VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Direktiiviehdotus sisältää verotettavan tuloksen eli veropohjan laskentaa koskevat säännökset. Yhtiöön, johon sovellettaisiin direktiivin säännöksiä verotettavan tuloksen laskennasta, ei sovellettaisi kansallista yhteisöverolainsäädäntöä direktiivin soveltamisalaa koskevassa asiassa. Direktiiviä sovellettaisiin pakollisena jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön sisältäen myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat kiinteät toimipaikat, jos yhtiö täyttää seuraavat edellytykset: a) yhtiömuoto on jokin direktiivin liitteessä I luetelluista b) siihen sovelletaan direktiivin liitteessä II mainittua yhteisöveroa tai myöhemmin käyttöön otettua samanlaista veroa c) se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoitut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana d) se katsotaan emoyhtiöksi tai direktiivin vaatimukset täyttäväksi tytäryhtiöksi ja/tai sillä on yksi tai useampi kiinteä toimipaikka muissa jäsenvaltioissa. Suomalaisista yhtiöistä on direktiivin liitteessä I mainittu osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki ja vakuutusyhtiö. Liitteessä II Suomen osalta mainittu yhteisövero on yhteisöjen tulovero. 

Direktiiviä sovellettaisiin myös jonkin kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen osalta, jos edellä kohdissa b—d säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä olisi myös, että kolmannessa maassa sijaitsevan yhtiön yhtiömuoto on vastaavanlainen kuin liitteessä I lueteltu. Komissio vahvistaisi vuosittain luettelon kolmansien maiden vastaavanlaisista yhtiömuodoista. Muilla yhtiöillä olisi mahdollisuus hakeutua CCTB-direktiivin soveltamisalan, jäljempänä CCTB-järjestelmä, piiriin, jos yhtiömuoto on direktiivin liitteessä I lueteltu ja yhtiö maksaa liitteessä II mainittua yhtiöveroa. Direktiivin säännöksiä sovellettaisiin CCTB-järjestelmään hakeutuneeseen yhtiöön viiden verovuoden ajan. 

Ajanjaksoa pidennettäisiin ilman eri toimenpiteitä viiden verovuoden pituisten soveltamiskausien ajaksi, jollei lopettamisilmoitusta annettaisi. Direktiivin sääntöjä ei kuitenkin sovellettaisi erityisen verotusjärjestelyn alaisiin laivayhtiöihin. Vaatimukset täyttävillä tytäryhtiöillä tarkoitettaisiin kaikkia välittömän ja alemman tason tytäryhtiöitä, joissa konsernin emoyhtiöllä on seuraavat oikeudet a) oikeus käyttää yli 50 prosenttia äänioikeuksista; ja b) omistusoikeus yli 75 prosenttiin tytäryhtiön pääomasta tai yli 75 prosenttia voitonjakoon oikeuttavista oikeuksista. Ehdotus sisältää tarkemmat säännökset alemman tason tytäryhtiöiden kynnysarvojen laskemisesta. Ehdotus sisältää kiinteän toimipaikan määritelmän, joka noudattaa läheisesti OECD:n BEPS-hankkeen jälkeistä OECD:n malliverosopimuksessa suositeltua kiinteän toimipaikan määritelmää. Määritelmä kattaisi ainoastaan EU:ssa sijaitsevat kiinteät toimipaikat, jotka kuuluvat unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävälle verovelvolliselle. Sellaisten kiinteiden toimipaikkojen osalta, jotka sijaitsevat kolmannessa maassa tai jotka sijaitsevat EU:ssa, mutta kuuluvat verotuksellista kotipaikkaansa kolmannessa maassa pitävälle verovelvolliselle, kiinteän toimipaikan määrittäminen perustuisi kahdenväliseen verosopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiiviehdotuksessa määritellään veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot sekä niiden jaksottaminen eri verovuosille. 

Verotettava tulos laskettaisiin siten, että tuloista vähennetään verovapaat tulot, vähennyskelpoiset menot ja muut vähennyskelpoiset erät. Veropohjaa laskettaessa voitot ja tappiot olisi otettava lähtökohtaisesti huomioon vasta sitten, kun ne ovat realisoituneet. Lähtökohtana direktiivissä on laaja tulokäsite. Tulo olisi veronalainen, jollei sitä ole nimenomaisesti vapautettu verosta. Verovapaata tuloa olisi muun muassa osakkeiden luovutuksesta saatu tuotto ja saadut voitonjaot edellyttäen, että verovelvollinen on omistanut vähintään 12 kuukauden ajan 10 prosenttia yhtiön pääomasta tai äänioikeuksista. Kaupankäyntitarkoituksessa pidettyjen osakkeiden osalta luovutuksesta saatu tuotto ja saatu voitonjako olisi kuitenkin veronalaista. Myös kiinteän toimipaikan tulo vapautettaisiin verosta pääliikkeen valtiossa. Ehdotuksen mukaan menot olisivat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet verovelvollisen suoran liiketoiminnallisen edun perusteella. Näihin menoihin kuuluisivat kaikki myynneistä johtuvat ja tulojen hankkimisesta tai turvaamisesta verovelvolliselle syntyvät menot ja muut menot. Vähennyskelpoisia olisivat myös tutkimus- ja kehitysmenot sekä liiketoimintaa varten tapahtuvat pääoman hankinnasta ja velanotosta syntyvät menot. 

Direktiiviehdotus sisältää erillisen vähennyskelvottomien erien luettelon. Tutkimus- ja kehitystoiminnan menot voitaisiin vähentää kokonaan kuluna sinä vuonna, jona ne aiheutuvat, lukuun ottamatta kiinteää omaisuutta. Direktiiviehdotukseen sisältyy myös erillinen tutkimus- ja kehitystoiminnan kannustin. Verovelvollisella olisi oikeus verovuosikohtaiseen 50 prosentin suuruiseen lisävähennykseen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista lukuun ottamatta irtaimeen aineelliseen käyttöomaisuushyödykkeeseen liittyviä menoja. Siltä osin kuin tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot ylittävät 20 000 000 euroa, lisävähennys olisi 25 prosenttia. Tämän lisäksi direktiiviehdotukseen sisältyy tehostettu tutkimus- ja kehitystoiminnan kannustin toimintaa aloittaville yhtiöille, mikä kattaisi varsinkin start up -yritykset. Tältä osin verovelvollinen voisi tehdä 100 prosentin ylimääräisen vähennyksen tutkimus- ja kehitystoiminnan menoistaan 20 000 000 euroon saakka. Edellytyksenä olisi, että verovelvollinen on listaamaton yritys, jonka palveluksessa on alle 50 työntekijää ja vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 10 000 000 euroa. Yritys ei myöskään saisi olla viittä vuotta vanhempi, eikä sillä saisi olla etuyhteydessä olevia yrityksiä. 

Yhteistä yhteisöveropohjaa koskevaan direktiiviehdotukseen sisältyy myös erityinen kasvu- ja investointivähennys (Allowance for Growth and Investment, AGI), jäljempänä AGI-vähennys, jonka tarkoituksena on poistaa velkarahoituksen etuisuus suhteessa omaan pääomaan. Ehdotuksen mukaan verovelvolliset voisivat tehdä kasvu- ja investointivähennyksen siten, että niiden oman pääoman lisäyksen perusteella voisi tehdä laskennallisen vähennyksen. Laskentapohjan ulkopuolelle jäisivät osuudet etuyhteysyrityksissä. Määrä, joka vastaisi AGI-vähennyksen pääomapohjan lisäykselle laskettua tuottoa, voitaisiin vähentää veropohjasta. Jos AGI-vähennyksen pääomapohja pienenisi, vähennykselle laskettu tuotto olisi puolestaan veronalainen. AGI-pääomapohjan lisäyksille ja vähennyksille laskettava tuotto vastaisi euroalueen kymmenvuotisen valtion viitelainan tuottoa asianomaista verovuotta edeltävän vuoden joulukuussa korotettuna kahden prosenttiyksikön riskipreemiolla. Kahden prosentin alarajaa sovellettaisiin, jos vuotuinen tuottokäyrä on negatiivinen. Kymmenen ensimmäisen verovuoden vuoden ajan AGI-pääomapohjan lisäykset tai vähennykset laskettaisiin kyseessä olevan verovuoden lopun AGI-vähennyksen pääomapohjan ja direktiivin mukaisesti määritellyn ensimmäisen verovuoden ensimmäisen päivän AGI-vähennyksen pääomapohjan välisen erotuksen perusteella. Kymmenen ensimmäisen verovuoden jälkeen viittaus AGI-vähennyksen pääomapohjan määrään, joka voidaan vähentää asianomaisen verovuoden lopun AGI-vähennyksen pääomapohjasta, siirretään vuosittain eteenpäin yhdellä verovuodella.  

Direktiiviehdotuksessa ehdotetaan komissiolle valtaa antaa delegoituja säännöksiä veronkierron torjumiseksi AGI-vähennyksen osalta. CCTB-direktiiviehdotus sisältää korkorajoitussäännöksen. Korkomenot ja muut rahoitusmenot voitaisiin vähentää täysimääräisesti siihen määrään asti kuin kyseiset menot voidaan tasata korko- ja muilla rahoitusvarojen tuottamilla veronalaisilla tuloilla. Ylimeneviin vieraan pääoman menoihin sovelletaan vähennyskelpoisuuden rajoituksia, joiden määrityksessä käytetään perusteena verovelvollisen tulosta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä EBITDA. Ylimenevistä korkomenoista saataisiin vähentää enintään 30 prosenttia EBITDA:sta tai enintään 3 000 000 euroa sen mukaan kumpi, näistä on korkeampi. EBITDA laskettaisiin ottaen huomioon ylimenevien vieraan pääoman menojen sekä poistojen ja kuoletusten verolla oikaistut määrät. Jos verovelvollinen saisi tai sen pitäisi toimia konsernin puolesta, siten kuin konserni määritellään kansallisen verotusjärjestelmän puitteissa, korkorajoitussäännöstä sovellettaessa koko konsernia pidettäisiin verovelvollisena ja ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA laskettaisiin koko konsernin osalta. Myös 3 000 000 euron raja otettaisiin huomioon koko konsernin osalta. 

Jos verovelvollinen ei olisi osa liikekirjanpidollista konsernia ja sillä ei olisi etuyhteydessä olevia yrityksiä tai kiinteitä toimipaikkoja, tällainen itsenäinen yhtiö saisi vähentää ylimenevät vieraan pääoman menonsa kokonaan. Ehdotuksessa esitetään lisäksi, että ennen päivämäärää, jolloin direktiivistä päästiin yhteisymmärrykseen, myönnettyjen lainojen ja lainojen, joilla rahoitetaan pitkän aikavälin julkisia infrastruktuurihankkeita, ylimenevät vieraan pääoman menot saisi vähentää kokonaan. Ehdotuksen mukaan ne ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voi vähentää tiettynä verovuonna, voitaisiin vähentää seuraavina vuosina ilman aikarajaa. Korkorajoitussäännöstä ei ehdoteta sovellettavaksi rahoitusalan yrityksiin. Tulot, menot ja kaikki muut vähennyskelpoiset erät otettaisiin huomioon veropohjaa laskettaessa lähtökohtaisesti sinä verovuonna, jona ne kertyvät tai syntyvät. Tulot kertyisivät silloin, kun oikeus niihin on syntynyt, ja ne voidaan mitata luotettavasti riippumatta siitä, onko asianomaiset määrät tosiasiallisesti maksettu. Vähennyskelpoiset menot syntyisivät sinä hetkenä, jona velvoite suorittaa maksu on syntynyt, velvoite voidaan ilmaista määrällisesti kohtuullisella tarkkuudella ja tavaroiden omistukseen liittyvät merkittävät riskit ja hyödyt on siirretty verovelvolliselle tai verovelvollinen on vastaanottanut palvelut. Varastojen ja keskeneräisten töiden arvonmuutokset otettaisiin huomioon veropohjan laskennassa. Varastojen ja keskeneräisten töiden menot arvostettaisiin lähtökohtaisesti FIFO-menetelmää (First in, First out -menetelmää), LIFO-menetelmää (Last in, First out -menetelmää) tai painotetun keskihinnan menetelmää käyttäen. 

Direktiivi sisältäisi erilliset säännökset kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvarojen ja -velkojen (kaupankäyntivarasto) kohtelusta, joiden osalta markkina-arvon muutokset vaikuttaisivat verotettavan tulon määrään. Samoin direktiivi sisältäisi säännökset pitkäaikaishankkeista, varauksista, epävarmojen saamisten vähentämisestä, suojausinstrumenteista, varastojen ja keskeneräisten töiden arvostamisesta ja maastapoistumisverotuksesta. Direktiivissä olisi myös eräitä säännöksiä, jotka koskevat vahinkovakuutuksia, henkivakuutuksia ja jälleenvakuutuksia myyviä vakuutusyrityksiä. Käyttöomaisuuden hankintamenot vähennettäisiin poistoina. Poiston tekeminen olisi pakollista. Lähtökohtaisesti omaisuuden taloudellisen haltijan olisi tehtävä poistot. Poistot tehtäisiin lähtökohtaisesti hyödykekohtaisesti direktiivissä määriteltynä taloudellisena vaikutusaikana tasasuuruisina erinä. Liike-, toimisto- ja muiden rakennusten sekä kaikenlaisen muun liiketoimintakäytössä olevan kiinteän omaisuuden poistoaika olisi 40 vuotta ja teollisuusrakennusten ja -rakenteiden poistoaika 25 vuotta. Pitkävaikutteisten aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden poistoaika olisi 15 vuotta. Tähän ryhmään kuuluisivat ne aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet, joiden vaikutusaika on vähintään 15 vuotta, sekä ilma-alukset ja laivat. Keskipitkävaikutteisten aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden poistoaika olisi 8 vuotta. Keskipitkävaikutteisia aineellisia käyttöomaisuushyödykkeitä olisivat ne, joiden vaikutusaika on vähintään 8 vuotta mutta jotka eivät kuulu pitkävaikutteisiin hyödykkeisiin. Aineettomat käyttöomaisuushyödykkeet poistettaisiin 15 vuodessa. Käytettynä käyttöönotettujen käyttöomaisuushyödykkeiden osalta olisi mahdollisuus noudattaa lyhyempiä poistoaikoja, jos verovelvollinen osoittaa vaikutusajan olevan lyhyempi. Muusta käyttöomaisuudesta eli aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden, joiden vaikutusaika on alle 8 vuotta, poistot tehtäisiin yhtenä ryhmänä siten, että vuotuisen poiston määrä on 25 prosenttia menojäännöksestä. 

Direktiiviehdotus sisältää säännökset mahdollisuudesta tehdä jälleenhankintavaraus käyttöomaisuushyödykkeiden luovutuksesta saadun tuoton osalta. Kulumattomat ja vanhentumattomat aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet, kuten maa, taide, antiikki ja korut, eivät olisi poistokelpoisia. Mikäli verovelvollinen osoittaisi, että tällaisten omaisuuserien arvo on ylivoimaisen esteen tai kolmansien osapuolten rikollisen toiminnan johdosta alentunut verovuoden lopussa, se voisi vähentää arvonalennusta vastaavan määrän veropohjasta. Direktiivin tarkoittamista rahoitusvaroista ei voisi tehdä poistoja. Verovuoden aikana syntyneet tappiot voitaisiin vähentää seuraavina verovuosina. Tappioiden vähentämiselle ei ole ehdotettu aika- tai määrällistä rajaa. Edellisten verovuosien tappioiden vähentäminen ei kuitenkaan saisi johtaa negatiiviseen tulokseen. Tappioiden vähennysoikeutta rajoitettaisiin tilanteessa, jossa verovelvollisen omistus vaihtuu siten, että verovelvollisesta tulee toisen yhtiön direktiivissä tarkoitettu tytäryhtiö ja hankitun verovelvollisen toiminnassa tapahtuu merkittävä muutos.  

Direktiiviehdotuksessa esitetään merkittävän muutoksen rajaksi 60 prosenttia liikevaihdosta kuitenkin siten, että ehdotettu prosenttimäärä on ehdotuksessa hakasulkeissa. CCTB-direktiiviehdotuksessa ehdotetaan väliaikaista rajat ylittävää tappiontasausta, jolla kompensoitaisiin veropohjien yhdistämisen eli konsolidoinnin puutetta alkuvaiheessa. Jos verovelvollinen olisi edelleen voitollinen sen jälkeen, kun se on vähentänyt omat tappionsa, se voisi vähentää saman verovuoden tappiot, jotka ovat aiheutuneet sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville välittömille tytäryhtiöille tai kiinteille toimipaikoille. Vähennys tehtäisiin suhteessa siihen osuuteen, joka verovelvollisella on tytäryhtiössä ja täysimääräisesti kiinteiden toimipaikkojen osalta. Vähennys ei saisi johtaa negatiiviseen tulokseen. Tilanteessa, jossa tytäryhtiön tai kiinteän toimipaikan toiminta muuttuu voitolliseksi, emoyhtiön tulosta vähennetyt tappiot palautettaisiin emoyhtiön tuloon. Vähennetyt tappiot palautettaisiin emoyhtiön tuloon myös, jos vähennettyjä tappioita ei ole palautettu emoyhtiön tuloon viidennen verovuoden lopussa sen jälkeen, kun tappioista tulee vähennyskelpoisia, toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva tytäryhtiö myydään, asetetaan likvidaatioon tai muutetaan kiinteäksi toimipaikaksi, kiinteä toimipaikka myydään, asetetaan likvidaatioon tai muutetaan tytäryhtiöksi tai jos emoyhtiö ei enää täytä direktiivin edellyttämiä omistusosuusvaatimuksia. 

CCTB-direktiiviehdotukseen sisältyy eräitä järjestelmään liittymistä koskevia säännöksiä. Nämä säännökset liittyvät varojen ja velkojen arvostamiseen, käyttöomaisuushyödykkeiden poistamiseen, pitkäaikaishankkeiden tuloutuksiin ja menojen vähennyksiin, varauksiin, tulojen ja vähennysten kohdistumiseen sekä ennen järjestelmään liittymistä syntyneisiin tappioihin. Vastaavasti säädettäisiin tilanteista järjestelmästä poistuttaessa. CCTB-direktiiviehdotus sisältää niin sanotun yleisen veronkiertosäännöksen sekä eräitä erityisiä veronkiertämisen estämistä koskevia säännöksiä. Yleisen veronkierron vastaisen säännön (GAAR) tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät ole erityisten kohdennettujen säännösten piirissä. Säännöksen mukaan veropohjan laskemisessa on jätettävä huomiotta sellaiset järjestelyt tai järjestelyjen sarjat, jotka on otettu käyttöön olennaisena tarkoituksenaan direktiivin tavoitteen tai päämäärän vastaisen veroedun saavuttaminen ja jotka eivät ole aitoja kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen. Järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidettäisiin epäaitona siltä osin kuin se ei perustuisi päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta. 

Direktiiviehdotus sisältää säännökset määräysvallassa olevan niin sanotun ulkomaisen väliyhteisön tulon sisällyttämisestä veropohjaan. Edellytyksenä yksikön pitämiseksi ulkomaisena väliyhteisönä olisi, että verovelvollisella on määräysvalta kyseisessä yksikössä ja että yksikön voitoistaan tosiasiallisesti maksama yhteisövero on alhaisempi kuin direktiivin sääntöjen mukaisesti lasketun yhteisöveron ja yksikön näistä voitoistaan tosiasiallisesti maksaman yhteisöveron välinen erotus. Ulkomaisena väliyhteisönä voitaisiin pitää myös kiinteää toimipaikkaa. Jos yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa pidettäisiin väliyhteisönä, yksikön tai kiinteän toimipaikan tuloja verotettaisiin verovelvollisen tulona sikäli kuin ne olisivat peräisin direktiivissä mainituista tuloluokista. Näitä tuloluokkia olisivat tulot koroista tai muista rahoitusvaroista, rojalteista tai muusta henkisestä omaisuudesta, osingoista ja osakkeiden luovutuksesta, rahoitusleasingistä, vakuutuksista, pankkitoiminnasta tai muusta rahoitustoiminnasta sekä tulot laskutusyrityksiltä eräissä tilanteissa. Jos väliyhteisö sijaitsisi EU:ssa tai Euroopan talousalueella ja se olisi perustettu pätevistä liiketaloudellisista syistä, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta, tätä ei kuitenkaan sovellettaisi. Silloin, kun enintään kolmannes yksikön tai kiinteän toimipaikan tuloista kuuluisi direktiivissä mainittuihin tuloluokkiin, väliyhteisösääntelyä ei sovellettaisi. 

Rahoitusalan yritysten osalta ehdotetaan eräitä erityisiä säännöksiä väliyhteisöjen osalta. CCTB-direktiiviehdotus sisältää ulkomaisen väliyhteisön tulojen laskentaa koskevia säännöksiä. Muun muassa verovelvollisen veropohjaan sisällytettävät tulot laskettaisiin suhteessa verovelvollisen oikeuteen ulkomaisen yrityksen voitosta. CCTB-direktiiviehdotuksessa esitetään sääntelyä, jonka tarkoituksena on ehkäistä verotuksellisiin hybridijärjestelyihin perustuvien veroetujen saaminen. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa verokohtelun eroavuus eri valtioissa johtaa kaksinkertaiseen vähennykseen (eli molemmissa valtioissa tehtävään vähennykseen) tai tulojen vähennykseen toisessa valtiossa sisällyttämättä tuloja toisen valtion veropohjaan. Verotukselliset hybriditilanteet ovat seurausta suoritusten tai eri toimijoiden oikeudellisen luonnehdinnan ja verokohtelun eroista kahdessa oikeudellisessa järjestelmässä. CCTB-järjestelmässä olisi mahdollista, että tällaisia eroavuuksia olisi yhteistä veropohjaa koskevan järjestelmän sekä kansallisten tai kolmansien maiden yhteisöverojärjestelmien välillä.  

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita sinällään kannatettavina. Yritysten rajat ylittävän toiminnan helpottaminen on lähtökohtaisesti tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Myös aggressiivisen verosuunnittelun estäminen on tärkeää. Komission ehdotus täyttäisi näitä tavoitteita. Kaikille jäsenvaltioille yhteiset verotettavan tuloksen eli veropohjan laskentasäännöt helpottaisivat yritysten toimintaa sisämarkkinoilla ja vähentäisivät yrityksille eri säännösten noudattamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. 

Tietyn kokoluokan ylittäville yrityksille pakolliset yhteiset verotettavan tuloksen laskentasäännöt ehkäisisivät aggressiivista verosuunnittelua. Pakollisella järjestelmällä olisi kuitenkin laajempia vaikutuksia kuin pelkästään aggressiivisen verosuunnittelun estäminen. Pakollinen järjestelmä, vaikka vain osittaisena, kaventaisi jäsenvaltioiden toimivaltaa yritysverotuksessa. CCTB-direktiiviehdotukseen sisältyvän pakollisuuselementin osalta onkin jatkokäsittelyssä arvioitava sen suhdetta verotuksen toimivaltaan ja mahdollisuuteen käyttää yritysverotusta jatkossa talouspolitiikan välineenä. Pakollinen järjestelmä vaikuttaisi myös mahdollisuuteen säilyttää kansallinen yritysverojärjestelmä. Kahden rinnakkaisen järjestelmän ylläpitäminen aiheuttaisi kustannuksia Verohallinnolle ja monimutkaistaisi yritysverojärjestelmää kansallisesti. 

Yhteisen veropohjan tulisi olla kuitenkin tiivis. Avoin kilpailu yhteisöverokannoilla lisääntyisi yhteisen veropohjan toteutumisen myötä, ja jäsenvaltiolla tulee olla mahdollisuus turvata verotuottoja tiiviin veropohjan muodossa. Komission ehdotukseen yhteisestä yhteisöveropohjasta (CCTB) sisältyy monia kohtia, joita tulee tarkastella lähemmin tästä näkökulmasta. Veropohjaan sisältyvät ehdotukset tutkimus- ja kehitystoiminnan kannustimesta sekä kasvu- ja investointikannustimesta (AGI-vähennys), joiden osalta on arvioitava vaikutuksia verotuottoihin ja sitä, missä määrin nämä ehdotukset täyttävät tavoitteitaan. Ehdotettu väliaikainen rajat ylittävä tappiontasaus kaventaisi jäsenvaltioiden verotusvaltaa sallimalla emoyhtiön väliaikaisesti vähentää toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan tytäryhtiön tai kiinteän toimipaikan tappiot verotettavasta tulostaan. Myös tältä osin tulee arvioida vaikutukset verotuottoihin. Jatkokäsittelyssä on otettava huomioon myös se, ettei lisätä aggressiivisen verosuunnittelun mahdollisuuksia tältä osin. Veropohjaa koskevia säännöksiä tulee tarkastella jatkokäsittelyssä ja Suomen kantaa yksityiskohtiin tulee tarkentaa siinä yhteydessä. 

Myös direktiiviin liittyviä kansainvälisen verotuksen kysymyksiä on tarkasteltava jatkovalmistelussa. Yhteistä yhteisöveropohjaa koskevaan direktiiviehdotukseen sisältyy kiinteän toimipaikan määritelmä EU:ssa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen osalta. Ehdotettu määritelmä noudattaa läheisesti OECD:n BEPS-hankkeen jälkeistä OECD:n malliverosopimuksessa suositeltua kiinteän toimipaikan määritelmää. Ehdotettu määritelmä ei ole välttämättä Suomen kannalta edullinen, ja sen vaikutuksia tulee tarkastella jatkokäsittelyssä. 

Direktiiviehdotuksessa esitetään siirrettäväksi komissiolle valtaa antaa delegoituja säädöksiä eräiltä osin. Jatkokäsittelyssä on arvioitava näiden delegoitujen säädösten suhdetta yhtäältä ehdotettuun direktiiviin ja toisaalta Suomen kansalliseen sääntelyyn.