkeätä, että esitetty sääntely tukee kestävän bioenergian ja biopolttoaineiden edistämistä (TaVL 10/2017 vp).
Suuri valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota vain siihen, että maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausunnoista nousee esille huoli myös siitä, etteivät direktiiviehdotuksen säännökset, jotka koskevat turvemailla tuotettua biomassaa, ole esitetyssä muodossaan Suomen kannalta suotuisia eivätkä ne ota riittävällä tavalla huomioon kansallisia ja alueellisia erityispiirteitä.
Suuri valiokunta pitääkin tärkeänä, että ehdotuksen jatkovalmistelussa huolehditaan siitä, että direktiivillä säädettävillä kestävyyskriteereillä ei rajoiteta sellaisten biomassojen energiakäyttöä, jotka on viljelty nykyisillä, turvemailla sijaitsevilla pelloilla. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta- ja ympäristövaliokunta toteavat (MmVL 5/2017 vp, YmVL 5/2017 vp), Suomen peltopinta-alasta yli 10 prosenttia on turvemaita ja Suomessa on myös kuntia, joissa lähes koko peltopinta-ala on turvemaita. Erikoisvaliokunnat arvioivat, että näillä mailla tuotetuilla raaka-aineilla voi tulevaisuudessa olla merkitystä uusiutuvan energian edistämisessä Suomessa. Suuri valiokunta yhtyy näihin arvioihin ja katsoo, että esimerkiksi nurmen käyttö biokaasun tuotannon raaka-aineena saattaa lisääntyä, vaikka maatalousperäisten biomassojen energiakäyttö on tällä hetkellä varsin vähäistä. Vastaavasti on varmistettava, että ojitetuilla turvemailla kasvavat metsät ovat jatkossakin kestäviä ja hyväksyttävän raaka-ainehuollon piirissä (MmVL 5/2017 vp).