Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmässä esitettyyn Suomen kantaan seuraavin huomautuksin. 

Komission toimintasuunnitelma terrorismin rahoittamisen torjumiseksi sisältää sekä uusia lainsäädäntöehdotuksia että voimassa olevan sääntelyn tehostamistoimia. Talousvaliokunta pitää hyvänä, että komissio on ehdottamassa konkreettisia toimia, joilla estetään terrorismin rahoitusta ja kitketään terrorismin tulonlähteitä. Toimintasuunnitelma on valiokunnan käsityksen mukaan tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen.  

Virtuaalivaluutta on digitaalisessa muodossa oleva arvo, jota keskuspankki tai muu viranomainen ei ole laskenut liikkeeseen. Tällaisen valuutan siirto, tallennus ja vaihto tapahtuvat sähköisesti. Virtuaalivaluuttaan on tunnistettu liittyvän riskejä, joita ei liity perinteisten, keskuspankkien liikkeelle laskemien valuuttojen käyttöön. Tällaisia virtuaalivaluuttaspesifejä riskejä ovat muun muassa valuutan arvon rajut vaihtelut, toimijoiden henkilöllisyyden väärinkäytökset ja valuutanvaihtojärjestelmän epäluotettavuus. Virtuaalivaluuttoihin liittyy kuitenkin myös positiivisia ominaisuuksia. Erityisen hyödyllinen virtuaalivaluutta voi olla sellaisilla alueilla, joissa maksujärjestelmä ei ole kehittynyt. Myös nimettömyys, nopea vaihdanta, riippumattomuus keskuspankeista ja julkisesta vallasta on nähty käyttäjän kannalta myönteisinä seikkoina. 

Talousvaliokunta toteaa virtuaalivaluuttojen olevan verraten uusi ilmiö, jonka käytön valvonta on kansallisesti tällä hetkellä järjestämättä. Valvontatehtävän osoittamisen tietylle viranomaiselle tulee perustua huolelliseen punnintaan, jossa huomioidaan viranomaisten nykyiset toimivaltuudet, osaaminen ja resurssit. Virtuaalivaluutta sisältää edellä kuvatuista riskeistään huolimatta myös positiivisia elementtejä, jonka vuoksi sen sääntely tulee tehdä harkiten ja johdonmukaiseksi muiden maksuvälineiden sääntelyn kanssa. 

Ennakolta maksetut arvokortit (esimerkiksi lahjakortit, puhelinkortit) ovat perinteisen, pankkitilin käyttöön perustuvan maksujärjestelmän ulkopuolella oleville henkilöille tärkeä väline elämän hallintaan. Prepaid-kortteja käytetään yhä lisääntyvästi tilanteissa, joissa fyysisen rahan tai pankkikortin käyttö ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, esimerkiksi käyttäjän rajoitetun oikeustoimikelpoisuuden vuoksi, tai tilanteissa, joissa käteisen rahan käyttö ei ole liiketoimintamallin kannalta tehokas. Esimerkkejä tällaisista voivat olla erilaiset yhteisessä tai julkisessa käytössä olevat tavara- tai palveluautomaatit. 

Talousvaliokunta pitää selvitettynä, että prepaid-kortteja hyödynnetään eri tavoin rikollisen toiminnan mahdollistamisessa. Silti tulee pitää esillä tämän maksutavan merkitys sen laillisen käytön kannalta. Korttien käyttöä laajamittaiseen laittomaan toimintaan rajoittavat jo nykyisinkin voimassa olevat anonyymin arvon latauksen rajoitukset. Talousvaliokunta katsoo, että arvokorttien ongelmallisuus ei liity niinkään järjestelmään sinänsä vaan sen mahdollistamaan nimettömyyteen ja että komission ehdotus anonyymin latauksen rajojen laskemisesta on kannatettava. Valiokunta toteaa, että latausrajojen kaventamisella ei kuitenkaan ratkaista ongelmaa varojen siirtojen jäljitettävyyden heikkenemisestä.  

Valmistelun tässä vaiheessa on vielä epäselvää, miten tietojenkeruu- ja jakojärjestelmä toteutettaisiin. Talousvaliokunta varaa mahdollisuuden täsmentää kantaansa, kun ehdotukset konkretisoituvat.  

Suomessa ulosottoviranomaisilla on jo nykyiselläänkin mahdollisuus tehdä sähköisiä tietopyyntöjä rahoituslaitoksille näiden asiakkaiden tilitiedoista. Kyselyt on kuitenkin tehtävä rahalaitoskohtaisesti, ja ne edellyttävät runsaasti manuaalista työtä ja ennakkotietoa siitä, missä rahoituslaitoksissa tutkinnan kohteella voisi olla varallisuutta. Tehokkaampi järjestelmä vähentäisi työtä sekä viranomaisilta että kyselyihin vastaavilta rahoituslaitoksilta. Keskitetyt pankki- ja maksutilirekisterit tai sähköiset tietojen hakujärjestelmät muodostunevatkin keskeisiksi tekijöiksi viranomaisten toiminnan tehostamiseksi. Rahanpesun selvittelykeskusten välisellä yhteistyöllä ja tiedonsaannilla on olennainen merkitys pyrittäessä havaitsemaan varhaisessa vaiheessa valtioiden rajat ylittävää laittoman toiminnan rahoitusta. 

Komissio on esittänyt osana laittoman käteisrahaliikenteen torjuntaa, että sääntelyn soveltamisalaan sisällytettäisiin postitse ja rahtina lähetetty käteinen ja viranomaisille annettaisiin mahdollisuus toimia myös pienempien käteissummien suhteen, jos on syytä epäillä laitonta toimintaa. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan komissio aikoo tehdä yhteistyötä Euroopan keskuspankin, Europolin ja muiden sidosryhmien kanssa sen selvittämiseksi, voitaisiinko 500 euron setelistä luopua kokonaan. Suurista seteleistä luopuminen ei poistaisi käteisen kuljettamiseen liittyvää ongelmaa, mutta tekisi sen vaikeammaksi. Asiantuntijakuulemisessa on tullut esille, että EU:ssa harkitaan säädettäväksi käteisen rahan hallussapidolle katto. 

Yhteistä valtioneuvoston kirjelmän mukaisille komission toimenpide-ehdotuksille on varallisuuden hallussapidon ja siirtojen jäljitettävyyden parantaminen anonymiteetin alaa kaventamalla. Talousvaliokunta pitää lähestymistapaa perusteltuna. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että ehdotusten jatkokäsittelyssä huomioidaan toimenpide-ehdotusten kohteena olevia maksutapoja ja niiden anonymiteettiä hyödynnettävän pääasiallisesti täysin laillisiin tarkoituksiin ja ettei laillista käyttöä tehdä kohtuuttoman vaikeaksi.  

Talousvaliokunta korostaa, että sääntelyn rinnalle tarvitaan myös muita kuin normiohjauksen välineitä. Rahanpesun ja rikollisen toiminnan rahoituksen torjunnan tehostaminen ei ole saavutettavissa yksinomaan sääntelyn keinoin, vaan tarvitaan myös uusia ja tehokkaampia välineitä. Terrorismin rahoituksen estämiseen liittyvät toimet ovat monikerroksisia, ja varojen alkuperän selvittäminen voi olla joissakin tapauksissa hyvin vaikeaa. Varojen liikkuminen kansallisvaltioiden rajojen yli EU:ssa on sekä väistämätöntä että eräs EU:n integraation nimenomaisista tavoitteista. Pääomien, tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden esteetön liikkuminen on ollut Euroopan yhdentymisen perusta.  

Rahoitusmarkkinoiden sääntely on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Jo annettua lainsäädäntöä on vielä täytäntöön panematta, eikä näin ollen voida vielä arvioida, kuinka uudet säännökset tulevat muuttamaan toimialan käytäntöjä tai kuluttajakäyttäytymistä. On harkittava huolellisesti, mikä olisi tarkoituksenmukaisin keino asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.