Ehdotuksen taustalla ovat energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen uudistamista koskevat neuvottelut, jotka saatiin periaatteellisesti päätökseen kesäkuussa 2022. Tästä huolimatta EU:n komissio ei saanut jäsenvaltioilta mandaattia hyväksyä sopimusta neljän jäsenvaltion pidättäydyttyä äänestämästä asiasta, eikä uudistuksen hyväksymiselle EU:n puolelta sen vuoksi ollut edellytyksiä. Samalla sopimuksen uudistaminen olisi edellytys sille, että EU voisi pysyä sopimuksen osapuolena: nykyinen, uudistamaton sopimus ei ole yhteensopiva EU:n investointipolitiikan, -oikeuden eikä EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa. Tämän vuoksi käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt sopimuksen irtisanominen.
Energia-asiat kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan alaan. Energiaperuskirjasta tehty sopimus on luonteeltaan ns. sekasopimus, eli sekä EU että sen jäsenvaltiot ovat sopimuksen osapuolia. Siten sekä sopimusuudistusten hyväksymisestä että toisaalta sopimuksesta irtisanoutumisesta päätetään sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Viime vuosien aikana useat jäsenvaltiot ovat irtisanoutuneet tai ilmoittaneet julkisesti aikeestaan irtisanoutua sopimuksesta.
Nyt käsiteltävä asia koskee unionin irtisanoutumista sopimuksesta, ja Suomen mahdollinen irtisanoutuminen toteutetaan perustuslain mukaisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivaltajakoa kunnioittaen. Talousvaliokunta ei sen vuoksi ota kantaa asiaan nyt käsiteltävän kirjelmän yhteydessä.
Valtioneuvosto toteaa kirjelmässään, että mahdollinen irtisanoutumisharkinta liittyy Suomen näkökulmasta pääasiassa investointisuojaan, sen uudistamiseen sekä Suomen vakiintuneeseen linjaan ja tavoitteeseen tukea, vahvistaa ja kehittää kansainvälistä oikeutta ja monenkeskistä sopimusjärjestelmää ja oikeusvaltioperiaatteen leviämistä. Lisäksi arvioinnissa on huomioitava päätöksen EU-oikeuden mukaisuus.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella energiaperuskirjasta irtautumisen käytännön vaikutukset eivät todennäköisesti ole kovin merkittäviä Suomen tai edes koko EU:n kannalta, vaikkakin vaikutusten tarkka arviointi on vaikeaa. Tilannetta, jossa EU irtaantuisi energiaperuskirjasta joidenkin jäsenvaltioiden jatkaessa mukana sopimuksessa, ei kuitenkaan ole pidetty käytännössä toimivana tai välttämättä edes oikeudellisesti mahdollisena. Tämä liittyy erityisesti siihen, että suuri osa EU:n energiaperuskirjan määräyksistä etenkin investointisuojan osalta kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän on arvioitu puoltavan koordinoitua lähestymistapaa sopimuksen irtisanomiseen.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja Euratomin irtaantuminen sopimuksesta merkitsee sitä, että energiaperuskirjan mukainen investointisuoja jo tehtyjen energiainvestointien osalta jatkuu 20 vuoden ajan. Samalla on huomattava, että kansainvälinen investointioikeus perustuu yli kolmelle tuhannelle kahden- ja monenväliselle investointisuojasopimukselle. Myös Suomi on sitoutunut eri valtioiden kanssa kymmeniin investointisuojasopimuksiin, jotka todennäköisesti kattavat joka tapauksessa suuren osan niistä investoinneista, joita tehdään energiasektorilla ja jotka tällä hetkellä nauttivat energiaperuskirjan mukaisesta investointisuojasta.