Yleisiä huomioita

Valtioneuvoston EU-vaikuttamisstrategia vuodelle 2018 on lajissaan kolmas vuosittainen Suomen keskeisimpiä vaikuttamishankkeita ja prioriteetteja koskeva asiakirja. Edellisvuosien tavoin siinä on nostettu esille ajankohtaisia toimintaympäristöön liittyviä horisontaalisia kysymyksiä, mutta pääpaino on sektorikohtaisten hankkeiden läpikäynnissä.  

Talousvaliokunta pitää EU-vaikuttamisstrategiaa varsin konkreettisena ja kattavana EU-vaikuttamisen kuvauksena. Strategia on tärkeä väline Suomen EU-vaikuttamista koskevan keskustelun käymiseen ja vaikuttamistyön tekemiseen näkyväksi ja ymmärrettäväksi. Nykyisessä muodossaan strategia on kuitenkin ennemminkin EU-vaikuttamista koskeva raportti ja keskeisten hankkeiden listaus kuin varsinainen strategia. Se tuo esille keskeiset vaikuttamiskohteet, mutta siitä puuttuu monilta osin yksittäisiä lainsäädäntöhankkeita pidemmälle katsova näkökulma. Samoin eri asiaryhmien painoarvo ja priorisointi Suomen EU-vaikuttamisessa jäävät osin epäselviksi. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että tiettyjen kehittymässä olevien politiikka-alueiden, kuten EU:n sosiaalisen ulottuvuuden, käsittely on strategiassa melko suppeaa. 

Vaikuttamisen prioriteeteista

Monet keskeisistä EU-vaikuttamisen osa-alueista ovat luonteeltaan jatkuvia prioriteetteja. Talousvaliokunta on aiemmin EU-vaikuttamisstrategiasta lausuessaan (TaVL 7/2017 vp — E 123/2016 vp) todennut, että strategiaan tulisi sisällyttää arvio Suomen tavoitteiden edistymisestä näillä alueilla. Strategia ei kuitenkaan sisällä tällaista arviota, mikä vaikeuttaa vaikuttamistavoitteiden kohdentamisen ja vaikuttamisen onnistumisen arviointia. Talousvaliokunnan toimialan näkökulmasta tällaisia keskeisiä aihealueita ovat esimerkiksi digitaaliset sisämarkkinat, kiertotalous sekä energia- ja ilmastopolitiikka.  

Digitalisaatio ja sisämarkkinat ovat olleet useiden vuosien ajan Suomen EU-vaikuttamisen painopisteitä. Monet aihealueen kannalta keskeiset lainsäädäntöuudistukset ovat kuitenkin viivästyneet tai kaventuneet suunniteltua vaatimattomammiksi. Talousvaliokunta yhtyy strategian perusajatukseen mahdollistavasta sääntelystä ja ylisääntelyn välttämisestä. Strategiassa olisi kuitenkin ollut perusteltua tarkastella nyt esitettyä konkreettisemmin, miten tavoitteet ovat edistyneet, millä aihealueilla aloitteita edelleen tarvittaisiin ja kuinka Suomi niitä pyrkii edistämään.  

Talousvaliokunta korostaa energia- ja ilmastosektorin merkitystä EU-vaikuttamisen keskiössä. Strategiassa on tunnistettu operatiivisesti merkittävät tämän hetken vaikuttamishankkeet. Energia- ja ilmastopolitiikan linjaukset tulisi samalla kytkeä myös pidemmän aikavälin tavoitteisiin. Valiokunta painottaa erityisesti päästökauppajärjestelmän kehittämisen merkitystä EU:n ilmastopolitiikan keskeisimpänä välineenä päästöjen alentamisessa. 

EU-vaikuttamisstrategia sisältää lukuisia aihealueita, joihin talousvaliokunta määrittää yksityiskohtaisemmat kantansa eri sektoreita koskevien hankkeiden ja strategioiden yhteydessä. Yksi keskeisimmistä ja unionin suuntaa ratkaisevasti määrittävistä osa-alueista on EMU:n kehittäminen, jota koskevat linjaukset tulevat valiokunnan käsiteltäviksi sekä asiaa koskevan valtioneuvoston selvityksen E 115/2017 vp yhteydessä että asiaan liittyviä lainsäädäntöehdotuksia käsiteltäessä.  

Suomen tuleva puheenjohtajakausi

EU-vaikuttamisen strategisen näkemyksen tarvetta korostaa Suomen lähestyvä EU-puheenjohtajakausi. Tämä on vaikuttamisstrategiassa tuotu esille, mutta aihealuetta on lähestytty ennen muuta teknisenä kysymyksenä. Puheenjohtajakaudelle asetetuista tavoitteista painottuu erityisesti kustannustehokkuus, eikä strategiassa ole niinkään korostettu puheenjohtajuutta Suomelle tarjoutuvana vaikuttamisen ja EU-agendan määrittelyn paikkana. Talousvaliokunta pitää tätä valitettavana, koska erityisesti Suomen puheenjohtajakauden ajoittuminen komission vaihtumisen ja agendan asettamisen ajankohtaan korostaa sisällöllisten tavoitteiden tarvetta ja valmiutta myös muun tyyppiseen vaikuttamiseen kuin lainsäädäntöhankkeiden tehokkaaseen eteenpäin viemiseen.  

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen aloittaa kiireellisesti puheenjohtajakautta koskeva strategisten, sisällöllisten prioriteettien määrittely. Talousvaliokunta korostaa myös asiaan liittyvän hallituksen ja eduskunnan välisen yhteistyön tarvetta ja ajankohtaisuutta. Mahdollisista sisällöllisistä puheenjohtajakauteen ja komission ohjelmaan liittyvistä vaikuttamistavoitteista ovat valiokunnan käsittelyssä huomion kohteeksi nousseet esimerkiksi kiertotalous, ilmasto- ja energiapolitiikka, koheesiopolitiikka ja kauppapolitiikka. Myös Ison-Britannian EU-ero ja uuden EU-suhteen määrittäminen tulevat heijastumaan merkittävästi Suomen puheenjohtajakauteen.  

Tuleva rahoituskehys ja koheesiopolitiikka

Yksi keskeisimmistä ajankohtaisista neuvotteluprosesseista on alkuvuodesta 2018 käynnistyvä keskustelu tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (2021—). Päämiestason keskustelu asiasta aloitetaan helmikuun huippukokouksessa, ja komission ehdotusta rahoituskehyksiksi odotetaan toukokuussa. Neuvottelusta on odotettavissa vaikea erityisesti Ison-Britannian lähestyvän EU-eron vuoksi. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston lähtökohtiin Ison-Britannian EU-eron huomioimisesta rahoituskehyksen kokonaistasossa, tiukasta budjettikurista sekä Suomen nettomaksuosuuden kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Samalla on kuitenkin kiinnitettävä huomiota tarpeeseen uudistaa budjettia rakenteellisesti.  

Talousvaliokunta on aiemmin rahoituskehyksiä koskevasta vaikuttamisesta  lausumassaan (TaVL 37/2017 vp — E 34/2017 vp) todennut, ettei ratkaisuja pidä tehdä budjettia tasaisesti leikkaamalla vaan kohdennetusti. Tältä kannalta talousvaliokunta kiinnittää erityistä huomiota koheesiopolitiikkaan. Tasapainoisen aluekehityksen, elinkeinojen edistämisen ja innovaatiorahoituksen kannalta koheesiorahoituksella on keskeinen merkitys. Koheesiorahoituksen BKT-pohjaiset kriteerit ovat kuitenkin ongelmallisia, ja Suomi on ollut nykyisellä ohjelmakaudella merkittävä nettomaksaja. Rahoituksen taso ja oikea kohdentuminen tulee turvata uudistamalla jakokriteereitä ja ehtoja rakenneuudistuksia ja innovaatioita edistävään suuntaan huomioiden myös koheesiorahojen tehokas käyttö. Koheesiorahoituksen pääpainon tulisi olla kasvun, työllisyyden ja innovaatioiden edistämisessä. Talousvaliokunta pitää tärkeänä lisätä kunnianhimon tasoa koheesiopolitiikkaan liittyvässä EU-vaikuttamisessa ja korostaa, että Suomen tulee myös tältä osin tavoitella suhteellisesti mahdollisimman korkeaa suoraa ja välillistä saantoa.