Yleistä
Komissio on antanut yrityksiä koskevan sääntelyn yksinkertaistamiseen tähtäävän Omnibus I ‑ehdotuksen 26.2.2025. Kyseinen Omnibus I sisältää kolme erillistä lainsäädäntöehdotusta: 1) stop-the-clock-ehdotus eli kestävyysraportointidirektiivin ja yritysvastuudirektiivin täytäntöönpanolykkäykset; 2) kestävyysraportointidirektiivin ja yritysvastuudirektiivin sisältömuutokset sekä 3) hiilirajamekanismiasetuksen sisältömuutokset.
Ehdotuksen taustalla on komission tiedonanto ”EU:n pitkän aikavälin kilpailukyky vuoden 2030 jälkeen” (COM(2023) 168 final), jossa komissio on korostanut sellaisen sääntelyjärjestelmän tärkeyttä, jolla varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman vähin kustannuksin. Sen vuoksi komissio on sitoutunut järkeistämään ja yksinkertaistamaan EU-lainsäädännön sisältämiä raportointivaatimuksia. Asian taustalla on myös Mario Draghin kilpailukykyraportti (9.9.2024), jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että nykyiset säännökset ovat omiaan rasittamaan suhteettomasti etenkin pk-yrityksiä.
EU-valtiopäämiesten Budapestin julistuksessa (11/2024) pyydettiin komissiota tuomaan esityksiä sääntelyn keventämisestä. Tähän vastauksena komissio tähtää vuoden 2025 työohjelmassaan siihen, että ennen sen toimikauden loppua vuonna 2029 hallinnollista rasitetta saadaan vähennettyä yleisesti 25 prosenttia ja pienten ja keskisuurten yritysten osalta 35 prosenttia. Nyt käsiteltävä ehdotus on ensimmäinen osa sääntelyn keventämiseen tähtäävien lainsäädäntöehdotusten sarjaa.
U-kirjelmästä ilmenevän valtioneuvoston kannan mukaan valtioneuvosto kannattaa Omnibus I ‑ehdotukseen sisältyviä kestävyysraportointidirektiivin, yritysvastuudirektiivin ja hiilirajamekanismiasetuksen muutoksia. Valtioneuvosto tukee komission tavoitteita sääntelyn yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Lisäksi valtioneuvosto pitää tärkeänä, että neuvotteluprosessi etenee siten, että muutosehdotukset turvaavat jatkossakin sääntelyn ennakoitavuuden, oikeusvarmuuden ja yritysten tasavertaiset kilpailuedellytykset, estävät sääntelyn hajaantumista ja varmistavat eri vastuullisuussääntelyinstrumenttien keskinäisen koherenttiuden sekä kestävään liiketoimintaan siirtymisen ohjaavuuden.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen kuitenkin jäljempänä esitettäviä huomioita.
Kestävyysraportointidirektiivi
Komissio ehdottaa kestävyysraportointivelvollisten yritysten joukon supistamista. Komission ehdotuksen mukaan raportointivelvollisuus koskisi jatkossa vain sellaisia yrityksiä ja konserneja, joiden palveluksessa on kumpanakin kahtena viimeksi päättyneenä tilikautena yli 1 000 työntekijää ja joiden liikevaihto on suurempi kuin 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma suurempi kuin 25 miljoonaa euroa. Liikevaihto- ja tasekriteerit ovat samat kuin mitä voimassa olevassa tilinpäätösdirektiivissä säädetään suuryrityksen määrittelemiseksi, mutta työntekijäkriteeri on nelinkertainen nykyiseen verrattuna. Merkitystä vaille jää ehdotuksen myötä myös se, onko yritys pörssilistattu vai ei, joten pörssilistatut pk-yritykset eivät enää olisi kestävyysraportointivelvollisia.
Komission esittämän arvion mukaan raportointivelvollisten joukko supistuisi viidesosaan siitä, mitä se on nykysäännösten mukaan. Myös Suomessa ehdotus vaikuttaisi merkittävästi. Nykyisen suuryrityskriteeristön (henkilöstörajana 250 työntekijää) mukaisia yrityksiä on Suomessa kaikkiaan noin 1 300 ja ehdotuksen mukaisia 1 000 työntekijän yrityksiä noin 130.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa vaikutusta soveltamisalaan kuuluvien yritysten lukumäärään on pidetty erittäin suurena ja muutoksen on katsottu voivan heikentää yritysten pyrkimyksiä rakentaa vastuullisempia liiketoimintamalleja, mikä vuorostaan voi vaikuttaa negatiivisesti työntekijöiden asemaan, ympäristövastuuseen ja sosiaalisten oikeuksien parantamiseen globaalisti. Asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esiin, että yritysten kestävyystiedoilla on yhteys EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan ja EU:n kestävän rahoituksen strategian tavoitteeseen pääomavirtojen kohdentumisesta enenevässä määrin kestäviin kohteisiin. Toisaalta asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esiin raportointivelvollisten yritysten määrän supistamisen keventävän yritysten sääntelytaakkaa ja korostettu etenkin pk-yritysten hallinnollisen taakan vähenemistä osana yritysten arvoketjuja.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että erityisesti kestävyysraportointidirektiiviä koskevat muutokset ja sen soveltamisrajaus ovat hyvin merkittäviä sääntelytaakan keventämisen kannalta. Kuitenkin muutoksia tehtäessä on tärkeää pyrkiä edellä kuvattujen negatiivisten vaikutusten minimointiin. Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston tavoin huomiota siihen, että kestävyysraportointia koskevassa muutosehdotuksessa ei ole huomioitu finanssialan osalta ehdotettujen muutosten yhteyttä rahoitusmarkkinalainsäädännön velvoitteisiin ja siten finanssialan tietotarpeisiin kattavasti. Ehdotetuilla muutoksilla ei saa merkittävästi vaikeuttaa finanssialan mahdollisuutta täyttää sujuvasti sitä sitovia EU-lainsäädännöstä tulevia velvoitteita.
Yritysvastuudirektiivi
Komission ehdotuksella muutetaan yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annettua yritysvastuudirektiiviä. Ehdotuksen mukaan haitallisten vaikutusten tunnistamiseen liittyvä perusteellinen arviointi on tehtävä yrityksen omista toiminnoista, tytäryritysten toiminnoista ja, jos ne liittyvät yrityksen toimintaketjuihin, niiden välittömien liikekumppaneiden toiminnoista alueilla, joilla haittavaikutusten on todettu todennäköisimmin ilmenevän ja olevan vakavimmat.
Keskeisenä erona voimassa olevaan direktiiviin ehdotus rajaa haitallisia vaikutuksia koskevan perusteellisen arvion lähtökohtaisesti vain yrityksen suoriin liikekumppaneihin. Perusteellinen arviointi on kuitenkin ehdotuksen mukaan tehtävä, jos yrityksellä on uskottavia tietoja, jotka viittaavat siihen, että epäsuoran liikekumppanin toiminnassa on ilmennyt tai voi ilmetä haitallisia vaikutuksia. Yrityksen on suoritettava tällainen arviointi, jos liikesuhteen välillinen luonne liikekumppaniin johtuu keinotekoisesta järjestelystä, joka ei vastaa taloudellista todellisuutta ja viittaa säännösten kiertämiseen. Riippumatta siitä, onko epäsuorista liikekumppaneista saatavilla uskottavia tietoja, yrityksen on pyydettävä suoralta liikekumppanilta sitoumukset siitä, että kyseinen liikekumppani varmistaa yrityksen käytännesääntöjen noudattamisen vahvistamalla vastaavat sitoumukset liikekumppaneiltaan.
Ehdotuksen mukaan kartoitettaessa arvoketjua haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi direktiivin soveltamisalaan kuuluvien suurten yritysten on rajoitettava liikekumppaneiltaan, jotka ovat pk-yrityksiä ja keskisuuria yrityksiä (alle 500 työntekijää), pyytämänsä tiedot kestävyysraportointidirektiivin 29 a artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisissa kestävyysraportointistandardeissa (VSME-standardi) määritettyihin tietoihin. Poikkeuksina ovat tilanteet, joissa on viitteitä todennäköisistä haitallisista vaikutuksista tai joissa standardi ei kata relevantteja haitallisia vaikutuksia tai joissa lisätietoja ei voida kohtuudella saada muulla tavoin.
Ehdotuksessa toimenpiteiden seurantaa koskevaa velvoitetta muutetaan niin, että arvioinnit on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä merkittävän muutoksen tapahduttua mutta vähintään joka viides vuosi ja aina, kun on perusteltua syytä uskoa, että toimenpiteet eivät enää ole riittäviä tai tehokkaita tai että kyseisten haittavaikutusten ilmenemisestä voi aiheutua uusia riskejä. Voimassa olevan direktiivin mukaan arvioinnit on tehtävä vuosittain. Ehdotuksessa direktiivistä poistetaan lisäksi EU:n laajuinen nimenomainen vahingonkorvausvastuun sääntely. Sen sijaan sovelletaan kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä. Siviilioikeudellista vastuuta koskevasta artiklasta poistetaan ehdotuksen mukaan säännös järjestön tai ammattiliiton valtuuttamisesta vahingonkorvauskanteen nostamiseen ja säännös, jonka mukaan vahingonkorvauskanteeseen ja siviiliprosessiin sovellettavan kolmannen valtion lain sijaan on sovellettava pakottavasti jäsenvaltion kansallisia, direktiivin kyseisen artiklan täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa yritysvastuudirektiiviin ehdotetut muutokset ovat saaneet osakseen kritiikkiä ja niiden on katsottu johtavan siihen, että pitkäaikainen työ yritysvastuun kehittämiseksi on ottamassa askeleita taaksepäin. Ehdotuksen on katsottu heikentävän mahdollisuuksia ympäristöön ja ihmisoikeuksiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten tunnistamiseen, ehkäisemiseen ja lopettamiseen. Ehdotuksen on myös nähty heikentävän ammattiliittojen tai järjestöjen mahdollisuutta edistää ja puolustaa uhrien oikeuksia ja työoloja, millä voi olla negatiivisia vaikutuksia työelämä- ja ihmisoikeuksien edistämiseen.
Edelleen yritysvastuudirektiiviin ehdotettuja muutoksia on valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kritisoitu siitä, että muuttuva sääntely-ympäristö aiheuttaa yrityksille epävarmuutta ja heikentää luottamusta toimintaympäristöön sekä heikentää kokonaisuudessaan EU-sääntelyn legitimiteettiä. Lisäksi Suomessa useat yritykset ovat olleet yritysvastuuasioissa edelläkävijöitä ja sääntelyyn valmistautuessa on tehty taloudellisia panostuksia. Yritykset ovat katsoneet yritysvastuun kehittämisen tärkeäksi, koska sen on nähty tuovan kilpailuetua. Ehdotettuja muutoksia on kritisoitu myös siitä, että yritysten mahdollisuuksia saada tietoa tuotantoketjuista rajoitetaan ja niitä ohjataan jatkossa huolehtimaan ympäristö- ja ihmisoikeuksista pääsääntöisesti tuotantoketjun ensimmäisellä portaalla, jolloin resurssit saattavat ohjautua sinne, missä riskejä rikkomuksiin ei välttämättä juuri ole.
Toisaalta valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on myös pidetty yritysvastuudirektiiviä koskevia muutoksia perusteltuina ja tarkoituksenmukaisina. Asiantuntijakuulemisissa on katsottu, että yritysvastuudirektiivin yksinkertaistaminen vähentää erityisesti pk-yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Asiantuntijakuulemisissa on niin ikään yhdytty valtioneuvoston näkemykseen siitä, että yritysvastuusääntelyn tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaimmin velvoitteilla, jotka ovat yritykselle selkeitä ja realistisia toteuttaa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää lähtökohtaisesti perusteltuna tavoitetta hallinnollisen taakan vähentämisestä yritysvastuudirektiivin yksinkertaistamisen myötä. Valiokunta kuitenkin korostaa, että muutokset direktiivin sisältöön on pyrittävä tekemään niin, että sen päätarkoitus, yritysvastuutavoitteiden toteutuminen, ja vaikuttavuus säilyvät. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää tärkeänä, että uusi neuvoteltava sääntely muodostaa yhdessä jo hyväksyttyjen huolellisuusvelvoitteita koskevien säännösten kanssa mahdollisimman johdonmukaisen kokonaisuuden, ja toteaa yhdenmukaisen unionin tasoisen vastuullisuussääntelyn edistävän yritysten tasavertaista kilpailua ja Suomen kaltaisen pienen maan yritysten asemaa. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää tärkeänä ilmastonmuutoksen torjunnan toimien määrätietoista toteutusta yrityksissä ja korostaa niiden merkitystä kilpailukyvylle.
Valiokunta toteaa, että toimenpiteiden arviointifrekvenssin pidentäminen yhdestä viiteen vuoteen pienentää yrityksen taakkaa tilanteissa, joissa muutoksia ei ole tapahtunut. Muutos ei kuitenkaan poista sitä, että arviointi on tehtävä uudestaan aina merkittävän muutoksen jälkeen ja aina jos on aiheellista uskoa, että käytetyt keinot eivät ole riittäviä tai ilmaantuu uusia riskejä. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää tärkeänä, että yritysvastuudirektiivi rakentuu edelleen OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille omaksutun kuusiportaisen huolellisuusprosessin varaan. Tämä elementti on olennaista säilyttää sääntelyssä jatkossakin, sillä näin sääntely voidaan rakentaa yleisesti yrityksissä tunnettujen kansainvälisesti käytössä olevien vastuullisen liiketoiminnan periaatteiden varaan.
Hiilirajamekanismiasetus
Hiilirajamekanismista säädetään EU:n hiilirajamekanismiasetuksessa (EU 2023/956). Mekanismi on uudenlainen EU-ilmastopolitiikan instrumentti, jolla on erityisesti yritysten kilpailukykyyn ja teollisuuspolitiikkaan liittyviä vaikutuksia. Mekanismilla pyritään siihen, että EU-tuontituotteiden hinnat heijastaisivat nykyistä paremmin niiden päästösisältöä, ja kannustetaan ulkomaisia valmistajia ja EU-alueen tuojia vähentämään päästöjään. Hiilirajamekanismilla tietyille EU:n ulkopuolelta tuleville tuotteille asetetaan samansuuruinen maksu kuin EU:ssa valmistettuihin vastaaviin tuotteisiin kohdistuu EU:n päästökaupan toimeenpanon seurauksena. Mekanismin keskeisenä tehtävänä on ehkäistä hiilivuotoa ja siten päästöjen siirtymistä EU:n ulkopuolelle.
Ehdotuksen myötä on tarkoitus ottaa käyttöön uusi kumulatiivinen tuonnin massaan perustuva kynnysarvo, joka on 50 tonnia maahantuojaa kohti vuodessa. Uusi kynnysarvo korvaa nykyisen lähetyseräkohtaisen 150 euron suuruisen kynnysarvon raudan ja teräksen, alumiinin, sementin sekä lannoitteiden osalta. Uuden kynnysarvon käyttöönoton myötä pieniä lähetyseriä tuovat maahantuojat, eli pääasiassa pienet ja keskisuuret yritykset ja yksityishenkilöt, vapautuvat asetuksen velvoitteista. Komissio tarkastelee vuosittain, kuinka suuren osan asetuksen tuonnin päästöistä kynnysarvo kattaa, ja se voi delegoidulla asetuksella tarvittaessa muuttaa kynnysarvoa.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin perusteltuna hiilirajamekanismin kynnysarvon muuttamista siten, että mekanismi kohdistuu jatkossa niihin maahantuojiin, joiden tuonnin päästösisältö on merkityksellinen hiilirajamekanismin tavoitteiden ja tehokkaan toimeenpanon toteutumisen kannalta. Ehdotettu tuonnin kynnysarvon muutos vähentää merkittävästi pieniin ja keskisuuriin maahantuojiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa vähentämättä juurikaan mekanismin päästökattavuutta tai kerryttämiä tuloja. Asetuksen uusi tuonnin kynnysarvo poistaa Suomessa Tullin arvion mukaan velvoitteet 92 prosentilta nykyisistä velvollisista kuitenkin niin, että 99 prosenttia asetuksen mukaisen tuonnin päästösisällöstä pysyy mekanismin piirissä.