Yleistä
Alueen pelastustoimi päättää voimassa olevan pelastuslain (379/2011) 59 §:n mukaan nuohouspalvelujen järjestämisestä alueellaan. Se voi nykyisin tuottaa nuohouspalvelut pelastuslaitoksen omana työnä, hankkia nuohouspalvelut muulta palvelujen tuottajalta tai sallia rakennuksen omistajan tai haltijan sopia nuohouksesta palvelujen tuottajan kanssa. Jos alueen pelastustoimi tuottaa palvelut omana työnään tai hankkii palvelut muualta, se päättää myös nuohouksesta perittävästä maksusta.
Nuohousta ei järjestetä pelastuslaitosten omana työnä enää millään pelastustoimen alueella. Suurimmassa osassa maata on käytössä piirinuohousjärjestelmä, jossa alueen pelastustoimi kilpailuttaa ja valitsee alueella toimivat nuohousyritykset sekä päättää nuohouksen hinnasta. Piirinuohousjärjestelmästä on jo luovuttu osassa maata. Ehdotetuilla pelastuslain muutoksilla Suomessa siirrytään nuohouspalvelujen vapaaseen tarjontaan koko maassa. Alueen pelastustoimelta poistetaan velvoite huolehtia nuohouspalvelujen järjestämisestä. Samalla piirinuohoukseen liittynyt hintasääntely lopetetaan.
Valiokunta tähdentää, että nuohoustyön sisältöön ja nuohouksen määräväleihin ei ehdoteta muutoksia. Nuohous on tehtävä riittävän usein ottaen huomioon tulisijan käyttöaste, rakenne ja käytetty polttoaine. Vakituiseen asumiseen käytetyissä rakennuksissa tulisijat ja savuhormit on nuohottava vähintään vuoden välein ja vapaa-ajan asumiseen käytetyissä rakennuksissa kolmen vuoden välein, kuten nykyisinkin. Myös rakennuksen omistajan ja haltijan velvollisuus huolehtia nuohouksesta säilyy nykyisellään. Sääntelyä selkeytetään nostamalla sääntely eräiltä osin asetustasolta pelastuslakiin.
Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomautuksin ja muutosehdotuksin. Valiokunta kiinnittää kuitenkin erityistä huomiota ehdotettujen muutosten vaikutusten seurantaan ja ehdottaa tähän liittyvää lausumaa.
Nuohouspalvelujen järjestäminen ja saatavuus
Suomessa on yhteensä noin 1,27 miljoonaa nuohottavaa kiinteistöä, joista 74 % on asuinrakennuksia ja 25 % vapaa-ajan asuntoja. Nuohottavia tulisijoja on hallituksen esityksessä esitetyn arvion mukaan noin 3,5 miljoonaa. Kaikista kiinteistöistä noin 75 % sijaitsee alueilla, joilla on ollut vuoden 2018 alussa käytössä piirinuohousjärjestelmä.
Nykyisen piirinuohousjärjestelmän mukaisella pelastustoimen järjestämisvastuulla ja siihen liittyvällä hintasääntelyllä on pyritty turvaamaan kohtuuhintaisten nuohouspalvelujen saatavuus myös haja-asutusalueilla. Saadun selvityksen mukaan palvelujen saatavuudessa ja laadussa on ollut paikallisia ongelmia. Millään alueella ei ole kuitenkaan tarvinnut turvautua siihen, että pelastuslaitos olisi tuottanut nuohouspalvelut omana työnään.
Nykyisillä nuohousväleillä nuohous tulisi tehdä vuosittain hieman yli 1 miljoonassa kiinteistössä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan voimassa olevalla nuohouspalvelujen sääntelyllä ei ole pystytty täysin takaamaan nuohouksen kattavuutta, sillä vuosittain nuohotaan noin 70 % nuohottavista kiinteistöistä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitetyn arvion mukaan piirinuohouksen ulkopuolisilla alueilla toteuma on ollut tätä alhaisempi.
Nuohousta koskevan sääntelyn tavoitteena on jo vuonna 1999 tehtyjen säädösmuutosten yhteydessä ollut korostaa kiinteistöjen omistajien ja haltijoiden omaa vastuuta paloturvallisuudesta sekä keventää yritystoimintaa koskevaa sääntelyä mahdollistamalla palvelujen vapaaseen tarjontaan perustuva nuohousjärjestelmä. Nyt ehdotetuilla muutoksilla tätä entisestään korostetaan, kun piirinuohousjärjestelmästä luovutaan kokonaan. Uudistuksen taustalla vaikuttavat myös EU:n palveludirektiivin ja voimassa olevan hankintalainsäädännön vaatimukset.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu sääntely selkeyttää järjestelmää valtakunnallisesti. Sopimusperusteinen järjestelmä lisää asiakkaiden mahdollisuuksia valita itse nuohouspalvelun tuottaja toivomallaan aikataululla. Hallituksen esityksen valmistelussa on arvioitu, että nuohouspalvelujen saatavuus toteutuu riittävällä tavalla markkinaehtoisesti ilman, että palvelujen järjestämisvastuusta on tarpeen säätää. Piirinuohouksen loppumisen myötä nuohousyritysten elinkeinonharjoittamista koskeva sääntely kevenee, mikä parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja helpottaa uusien yritysten alalle tuloa. Myös toimiminen osa-aikaisesti nuohousyrittäjänä on aiempaa helpompaa.
Nuohousalan yrityksiä on nykyisin noin 400. Näistä suurin osa on toiminut piirinuohousyrityksinä. Valtaosa nuohousyrityksistä on pieniä paikallisesti toimivia yrityksiä. Ala työllistää tällä hetkellä noin 700—800 nuohoojaa. Uudistuksen odotetaan lisäävän nuohousyritysten määrää, kun yritystoiminnan aloittaminen on jatkossa mahdollista ilman nuohouspiirin kilpailutuksen voittamista.
Uudistukseen liittyy kuitenkin myös palvelujen saatavuuteen ja nuohouksen kattavuuteen liittyviä riskejä. Valiokunta painottaa, että keskeistä uudistuksen toteutumisessa on, että nuohouspalveluja on jatkossakin saatavilla riittävästi ja kohtuulliseen hintaan. Paloturvallisuuden kannalta on keskeistä, että kiinteistöt huolehtivat nuohousvelvoitteestaan ja että nuohouspalvelujen laatu säilyy hyvänä. Tästä näkökulmasta on myönteistä, että niillä alueilla, joilla piirinuohousjärjestelmästä on luovuttu, esimerkiksi Itä-Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa, nuohouspalveluja on hallituksen esityksen perustelujen mukaan muutoksen jälkeen ollut saatavilla riittävästi ja nuohouksen hinta on pysynyt kohtuullisena myös taajamien ulkopuolella. Myös asiakkaat ovat olleet näillä alueilla tyytyväisiä saamaansa palveluun.
Valvonta
Pelastustoimen tilastojen mukaan rakennuspaloista ja rakennuspalovaaroista noin 15 % liittyy tulisijoihin ja savuhormeihin. Paloista aiheutuneet tulipalojen omaisuusvahingot ovat olleet keskimäärin 11,9 miljoonaa euroa vuodessa. Tulipalojen määrän trendi on laskeva, mutta palovahinkojen suuruus vaihtelee vuosittain.
Nuohouksella on merkitystä etenkin nokipalojen ehkäisemisessä. Nuohouksessa poistetaan savuhormeihin ja tulisijoihin kertynyttä palamisjätettä, jotta se ei aiheuta palonvaaraa. Pelastuslain mukaiseen nuohoustyöhön kuuluu myös tulisijan ja savuhormin kunnon silmämääräinen tarkastaminen muun muassa suojaetäisyyksien ja palovaaraa aiheuttavien vikojen osalta. Tarkastuksilla pyritään ennakoimaan vaurioista aiheutuvat vaaratilanteet.
Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen yleisenä tavoitteena on edistää rakennusten paloturvallisuutta selkeyttämällä ja ajantasaistamalla tulisijojen ja hormien nuohousta koskeva sääntely. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan nuohouksen järjestämistavalla ei ole vaikutusta paloturvallisuuteen, vaan sillä, että nuohous ja tarkastus tehdään säännöllisesti ja ammattitaitoisesti. Ehdotuksessa selvennetään nuohouksen määrävälejä ja nuohoustyön sisällön vaatimuksia, jotta paloturvallisuus säilyy hyvällä tasolla. Valiokunta korostaa, että uudistuksen toimeenpanossa on huolehdittava siitä, ettei paloturvallisuus sen johdosta heikkene.
Pelastuslain 62 §:ssä säädetään nykyisin nuohousyrityksille velvoite pitää luetteloa nuohoamistaan kohteista ja antaa siitä pyydettäessä tietoja maksutta pelastuslaitoksille. Nuohousluettelon tietoja on säilytettävä kymmenen vuoden ajan. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan nuohousluettelon merkitys on viime vuosina vähentynyt ja se kytkeytyy nimenomaan piirinuohousjärjestelmään. Pelastuslaitokset ovat seuranneet nuohoussopimusten toteutumista yleisellä tasolla piirinuohoojien niille vuoden aikana tehdyistä nuohouksista toimittamien yhteenvetojen perusteella.
Ehdotetussa pelastuslain 61 §:ssä säädetään nuohoojan velvollisuudesta antaa asiakkaalle todistus suoritetusta nuohoustyöstä. Nuohouksessa havaitut tulipalon vaaraa aiheuttavat viat ja havainnot on säännöksen mukaan yksilöitävä niin, että asiakas voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Rakennuksen omistaja tai haltija voi nuohoustodistuksella osoittaa valvontaa tekevälle pelastusviranomaiselle, että nuohouksesta on huolehdittu asianmukaisesti.
Nuohoojalla on jatkossakin velvollisuus ilmoittaa kirjallisesti pelastuslaitokselle tulisijassa tai savuhormissa havaitsemistaan vakavista vioista tai puutteista, joista tulisijaa käytettäessä voi aiheutua tulipalon vaara. Kiinteistön omistajan tai haltijan vastuulla puolestaan on huolehtia siitä, että esimerkiksi tikkaat, kattokulkutien osat ja katon turvavarusteet ovat sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti. Jos nuohooja toteaa, että tikkaissa tai katon turvavarusteissa on turvallisuuden vaarantavia puutteita, nuohousta ei voida tehdä ennen kuin nämä puutteet on korjattu. Nuohoojaa ei velvoitettaisi hallituksen esityksessä ilmoittamaan näistä puutteista pelastuslaitokselle. Valiokunta ehdottaa säännöksen (62 §) täydentämistä siten, että myös näistä puutteista tulisi ilmoittaa.
Pelastustoimella ei saadun selvityksen mukaan ole nykyisin käytössä valtakunnallista valvontarekisteriä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin tarve sille, että nuohoojat voisivat kirjata nuohoustiedot ja korjauskehotukset suoraan asianomaiseen rekisteriin. Rekisterin tarvetta ja sen toteuttamismahdollisuuksia on käsitelty myös hallituksen esityksen perusteluissa. Niiden mukaan nuohoustietojen rekisteröinnistä säätäminen edellyttää laajempaa selvitystyötä esimerkiksi rekisterin käyttötarkoituksesta ja toteutustavoista. Kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu. Asian selvittämistarve sisältyy valiokunnan lausumaehdotukseen. Valiokunta pitää tärkeänä selvittää, voidaanko nuohoustietojen rekisteröinti toteuttaa osana esimerkiksi muita kiinteistötietojärjestelmiä, joiden kehittämismahdollisuudet parantuvat kiinteistöalan digitalisointihankkeiden edetessä.
Pelastuslaissa ei säädetä nuohousyritysten tai -palvelujen valvonnasta. Nuohousyritysten valvonnasta ei jatkossakaan ehdoteta säädettäväksi pelastuslaissa, vaan esimerkiksi valitukset nuohouspalvelujen laadusta ohjautuvat kuluttajaviranomaisille. Valiokunta korostaa, että pelastuslaitosten tehtävänä on uudistuksen jälkeenkin neuvoa ja ohjata kiinteistöjä sekä valvoa paloturvallisuutta.
Nuohoojan kelpoisuus
Nuohoojan ammatin harjoittajalta, hänen palveluksessaan olevalta itsenäisesti nuohoustyötä tekevältä ja pelastuslaitoksen palveluksessa olevalta nuohoojalta vaaditaan pelastuslain 63 §:n mukaan nuohoojan ammattitutkinto. Pelastuslaissa ei ole säädetty ammattitutkinnon lisäksi muita vaatimuksia nuohoojan kelpoisuudelle. Myöskään kelpoisuuden toteamisesta ei ole säädetty. Pelastuslaitokset ovat hallituksen esityksen perustelujen mukaan käytännössä todenneet nuohoojan kelpoisuuden piirinuohouksen kilpailutuksen yhteydessä. Pelastusviranomaiset eivät ole valvoneet nuohoojien kelpoisuutta nuohouspalvelujen vapaan tarjonnan alueilla.
Valiokunta pitää tärkeänä, että nuohoojalla säilytetään nykyinen ammattitutkintovaatimus. Valiokunta ehdottaa tutkintorakenteen muutoksesta johtuvaa täsmennystä ammattitutkintovaatimukseen (63 §) jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin.
Nuohousyrityksen toiminnalle ei ehdoteta ammattitutkintovaatimuksen lisäksi muita vaatimuksia. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, että nuohoojilla on riittävä osaaminen laadukkaan nuohoustyön suorittamiseen.
Hallituksen esityksen perusteluissa pidetään mahdollisena nuohouspalvelujen markkinointiin ja tarjontaan liittyvien ongelmien lisääntymistä. Näitä ongelmia voidaan vähentää tehokkaalla viestinnällä. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ei ehdoteta nuohoojien pätevyysrekisterin perustamista. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että muutosten toteutumisen seurannan yhteydessä selvitetään mahdollisimman pian, miten nuohouspalvelujen asiakas voi varmistaa, että palveluntarjoaja täyttää nuohoojan kelpoisuudelle asetetut vaatimukset. Saadun selvityksen mukaan esimerkiksi mahdollisesta rekisteristä ei aiheutuisi merkittäviä kustannusvaikutuksia. Valiokunta tähdentää, että asiakkaalla tulee olla riittävän yksinkertainen keino tunnistaa, että hän asioi pätevän nuohoojan kanssa. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty vapaaehtoista henkilösertifiointia.
Uudistuksen toteutumisen seuranta
Valiokunta pitää nyt esillä olevaa nuohousta koskevan sääntelyn uudistamista ja erityisesti piirinuohousjärjestelmästä luopumista merkittävänä uudistuksena. Tämän vuoksi uudistuksen toteutumista ja vaikutuksia on tarkoin seurattava. Seurannassa on kiinnitettävä erityistä huomiota kohtuuhintaisten nuohouspalvelujen laatuun ja saatavuuteen. Erityisen tärkeää on varmistaa, että mainittuja palveluja on saatavilla myös haja-asutusalueilla. Valiokunta edellyttääkin, että hallitus tarkkaan seuraa nuohousta koskevan lainsäädännön uudistamisen vaikutuksia erityisesti paloturvallisuuteen sekä nuohouspalvelujen saatavuuteen, laatuun ja hintaan. Uudistuksen toimeenpanosta on annettava kirjallinen selvitys hallintovaliokunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä. Lisäksi valiokunta edellyttää hallituksen selvittävän, onko nuohousrekisterille jatkossa tarvetta sekä miten nuohouspalvelujen asiakas voi varmistaa, että palveluntarjoaja täyttää nuohoojan kelpoisuudelle asetetut vaatimukset. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Sisäministeriö asettaa saadun selvityksen mukaan uudistuksen toimeenpanon edistämistä ja muutosten vaikutusten seurantaa varten seurantaryhmän, jossa ovat edustettuina ainakin nuohousala, keskeiset viranomaiset ja kiinteistöalan toimijat. Seurantaryhmän tehtävänä on tuottaa ja arvioida tietoa muutosten toteutumisesta ja vaikutuksista.
Valiokunta tähdentää, että uudistuksen toimeenpanossa on syytä panostaa riittävän laaja-alaiseen tiedottamiseen ja muuhun oikea-aikaiseen viestintään. Viestinnän merkitys uudistuksen onnistumisessa on keskeinen.