Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annettua lakia (430/2013, jäljempänä rahoituslaki) ja ortodoksisesta kirkosta annettua lakia (985/2006). Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko rahoittavat toimintaansa pääosin kirkollisverotuotoin. Tämän lisäksi evankelisluterilainen kirkko saa valtiolta rahoitusta yhteiskunnallisiin tehtäviinsä ja ortodoksinen kirkko valtionavustusta sen toiminnasta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin. Ehdotetut muutokset koskevat myönnettävien valtion rahoituksen ja valtionavustuksen määriä.
Esityksen taustalla ovat hallituksen kevään 2024 kehysriihessä tekemät päätökset, joiden on arvioitu lisäävän kirkollisverotuottoja vuodesta 2025 alkaen vuosittain noin 46 miljoonalla eurolla. Päätöksistä aiheutuva kirkollisverotuottojen kasvu johtuu verotettavan tulon laskentatavan muutoksesta. Tästä kirkollisverotuoton kasvusta leikattiin vuoden 2025 alusta yhteensä 20 miljoonaa euroa muuttamalla evankelis-luterilaisen kirkon valtion rahoituksen ja ortodoksisen kirkon valtionavustuksen määriä.
Hallitus on sopinut kevään 2025 kehysriihessä uusista toimenpiteistä julkisen talouden vakauttamiseksi. Talouskasvun edistämiseksi päätettyihin toimenpiteisiin kuului tämän esityksen mukainen vuosina 2026 ja 2027 evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoituksen vähentäminen vuosittain 9,8 miljoonalla eurolla ja ortodoksisen kirkon valtionavustuksen vähentäminen 200 000 eurolla.
Rahoituslain 1 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain evankelis-luterilaiselle kirkolle rahoitusta hautaustoimeen, väestökirjanpitoon sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpitoon liittyviin laissa säädettyihin tehtäviin. Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2024 näihin evankelis-luterilaisen kirkon lakisääteisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin maksettu valtionrahoitus kattoi noin 75 prosenttia mainituista kustannuksista. Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että hallituksen esitys poikkeaa merkittävästi lakia säädettäessä määritellystä 80 prosentin tasosta ja että rahoituksen kohtuullisuuden arvioinnissa oli tuolloin kyse tehtävistä aiheutuvista kokonaiskustannuksista eikä nettokustannuksista.
Hallintovaliokunta toteaa saamaansa selvitykseen perustuen, että rahoituslakia valmisteltaessa kohtuullisena rahoitustasona vuonna 2016 pidettiin 80 prosenttia yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksista (HE 250/2014 vp). Vuoden 2014 hallituksen esityksessä ei todeta, että valtion rahoituksen tulee jatkossakin vuosittain kattaa 80 prosenttia kustannuksista. Sen sijaan rahoituksen kehitys on sidottu kuluttajahintaindeksin muutoksiin. Valiokunta toteaa lisäksi, että kokonaiskustannuksilla viitataan valtion rahoituspäätösten ja kustannuslaskennan yhteydessä yleisen käytännön mukaan nimenomaan nettokustannuksiin.
Valiokunnan kuulemisessa on esitetty, että kirkollisverotuoton kasvulla ei voida perustella kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin tarkoitetun valtion rahoituksen vähentämistä, koska kirkollisverotuoton ja valtion rahoituksen rahoituskohteet poikkeavat toisistaan. Hallintovaliokunta toteaa, että kirkollisverotuoton käyttämiselle kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten kattamiseen ei ole lainsäädännöllistä estettä. Kirkkolain (652/2023) 6 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan seurakunnan jäsenen tulee osallistua seurakunnan, seurakuntayhtymän ja kirkon tehtävien rahoittamiseen maksamalla kirkollisveroa. Tällaisista tehtävistä ei säädetä ainoastaan kirkkolaissa, vaan esimerkiksi myös hautaustoimilaissa (457/2003), jonka 3 §:n mukaan evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien tulee ylläpitää yleisiä hautausmaita.
Valiokunta pitää selvänä sitä lausunnoissa esiin tullutta seikkaa, että seurakuntien ja seurakuntayhtymien tilanteet poikkeavat toisistaan sen suhteen, kuinka suuri osa seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella asuvista ovat kirkon jäseniä ja kuinka suuri alueen kuolleisuus on. Valtion rahoituksen jakaminen seurakunnille, seurakuntayhtymille ja kirkkohallitukselle on kuitenkin kirkkolain 5 luvun 2 §:n 2 momentin 7 b kohdan mukaan kirkolliskokouksen tehtävä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kirkolliskokous on päättänyt jakoperusteiden muuttamisesta vuodesta 2027 alkaen, jotta rahoitus ottaa paremmin huomioon kirkon yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta seurakuntatalouksille aiheutuvat kustannusrasitteet.
Hallintovaliokunta katsoo, että hautaustoimi ja vainajien hautaaminen on seurakuntien yhteiskunnallinen palvelutehtävä ja valiokunta pitää tärkeänä, että hautaustoimen palvelut turvataan kaikissa turvallisuustilanteissa. Kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ei kuitenkaan ole mahdollista osoittaa etukäteen rahoitusta. Valiokunta toteaa, että poikkeustilanteiden luonne edellyttää joustavuutta ja kykyä kohdentaa resursseja tilanteen vaatimalla tavalla. Tästä syystä valiokunta pitää tärkeänä hautaustoimilain 25 §:n säännöstä, jonka mukaan sodissa, luonnonkatastrofeissa, suuronnettomuuksissa, vakavissa epidemioissa tai muissa vastaavissa olosuhteissa kuolleiden hautaamisessa voidaan poiketa kyseisen lain säännöksistä, jos olosuhteet sitä välttämättä edellyttävät.
Hallintovaliokunta haluaa tässä yhteydessä myös korostaa kirkon vahvaa roolia osana yhteiskuntaa. Valiokunta pitää tärkeänä kirkon eri tilanteissa tarjoamaa tukea ja apua, kuten esimerkiksi diakoniatyötä, kodinhoitoapua ja muuta tukea. Hallintovaliokunta toteaa myös, että yhteiskunnan turvallisuusstrategia määrittää yhdeksi yhteiskunnan vahvuustekijäksi henkisen kriisinkestävyyden, jota kriisitilanteessa ylläpidetään tukeutumalla normaalioloissa luotuihin rakenteisiin. Valiokunta pitää tärkeänä kirkon erityistä roolia yhteiskunnan kriisi- ja häiriötilanteissa.
Hallituksen esityksestä ilmenee, että hallitus laatii selvityksen valtion rahoituksen suhteesta evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuviin kustannuksiin sekä ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen suhteesta ortodoksisen kirkon toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin. Valiokunta pitää selvitystä tärkeänä ja toteaa, että samassa yhteydessä on perusteltua myös tarkastella mahdollisuutta ottaa huomioon kirkon jäsenyys hautaustoimen maksujen määräytymisessä sekä mahdollisuuksien mukaan muita hautaustoimeen liittyviä tasapainottavia toimia. Valiokunta painottaa myös kirkon omaa roolia toimintansa kehittämiseksi.
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.