Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisten perusviestin voi tiivistää niin, että avaruustoiminta on jo nyt olennainen osa yhteiskuntaa ja sen teknologista infrastruktuuria. Avaruusteknologia maasta (upstream) ja maahan (downstream) on monen arkisen palvelun taustalla: esimerkiksi paikannus, navigointi (meri- ja lentoliikenteen sekä maakuljetusten logistiikka ja ohjausjärjestelmät), aikasignaali esimerkiksi energiantuotannossa ja pankkitoiminnassa, kaukokartoitus ja kuvantaminen, tietoliikenne ja tiedonsiirtojärjestelmät sekä tiedustelukyvykkyys ja avaruustilannekuva perustuvat kaikki satelliitteihin.
Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että avaruusteknologiassa ja -liiketoiminnassa ei ole kyse tulevaisuuden visiosta, vaan erilaiset jo nyt arkisessa käytössä olevat teknologiat ja palvelut perustuvat merkittävällä tavalla avaruusosaamiseen ja -teknologiaan. Samalla valiokunta huomauttaa, että avaruustoiminnan painoarvo, mahdollisuudet ja riskit kasvavat tulevaisuudessa. Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat painottivat lausunnoissaan, että Suomen kaltaiselle pienelle maalle on tärkeää tehdä yhteistyötä ja verkostoitua kansainvälisesti. Asiantuntijoiden mainitsemia esimerkkejä eurooppalaisesta yhteistyöstä olivat muun muassa ESA, EUMetSat, Galileo ja sitä tarkentava Egnos, kaukokartoituksessa Copernicus-ohjelma Sentinel-satelliitteineen sekä EU:n avaruusohjelmavirasto EUSPA. Lisäksi asiantuntijat mainitsivat pohjoismaisen yhteistyön (esimerkiksi satelliittien laukaisualustoissa Ruotsin kanssa) sekä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ja YK:n. Asiantuntijoiden mukaan Suomen asemointiin kansainvälisissä verkostoissa tarvitaan riittävät resurssit, kansallista koordinaatiota ja etupainotteista vaikuttamista eurooppalaisiin ohjelmiin.
Tulevaisuusvaliokunta painottaa, että eurooppalaisen yhteistyön edellyttämät henkilöresurssit on varmistettava ja samalla on huolehdittava pienten valtioiden ja pk-yritysten pääsystä mukaan EU:n ohjelmiin, rahoitukseen ja avaruustoiminnan infrastruktuuriin, mukaan lukien avaruusdataan. Avaruushallinto Suomessa kuuluu monelle toimijalle. Toimijoiden tukena on työ- ja elinkei-noministeriön koordinoima poikkihallinnollinen avaruusasioiden neuvottelukunta. Tulevaisuusvaliokunnan kuuleman asiantuntijan mukaan Suomessa lainsäädännöllinen viitekehys esimerkiksi satelliittikonstellaation operoimiseen on toiminut hyvin, ja nykyinen avaruustoimintalaki on pystynyt pitkälti vastaamaan sekä lainsäätäjän että alan yritysten tarpeisiin. Asiantuntijan mukaan on tärkeää, että lainsäädännöllinen toimintakenttä pysyy Suomessa tältä osin ennustettavana jatkossakin.
Jotkut tulevaisuusvaliokunnan kuulemista asiantuntijoista esittivät kuitenkin huolensa siitä, että Suomi on yksi niistä harvoista maista, joissa ei ole keskitettyä avaruushallintoa. Asiantuntijoiden mukaan Suomen monitoimijainen ja hajautettu toimintamalli toimii sinällään hyvin, mutta eurooppalaisiin ohjelmiin osallistuvilla delegaateilla pitäisi olla riittävästi resursseja valmistautua kokouksiin, viedä Suomen kantaa ohjelmiin ja pitää yhteyttä muihin toimijoihin. Siksi osa asiantuntijoista ehdotti, että myös Suomeen tarvitaan esimerkiksi Ruotsin tai Norjan tapaan Space Office avaruushallintoa koordinoimaan. Myös liikenne- ja viestintäministeriö teetti selvityksen avaruushallinnon järjestämisestä eräissä verrokkimaissa (LVM:n julkaisuja 21/2017) jo viime vaalikaudella.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että vaikka hajautetusta ja verkostomaisesta toimintamallista voi joissakin asioissa olla apuakin, niin kansallinen edunvalvonta edellyttää selkeätä avaruushallintoa kansallisten kantojen muodostamiseksi sekä avaruustoiminnan painoarvon ja koordinoinnin vahvistamiseksi. Asiantuntijoiden mukaan Suomessa on korkealaatuista avaruusosaamista. Suomella on esimerkiksi ollut tärkeä rooli paikantamiseen liittyvän teknologian kehittämisessä, ja on pitkälti suomalaisten toimijoiden ansiota, että paikannus on integroitu niin moneen sovellukseen. Kansainvälisesti vertaillen Suomen avaruusesineiden rekisterissä on 18 satelliittia, kun esimerkiksi Ruotsilla on vain neljä piensatelliittimissiota. Eurooppalaisella tasolla Suomi sijoittuu myös viiden kärkeen avaruuteen liittyvän sijoitustoiminnan osalta.
Asiantuntijat korostivat myös, että avaruusliiketoimintaan liittyy valtavat mahdollisuudet monella eri yhteiskunnan osa-alueella, kuten ilmakehän ja maapallon tilan seurannassa, kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, vihreässä ja digitaalisessa siirtymässä, maailmankaikkeuden tutkimisessa, turvallisuudessa, pelastustoiminnassa ja kaukokartoituksessa. Kuvantamalla voidaan esimerkiksi inventoida luonnonvaroja, etsiä erilaisia mineraaleja sekä seurata viljelykasvien kasvua ja suunnitella lannoitusta peltolohkotasolla.
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä uudet avaruusteknologiat ja niihin liittyvät palvelut ja osaaminen ovat Suomelle merkittävä liiketoimintamahdollisuus sekä kriittinen välttämättömyys yhteiskunnan toimivuuden, kestävän kasvun ja myös turvallisuuden näkökulmasta. Business Finlandin New Space Economy -ohjelman tavoitteena on tukea uusia yrityksiä ja auttaa jo olemassa olevia institutionaalisia yrityksiä uudistumaan ja hakemaan kasvua. Tähän liittyen on tunnistettu erilaisia avaruusliiketoiminnan ekosysteemiaihioita, kuten piensatelliitit, ilmastonmuutos ja metsien hoito, avaruusliikenteen ja -sään tilannetieto ja 5G. Asiantuntijan mukaan Suomessa valmistetaan muun muassa satelliitteja, niihin liittyviä ohjelmistoja, tunnistusjärjestelmiä, propulsioteknologiaa, sensoreita, virtuaalitodellisuuden koulutusympäristöjä, analytiikkaa, paikkatietoteknologiaa sekä tietoturva- ja alustapalveluja. Toisen asiantuntijan mukaan Suomen vahvuuksia avaruusliiketoiminnassa ovat Suomen haluttavuus alan työpaikkojen alustamaana, mahdollisuus saada kansainvälistä osaamista Suomeen, jatkuvasti laajeneva toiminta sekä joustava yhteistyö yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välillä. Kolmas asiantuntija muistutti myös kansalaisyhteiskunnan kiinnostuksesta avaruusasioihin, mitä heijastelee suomalaisen URSA-yhdistyksen kansainvälisestä näkökulmasta merkittävä jäsenmäärä.
Avaruusliiketoiminnan ekosysteemien kehittäminen edellyttää asiantuntijoiden mukaan myös perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja koulutuksen kehittämistä. Esimerkiksi avaruusliiketoiminnan kansallinen edelläkävijä Iceye Oy on Aalto-yliopistosta lähtöisin oleva yritys (spin-off). Mahdollisena tulevana keihäänkärkenä mainittiin myös Solar Foods, jonka teknologialla voidaan tuottaa aurinkoenergialla (sähköllä) proteiinia ilmasta. Solar Foods on alkujaan VTT:stä lähtöisin oleva yritys (spin-off). Korkealaatuista avaruustutkimusta, koulutusta ja avaruustoiminnan kehittämistä tehdään Aalto-yliopiston ja VTT:n lisäksi myös Helsingin, Turun ja Vaasan yliopistoissa. Tulevaisuusvaliokunnan kuulema asiantuntija korosti mittaamisen ja kuvantamisen osalta myös fotoniikkaa, johon liittyvää kansallista lippulaivatoimintaa on koordinoitu Itä-Suomen yliopistosta. Avaruusliiketoiminnan kehittämistä haastavat erään asiantuntijan mukaan etenkin edellä mainittu avaruushallinnon sirpaleisuus sekä rahoituspohjan rajallisuus. Liiketoiminnan kehittämistä saattavat uhata myös geopoliittiset muutokset sekä lisääntyvät kyberuhat ja niiden mahdollisesti luoma osaajapako ja kansainvälisten investoijien varovaisuus.
Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että Suomen on kehitettävä asemaansa ja avaruustoimintaansa vahvistamalla tunnistettujen keihäänkärkien liiketoimintaekosysteemejä ja varmistamalla erityisesti näiden toimijoiden pääsy EU:n ohjelmiin, avaruusdataan ja kansainväliseen infrastruktuuriin. Lisäksi on tehtävä laaja-alaista yhteistyötä kansainvälisten markkinajohtajien, kuten SpaceX:n, kanssa huippuosaamisen varmistamiseksi ja investointien houkuttelemiseksi. Valiokunta muistuttaa, että uuden avaruusteknologian ja avaruusliiketoiminnan edellytyksenä on korkealaatuinen perustutkimus ja koulutus sekä liiketoimintaympäristön ennustettavuus. Avaruustoiminnan uhkakuvina tulevaisuusvaliokunnalle lausuneet asiantuntijat nostivat esille muun muassa avaruusromun, hallitsemattoman kilpailun avaruustoiminnan kehittämisessä (race to space), yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset kuvantamisen kehittyessä sekä kansainvälisistä sopimuksista piittaamattoman avaruusteknologian sotilaallisen käytön ja avaruustoiminnan häirinnän. Avaruustoiminta on vahvasti integroitunut kriittiseen infrastruktuuriin, liike-elämään ja esimerkiksi maatalouteen. Keskeiset osat yhteiskuntaa ovat riippuvaisia avaruusteknologiasta. Häiriöt voivat olla tarkoituksellisia tai avaruussäästä johtuvia. Yksi asiantuntija nosti esille myös tarpeen radiotaajuuksien turvaamiselle ja koordinaatiolle.
Huoltovarmuuskysymyksenä mainittiin myös pääsy avaruuteen eli käytännössä laukaisualustoille. Suomessa ei tällä hetkellä ole omia laukaisualustoja. Pääsyä ulkomaisille alustoille voi hankaloittaa esimerkiksi avaruustoiminnan nopea kasvu. Satelliittien kokonaismäärän ennakoidaan kaksinkertaistuvan viidessä vuodessa. Asiantuntijoiden mukaan pääsyn varmistaminen edellyttää joko omien laukaisualustojen ja operaatiokeskusten kehittämistä tai yhteistyön tiivistämistä laukaisualustoja ylläpitäviin toimijoihin.
Tulevaisuusvaliokunta muistuttaa, että avaruustoimintaan liittyy merkittäviä uhkakuvia sekä avaruusteknologian sotilaallisen käytön, arjen teknologian kyberhäiriöiden, hallitsemattoman ja kestämättömän avaruustoiminnan (race to space) että teknologian etiikan näkökulmasta. Samaan aikaan avaruustoiminta voidaan nähdä myös merkittävänä ja jopa välttämättömänä keinona vahvistaa kriittisen infrastruktuurin kyberturvallisuutta ja laajemminkin kansallista kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä. Siksi avaruuspolitiikan strategisuutta ja asemaa kansallisessa politiikassa ja päätöksenteossa sekä pohjoismaista laukaisualustayhteistyötä tai omaa laukaisukyvykkyyttä on tulevaisuusvaliokunnan mielestä kehitettävä. Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa keskusteltiin myös siitä, että avaruuden hyödyntämistä ohjaavat sopimukset ovat vanhoja. Avaruuden yleissopimus vuodelta 1967 asettaa periaatteet avaruuden käytölle. Sen lähtökohtana ovat tasapuoliset mahdollisuudet käyttää avaruutta. Sopimuksen mukaan avaruuden käyttö ja tutkimus ovat vapaata, mutta käyttö ei saa estää toisten toimintaa. Avaruuden luonnonvarat ovat yhteistä hyvää, jota kukaan ei saa ottaa vain omaan käyttöönsä. Näistä periaatteista ei sopimuksiin perehtyneen asiantuntijan mukaan käytännössä kuitenkaan ole valtioiden välillä täyttä yksimielisyyttä.
Suomi on ollut vuodesta 2019 avaruuden rauhanomaisen käytön komitean jäsen. Suomen teemana on muutenkin jo pitkään ollut avaruuden kestävä käyttö. Uhkana esimerkiksi on, että matala kiertorata täyttyy, jos sille viedään kymmeniätuhansia satelliitteja. Kiertoradat voivat täyttyä myös avaruusromusta, jota syntyy esimerkiksi satelliittien rikkoutuessa. Käytöstä poistettavia satelliitteja on asiantuntijoiden mukaan räjäytetty romuksi jopa tahallaan, kun eri maat ovat kehittäneet ja testanneet sotilaallista avaruuskyvykkyyttään. Hallitsemattoman ja koordinoimattoman avaruustoiminnan uhkana on myös taajuuksien loppuminen. Jännitettä on muun muassa siviili- ja sotilaskäytön välillä sekä taajuuksien yhteensopivuudessa radioliikenteessä maan ja satelliittien välillä. Paikannustaajuuksien kansainvälinen koordinointi ja turvaaminen on YK:n Office for Outer Space -satelliittipaikannusyksikön vastuulla.
Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että eri maiden avaruuskyvykkyyksien nopeasti kehittyessä tulee varmistaa avaruuden siviili- ja sotilaskäyttöä ohjaavien sopimusten kyky taata avaruuden resurssien oikeudenmukainen ja rauhanomainen käyttö. Suomi voisi tulevaisuusvaliokunnan mielestä olla tässä asiassa aktiivinen niin, että se samalla vahvistaisi Suomen maakuvaa ja brändiä avaruustoiminnassa. Sopimusten ja strategioiden lisäksi tarvitaan myös mittareita kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden edistymisen seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa nousi esille myös merkittäviä jännitteitä EU:n sisällä eri maiden avaruusohjelmien välillä. Asiantuntijan mukaan osa EU-maista, kuten esimerkiksi Italia, sijoittavat avaruustoimintaan merkittävästi julkista rahoitusta esimerkiksi EU:n elpymisrahoituksen kautta, minkä pelätään häiritsevän tai jopa pilaavan kehittymässä olevia markkinoita. Riskinä asiantuntijan mukaan on avaruusliiketoiminnan ajautuminen samanlaiseen tilanteeseen kuin laivateollisuus, jossa kukin valtio tukee eri tavoin omaa teollisuuttaan. EU:ssa kehitettyjen ratkaisuiden tulisi kyetä kilpailemaan eri maiden puolustusteknologiaa kehittävien konsernien ja esimerkiksi yhdysvaltalaistaustaisten start up- ja scale up -yritysten kanssa.
Tulevaisuusvaliokunta painottaa tarvetta EU:n sisäiseen strategiseen yhteistyöhön avaruusliiketoiminnan kehittämisessä. Ilman strategista yhteistyötä EU-maiden, kuten Ranskan, Saksan ja Italian, keskinäinen kilpailu, sopimusten vastainen rahoitusmuotojen käyttö ja kansallisten etujen korostuminen ovat vaarassa jättää EU:n aloitteiden vaikuttavuuden sekä sen yksittäisten kaupallisten toimijoiden globaalin kilpailukyvyn potentiaaliaan heikommaksi. Osa asiantuntijoista muistutti myös ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen tarpeesta. Vaikka avaruusteknologiaa hyödynnetään jo nyt monen arkisen palvelun taustalla ja vaikka olemmekin jo tunnistaneet monia kestävän kasvun mahdollisuuksia, niin katse pitäisi nostaa vieläkin kauemmas, yli sen, mitä nyt osataan ja tehdään.
Tulevaisuusvaliokunnan kuuleman asiantuntijan mukaan tapanamme on aliarvioida tulevaisuus ja yliarvioida menneisyys. Asiantuntija kehotti päättäjiä kuvittelemaan, minkälaista avaruustoiminta voisi parhaimmillaan olla esimerkiksi sadan vuoden kuluttua. Teknologia ja maailmantalous ovat kasvaneet valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Mitä tapahtuu, jos kasvu jatkuu ja jopa nopeutuu myös seuraavat sata vuotta? Asiantuntija ehdotti ennakoinnista tuttua backcasting-ajatusmallia, jonka suomensi taannustamiseksi: luodaan rohkeita ja visionäärisiä haluttavia tulevaisuuskuvia ja pohditaan, mitä pitää tehdä, jotta tekisimme tuon tulevaisuuden todeksi.
Jos ja kun avaruus on sadan vuoden päästä nykyistä tärkeämpi osa ihmisen maailmaa, voisiko valtaosa materiaaleista ja energiasta tulla avaruudesta ja osa ruoasta laboratoriosta tai ilmakehästä? Mitä jos lentomatkat korvautuvat ballistisella avaruushyppelyllä? Asutammeko kuun? Planeetan ytimissä syntyviä strategisia maametalleja voi löytyä asteroideista paljon enemmän kuin maapallon pinnalta. Voisimmeko tunnistaa asteroidien ja muiden planeettojen mineraalit ja rakentaa robotisoituja avaruuskaivoksia (space mining)? Entä miten varmistetaan tällaisen toiminnan kestävyys ja oikeudenmukaisuus?
Tulevaisuusvaliokunta on samaa mieltä asiantuntijoiden kanssa siitä, että isossa kuvassa tarvitaan myös rohkeampia tulevaisuuskuvia ja taannustamista (backcasting) siitä, miten ihmiskunta on ja voisi olla siirtymässä avaruusaikaan kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Tulevaisuusvaliokunnan mielestä EU:n on siksi käynnistettävä myös visionäärinen avaruuden tulevaisuusohjelma. Suomi voisi olla ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen suurvaltana ja kestävän kehityksen aktiivisena toimeenpanijana aloitteellinen tässä ohjelmassa.