Hallitus esittää tukea päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoimiseksi sähköintensiiviselle teollisuudelle. Tukea perustellaan niin sanotun hiilivuodon riskillä ja päästökaupan epäsuorilla kustannuksilla, käytännössä sähkön hinnan kautta. Tuki olisi vuodelle 2017 43 miljoonaa euroa, mutta sen suunnitellaan ulottuvan jopa vuoteen 2021 asti. 

Uusi tuki kohdistuu aloihin, jotka nauttivat jo ennestään yli 400 miljoonan euron arvoista etua alennetusta sähköverosta ja lähes 200 miljoonan euron arvoista etua energiaveroleikkurista. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos VATT on lausunnossaan ympäristövaliokunnalle ja tutkimuksessaan "Ilmastopolitiikan vaikutukset Suomen kansantalouteen ja kilpailukykyyn (2015)" todennut tuen perusteettomaksi ja jopa haitalliseksi, koska se suuntaa niukkoja yhteisiä varoja aloille, joiden kasvunäkymät ovat huonot. VATTin mukaan kansainvälinen tutkimus ei tue väitettä hiilivuodosta.  

Päästökaupan kustannuksia teollisuudelle on yliarvioitu. Teollisuudenalat, joita tuki koskee, ovat saaneet päästöoikeutensa pääosin ilmaiseksi. Myöskään sähkön hinnan kautta aiheutuneita kustannuksia ei ole osoitettu, sillä teollisuuden sähkön hinta on Suomessa Euroopan unionin toiseksi alhaisin (Eurostat, 2/2015). Carbon market watch -analyysijärjestön mukaan on myös huomattava, että päästökaupan alaiset suomalaiset yritykset ovat vuosina 2008—2014 ansainneet päästökaupalla yli 480 miljoonaa euroa (lukuun ei sisälly metsäteollisuus).  

Se, että hallitus antaa uusia tukia entisten päälle energiaintensiiviselle raskaalle teollisuudelle, kaventaa suomalaisen puhtaan teknologian ja energiatehokkuusosaamisen kotimarkkinoita. Tällä tavoin hallitus kaivaa maata jalkojen alta suomalaisen osaamisen viennin edistämiseltä ja samalla uusien työpaikkojen luomiselta. Tuki ei edistä innovaatioita ja tulevaisuuteen suuntaamista. 

On myös huomattava, että EU ei ole enää ainoa alue, jossa kasvihuonekaasupäästöillä on hinta. Päästökauppajärjestelmiä on EU:n ulkopuolella otettu käyttöön 35 maassa ja lisäksi osassa Yhdysvaltojen osavaltioita sekä Kanadan ja Kiinan provinsseja. Näiden alueiden on arvioitu tuottavan 40 % maailman bruttokansantuotteesta. Vuoden 2017 alusta Kiinassa päästökauppa tulee laajenemaan koko maan kattavaksi.  

Silloin, kun teollisuutta tuetaan, tuki tulisi kohdistaa aloihin, joilla on selkeät kasvunäkymät ja joilla globaali kysyntä kasvaa. Perinteinen energiaintensiivinen prosessiteollisuus ei kuulu näihin aloihin. Mikäli raskasta teollisuutta tuetaan, tuen tulisi kohdistua ilmastonmuutoksen hillintää ja kiertotaloutta palveleviin innovatiivisiin investointeihin.  

Päästöhuutokaupan tuotot tulisi hallituksen esittämän tuen sijasta ohjata päästöhuutokauppadirektiivin suosituksen mukaan kehitysmaiden ilmastotoimien tukemiseen, ilmastonsuojelua edistäviin investointeihin sekä puhtaiden energiaratkaisuiden kehittämiseen kotimaassa. Tätä suosittelevat ympäristövaliokunnalle antamissaan lausunnoissa myös esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF ja Kepa. 

Hallituksen esittämä päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatio on esitetyssä muodossa tarpeeton, kallis ja vastoin Pariisin ilmastosopimusta ja hallituksen omia ilmastotavoitteita. Tukea perustellaan hiilivuodon estämisellä. Kuitenkin tuesta 69 % kohdistuisi metsäteollisuudelle, joka investoi parhaillaan voimakkaasti Suomeen. Hiilivuodon riskiä ei siis ole nähtävissä. Ilmastopäästöjen hillinnän näkökulmasta tuki toimisi nurinkurisesti: se mahdollistaa entisenlaisen toiminnan jatkamisen juuri niille teollisuuden aloille, joiden ilmastopäästöjä päästökaupalla yritetään pienentää. 

Jotta päästökauppa toimisi, tulisi päästöoikeuden hinnan olla vähintään 30 euroa. Silloin päästökaupalla olisi päästöjä vähentävä vaikutus. Mikäli päästöoikeuden hinta olisi toimivalla tasolla ennen kuin Pariisin ilmastosopimus astuu voimaan, olisi hiilivuotoriski huomattavasti nykyistä korkeampi. Sellaisessa tilanteessa päästökaupan aiheuttaman sähkönhinnan nousun kompensointi runsaasti energiaa kuluttavalle teollisuudelle olisi perusteltua. 

Pariisin ilmastosopimuksen myötä pelikenttä tasoittuu, kun kaikki maailman maat osallistuvat ilmastopäästöjen vähentämiseen, ja mahdollisesti tulee käyttöön maailmanlaajuinen päästökauppajärjestelmä. 

Tuen myöntämisen ei kuitenkaan tule perustua yrityksen menneeseen toimintaan, kuten lakiehdotuksessa esitetään, vaan tuki tulee kohdentaa alan uudistumiseen ja päästöjen vähentämiseen. Tukea tulee myöntää sellaisiin investointeihin, jotka parantavat yritysten energiatehokkuutta tai jotka voivat synnyttää uusia vientituotteita ilmastonsuojelun saralle. 

Päästökauppajärjestelmää tehokkaampi tapa hillitä ilmastopäästöjä olisi euroopanlaajuinen hiilivero ja mahdollista hiilivuotoa torjumaan Euroopan ulkorajoille asetettavat hiilitullit.