Keskustan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenet haluavat korostaa, että vasta aluehallintouudistuksen toimeenpano ratkaisee, kuinka hyvin tai huonosti se tosiasiassa onnistuu. Hallituksen aluehallinnon uudistukselle antama suurin lupaus on luvituksen sujuvoittaminen. Sen toteutuminen on monestakin syystä vielä hämärän peitossa. Luvitukseen liittyvä lainsäädäntö on vielä antamatta eduskunnalle.
Sen sijaan uudistuksessa on jo havaittavissa huomattavia riskejä, jotka pahimmillaan aiheuttavat luvituksen hidastumista entisestään, keskushallinnon ohjaus- ja päätösvallan keskittymistä alueellisen päätösvallan kustannuksella sekä tärkeiden elinvoima- ja lupapalveluiden keskittämistä kauas varsinaisista kohteistaan. Hallintoa ollaan uudistamassa ensisijaisesti hallinnon omia tarpeita varten.
Uudistuksessa on riski, että eri ministeriöt ovat halunneet varmistaa omat asemansa, minkä seurauksena hallinto näyttää edelleen sektorikohtaisesti siiloutuneelta. Lisäksi valtiovarainministeriöllä on kokonaisvastuu muun muassa strategisesta ohjauksesta ja tulosohjauksesta. Vaarana on keskittyminen liikaa excel-ohjaukseen alueiden omien vahvuuksien tukemisen ja huomioimisen sijaan.
Siiloutumisen sijaan elinvoimakeskuksista tulee tehdä elinkeinojen kasvu- ja kansainvälistymispalveluiden moottori, joka toimii valtakunnallisen ja kuntatason välissä. Uudistuksessa keskitytään liikaa vain valtion tehtävien uudelleenorganisointiin. On luotava vahva kehittäjäkumppanuus kuntien, maakuntien ja elinkeinoelämän kanssa.
Uudistuksen yhtenä riskinä on, että organisaatiouudistus halvaannuttaa uuden organisaation palvelukyvyn useaksi vuodeksi, varsinkin kun samalla toteutetaan erittäin merkittäviä valtionhallinnon säästötoimia ja organisaatiouudistuksia: työllisyysalueet, elinvoimakeskukset ja Team Finland -ulkomaantoimintojen siirto ulkoministeriölle. Siksi olisikin tärkeää kehittää palveluja saadun palautteen pohjalta. Muutoksen aiheuttama hämminki on pystyttävä minimoimaan, varsinkin, kun uudistuksen aikataulu on erittäin kireä.
Hallituksen on huolehdittava, että kokonaisuus toimii alusta saakka kitkattomasti kaikkialla Suomessa. On tärkeää, että esimerkiksi lupaviranomaiset tuntevat elinkeinoelämän tarpeet ja erityispiirteet myös paikallisesti.
Eri alueiden vahvuuksien ja elinvoiman tukeminen
Alueellisen elinvoiman tukemiseksi kuntien, yritysten ja työnantajien, hyvinvointialueiden, maakuntien liittojen ja muiden toimijoiden tiivis yhteistyö on tärkeää. On myös tärkeää, että kuntien ja kaupunkien kasvanut rooli työllisyyden, elinvoiman ja kasvun mahdollistajina tunnistetaan riittävän hyvin ja otetaan myös huomioon.
Uudistuksen toimeenpanoa on ohjattava siten, että elinvoimakeskusten rooli yritysten kasvun mahdollistajana toteutuu. Tarvitaan myös asennetta, jossa uusi lupavirasto on nykyistä vahvemmin asiakaslähtöinen neuvontaorganisaatio.
Elinvoimakeskuksille pitää rakentaa vahva rooli toimijana, joka auttaa yrityksiä pääsemään kiinni kaikkiin julkisiin yrityspalveluihin, kattaen niin vienninedistämisen, innovaatiorahoituksen kuin muutkin kasvupalvelut. Kunta- ja aluetaloudelle on valtava merkitys sillä, miten yrittäjyyden edellytyksistä pidetään huolta ja miten alueen ihmisillä riittää työtä ja toimeentuloa. Alueiden vahvuuksien ja erityishaasteiden pitää näkyä suunniteltua paremmin asiantuntijoiden sijaintipaikoissa.
Nyt hallituksen esittämässä mallissa riskinä on, että päätöksiä hankkeen hyväksymisestä tehdään muualla sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät tunne alueen kehityskohteita ja kasvupotentiaalin osa-alueita. Alueiden tulisi itsensä saada määritellä luontaiset yhteistyöalueensa. Alue- ja paikallistunteminen ja sen hyödyntäminen on erittäin tärkeä aluehallintouudistusta toteutettaessa niin Lupa- ja valvontaviraston kuin erityisesti elinvoimakeskusten osalta.
Muutoksen yhteydessä on varmistettava riittävä alueen elinkeinoelämän ja yritysten tuntemus. Aluehallinnon aito läsnäolo on erityisen tärkeää erityisolosuhteiden maakunnissa, kuten itäisessä ja pohjoisessa Suomessa tai rakenteellisista haasteista kärsivissä maakunnissa. Hallituksen esitys jättää huolen valtionhallinnon alueellisen läsnäolon heikkenemisestä uudistuksen myötä. Pelkona on, että päätoimipaikat imevät vähitellen toimipaikkojen henkilöstön, asiointietäisyydet kasvavat ja alueellinen tuntemus heikkenee. Tämä uhkaa näivettää maakuntien asemaa. On onnetonta, että Orpon hallitus siirtää tällä tavoin kokonaisia maakuntia elinvoiman kannalta reuna-alueeksi ja keskittää taas kerran palveluita.
On varottava, että ei synny epätervettä kuntien, elinvoimakeskusten ja maakuntien liittojen välistä hallintokilpailua, joka ei edistä alueellista kilpailukykyä ja yhteisten alueellisten visioiden syntyä.
On ilmeinen tarve alueellisille verkostoille ja foorumeille, joissa luodaan yhteistä strategista näköalaa ja ymmärrystä, vaihdetaan tietoa sekä sovitaan tarvittaessa yhteisistä toimenpiteistä. Nämä vähentäisivät eri hallinnonalojen siiloutumista ja vahvistaisivat laajaa alueellista perspektiiviä siten, että suurimpien kaupunkien sekä maaseutualueiden kehittäminen tulisi riittävällä tavalla huomioiduksi.
Kaiken kaikkiaan on pidettävä huolta siitä, että aluehallintouudistus lisää eikä heikennä luottamusta valtion kykyyn ja haluun olla läsnä ja kehittää koko Suomea tasapuolisesti niiden omia vahvuuksia ja voimavaroja tukien.
Yleisen edun valvontayksikkö
Hallituksen toimet luvituksen nopeuttamiseksi ovat toistaiseksi olleet verkkaisia. Nyt hallitus esittää aluehallintouudistuksen yhteydessä perustettavaksi yleisen edun valvontayksikköä, joka toimisi Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Kyse ei ole tältä osin hallinnon uudistamisesta vaan pikemminkin kokonaan uuden toimijan luomisesta ympäristöoikeudelliseen lupajärjestelmään, mikä ei auta selkeyttämään ja yksinkertaistamaan lupajärjestelmää. Hallituksen esityksen mukaan yksikkö olisi itsenäinen ja riippumaton.
Niinpä hallitus on nyt tosiasiallisesti esittämässä järjestelyä, jossa Lupa- ja valvontaviraston ympäristötoimialan myöntämästä vesilain, ympäristönsuojelulain tai luonnonsuojelulain mukaisesta luvasta syntyisi Lupa- ja valvontaviraston samaisen ympäristötoimialan yleisen edun valvontayksikölle oikeus valittaa päätöksestä.
Toisessa siivessä virastoa myönnetään lupia ja toisella puolen tehtäisiin valituksia sitten näistä samaisen viraston päätöksistä. Tämä olisi paluuta menneisyyteen. Vielä vaalikaudella 2015—2019, jolloin nykyinen pääministeripuolue kokoomus oli hallituksessa, saman viranomaisen valitusmahdollisuudesta päästiin eroon.
Käytännössä monet ”yleisen edun” sisällä tapahtuvista ratkaisuista eivät olekaan niinkään oikeudellisia, vaan myös poliittisia ja muita arvostuksia sisältäviä.
Yleisen edun sisällä joudutaan tekemään arvostuksenvaraisia ratkaisuita siitä, miten yleisen edun kannalta perusteltuja vaihtoehtoisia intressejä arvotetaan keskenään. Asia voi olla yhdestä kulmasta tarkastellen yleistä etua edistävä ja toisaalta sitä heikentävä. Niinpä hallituksen esittämän kaltaisen yleisen edun valvontayksikön tekemät kannanotot ja muut ratkaisut tulisivat olemaan aina jossain määrin poliittisiin arvovalintoihin perustuvia.
Poliittiset arvostuskysymykset tulisi ratkaista avoimessa demokraattisessa prosessissa valittujen päättäjien toimesta, eikä niin, että luodaan viranomaisen sisälle uusi valitusviranomainen vieläpä siten, että yleisen edun sisältö ja määritelmä on jätetty hyvin yleisluonteiselle tasolle. Yleisen edun valvontayksikön valvottavana olevan yleisen edun suhde sektorilakien mukaisiin yleisiin etuihin jää myös epäselväksi.
Yleisen edunvalvontayksikön valitusmahdollisuuden pelkkä olemassaolo tulee jo itsessään vaikuttamaan lupamenettelyprosessin kulkuun, koska lupia myöntävän osaston on otettava huomioon se, että viraston toinen yksikkö voi tehdä päätöksestä valituksen.
Vaikka nyt hallitus toisaalta on aivan järkevästi rajaamassa eri valtion virastojen keskinäisiä valitusprosesseja, niin valitukset uhkaavat nyt siirtyä viraston sisälle, jolloin prosessit eivät todellisuudessa nopeudu riittävällä tavalla.
Keskustan mielestä luvituksesta tulee tehdä Suomen kilpailukykytekijä asettamalla tavoitteeksi, että Suomessa on Euroopan nopein ja laadukkain luvitusprosessi vuoteen 2027 mennessä. Tähän pääsemiseksi tarvitaan takuuajat käsittelyille ja yhden luukun palvelumalliin siirtyminen.
Hallituksen nyt esittämää sääntelyratkaisua viraston sisäisestä valitusviranomaisesta laajalla toimivallalla varustettuna ei voi pitää kovinkaan onnistuneena. Tähän olisi syytä löytää ratkaisu, joka aidosti keventää byrokratiaa ja välttää valituskierteeseen joutumisen.
Investoinnit
Alueellisen asiantuntemuksen taso korostuu elinvoimakeskuksissa myös esimerkiksi EU-rahoituksen päätöksenteon yhteydessä. Alueelliseen tasa-arvoon liittyvä kysymys on, miten elinvoimakeskus kykenee tukemaan aluekehitystä, esimerkiksi uusien investointien houkuttelussa. Tästäkin näkökulmasta on tärkeää varmistaa riittävä alueellisen asiantuntemuksen taso, palveluiden saatavuus ja alueellinen toimintakapasiteetti.
Yksi huolia aiheuttava asia monen maakunnan näkökulmasta liittyy EU:n maaseuturahaston varojen allokaatioon. Tällä hetkellä maaseuturahaston varat allokoidaan ELY-keskuksittain, mikä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tarkoittaa käytännössä maakunnittaista rahoituksen kohdentumista. Hallituksen esitys muuttaa teknisesti kaikki maininnat ELY-keskuksista elinvoimakeskuksiksi, mikä muuttaa radikaalilla tavalla maaseuturahaston varojen kohdentamisen ja laajentaa kohdennuksen maakunnista elinvoimakeskusten kokoisille alueille. Tämä on suuri riski sille, että osa maakunnista menettää merkittävästi maaseuturahaston rahoitusta. Maaseuturahaston rahoitustehtävät tulisi hoitaa jatkossakin maakunnittain.