Orpon hallituksen vuoden 2026 talousarvioesityksessä ei ole onnistuttu tekemään valintoja ja tarvittavia uudistuksia, joilla saavutettaisiin edes hallitusohjelmassa määritetyt ilmasto- ja luontotavoitteet. 

Talousarvioesitys on edelleen 8,7 miljardia alijäämäinen, vaikka alijäämää on lähdetty taklaamaan lukuisilla leikkauksilla. Leikkaukset osuvat kohtuuttoman usein samoille ihmisille ja alueille. Kasvu- ja tuottavuustoimet ovat edelleen varsin vaatimattomia, vaikka vaalikausi on jo ohittanut puolivälin. Itäinen Suomi on jäämässä lähes kokonaan oman onnensa nojaan. 

Talousarvioesityksessä olisi pitänyt pystyä tekemään selkeämpiä valintoja, jotta rahoitus suuntautuisi aidosti vaikuttaviin kohteisiin ja jotta koko Suomi tulisi huomioiduksi. Nyt tuleville sukupolville jää ilmasto- ja luontokriisin ratkaisemisen lisäksi myös massiivinen velkataakka. 

Määrärahojen niukkuus

Ympäristöministeriön hallinnonalalla on tehtäviä, joita sen tulee kyetä suorittamaan tasapuolisesti koko maassa sekä maan rajojen yli. 

Talousarvioesitys nostaa esiin huolen siitä, pystyykö ministeriö suoriutumaan sille kuuluvista tehtävistä ja velvollisuuksista niukoilla määrärahoilla. 

Vesienhoito

Hallitus panostaa merkittävästi Saaristomeren kunnon parantamiseen, mutta samaan aikaan sisävesien ja muun Itämeren tilasta huolehtimisen varat ovat vähissä. Eikö sisävesien ja muun Itämeren hyvästä tilasta huolehtiminen ole yhtä tärkeää kuin Saaristomeren huonon tilan parantaminen? 

Saaristomeri on suojelunsa ansainnut, mutta samalla rahojen kohdentaminen vain Lounais-Suomen rannikolle on yksi leikkaus lisää itäiselle Suomelle. Suomessakaan puhtaat sisävesistöt eivät ole itsestäänselvyys. 

Paikalliset yhdistykset ovat vesiensuojelutyön selkäranka, ja niiden rooli on korvaamaton muun muassa, valuma-alueiden kunnostuksessa ja ravinnekuormituksen vähentämisessä, vesien tilan seurannassa ja tiedon tuottamisessa viranomaisten tueksi, yhteistyössä maanomistajien, kuntien ja oppilaitosten kanssa sekä vapaaehtoistoiminnan ja ympäristökasvatuksen edistämisessä. Tästä huolimatta järjestöjen avustuksista leikataan. 

Luonnonsuojelu

Kun vapaaehtoinen suojelu vähenee, voi käydä niin, että pakottava normiohjaus voi lisääntyä. Tämä ei ole toivottava kehityssuunta. 

Helmi- ja METSO-elinympäristöohjelmat vahvistavat Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista. Molemmat ohjelmat pohjautuvat vapaaehtoisuuteen ja ovat osoittautuneet menestyksiksi. Vapaaehtoisuus on ollut merkittävä tekijä siinä, että ohjelmista on tullut suosittuja ja mallilla on hyvä jatkaa. Hallituksen talousarvioesitys ei sisällä riittäviä määrärahoja vapaaehtoisen suojelun tavoitteiden toteutumiseksi. 

Vanhojen ja luonnontilaisten metsien tunnistamiseen ja kartoitukseen ei ole toistaiseksi varattu lainkaan määrärahoja. Kohteiden käytännön tunnistamisen kannalta olisi tärkeää, että valtio kartoittaisi kohteet välittömästi. Tähän tulisi varata riittävät määrärahat ja työ tulisi aloittaa välittömästi. 

Harmaan suojelun välttämiseksi ja suojelun sosiaalisen kestävyyden turvaamiseksi on välttämätöntä, että valtio varaa riittävän rahoituksen vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelemiseen osana METSO-ohjelmaa. 

Ennallistaminen

EU:n ennallistamisasetus hyväksyttiin kesällä 2024. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä ja kehitys on käännettävä elpymisuralle. Ennallistamisasetuksen yleistavoite on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja meripinta-alasta sekä vuoteen 2050 mennessä kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit ovat luonnon tilaa parantavien toimien piirissä. 

Ennallistamisen toimeenpanoon ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole tulossa erillistä EU-rahoitusta, joten määrärahat siihen on löydettävä kansallisesti. Hallituksen talousarvioesitys herättää huolen ennallistamiseen tarvittavien varojen riittävyydestä. 

Luonnonvarakeskus ja Suomen Ympäristökeskus

Toimintaedellytykset ja investoinnit tutkimusinfraan ovat vaarassa leikkausten takia. TKI-panostusten tulisi noudattaa parlamentaarisen TKI-työryhmän sopua ja varmistaa perusrahoitus sekä toimintaedellytykset valtion tutkimuslaitoksille. 

Metsähallitus

Metsähallituksen toimintaan kohdistuvat leikkaukset vaarantavat sen kyvyn vastata sille osoitetuista tehtävistä. Erityisesti tämä kohdistuu Luontopalveluihin, jonka tehtävät ovat lisääntyneet viime vuosina. Leikkausten takia esimerkiksi Lapista ollaan lakkauttamassa luontokeskuksia, joissa on yli 100 000 kävijää vuodessa. 

Ruokavirasto

Metsäkatoasetuksen ja kansallisen metsäkatolain toimeenpano edellyttää Ruokavirastolta riittäviä resursseja. Ruokaviraston henkilöresurssit on varmistettava sujuvan toimeenpanon varmistamiseksi. Metsäkatoasetuksen ja metsäkatolain toimeenpano aiheuttaa jo nyt merkittäviä lisäkustannuksia toimijoille, eikä Ruokaviraston tehtävistä koituvia kustannuksia saa valuttaa toimijoille. 

Puurakentamisen edistäminen

Puu tai muut vähäpäästöiset materiaalit tarjoavat konkreettisen ratkaisun hiilivarastojen luomiseksi, kiertotalouden vahvistamiseksi ja rakentamisen päästövähennysten saavuttamiseksi. Puun käyttö rakennusmateriaalina vähentää rakentamisen päästöjä ja lisäksi puurakenteet varastoivat hiiltä pitkäaikaisesti. Puu ja muut vähäpäästöiset materiaalit on tunnustettava ilmastopolitiikan avainratkaisuina. 

Vähähiilisen rakentamisen edistämiseen tulisi ohjata nykyistä vahvemmin budjettivaroja. Rakennusmateriaalien päästöt tulee huomioida energiankulutuksen rinnalla ja julkisissa hankinnoissa tulee ottaa käyttöön yhteiset hiililaskennan menetelmät. 

EU-tason selvitykset osoittavat, että kaavoitus- ja paikalliset määräykset voivat käytännössä estää puurakentamisen tai muiden vähäpäästöisten ratkaisujen toteutumisen. Budjetissa tulisi varata resursseja kaavoituksen ja viranomaisosaamisen uudistamiseen, jotta vähäpäästöiset materiaalit olisivat aidosti vaihtoehto sekä kaupunkiseuduilla että harvemmin asutuilla alueilla. 

Korjausrakentaminen ja energia-avustukset

Suomen asuntorakentamisen näkymät ovat poikkeuksellisen heikot. Rakennusala tarvitsee nopeasti tukea. Sen sijaan korjausrakentamisen määrärahoista on leikattu tilanteessa, jossa uudisrakentaminen hiipuu ja varsinkin Itä- ja Kaakkois-Suomessa asunto-osakeyhtiöiden tarve korjauksiin on kasvava ja taloudelliset resurssit väheneviä. 

Iso osa Suomen rakennuskannasta on rakennettu 1970—1990-luvuilla. Tähän rakennuskantaan kohdistuu sen iän takia paljon erilaisia korjaustarpeita kaikissa asumisen hallintamuodoissa. Näiden korjausten toteutumisen varmistamiseksi olisi tarkoituksenmukaista tukea korjausrakentamista. 

Myös energia-avustusten loppuminen hallituksen leikkausten myötä osuu samalle tontille. Energia-avustuksilla on parannettu rakennuskantaa ja luotu työtä ympäri Suomen. 

Rakennuksia ei voi katsoa pelkästään sijoituskohteina, vaan ne tulee nähdä koteina ja työpaikkoina. Terveet ja toimivat rakennukset parantavat elämänlaatua. 

Korjausrakentaminen ja energia-avustukset vastaavat myös Suomen ilmastotavoitteisiin, kun rakennusten energiatehokkuutta saadaan parannettua. 

Asuntopolitiikka

Asumisoikeusasuntojen rakentamisella täydennysrakennetaan matalan markkinahinnan lähiöihin asuntoja ilman riskiä alueiden eriytymisestä - näissä lähiöissä ei, vanhan asuntokannan matalan hintatason vuoksi, rakennusliikkeiden kuluttajamyyntiin tuleva omistusasuntotuotanto käynnisty. 

Asumisoikeusasuntojen rakentamisen lopettamisen viesti on, että alueiden eriytymiseen ei Suomessa suhtauduta kovinkaan vakavasti. Tällaista viestiä ei tulisi lähettää nopeasti kaupungistuvassa Suomessa. 

Hallituksen tulisi viestittää, että suomalaiset kaupungit pitävät ehdottomasti kiinni alueellisen eriytymisen torjunnasta. 

Tuotannon jäädyttämisen sijaan ASO-tuotantoa voidaan ohjata nykyistä tarkemmin. Esimerkiksi ASO-järjestelmän parametreja voidaan muuttaa, asuntoja kohdentaa ja rahoitukselle asettaa reunaehtoja, joilla valtion riskiä pienennetään lähiöitä uhraamatta. 

Matalarahoitteista vuokra-asumista tarvitaan niin kasvukeskuksissa kuin väestöltään hupenevilla alueilla. Keskittävät päätökset kiihdyttävät muuttoliikettä, mutta kokonaisturvallisuuden kannalta on oleellista, että muissakin kuin kasvukeskuksissa on erilaisia asumismuotoja tarjolla. 

Ikääntyneiden asumisen järjestäminen on kriisiytymässä nopeaa vauhtia, kun hyvinvointialueet eivät hallituksen leikkausten takia osoita tarvitsijoille palveluasuntoihin paikkoja. Tämän seurauksena moni vanhus asuu yksin olosuhteissa, joissa hän ei millään tavoin enää pärjää ja samaan aikaan yksityisillä palveluntarjoajilla on vapaita paikkoja palveluasumisessa. 

Tarvetta ja kysyntää on erityisesti opiskelija-asunnoille sekä iäkkäille ja muistisairaille sopiville asunnoille ja asumismuodoille. Tähän vuoden 2026 talousarvioesitys ei tuo vastausta, vaan heikentää em. ihmisryhmien tilannetta. 

ARAn lakkauttaminen

ARAlla on ollut keskeinen rooli MAL-neuvotteluissa, asumisen kehittämisessä, rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanossa sekä asuntokannan esteettömyyden edistämisessä. 

Hallituksen päätös lakkauttaa ARA on vaarantanut ARAn tehtäviin kuuluvan toiminnan sujuvuuden ja jatkuvuuden. Nopea aikataulu vaikuttaa myös henkilöstön asemaan ja työssä jaksamiseen. 

Millä tavoin tukien myöntäminen ja niiden käytön valvonta tapahtuvat laissa edellytettävällä tavalla ja miten ne pysyvät erotettuina säädösvalmistelusta ja ministeriön päätöksenteosta? 

Hallituksen perustelut ARA:n lakkauttamiselle jäivät varsin keveiksi aiheutuviin ongelmiin verrattuna. 

Kohtuuhintainen asuminen ja sosiaalinen asuntotuotanto

Leikkaus korjausavustuksiin ja ARAn lakkauttaminen heikentävät mahdollisuuksia vastata kasvavaan kohtuuhintaisen asumisen tarpeeseen. Kohtuuhintaisuus ei saa rajoittua vain suurille kaupunkiseuduille, vaan myös pienemmillä paikkakunnilla tulee turvata mahdollisuus kestävään asuntotuotantoon. 

Sosiaalinen asuntotuotanto keskittyy hallituksen esityksessä suurten kaupunkiseutujen tarpeisiin. Myös harvemmin asutuilla alueilla tulisi toteuttaa kohtuuhintaista ja energiatehokasta asuntotuotantoa. Tämä tukee alueiden elinvoimaa ja ehkäisee eriarvoisuutta. Iso osa teollisuudesta sijaitsee haja-asutusalueilla, asumisen tuen puute voi vaikeuttaa työvoiman saatavuutta ja johtaa siihen, että yritykset menettävät työntekijöitään. 

Alueelliset erot rahoituksen saatavuudessa lisäävät polarisaatiota. Etenkin kasvukeskusten ulkopuolella rahoituksen saaminen on hankalaa. Myös väestöltään vähenevillä alueilla asuntokantaa tulisi voida uudistaa vastaamaan paremmin muuttuviin tarpeisiin ja korjata esteettömäksi ja energiatehokkaammaksi. 

Asumisneuvonta

Asumisneuvonnan tavoite on vähentää tarjottavan avun ja tuen avulla asunnottomuutta, vuokravelkoja, asumisen häiriöitä ja häätöjä sekä turvata asumisen jatkuvuutta. 

Sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät vuokranmaksuvaikeuksia ja häätöriskejä. Nyt ollaan siirtymässä ehkäisevästä toiminnasta korjaavampaan työotteeseen. Tämä vie painopistettä etäämmälle tukilain mukaisesta tarkoituksesta. 

Hallituksen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ei edistä Suomen ja suomalaisten etua

Hallituksen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on luisunut tilanteeseen, jossa hallitus ei edes esitä enää tekevänsä ilmasto- ja luontotoimia. Tästä esimerkkinä on budjettiriihen päätös leikata Puhtaan siirtymän rahoitusta eli teknisiin hiilinieluihin kohdennettavaa, jo alun perin vaatimatonta 140 M euron summaa ja samalla hallituksen ilmastotoimien kärkihanketta. Palokin koskien vapauttaminen on vähin äänin haudattu. Ilmastoselonteoista on luettavissa, että Suomi on hiilineutraali Orpon hallituksen toimilla vasta vuoden 2050 jälkeen. Jopa uusiutuvan energian rakentamista hallitus vaikeuttaa säätämällä kiinteät etäisyydet tuulivoimaloille. Orpon ja Purran hallituksen lanseeraama puhdas siirtymä on siis peruttu. Tilanne on synkkä ja surullinen sekä globaalin vastuun, Suomen EU-lainsäädännön mukaisten ilmastositoumusten, kansainvälisen uskottavuuden että talouskasvun ja investointien ja sitä kautta suomalaisten työpaikkojen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Suomalainen elinkeinoelämä on vahvasti sitoutunut 2035 ilmastotavoitteeseen ja kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Esimerkiksi Teknologiateollisuus ry sanoo lausunnossaan suoraan, että Suomen tulee pitää kiinni hiilineutraalisuustavoitteesta vuoteen 2035 mennessä. Myöskään EU:lla ei ole varaa heikentää ilmastotavoitettaan, sillä päästövähennystavoitteet synnyttävät markkinaehtoisesti kysyntää puhtaille ratkaisuille myös EU:n sisämarkkinoilla. Vaikuttava ilmastopolitiikka luo siten mahdollisuuden rakentaa vahvempaa ja kilpailukykyisempää Eurooppaa. Erityisen tärkeää on pyrkiä varmistamaan sellainen toimintaympäristö, että yrityksillä on kykyä ja halua kasvaa. 

Vaikka hallitus on luvannut pitää kiinni ilmastotavoitteista, sen toimet eivät ole linjassa tavoitteen kanssa ja valitettavasti muutosta ei ole luvassa. Pitkään odotetut ilmastosuunnitelmien luonnokset todistavat tehottoman ilmastopolitiikan jatkuvan. Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaluonnoksen (KAISU3) toimenpidekokonaisuus on riittämätön taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden varmistamiseksi jo ilman maankäyttösektorin alijäämän siirtymisen riskiä taakanjakosektorille. KAISU3-luonnoksessa tai talousarvioesityksessä ei esitetä uusia taloudellisia ohjauskeinoja ilmastopolitiikkaan. 

Toimenpiteiden kuilu EU:n maankäyttösektorin velvoitteen ja kansallisen ilmastolain mukaisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen on valtava. Talousarvioesityksessä ei ole, kuten ei lausunnoilla olleissa KAISU3:n tai energia- ja ilmastostrategian luonnoksissakaan esitetty sellaisia toimenpiteitä, joilla tätä kuilua voisi uskottavasti kuroa umpeen. 

Ilmastonmuutoksen lisäksi luontokato on aikamme suuri ongelma ja murentaa jatkuessaan sekä ihmisten hyvinvointia että talouden ja turvallisuuden pohjaa. Myös tällä sektorilla Orpon hallituksen puheet ovat suuret mutta näytöt laihat. 

Ympäristön- ja luonnonsuojelun rahoitus säilyy vuoden 2026 talousarviossa suunnilleen viime vuoden tasolla. Lisärahoitusta saadaan ympäristövahinkojen ehkäisemiseen mutta vesien suojelun rahoitus kokonaisuudessaan vähenee, samoin Metsähallituksen rahoitus vähenee tuottavuussäästöjen takia. Metsähallitukselle kohdistuu hallinnonalan tuottavuussäästöistä kokonaisuudessaan 26 prosenttia, vuonna 2026 yhteensä 1,4 milj. euroa. 

Helmi-elinympäristöohjelma on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen ohjelma, jonka avulla parannetaan heikentyneiden luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä koko maassa. Helmi-ohjelman toimet perustuvat maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja laajaan yhteistyöhön. Kohteina ovat lintuvedet, suot, metsät, perinneympäristöt sekä pienvedet ja rannat. Helmi-ohjelma on keskeinen osa luonnon monimuotoisuuden suojelun tavoitteiden toimeenpanoa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Helmi-ohjelmaan kohdennetaan vuonna 2026 yhteensä noin 24 milj. euroa. Helmi-ohjelman nykyisellä rahoituksella valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista tavoitetasoa ei saavuteta vuoteen 2030 mennessä. Nykyisellä rahoituskehyksellä pystytään toteuttamaan vain kolmasosa siitä vuosittaisesta tavoitteesta, jota vuoden 2030 tavoitteet edellyttävät. Metsähallituksen rooli Helmi-ohjelman toimeenpanossa on keskeinen. Vuoden 2026 talousarvioesityksestä Metsähallituksen Luontopalvelujen Helmi-ohjelman toimeenpanoon kohdistuu n. 7 milj. euroa momentilta 35.10.52. 

Maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-ohjelman toimikausi päättyy vuoden 2025 lopussa. Uuden ohjelmakauden valmistelu aloitettiin vuonna 2024 ja uutta ohjelmakautta koskeva päätösehdotus on lausuntovaiheessa. Tavoitteena vuosille 2026—2030 on pysyvän suojelun lisääminen 40 000 hehtaarilla Etelä-Suomessa. Tämän kokonaisuuden kustannusarvio on yhteensä 300 miljoonaa euroa. Lisäksi tavoitteena on 10 000 hehtaarin suojelu Pohjois-Suomessa perustuen vanhojen metsien kriteerien mukaisten sekä luonnontilaisten metsien määritelmän mukaisten kohteiden suojeluun yksityismailla. Tämän kustannusarvio on 50 miljoonaa euroa. 

Nykyinen ohjelmakausi (2008—2025) on saavuttanut ympäristöhallinnon osalta sille asetetut määrälliset tavoitteet, joilla tavoiteltiin pysyvän luonnonsuojelualueverkoston kehittämistä 96 000 hehtaarin suuruisella alueella. Ohjelma ei kuitenkaan ole pystynyt pysäyttämään ylätason tavoitteena ollutta metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Sen saavuttamiseksi tarvitaan ohjelmaa laajempia toimia koko yhteiskunnassa. Kuluvaan vuoteen verrattuna METSO-ohjelmaan pystytään osoittamaan vuonna 2026 vähemmän rahaa johtuen lunastuslain korvausperusteiden muutoksesta. SDP vastusti lunastuslain uudistuksessa kiinteää 25 prosentin korvausta ja olisimme halunneet lakiin joustoa. Kuten lunastuslain uudistuksen kohdalla arvioitiin, muutos korottaa luonnonsuojelulain rajoitusten perusteella maksettavia korvauksia ja korotus joudutaan kattamaan vähentämällä vapaaehtoisen luonnonsuojelun rahoitusta. METSO-ohjelmalla on ollut hyvä vastaanotto maanomistajien keskuudessa ja suojelutarjonta ylittää ohjelman määrärahatason. METSO-ohjelman kustannukset ovat nousseet viime vuosina merkittävästi puun markkinahinnan nousun myötä. 

METSO-ohjelman mukaisiin korvauksiin varataan 19,0 milj. euroa ja htv:hen sekä viestintään 0,5 milj. euroa. Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn uuden toimintakauden (2026—2040) valmistelu on lausuntovaiheessa ja ohjelman on tarkoitus käynnistyä ensi vuoden alussa. Kustannusten nousu haastaa METSO-ohjelman toteutusta 35.10.63-momentilla (mm. puun markkinahinnan nousu, lunastuslain muutos) Lunastuslain korvausperusteiden muutoksesta, Natura-verkoston suojelutavoitteista ja EU-sitoumuksista aiheutuu kustannuspaineita tulevina vuosina momentille 35.10.63. 

Suomen EU:ssa sovittujen ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja kansallisessa hiilineutraaliustavoitteessa pysyminen vaatii määrätietoisia ja johdonmukaisia toimia läpi yhteiskunnan. Lisätoimia tarvitaan erityisesti taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla. SDP:n mielestä on välttämätöntä, että liikenteen biopolttoaineen jakeluvelvoitetta nostetaan ja näin turvataan taakanjakosektorin päästövähennykset. 

Tarvitsemme ilmasto- ja luontopolitiikkaan vaikuttavampaa päästöohjausta ja uusia ohjauskeinoja. Yksi moneen kertaan selvitetty keino on maankäytön muutosmaksu, jolla hillitään metsäkatoa ja näin myös päästöjä. SDP esittää, että säädetään maankäytön muutosmaksu ja tehostetaan siten päästöohjausta ja saastuttaja maksaa -periaatteen toteutumista. Samalla valtion talous vahvistuu. Myös fossiilitaloutta ylläpitäviä verotukia tulee leikata. 

Paine lisätä luonnonsuojelun rahoitusta on kova ja ennallistamisasetuksen toimeenpano lisää painetta. Luontokatoa tulee torjua riittävän rahoituksen lisäksi myös lainsäädännön keinoilla. SDP esittää, että säädetään ilmastolain kaltainen luontolaki luonnon turvaksi. SDP on esittänyt luontolakia eduskuntavaaliohjelmassaan 2023 sekä vaihtoehtobudjetissaan 2024 ja 2025. Asiasta on tehty kattava selvitys jo viime vaalikaudella ja selvityksessä todettiin, että luonnon suoja lainsäädännössä on puutteellinen. 

Lisäksi valtion vanhat ja luonnontilaiset metsät tulee suojella tieteeseen perustuvilla, riittävän kattavilla kriteereillä, jotka aidosti suojelevat alueet ja lisäävät näin monimuotoisuutta ja hillitsevät luontokatoa. SDP esittää lisäksi metsälain päivittämistä ilmasto- ja luontotavoitteita tukevaksi esimerkiksi niin, että harkitaan metsänhoidon suositusten tuomista lakiin nykyistä vahvemmin. Lisäksi esimerkiksi puubiomassan polton verotus toisi lisää tuloja valtion kassaan samalla, kun se vauhdittaisi polton vähentämistä. Vero tulisi kohdentaa ainespuuhun. 

Vesiensuojelu

Talousarvioesityksen 35.10. -luvun mukainen vesiensuojelun rahoitus on vuonna 2026 noin 18,8 miljoonaa euroa, sisältäen momentit 35.10.23 Itämeren ja vesiensuojelun edistäminen ja 35.10.61. Vesien- ja ympäristönhoidon tukeminen. Momentilta 35.10.61 rahoitetaan myös pilaantuneiden alueiden kunnostamista 1 521 000 eurolla, mutta sitä ei lasketa mukaan vesiensuojelun rahoitukseen. Rahoitusta on noin 1,1 milj. euroa vähemmän kuin vuoden 2025 talousarviossa. Valtioneuvoston vuonna 2021 hyväksymissä vesien ja merenhoitosuunnitelmissa vuosille 2022—2027 esitetään tarvittavat toimet vesien ja Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Vesien- ja merenhoidon suunnitelmat toteuttavat samalla myös koko Itämeren toimintaohjelmaa (Baltic Sea Action Plan, HELCOM). Suomi raportoi EU Komissiolle vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden edistymistä vuodenvaihteessa 2024—2025. 

SDP esittää vesilain korjaamista ja purojen suojelua kuten Marinin hallitus esitti viime kaudella osana luonnonsuojelulain uudistusta, mutta esitys torpattiin eduskunnassa. Purojen suojelun lisääminen vesilakiin tehostaisi suojelua vesilain mukaisissa toimissa. SDP pitää tärkeänä hallitusohjelman kirjaus uudistaa vesilakia myös niin, että nykyaikaiset kalatalousvelvoitteet toteutetaan myös pienten patojen osalta ja vanhojen vesilupien päivityksen lisäksi niin sanotuille nollavelvoitelaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoitteita. Esitys vesilain muuttamisesta tulisi antaa pikaisesti. 

Asuntopolitiikka

Orpon hallitus tuhoaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon välineet ja resurssit

Asuntopolitiikan tavoitteena tulee olla terveellisen, turvallisen, viihtyisän ja kestävän asumisen mahdollistaminen eri elämäntilanteisissa oleville ihmisille joka puolella Suomea. Erityisesti niiden ryhmien asumisesta, jotka eivät itse pysty sitä järjestämään, tulee valtion toimin huolehtia. Tavoitteen tulee olla toimivat asuntomarkkinat, joissa kysyntä, tarjonta ja hinta kohtaavat. Asuntopolitiikkaa ei voi jättää vain markkinoiden varaan. Valtiota tarvitaan mahdollistamaan kohtuuhintaista tuotantoa kasvukeskuksiin ja toteuttamaan asuntohankkeita erityisryhmille. Valitettavasti asunnottomuus Suomessa on lisääntynyt pitkän laskevan trendin jälkeen. Asunnottomuus koskettaa nykyisin kaupunkiseutujen lisäksi maaseutua ja sen asukkaita. 

Riittävä valtion tukema asuntotuotanto on osoittautunut ainoaksi tavaksi toteuttaa kohtuuhintaista asumista pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Valtion tukemien vuokra-asuntojen vuokrat ovat tuntuvasti alemmat kuin vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen. Kasvukeskusten asuntomarkkinoita ei voi jättää vain markkinaehtoisen asuntotuotannon varaan, joka on täysin suhdanteista riippuvaista. Siksi valtion tukeman asuntorakentamisen vastasyklinen jatkaminen on nykytilanteessa tarpeen. 

Jatkossa tämä on vain paljon hankalampaa, kun valtion tukeman asuntotuotannon keskeinen väline, valtion asuntorahasto, on sulautettu valtion talousarvioon. Asuntopolitiikan pitkäjänteisyys vaarantuu. Näemme, että asuntopolitiikan välineitä on vahvistettava VAR:n lakkauttamisen jälkeen ja kehitettävä uusia välineitä, joilla valtion tukema asuntotuotanto turvataan myös jatkossa. Viittaamme eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoon ja huoleen siitä, että hallitus ei ole kertonut kuinka valtion asuntorahaston lakkauttamisen jälkeen perustuslaissakin turvattu oikeus asumiseen aiotaan turvata, kun asuntorahasto on lakkautettu. Erityisesti tulisi huomioida ne erityisryhmät, joilla on vaikeuksia järjestää asumistaan itse. 

Rakennusalan taantuma ei hellitä. Asuntorakentamisen kasvuodotukset ovat siirtyneet vuodelle 2026. Tänä vuonna asuntorakentamisen määrän arvioidaan olevan suunnilleen samalla tasolla kuin viime vuonna noin 18 000—19 000 asuntoa ja ensi vuodelle odotetaan lievää kasvua. Suomessa arvioidaan aloitettavan tänä vuonna 2025 noin 17 800 asuntoa, josta ns. ARA-asuntoja noin 7 500 ja vapaarahoitteisia asuntoja 10 300. Viime vuonna puolet asuntoaloituksista oli valtion tukemaa asuntotuotantoa. Tuetun tuotannon arvioidaan olevan tänä vuonna noin 8 000 asuntoaloitusta ja laskevan selvästi ensi vuonna arviolta alle 5 000 asuntoon. Hallitus jatkaa tuetun tuotannon heikentämistä laskemalla asuntotuotannon korkotukilainojen hyväksymisvaltuutta vuodelle 2026 1,135 Mrd. euroon, jolloin valtuus riittää arviolta enintään 4 500 valtion tukeman asunnon käynnistämiseen. Valtuus on 615 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2025. 

Korjausrakentaminen on vähentynyt ja alalle ennustetaan hidasta kasvua. Koko rakennussektorille odotetaan muutaman prosentin kasvua, jota syntyy toimitilarakentamisesta, vihreän siirtymän investoinneista ja puolustukseen liittyvistä toimista, sekä maa- ja vesirakentamisesta. SDP:n mielestä nyt tarvitaan energiatehokkaaseen korjausrakentamiseen suhdanneluontoinen ja määräaikainen tukiväline auttamaan rakennusalaa ja sen työntekijöitä. 

Asuntorakentamiseen sijoitetusta eurosta palautuu 46 prosenttia veroina ja maksuina yhteiskunnalle. Myös energiaremonttiavustusten vipuvaikutuksen arvioidaan olevan suuri eli 1 milj. euron avustuksella saadaan aikaan 4,8 milj. euron energiaremontit ja työtä 56 henkilötyövuotta. Avustus maksaa siten itsensä tuottamalla korjaushankkeista valtiolle välittömiä tuloveroja ja välillisiä arvonlisäveroja sekä mikä tärkeintä, antamalla ihmisille töitä. 

100 miljoonan euron panoksella korjausrakentamiseen voisi parhaimmillaan lähteä liikkeelle investointeja jopa miljardin euron edestä, mikäli avustuksen suuruus olisi enintään 10 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Avustus porrastettaisiin sen tuottaman energiatehokkuuden parantumisen mukaan, eli mitä suurempi olisi kiinteistön energiatehokkuuden parantuminen, sitä suurempi olisi avustus. Avustusta suunnattaisiin vuokra- ja asumisoikeusasuntojen sekä asunto-osakeyhtiöiden ja pientalojen peruskorjaukseen ja se tulisi suunnata erityisesti lähiöissä olevan asuntokannan korjaamiseen. 

Tuetun tuotannon osuus koko asuntorakentamisesta nousi 15 prosentista (v. 2022) arviolta 48 prosenttiin (v. 2023) ja viime vuonna valtion tukeman asuntotuotannon osuus oli arvioiden mukaan puolet kokonaistuotannosta. 

Erityisesti nuorten ensiasunnon hankintaa tulisi edistää. SDP palauttaisi ensiasuntoa hankkiville varainsiirtoverovapauden, jonka Orpon hallitus on poistanut. SDP palauttaisi ensiasunnon ostajille lisäksi määräaikaisesti mahdollisuuden vähentää asuntovelan korkoja verotuksessa. 

Asumisoikeusasumista tarvitaan edelleen

Orpon hallitus on lakkauttanut uusien asumisoikeusasuntojen rakentamisen. Pidämme päätöstä vääränä ja katsomme, että asumisoikeusasuminen on tarpeellinen ja haluttu välimalli vuokra- ja omistusasumisen välillä ja se vähentää myös segregaatiota asuinalueilla. Aso-asuntoja rakennetaan kysyntään pohjautuen ja etenkin kasvukeskuksissa niihin jonotetaan. Asumisoikeusasuminen täytyy säilyttää asumismuotojen valikoimissa ja kehittää sitä. Rinnalle tulee luoda myös muita kohtuuhintaisen asumisen välimalleja. 

Mal-sopimukset uudistettava kasvua ja tuottavuutta tukeviksi

Suurimpien kaupunkiseutujen kanssa on tehty MAL-sopimukset vuosille 2024—2027. Uusissa sopimuksissa ei enää ole tavoitteita valtion tukemalle asuntotuotannolle, mikä on heikennys. MAL-sopimusmenettelyä tulee uudistaa kasvua tukevaksi. Jatkossa sopimuksiin tulee sisällyttää kasvutavoitteet kaupunkiseuduille. 

Korotetaan erityisryhmien investointiavustusta

Hallitus on leikannut rajusti valtion tukeman kohtuuhintaisen asuntorakentamisen avustuksia ikääntyneille, vammaisille ja opiskelijoille (erityisryhmien investointiavustus), ja esittää vuoden 2026 avustuksen määräksi 15 miljoonaa euroa. Vielä vuonna 2023 avustus oli 120 000 000 euroa ja tälle oli suuri kysyntä. Tarve erityisryhmien asumiselle ei ole kadonnut minnekään. 

Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella (Varke) on hakemuksia erityisryhmien investointiavustuskohteista yhä yli 100 miljoonan euron edestä. Osalla näistä hankkeista on olemassa lainavaraus ja osalla osapäätös. Valtuuden riittämättömyyden vuoksi Varke on sulkenut erityisryhmien investointiavustushaun, mikä tarkoittaa, että uusia erityisryhmien asuntohankkeita ei päästä käynnistämään useaan vuoteen nykyisillä linjauksilla. Tämä johtaa merkittävään asuntotilanteen heikkenemiseen esimerkiksi opiskelijoilla, itsenäistyvillä nuorilla ja ikäihmisillä. Ikääntyneiden ja opiskelija-asuntojen hankkeet ovat näillä näkymin jäämässä ilman rahoitusta koska vammaisten ja pitkäaikaisasunnottomien hankkeet on priorisoitu. 

Investointiavustusvaltuuden vähäisestä määrästä seuraa myös se, että hyvinvointialueiden mahdollisuudet hillitä menopaineitaan vähenevät oleellisesti. Tämä johtuu siitä, että yhteisöllisen asumisen asuntohankkeita, joissa ei ole lakisääteistä henkilöstömitoitusta ei voida käynnistää. Tämä johtaa yhteiskunnan kokonaismenojen kasvuun muuta kautta ja tulee huomattavasti kalliimmaksi. 

Korottamalla investointiavustusta voidaan saada erityisryhmille lisää tarvittavia asuntoja sekä tukea rakennusalaa, joka ei ole edelleenkään noussut kuopasta ja vetää osaltaan Suomen taloutta taantumaan. 

Esitämme, että erityisryhmien investointituen valtuutta lisätään vuodelle 2026 ja valtuuden riittävyyttä seurataan ja korotetaan tarvittaessa. 

Kaupunkiseutujen elinvoima vaarassa

Kohtuuhintaisten asuntojen kysyntä jatkaa kasvuaan kasvavilla alueilla. Toimivat asuntomarkkinat ovat myös tärkeitä alueen muun talouskehityksen kannalta. Varsinkin kasvavilla kaupunkiseuduilla kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeusasuntojen saatavuus mahdollistaa työvoiman liikkumisen ja talouskasvun. Yhdistettynä asumistuen sekä muiden etuuksien rajuihin leikkauksiin asumisen kustannukset ovat osalla asuntokunnista nousseet kohtuuttomasti. Edullisilla asunnoilla on erittäin kova kysyntä ja hallituksen politiikka pakottaa ihmisiä muuttamaan pois työpaikkojen läheisyydestä kauemmas halvemman asumisen perään. Hallituksen asuntopolitiikalla on kaupunkiseutujen elinvoimaa ja kasvua heikentävä vaikutus, joka realisoituu kokonaisuudessaan vasta vuosien päästä. 

Valtion talousarvioesitys ei tuo mukanaan mitään uusia välineitä rakentamisen markkinoiden tukemiseksi ja nykyisiä välineitä lähinnä heikennetään. Valtion asuntorahaston lakkauttaminen ja varojen siirtäminen budjettiin vähentää asuntopolitiikan pitkäjänteisyyttä. Valtion asuntorahasto olisi tullut säilyttää budjetin ulkopuolella. Nyt uudessa tilanteessa, hallituksen on syytä arvioida pikaisesti, miten pitäjänteinen asuntorahoitus jatkossa turvataan ja harkita tähän uusia välineitä.  

Petteri Orpon hallituksen julkisen talouden tasapainottamiseen tähtäävä talousarvioesitys sisältää yksittäisiä kannatettavia elementtejä, mutta jää ilmasto- ja luontotoimien sekä kestävän asuntopolitiikan näkökulmasta täysin riittämättömälle tasolle, niin toimenpiteiden kuin niiden toteuttamiseen kohdistettujen määrärahojen osalta. Näistä syistä vasemmistoliitto ei voi yhtyä esitettyyn talousarvioon. 

Talousarvioesitys vuodelle 2026 jatkaa ilmasto- ja ympäristötoimien rahoittamisen huomattavaa laiminlyömistä vaikka tiedetään, että Suomi ei ole saavuttamassa ilmastolain alaisia tavoitteitaan (ml. hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä) eikä YK- ja EU-tason biodiversiteettitavoitteitaan (ml. luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä). 

Ympäristöministeriön hallinnonalaan tehtiin massiivinen 32 prosentin määrärahaleikkaus vuoden 2024 talousarvioesityksessä, eikä hallitus ole tälläkään kertaa korjaamassa tätä kurssia. YM:n hallinnonalalle esitetty näennäisesti mittava määrärahojen lisäys aiheutuu lähes kokonaan Valtion asuntorahaston lakkauttamisesta ja sen jäljellä olevan kassan tulouttamisesta YM:n tuloihin, eikä kyseessä ole siten tosiasiallinen lisäpanostus ympäristöministeriön hallinnonalalle. 

Hallitus on monelta osin esittämässä lisää leikkauksia ilmasto- ja ympäristötoimien toimeenpanon määrärahoihin. Pieniltä vaikuttavat ykkösmiljoonien leikkaukset ovat merkittäviä entuudestaan aliresursoidulle hallinnonalalle, ja ympäristöministeriön budjetti on jo valmiiksi moninkertaisesti pienempi kuin budjetiltaan toiseksi pienimmän ministeriön. 

Hallinnonalan ilmasto- ja ympäristötoimien rahoitus jää siis täysin riittämättömäksi suhteessa alati kasvavaan määrään toimia, joita ilmasto- ja ympäristötavoitteidemme saavuttaminen tosiasiassa edellyttäisi. Vaikka hallitus hallitusohjelmassaan sitoutuu hiilineutraaliustavoitteeseen ja luontokadon pysäyttämiseen, talousarvioesityksessä ei esitetä läheskään riittäviä määrärahoja näiden tavoitteiden realisoimiseksi. Hallituksen sitoutuminen ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin jää retoriseksi ja täysin vaille tekoja. 

Hallitus on samalla romuttamassa kohtuuhintaisen asuntotuotannon tekemällä massiiviset leikkaukset valtion tukeman asuntotuotannon korkotukilainoihin. Korkotukilainavaltuuuden pudotusta loivennetaan ensi vuonna 135 miljoonan euron edestä, mutta tämä "kompensaatio" tarkoittaa edelleen todella isoa pudotusta kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon osoitettuihin määrärahoihin. Vuodesta 2027 lähtien korkotukilainojen määrärahoista leikataan edelleen 365 miljoonaa euroa. 

Ilmasto- ja ympäristötoimien riittävyys

Koska ympäristön säilyminen elinkelpoisena on edellytys muiden perusoikeuksien toteutumiselle, hallituksella voidaan katsoa olevan perustuslakiin perustuva velvollisuus lisätä ympäristö- ja ilmastotoimien rahoitusta. Suomi on niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin sitoutunut ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämiseen edellisellä vaalikaudella säädetyn ilmastolain, EU:n biodiversiteettistrategian ja YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa. Vuoden 2026 talousarvioesityksessä ehdotetuilla panostuksilla ilmasto- ja luontotoimiin näitä tavoitteita ei olla saavuttamassa. 

Ynpäristöministeriö  ehdotti omassa budjettiesityksessään korotuksia Helmi- ja METSO-ohjelmien rahoitukseen, mutta hallitus on täysin sivuuttanut korotusehdotukset talousarvioesityksessään. Luonnonsuojelun ohjelmiin pitäisi kohdistaa vähintään ympäristöministeriön budjettiehdotuksen mukaiset korotukset: Helmi-ohjelmalle 15,5 miljoonan euron määrärahalisäys ja METSO-ohjelmalle 12 miljoonan euron määrärahalisäys. 

Suomi on sitoutunut maksamaan osansa kansainvälisestä ilmasto- ja biodiversiteettirahoituksesta kehittyville maille. Talousarviossa ei kuitenkaan ole esitetty, kuinka Suomi täyttää Pariisin ilmastosopimuksen rahoitusta koskevat velvoitteet tai YK:n luontosopimuksen tavoitteiden mukaisen tuen kehittyville maille. Suomi on tällä hetkellä rahoituksessa paljon jäljessä muita Pohjoismaita, eikä se ole globaalille kestävyydelle ja kokonaisturvallisuudelle saatikka Suomen kestävyyteen nojaavalle maakuvalle eduksi. Suomen tulee merkittävästi lisätä kansainvälistä biodiversiteettirahoitustaan ja perua kehitysyhteistyövarojen leikkaukset, joilla rahoitetaan muun muassa kansainvälisten ilmastosopimusten toimeenpanoa. 

Metsät

Ilmastopolitiikan suunnittelussa maankäyttösektorin nettonielujen taso on arvioitu roimasti todellisuutta suuremmaksi. Viime vuosina toteutuneen nielukehityksen valossa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ei voida laskea maakäyttösektorin nettonielun varaan suunnitellussa mittakaavassa. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan maankäyttösektori muuttui vuonna 2018 ensimmäisen kerran hiilinielusta nettopäästölähteeksi. Myös metsämaa on muuttunut päästölähteeksi, ensimmäisen kerran vuonna 2021. Tiedämme, että nielu on laskenut trendinomaisesti jo 15 vuoden ajan, ja tämä kehityskulku tulee todennäköisesti jatkumaan hallituksen toimenpide- ja rahoituspäätöksillä. 

Tässä valossa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) on syytä päivittää jo tällä vaalikaudella. Suunnitelman toimenpiteet ovat riittämättömät maankäyttösektorin muuttuneeseen tilannekuvaan nähden, ja suunnitelman toimeenpano on edennyt ennakoitua hitaammin riittämättömän rahoituksen takia. 

Hiilinielun elvyttäminen on yksi akuuteimpia kysymyksiä Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Samalla metsien suojelulla on keskeinen merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Tällä hetkellä peräti kolme neljäsosaa Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Hallituksen talousarvioesityksessä ei esitetä riittäviä toimia maankäyttösektorin nielujen kasvattamiseksi. Tarvittavia toimia ovat ainakin kosteikkoviljelyn tuki, joutomaiden metsitystuki sekä hiilensidonnan tuki metsänkasvatuksen kiertoaikojen pidentämiseksi. Jaksollista metsänkasvatusta ylläpitävät tuet tulisi poistaa, ja ne tulisi sen sijaan kohdistaa aitoihin luonnonhoitotoimenpiteisiin. 

Tämän lisäksi hallituksen on puututtava liian suuriksi kasvaneisiin hakkuumääriin. Hallitus on jälleen nostamassa Metsähallituksen tuloutustavoitetta, vaikka sitä tulisi päinvastoin laskea. Liian suuret hakkuut ovat puuston kasvun hidastumisen ohella pääsyy romahtaneelle hiilinielulle. 

Vesistöt

Vesistöjen tilanne Suomessa ei ole hyvä. Itämeren luontotyypeistä uhanalaisia on 24 prosenttia, Itämeren rannikon luontotyypeistä uhanalaisia on 58 prosenttia ja sisävesien sekä rantojen luontotyypeistä uhanalaisia on puolestaan neljännesosa. Lisäksi Itämeren kalakantojen kehitys on ollut viime vuosina erityisen heikkoa, osin tunnistamattomista syistä. 

Hallitus kohdistaa pienen määrärahalisäyksen vesien- ja ympäristönhoidon tukemiseen. Lisärahoitus on tarpeellinen, mutta kokonaisuudessaan edelleen riittämätön. Itämeren ja vesien suojelun edistämiseen ei kohdisteta lisärahoitusta, vaikka Saaristomeren suojelutyön rahoituksen reilu vahvistaminen olisi erityisen tarpeen varsinkin, kun hallitus jatkoi lantapoikkeuksen käyttöä. 

Ilmastonmuutos aiheuttaa vesistöjen ravinnehuuhtoumien lisääntymistä ja vesien tummumista, ja uhkaa osaltaan vesiluonnon monimuotoisuutta. Ilman riittävää rahoitusta vesistöjen tilaa ja vesiekosysteemejä ei pystytä parantamaan biodiversiteettitavoitteidemme mukaisesti. 

Luonnon monimuotoisuus

Suomen luonnon monimuotoisuus jatkaa hupenemistaan. Uusimpien uhanalaisuusarvioiden mukaan lähes 12 prosenttia arvioiduista lajeista ja 48 prosenttia luontotyypeistä Suomessa on uhanalaisia. Kehityssuunta on yhä heikkenevä kaikissa elinympäristöissä. Orpon hallitus sanoo olevansa sitoutunut YK- ja EU-tasolla säädettyyn tavoitteeseen luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä, mutta talousarvioesityksessä tästä ei näy jälkeäkään. 

Merkittäviä syitä Suomen lajien ja luontotyyppien uhanalaistumiselle ovat metsien uudistaminen ja hoito, ojitus ja pellonraivaus, rakentaminen sekä vesien rehevöityminen. Myös ilmastonmuutos on merkittävä luontokadon aiheuttaja. Hallitus ei ole kohdistamassa läheskään riittävää rahoitusta tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen, joilla Suomen luonto saataisiin elpymään. 

Päinvastoin hallitus on vuoden 2026 budjettiehdotuksessaan kohdistamassa lisää toimintamenosäästöjä paitsi YM:n myös Suomen ympäristökeskuksen toimintamenoihin ja Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin. Tämä tulee edelleen heikentämään Metsähallituksen mahdollisuuksia luontopalveluiden toimeenpanoon (mm. METSO-, Helmi- ja Nousu-ohjelmat). Hallitus on leikkaamassa ympäristön- ja luonnonsuojelusta, jonka alla erityisesti Itämeren ja vesien suojelun edistämisestä, eikä ole esimerkiksi palauttamassa rahoitusta turvepeltojen ilmastotoimille, joka on yksi kustannustehokkaimista maankäyttösektorin ilmastotoimista. 

Hallituksen tulisi lisäksi budjetoida paljon nykyistä enemmän luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenoihin. Näillä voitaisiin muun muassa maksaa metsänomistajille asianmukaiset korvaukset suojavyöhykkeiden perustamisesta herkkien vesistöjen välittömässä läheisyydessä oleviin metsiin. 

Suomen biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisen tueksi olisi säädettävä ilmastolakia vastaava kansallinen luontolaki, johon kirjataan Suomen tavoitteet ja velvollisuudet luonnon suojelemiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. 

Luonnonsuojelusta leikkaamisen sijaan hallituksen olisi syytä mitä pikimmiten luopua monista edelleen myönnettävistä ympäristöhaitallisista tuista, jotka eivät ole linjassa "luontopositiivisen Suomen" rakentamisen kanssa. Näitä ovat muun muassa puupohjaisten polttoaineiden ja polttoturpeen verotuet, kotimaan lentoliikenteen tuet ja lentoliikennepolttoaineen verottomuus sekä polttomoottoriajoneuvojen ja fossiilisten polttoaineiden veronkevennykset. Verotukien poistolla saatavat määrärahat voitaisiin käyttää ilmasto- ja ympäristötoimien rahoittamiseen. Ilmasto- ja ympäristötoimia voitaisiin rahoittaa ottamalla käyttöön myös muun muassa maankäytön muutosmaksu. Verotuksen ympäristöohjaavuutta tulisi vahvistaa siten, että tuotteiden negatiiviset päästö- ja ympäristövaikutukset heijastuvat niiden hintaan. 

Eläinpolitiikka

Suomen on otettava askelia eläinoikeuksien paremmaksi toteutumiseksi. Jo voimassa oleva lainsäädäntö edellyttää periaatteessa eläimen hyvinvoinnista huolehtimista. Eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia tulisi kunnioittaa täysimääräisesti, ja tästä huolehtimiseen tulisi myös talousarviossa kohdentaa riittävästi resursseja. 

Budjettiehdotukseen tulisi lisätä määrärahat kasvipohjaisen ruuan investointiohjelman aloittamiseen. Kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on paitsi eläinoikeusteko, se on myös yksi tehokkaimpia keinoja hillitä päästöjä ja globaalia metsäkatoa. Näiden lisäksi kasviproteiinien viljely kotimaassa vahvistaa ruokajärjestelmämme huoltovarmuutta. Jotta kasvipohjaisen ruoan potentiaali saadaan täysin hyödynnettyä, merkittävässä murroksessa olevaa alaa on tuettava muun muassa tuotekehitykseen kohdennettavalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksella. 

Tämän lisäksi eläinten etua valvovan viranomaisen virka tulisi vakinaistaa. Eläinsuojeluasiamiehen viran vakinaistamisen hyödyllisyydestä on eri tahojen osalta hyvin laaja konsensus. Rahallisesti viran vakinaistaminen vaatii vain pienen panostuksen, mutta sillä on valtavan suuri symbolinen ja käytännön merkitys eläinten hyvinvoinnin varmistamisessa. 

Turkistarhaus elinkeinona on tullut tiensä päähän. Sen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on romahtanut, ja samalla se painii vuodesta toiseen yhä pahemmissa kannattavuusvaikeuksissa. Ei ole oikein eläimille, tarhaajille eikä veronmaksajille, että tätä kuolevaa alaa pidetään keinotekoisesti hengissä. Suomen tulee seurata eurooppalaista eläinoikeuskehitystä ja liittyä osaksi kasvavaa EU-maiden joukkoa, joissa turkistarhaus on kielletty. Luopumistukijärjestelmän avulla tarhaajille voitaisiin turvata oikeudenmukainen siirtymä taloudellisesti kannattavien ja tulevaisuudenkestävien elinkeinojen piiriin, hallitusti. 

Asuntopolitiikka

Hallituksen talousarvioesitys on jälleen tuomassa lukuisia heikennyksiä asuntopolitiikkaan, jotka vaarantavat kohtuuhintaisten asuntomarkkinoiden kehityksen ja kohtuuhintaisen asumisen edellytykset. 

Kuten todettua, hallitus on romuttamassa kohtuuhintaisen asuntotuotannon tekemällä massiiviset leikkaukset valtion tukeman asuntotuotannon korkotukilainoihin. Korkotukilainavaltuuuden pudotusta loivennetaan ensi vuonna 135 miljoonan euron edestä, mutta tämä "kompensaatio" tarkoittaa edelleen todella isoa pudotusta kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon osoitettuihin määrärahoihin. Vuodesta 2027 lähtien korkotukilainojen määrärahoista leikataan edelleen 365 miljoonaa euroa. 

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara on lakkautettu itsenäisenä virastona ja se on sulautettu osaksi ympäristöministeriötä tämän vuoden alusta alkaen. Päätös ei ollut kannatettava, sillä se vaarantaa Aralle kuuluneiden tehtävien hoitoa liittyen erityisesti kohtuuhintaiseen ja esteettömään asuinrakentamiseen ja korjausrakentamiseen. Ara olisi pitänyt säilyttää itsenäisenä toimijana. 

Myös hallituksen päätös sulauttaa Valtion asuntorahaston (VAR) varat osaksi valtion budjettia on huono. Se käytännössä poistaa sosiaaliselle asuntotuotannolle korvamerkityt rahat ja tulee samalla vaikeuttamaan rakennusalan elvytystoimia. Rahastosta maksettavien erityisryhmien investointiavustusten alasajo jatkuu. Investointiavustusta on voinut saada erityisryhmien asuntojen rakentamiseen, hankintaan tai perusparantamiseen. Avustuksen vähentyminen vaikeuttaa erityisryhmien kuten opiskelijoiden ja vanhusten uusien asuntokohteiden toteuttamista, vaikka erityisasumisen tarve tulee todennäköisesti vain kasvamaan opiskelijamäärien lisääntyessä ja väestön ikääntyessä. 

Uudella Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella (Varke) on hakemuksia erityisryhmien investointiavustuskohteiksi edelleen yli 100 miljoonan euron edestä, vaikka investointiavustushaku jouduttiin sulkemaan vuoden 2024 maaliskuussa. Uusia erityisryhmien asuntohankkeita ei nykyisillä linjauksilla päästä käynnistämään useaan vuoteen. Tämä johtaa merkittävään asuntotilanteen heikkenemiseen esimerkiksi opiskelijoilla, itsenäistyvillä nuorilla ja ikäihmisillä. 

Korjausavustusten määrärahoja vähennetään edelleen. Tämä vähentää esteettömyysremontteja ja voi lisätä laitosasumisen kuluja. Rakennusten ylläpitokorjaukset ja korjaaminen esteettömäksi ovat tärkeää rakennuskantaa ylläpitävää toimintaa, joka vähentää painetta uudisrakentamiseen. Peruskorjaushankkeita vauhdittamalla voitaisiin ylipäätään tehokkaasti tukea rakennusalaa nykyisessä suhdannetilanteessa, sillä korjausrakentamisesta palautuu yhteiskunnalle merkittävä määrä veroluonteisia maksuja. 

Ilmasto- ja ympäristötoimien vauhdittaminen myös rakennusalalla on tärkeää. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen osoitettujen energia-avustusten poistaminen ei ole järkevää, sillä se tulee hidastamaan päästövähennyksiä. Öljylämmityksestä luopumisen avustus olisi tärkeää palauttaa. Käytännössä hallitus tunnistaa tuen keinona vähentää päästöjä, mutta ei osota sille rahoitusta ja on poistanut asiaa koskevat momentit myös valtion talousarvioesityksestä. 

Rakennusalan ja erityisesti asuntorakentamisen suhdannekuopassa ei ole järkevää leikata toimivia ja tehokkaita korjaus- ja energiaremonttitukia tai hidastaa erityisryhmien asuntotuotantoa. 

Erityisen ongelmallinen on myös hallitusohjelman aiempi päätös puolittaa asumisneuvonnan rahoitus. Rahoitusta ei olla lisäämässä. Asumisneuvonnalla ennaltaehkäistään asunnottomuutta ja syrjäytymistä sekä vähennetään asukkaiden vuokravelkoja ja häätöjä. Asunnottomuuden käännyttyä kasvuun asumisneuvonnan rahoituksen lisääminen on erityisen tärkeää.