Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Komissio antoi 28.6.2023 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi euroseteleiden ja -metallirahojen asemasta laillisena maksuvälineenä (COM(2023) 364 final). Ehdotus on osa yhtenäisvaluuttapakettina julkaistua kokonaisuutta, joka sisältää myös ehdotuksen digitaalisen euron juridisesta kehyksestä.  

Asetusehdotuksen tavoitteena on turvata eurokäteisen rooli laillisena maksuvälineenä niin, että varmistetaan käteisen laaja hyväksyttävyys ja sen riittävä saatavuus. Ehdotuksen taustalla on komission arvio, jonka mukaan käteisen hyväksyttävyys maksuvälineenä on heikentynyt tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä toimialoilla ja sen saatavuus on vaikeutunut esimerkiksi pankkiautomaatti- ja konttoriverkoston supistumisen seurauksena.  

Talousvaliokunta pitää ehdotuksen yleistä tavoitetta turvata käteisen rooli laillisena maksuvälineenä kannatettavana ja kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin: 

Keskeisten ehdotusten arviointia

Käteisen saatavuus ja sen hyväksyttävyys maksuvälineenä

Ehdotuksen mukaan yleisenä periaatteena tulee olla, että käteinen on hyväksyttävä maksuvälineenä täydestä nimellisarvosta niin, että maksuvelvollisuudesta voi vapautua tarjoamalla velkojalle euroseteleitä ja -metallirahoja. Ehdotettu laillisen maksuvälineen määritelmä vastaa EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa tulkitaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 128 artiklan 1 kohdan mukaista laillisen maksuvälineen käsitettä (yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19). 

Lähtökohtana on, että maksunsaaja ei saisi kieltäytyä maksuna tarjotusta eurokäteisestä, elleivät osapuolet ole sopineet toisesta maksutavasta. Ehdotuksen mukaan eurokäteisen vastaanottamisesta voisi kuitenkin kieltäytyä, jos maksuksi tarjotun setelin arvo on suhteettoman suuri verrattuna maksettavaan määrään tai jos yrityksellä ei olisi kyseisenä ajankohtana saatavilla vaihtorahaa tai kyseisen maksun seurauksena enää riittävästi vaihtokassaa tavanomaisten liiketoimiensa suorittamiseen. Lisäksi komissiolle annettaisiin valtuudet hyväksyä delegoiduilla säädöksillä myös muita poikkeuksia. 

Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että keskuspankkirahan saatavuus ja käytettävyys eri asiakasryhmille turvataan myös digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja pitää tästä näkökulmasta ehdotusta perusteltuna. Vaikka Suomi on yksi niistä EU:n jäsenmaista, joissa käteistä käytetään kaikkein vähiten, Suomessa on väestöryhmiä, joille käteinen on tärkeä ja joillekin jopa ainut mahdollinen maksutapa. Yhden asiantuntijalausunnon mukaan Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, joille käteisen käyttömahdollisuus on ensiarvoisen tärkeä. Erityisen merkityksellinen käteisen rooli on niille henkilöille ja henkilöryhmille, jotka eivät käytä digitaalisia palveluja sekä ikääntyneiden, lasten ja vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten toimintaedellytysten turvaamiseksi. Erityisesti käteisen saatavuuden osalta alueelliset erot ovat Suomessa suuria, joten ehdotus on merkityksellinen myös alueellisen tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Käteisen etuna on pidetty myös sen käyttäjälle tuomaa anonymiteettiä. 

Talousvaliokunta viittaa saamiinsa asiantuntijalausuntoihin ja toteaa, että käteisen saatavuudella ja hyväksyttävyydellä on merkitystä myös tilanteissa, joissa pyritään varmistamaan palkkojen, eläkkeiden ja sosiaalietuuksien maksatuksen jatkuvuus sekä väestön mahdollisuus hankkia elintarvikkeet, lääkkeet, muut välttämättömyyshyödykkeet ja välttämättömät palvelut normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Normaalioloissa palkkoja maksetaan käteisenä erityisesti alkutuotannon kausityöntekijöille, joiden ei ole mahdollista avata pankkitiliä Suomessa. 

Talousvaliokunta pitää merkityksellisinä myös useissa asiantuntijalausunnoissa esiin tuotuja turvallisuuteen, harmaaseen talouteen, rikollisuuteen, kilpailutilanteeseen, ympäristökysymyksiin ja kustannuksiin liittyviä näkökohtia. Asiantuntijalausuntojen mukaan ehdotuksessa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota käteisen käyttöön liittyviin turvallisuusnäkökohtiin ja viitataan EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan (yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19) käteisen hyväksymispakosta tulee voida poiketa erityisesti turvallisuus- ja kohtuullisuusnäkökohtien perusteella. Erityisesti tuodaan esiin, että lisääntyvä käteisen käyttäminen lisää riskiä ryöstöihin ja fyysiseen väkivaltaan, ja esimerkiksi kaupan ja muiden palveluntarjoajien toimipisteissä laajamittainen käteisen käyttäminen heikentäisi asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuutta. Käteisen laajamittaisen käytön katsotaan lisäävän myös harmaan talouden ja rahanpesun riskiä. 

Valiokunta kiinnittää myös huomiota asiantuntijalausunnoissa todettuun seikkaan, jonka mukaan rahahuolto on Suomessa käteisen käytön vähenemisen seurauksena keskittynyt ja sen kustannukset ovat nousseet huomattavasti. Mahdollisesti infrastruktuuria, tuotteita ja palveluja jouduttaisiin rakentamaan uudelleen käteisen käsittelyä varten, ja erityisesti pienet yritykset kärsisivät kohonneista rahahuollon kustannuksista. Tämä heijastuisi väistämättä myös kuluttajahintoihin. Lausunnoissa tuodaan myös esiin, että lisääntyessään arvokuljetukset voisivat kasvattaa hiilijalanjälkeä Suomessa. Vaatimus käteisen hyväksymisestä koskisi käytännössä vain kivijalkaliikkeitä, joten todennäköisesti yhä useampi toimija siirtyisi tarjoamaan tuotteitaan ja palveluitaan yksinomaan verkkokaupassa.  

Valtioneuvoston kannan mukaisesti talousvaliokunta pitää perusteltuina komission ehdotuksia siitä, että käytettävää maksuvälinettä koskevan päätöksenteon tulisi perustua osapuolten tosiasiallisiin valintamahdollisuuksiin. Valiokunta katsoo, että tätä tavoitetta palvelee maksamisen ratkaisujen monipuolisuuden säilyminen yhteiskunnassa. Käteisellä rahalla on muiden maksutapojen joukossa tärkeä rooli, jolle ei kaikin osin ole korvaavaa muuta vaihtoehtoa. Valiokunta korostaa erityisesti, että arkielämän kannalta keskeiset tuotteet ja palvelut, esimerkiksi ruoka ja lääkkeet tulee pystyä maksamaan käteisellä. Tämän takia on varmistettava, että käteisen saatavuutta ja hyväksyttävyyttä turvaavien arvoketjujen kokonaisuus toimii asianmukaisesti sekä normaalioloissa että normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. 

Sekä valtioneuvoston kirjelmästä että asiantuntijalausunnoista käy ilmi, että käteisen merkitys maksuvälineenä vaihtelee merkittävästi eri jäsenmaissa muun muassa kuluttajien erilaisten tarpeiden ja tottumusten sekä jäsenmaiden maantieteellisten eroavuuksien vuoksi. Talousvaliokunta pitää tästä syystä erittäin tärkeänä, että jäsenvaltioilla on riittävästi liikkumavaraa, kun määritetään käteisen hyväksyttävyyttä ja sen saatavuutta koskevia kriteereitä kussakin maassa.  

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, jonka mukaan ehdotuksen mukaisia käteisen vastaanottamisesta kieltäytymisen perusteita tulisi selkeyttää. Valiokunta katsoo myös, että poikkeukset käteisen hyväksymispakkoon tulisi määritellä ehdotettua laajemmin, jotta jäsenmaille turvataan riittävä liikkumavara. Valiokunnan näkemyksen mukaan komissiolle ehdotettu laaja toimivalta hyväksyä käteisen hyväksymispakkoa koskevia poikkeuksia delegoiduilla säännöksillä ei myöskään riittävällä tavalla huomioi jäsenvaltioiden eroavuuksista johtuvia erilaisia tarpeita. Näistä syistä on tärkeää, että ehdotuksen mukaiset poikkeukset ja niiden laajuus sekä komissiolle annettujen toimivaltuuksien tarkoituksenmukaisuus arvioidaan huolellisesti jatkokäsittelyssä.  

Jäsenvaltioiden rooli ja velvoitteet

Ehdotuksessa edellytetään, että kaikki jäsenmaat nimeävät yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, jonka tehtävänä olisi arvioida, toteutuuko ehdotuksen tavoite käteisen hyväksyttävyydestä ja sen saatavuudesta jäsenvaltion alueella riittävässä määrin ja tehokkaalla tavalla. Niiden tulisi toimittaa vuosittain komissiolle ja Euroopan keskuspankille arvioinnista raportti, joka perustuisi komission hyväksymiin indikaattoreihin. Ehdotuksen mukaan komissiolla olisi valtuudet antaa täytäntöönpanosäädöksiä arvioinneissa käytettävistä indikaattoreista. Jos käteisen hyväksymisessä tai saatavuudessa katsotaan olevan puutteita, komissio voisi määrätä jäsenvaltion toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. Valiokunta yhtyy tältä osin valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan komissiolle ei tulisi antaa valtuuksia määrätä yksittäistä jäsenmaata velvoittavia korjaavia toimenpiteitä.  

Yhdessä asiantuntijalausunnossa otetaan myös kantaa siihen, mikä viranomainen Suomessa soveltuisi parhaiten hoitamaan ehdotuksen mukaisia toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä. Sen mukaan sektorikohtaiset valvontatehtävät tulisi lähtökohtaisesti keskittää kansallisesti sille sektoriviranomaiselle, jonka tehtäväalaan asia ensisijaisesti kuuluu. Talousvaliokunta toteaa, että ehdotus on vielä siinä määrin keskeneräinen, ettei tässä vaiheessa voida ottaa kantaa siihen, mikä kansallinen viranomainen olisi tehtävään sopivin.  

Kokoavia huomioita

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että yhteiskunnassa varmistetaan erilaisten maksutapojen monipuolisuus niin, että erilaiset maksamisen ratkaisut muodostavat toisiaan täydentävän ja johdonmukaisen kokonaisuuden. Tämä lähestymistapa mahdollistaa parhaiten eri väestöryhmien ja yksilöiden tarpeiden ja valinnanmahdollisuuksien huomioon ottamisen sekä normaalioloissa että normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.  

Valiokunta korostaa, että käteinen raha on yksi tärkeä maksutapa muiden joukossa ja merkityksellinen erityisesti mahdollisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa sekä tietyille henkilöryhmille, kuten ikääntyneille, lapsille ja vammaisille. Sen vuoksi sen hyväksyttävyys ja saatavuus on varmistettava riittävällä tavalla koko jäsenvaltion alueella. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että käteisen käyttöön liittyvät turvallisuus- ja kohtuullisuusnäkökohdat sekä jäsenmaiden maksamiseen liittyvät erityispiirteet ja alueelliset näkökohdat voidaan ehdotetun sääntelyn puitteissa huomioida asianmukaisesti. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että kannustimet kaikille helposti saatavilla olevien uusien maksutapojen kehittämiseen säilyvät.  

Valiokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että komissiolle on annettu huomattavan laajat valtuudet antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä keskeisistä ehdotuksen soveltamisalan laajuuteen vaikuttavista asiakokonaisuuksista. Valiokunta yhtyy tältä osin valtioneuvoston kantaan ja edellyttää, että näiden valtuuksien tarkoituksenmukaisuus ja hyväksyttävyys tulee tarkasti selvittää jatkoneuvotteluissa.