Yleistä

(1) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia (189/2001) siten, että aktivointisuunnitelma laaditaan jatkossa vain työttömille, joiden pääasiallinen tulo on toimeentulotuki. Työttömyysetuuteen oikeutetulle työttömälle ei laadita enää aktivointisuunnitelmaa, vaan työllistymissuunnitelma. Siinä tapauksessa, että työttömyysetuutta saavan työttömän henkilön työllistymisen esteenä ovat työ- ja toimintakyvyn rajoitteet tai elämänhallinnan ongelmat, jotka eivät ratkea yksinomaan viranomaisten välisellä konsultaatiolla, hänelle laaditaan työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetussa laissa (381/2023) tarkoitettu monialainen työllistymissuunnitelma. 

(2) Esityksen tavoitteena on keventää aktivointisuunnitteluun liittyviä viranomaistehtäviä sekä purkaa aktivointisuunnitelman ja monialaisen työllistymissuunnitelman välisiä päällekkäisyyksiä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esityksen tavoitteita kannatettavina. Monialaista tukea on kohdennettava henkilöille, jotka sitä tarvitsevat. Selkeämpi palvelujärjestelmä on myös asiakkaan etu. Valiokunta lausuu esityksestä oman toimialansa osalta. 

Vaikutukset työttömiin

(3) Esityksen vaikutukset kohdistuvat työttömyysetuuteen oikeutettuihin työttömiin, joille ei esityksen mukaan enää laadita aktivointisuunnitelmaa. Esityksessä arvioidaan, että tällä saattaa olla myönteinen vaikutus työttömyysetuuteen oikeutetun työttömän asemaan, kun hänelle voidaan laatia tarvittava suunnitelma aiempaa nopeammin. 

(4) Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelu, johon henkilö voidaan ohjata osallistumaan joko aktivointisuunnitelmassa tai monialaisessa työllistymissuunnitelmassa. Esityksen perusteella noin 60 prosenttia nykyisin aktivointisuunnittelun piirissä olevista työttömyysetuutta saavista työttömistä ei tarvitse työvoimaviranomaisen, hyvinvointialueen ja Kansaneläkelaitoksen palvelujen yhteensovittamista, eikä heille siten laadita monialaista työllistymissuunnitelmaa. Näitä henkilöitä ei jatkossa myöskään voida ohjata kuntouttavaan työtoimintaan. 

(5) Esityksessä tunnistetaankin, että jotkin aktivointiehdon piiristä poistuneet työvoimapalveluja ja sosiaalipalveluja yhtäaikaisesti tarvitsevat asiakkaat saattavat jäädä kuntouttavan työtoiminnan ulkopuolelle. Tällaisia henkilöitä saattavat esityksen mukaan olla esimerkiksi työnhakijat, jotka eivät saa toimeentulotukea, mutta eivät työkyvyttömyyden vuoksi kykene osallistumaan mihinkään työllistymistä edistävään palveluun. 

(6) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että kuntouttava työtoiminta kohdentuu entistä tarkoituksenmukaisemmin asiakkaille, jotka palvelusta eniten hyötyvät. Työ- ja toimintakykyä sekä elämänhallintaa on mahdollista edistää muilla sosiaalihuollon palveluilla, kuten esimerkiksi sosiaalisella kuntoutuksella. 

(7) Valiokunta korostaa sekä työttömän palvelutarpeen mahdollisimman varhaisen tunnistamisen että viranomaisten tiiviin yhteistyön merkitystä. Toimivat tietojärjestelmät ja tiedonvaihto niiden kautta ovat käytännön yhteistyön kannalta keskeisiä. 

Vaikutukset työvoimaviranomaisiin

(8) Esityksessä arvioidaan, että jatkossa aktivointisuunnitelmia tai niiden päivityksiä tehdään noin 48 700 kappaletta vähemmän kuin nykyisin. Lisäksi arvioidaan, että niistä henkilöistä, joille ei jatkossa enää tehdä aktivointisuunnitelmaa, noin 40 prosenttia ohjataan monialaiseen palvelutarvearvioon. Tämä tarkoittaa noin 11 700 uutta palvelutarvearviota ja noin 7 000 monialaista työllistymissuunnitelmaa lisää vuosittain lain voimaantulon jälkeen. 

(9) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että esityksellä ei arvioida olevan työvoimaviranomaisten kustannuksia merkittävästi vähentäviä tai lisääviä vaikutuksia, eikä esityksessä ehdoteta uusia tehtäviä viranomaisille. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että monialaisten palvelutarvearvioiden ja monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakasmäärien kehitystä seurataan ja esityksen vaikutuksia työvoimaviranomaisiin arvioidaan toimeenpanon alettua. 

Työvoimaviranomaisten ja hyvinvointialueiden yhteistyö

(10) Esityksessä arvioidaan, että hallinnollisen työn vähenemisen ansiosta hyvinvointialueen resursseja voidaan jatkossa todennäköisesti kohdentaa paremmin niille asiakkaille, joiden tuen tarpeet ovat moninaiset. Esityksessä myös todetaan, että esitys saattaa lisätä tarvetta vahvistaa työvoimaviranomaisessa sekä Kansaneläkelaitoksessa työskentelevien osaamista asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn ongelmien tunnistamisessa aiempaa laajemmin, ja lisäksi, että se voi lisätä tarvetta vahvistaa viranomaisten välistä yhteistyötä sekä konsultaatiokäytäntöjä. 

(11) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy esityksessä arvioituun, mutta korostaa, että muiden viranomaisten palvelut eivät voi korvata hyvinvointialueiden vastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluita. Työttömien, joiden työllistymisen edistäminen edellyttää sosiaali- tai terveyspalveluita, on saatava näitä palveluita nykyistä paremmin. Valiokunta pitää tärkeänä, että asiakkaiden palveluiden saatavuuden turvaamiseksi tarkastellaan mahdollisuutta asettaa hyvinvointialueille työllistymisen edistämiseen liittyviä kannusteita. (ks. myös TyVL 8/2025 vp, s. 4-5).