Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislakia siten, että pysyvän oleskeluluvan edellytyksiä tiukennetaan. Pysyvän oleskeluluvan hakemiseen vaadittava maassa oleskeluaika nostettaisiin nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen, ja pysyvän oleskeluluvan edellytykseksi lisättäisiin suomen tai ruotsin kielen taito sekä kahden vuoden työhistoria. Lakiehdotukseen sisältyy myös joukko poikkeuksia, joiden nojalla pysyvää oleskelulupaa voisi edelleen hakea tietyissä tilanteissa neljän vuoden jälkeen tai muista vaatimuksista poiketa. Uutena tulisi myös säännös, jonka nojalla tietyt Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneet voisivat hakea pysyvää oleskelulupaa ilman erillistä vaatimusta määrätystä maassa oleskeluajasta.  

Pidämme hallituksen esityksen päälinjaa kannatettavana siltä osin kuin pysyvän oleskeluluvan saamista kytketään vahvemmin Suomeen kotoutumiseen ja yhteiskuntaan osallistumiseen. Pysyvä oleskelulupa tarkoit taa, että henkilön oleskelun perusteita ei enää arvioida samalla tavoin kuin määräaikaisia lupia uusittaessa. On perusteltua asettaa tällaiselle pysyvälle oleskelulle kotoutumiseen liittyviä ehtoja ja kannustaa näin maahan muuttavia sopeutumaan ja osallistumaan yhteiskuntaan. Esimerkiksi kielitaidon edellyttämistä voidaan pitää erittäin perusteltuna.  

On kuitenkin huomautettava, että hallitus on tällä vaalikaudella tehnyt ulkomaalaislakiin yli kymmenen erillistä muutosta. Muutosten tuominen tipoittain on huonoa lainsäädäntötapaa, joka tekee vaikeaksi lakiehdotusten kokonaisvaikutusten arvioinnin. Tämäkin lakiesitys olisi ollut perustellumpaa käsitellä yhdessä muiden oleskelulupien myöntämisperusteisiin tehtyjen muutosten kanssa. 

Työhistoriaedellytys

Esityksen mukaan pysyvän oleskeluluvan yhtenä edellytyksenä pysyvän oleskeluluvan saamiselle olisi kahden vuoden työhistoriaa. Työhistoriavaatimus katsottaisiin täyttyneeksi, kun ulkomaalainen on välittömästi ennen hakemuksen vireille tuloa päätoimisesti työskennellyt tai harjoittanut elinkeinoa 1 tai 3 momentissa määritellyn ajanjakson Suomessa siten, että on kyseisen ajanjakson aikana turvautunut enintään yhteensä kolmen kuukauden ajan työttömyysetuuteen tai toimeentulotukeen taikka ollut muutoin poissa työstä.  

Työllistymisen edellyttäminen pysyvän oleskeluluvan ehtona on kannatettava lähtökohta. Hallituksen esityk- sessä valittu ratkaisu on kuitenkin huomattavan joustamaton. Myös hyvin kotoutunut ja työelämässä oleva henkilö voi kohdata yllättäviä tilanteita, jotka johtavat tilapäiseen työttömyyteen ja tällöin poikkeukseton kolmen kuukauden aikaraja voi muodostua yksittäisissä tapauksissa kohtuuttomaksi.  

Ehdotettu sääntely johtaisi käytännössä tilanteisiin, joissa henkilöt oleskelevat Suomessa vuosikymmeniä määräaikaisilla luvilla ja saavat pysyvän oleskeluluvan ehkä vasta eläkeiässä. Tämän mielekkyys on kyseenalaista. Määräaikaisten lupien toistuva uusiminen aiheuttaa lähinnä byrokratiaa ja hallinnollisia kustannuksia.  

Näillä perusteilla katsomme, että työssäoloehdon soveltamiseen tulisi lisätä ennakoimattomien ja poikkeuksellisten tilanteiden varalta sellaista joustoa, joka ei kuitenkaan vaarantaisi itse sääntelyn tarkoitusta pysyvän oleskeluluvan sitomisesta kotoutumiseen. Mikäli olosuhteet ovat sellaiset, että tukiin turvautuminen ei osoita heikkoa kotoutumista tai puutteellista työmarkkinavalmiutta, ei tukiin turvautumista tai muuta työstä poissaoloa yli kolmen kuukauden ajan ole perusteltua pitää ehdottomana esteenä pysyvän oleskeluluvan saamiselle.  

Ehdotamme, että lakiehdotuksen 56 a §:ää muutetaan niin, että työhistoriaedellytys voidaan katsoa täyttyneeksi, vaikka hakija olisi turvautunut työttömyysetuuteen tai toimeentulotukeen taikka ollut muutoin poissa työstä kahden vuoden aikana yli kolmen kuukauden ajan, jos tukiin ei kuitenkaan ole turvauduttu tai työstä oltu pois yli kuuden kuukauden ajan ja tukiin turvautuminen tai muu poissaolo työstä on johtunut poikkeuksellisista olosuhteista tai muista tilapäisistä syistä, joihin hakija ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa.  

Tällainen jouston lisääminen vastaisi paremmin todellisen elämän muuttuvia tilanteita vaarantamatta kuitenkaan työhistoriaedellytyksen tarkoitusta.  

Pysyvä oleskelulupa korkeakoulututkinnon perusteella

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, jolla on vähintään kehittyvä suullinen ja kirjallinen suomen tai ruotsin kielen taito ja joka on suorittanut määrätyn korkeakoulututkinnon. Korkeakoulututkinnot erotellaan pykälässä siten, että siinä tarkoitetuksi korkeakoulututkinnoksi katsotaan yliopistossa tai maanpuolustuskorkeakoulussa suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot. Ammattikorkeakoulussa suoritetuista tutkinnoista hyväksyttäisiin kuitenkin vain ylempi ammattikorkeakoulututkinto. 

Hallituksen esityksessä tämän erottelun perusteeksi esitetään, että alemmat korkeakoulututkinnot ovat yliopistoissa yleensä välietappi, jolla tähdätään ylempään tutkintoon, kun taas ammattikorkeakouluopiskelijat pääasiassa suorittavat vain alemman korkeakoulututkinnon. Vaikka on totta, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alemmissa korkeakoulututkinnoissa on eroja, ei näin jyrkkää jaottelua voida pitää peru. Tämän vuoksi katsomme, että ehdotusta tulisi muuttaa siten, että myös ammattikorkeakouluissa suoritetut alemmat korkeakoulututkinnot sisällytetään pykälään.  

Keskusta haluaisi uudistaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa osaamiseen ja työhön perustuvaksi. Se olisi hallitumpaa ja suomalaisen yhteiskunnan kulloisiinkin tarpeisiin paremmin vastaavaa. Nykymuotoisesta työpaikkaan perustuvasta oleskeluluvasta olisi perustellumpaa siirtyä osaamisperusteiseen pisteytysmalliin, jossa huomioitaisiin esimerkiksi maahanmuuttajien koulutustaso, kielitaito, työkokemus, työtarjous ja puolison osaaminen. Malli pohjautuisi hyviä tuloksia tuottaneeseen Kanadan esimerkkiin, joka mukautettaisiin Suomen tarpeisiin. 

Keskustan valiokuntaryhmä jakaa hallituksen näkemyksen siitä, että Suomen maahanmuuttopolitiikan on oltava aiempaa velvoittavampaa. Lähtökohtaisesti ahkeruudesta, kouluttautumisesta, itsensä ja perheensä elättämisestä työtä tekemällä ja halusta kotoutua pitää palkita. Uudistukset pitäisi tehdä niin, että Suomi pärjäisi kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaavasta työvoimasta. 

Myös meneillään olevan korkean työttömyyden aikakautena on hyvä pitää mielessä, että suomalaisten työikäisten määrä vähenee vuosi vuodelta. Jo nyt monilla aloilla on työvoimapulaa eri alojen osaajista, myös alueellisesti katsottuna. Väestön ikääntyessä eläkemenot ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset kasvavat jatkuvasti. Eräät asiantuntijat ovat hiljattain esittäneet suomalaisten eläkeiän nostamista jopa yli 70 vuoteen, jotta julkisen talouden näköpiirissä olevat menot tulisivat katetuiksi. Haluttiin tai ei, niin työperäinen maahanmuutto on osittainen ratkaisu näköpiirissä oleviin edellä mainitun kaltaisiin haasteisiin. 

Puheena olevassa hallituksen esityksessä hyvänä voidaan pitää sitä, että Suomessa suoritetun alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon taikka jatkotutkinnon perusteella voidaan jatkossa myöntää pysyvä oleskelulupa ilman pitkää oleskeluaikaa. Tämä edistäisi Suomen niin sanottua pitovoimaa sekä kannustaisi kansainvälisiä opiskelijoita jäämään valmistumisen jälkeen Suomeen töitä tekemään. Esityksessä myönteisenä voidaan pitää myös sitä, että kehittyvä kielitaito voidaan osoittaa esimerkiksi 15 opintopisteen suomen tai ruotsin kielen opinnoilla suomalaisissa korkeakoulussa. Se on selkeä ja kannustava ratkaisu tukemaan kotoutumista ja motivoi opiskelijoita panostamaan kieliopintoihin. 

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että pysyvä oleskelulupa kannustaisi valmistuneita hakeutumaan työmarkkinoille, vaikka työllistyminen olisi hidasta. Tämän perustelun pitäisi soveltua yhtä lailla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneisiin, joiden koulutus on nimenomaan suunniteltu työelämään kiinnittymistä varten. Esityksessä myös todetaan yliopistotutkinnon suorittaneiden työllistyvän heikommin kuin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet. Silti pysyvän oleskeluluvan mahdollisuus rajataan vain yliopistotutkintoihin. 

Edellä mainitun pohjalta pidämme outona, että Suomessa suoritettujen tutkintojen luetteloon ei ole sisällytetty ammattikorkeakoulututkintoa eikä ammatillista tutkintoa. Pidämme sitä koulutuspoliittisesti ja työmarkkinoiden näkökulmasta epäjohdonmukaisena ja syrjivänä. 

Keskustan valiokuntaryhmä tähdentää elinkeinoelämää edustavien lausunnonantajien tavoin, että ammattikorkeakoulututkinto on Suomessa korkeakoulututkinto, joka on vahvasti työelämälähtöinen ja sisältää laajoja työharjoittelujaksoja. Kyseisen tutkinnon suorittaneet siirtyvät pääsääntöisesti suoraan työmarkkinoille. Usein vieläpä aloille, joilla Suomessa on jo merkittävä työvoimapula. 

Ammattikorkeakoulututkinnoissa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla sairaanhoitajat, fysioterapeutit ja bioanalyytikot työllistyvät nopeasti valmistumisen jälkeen. Tekniikan aloilla insinöörit sijoittuvat teollisuuden, rakennusalan ja energia-alan tehtäviin. Kaupan ja liiketalouden alalla tradenomit työllistyvät taloushallinnon, markkinoinnin ja myynnin tehtäviin. ICT-alalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ovat esimerkiksi ohjelmistokehittäjät, tietojärjestelmäasiantuntijat ja kyberturvallisuuden osaajat, jotka ovat erittäin kysyttyjä. Näillä aloilla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistymisaste on korkea, ja monet jäävät Suomeen töihin tai jatkavat opintojaan korkeakouluissa. 

Mielestämme hallituksen olisi pitänyt huomioida ammatillisen tutkinnon osalta, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja rakennusalan tehtäviin työllistytään ammatillisen koulutuksen kautta. Esimerkiksi lähihoitajat, lastenhoitajat ja hoiva-avustajat ovat keskeisiä työntekijöitä vanhuspalveluissa, kotihoidossa ja päiväkodeissa.  

Ylipäätään mikäli tutkinto on suoritettu suomen tai ruotsin kielellä, hakija on osoittanut kielitaitonsa ja sitoutumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan, olisi näissä tapauksissa pysyvän oleskeluluvan myöntäminen tutkinnon perusteella perusteltua. Se tukisi työvoiman saatavuutta laajalti aloilla, joilla osaajapula on vaikeutumassa huomattavasti lähivuosina.  

Lisäksi pidämme tärkeänä, että lomautusjaksot huomioidaan oleskeluaikaa ja työhistoriaa laskettaessa pysyvän oleskeluluvan edellytyksiä arvioitaessa. Lomautus ei tarkoita irtautumista työmarkkinoilta. Se ei ole työntekijän valinta, vaan työnantajan päätöksellä tehty väliaikainen toimenpide, jonka aikana työsuhde pysyy voimassa. Lomautusjaksojen jättäminen laskennan ulkopuolelle voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin, joissa aktiivisesti työelämässä mukana ollut henkilö ei täytä nyt uudistettavan oleskeluluvan ehtoja. Tämä heikentää luottamusta suomalaiseen järjestelmään ja voi estää osaajien jäämistä Suomeen. Epävarmuus oleskeluluvasta heikentäisi Suomen houkuttelevuutta kansainvälisille osaajille. 

Haasteena sääntelyn kiristyessä on kielikoulutuksen ja -testien saatavuus. Suomeen tulo voi kaatua kielikoulutusruuhkiin ja vaikeuteen suorittaa kielitestejä, koska virastoista on leikattu henkilöstöresurssit minimiin. Myös Maahanmuuttovirasto näkee tärkeänä painottaa sitä, että lakiehdotuksella on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia virastolle. Henkilöstöresurssiin tarvitaan lisäyksiä, jotta käsittelyajat pysyvien oleskelulupien osalta eivät pitenisi uusien kotoutumisedellytysten arvioinnin myötä. 

Edellä olevan perusteella katsomme, että myös ammattikorkeakoulututkinto ja ammatillinen tutkinto sisällytetään lain 56 c §:n soveltamisalaan, ja että 56 a §:ssä myös lomautusjaksot ja osa-aikainen työ otetaan huomioon oleskeluaikaa ja työhistoriaa laskettaessa pysyvän oleskeluluvan edellytyksiä arvioitaessa. 

Esityksellä kiristettäisiin pysyvän oleskeluluvan myöntämisedellytyksiä pidentämällä vaadittavaa oleskeluaikaa lähtökohtaisesti neljästä kuuteen vuoteen sekä edellyttämällä tyydyttävää suomen tai ruotsin kielen taitoa ja kahden vuoden työhistoriaa, joka on kerrytetty niin, että työttömyysturvaan tai toimeentulotukeen olisi turvautunut korkeintaan kolmen kuukauden ajan. Esitys sisältäisi eräitä poikkeuksia eläkeikäisille, ja lisäksi edellytyksistä voitaisiin yksittäistapauksessa poiketa, jos ulkomaalaisen sairaus, vamma tai häiriö pitkäaikaisesti estää edellytyksen täyttämisen. Pysyvän oleskeluluvan voisi saada nykylain mukaisen neljän vuoden oleskelun jälkeen täyttämällä yhden kolmesta vaihtoehtoisesta lisäedellytyksestä, joita olisivat 40 000 euron vuositulot, Suomessa tunnustettu ulkomainen ylempi korkeakoulututkinto tai jatkotutkinto yhdessä kahden vuoden työhistorian kanssa sekä erityisen hyvä suomen tai ruotsin kielen taito yhdessä kolmen vuoden työhistorian kanssa. Lisäksi pysyvän oleskeluluvan voisi saada suorittamalla Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, jatkotutkinnon tai yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon. 

Orpon hallitus on tiukentanut ulkomaalaislakia lukuisilla erillisillä muutoksilla. Useat peräkkäiset esitykset ovat sisältäneet mittavan määrän erillisiä kiristyksiä, joilla on vaikeutettu ennen kaikkea kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien asemaa, mutta jotka ovat tehneet myös muilla perusteilla Suomeen pyrkivien tai muuttaneiden elämästä ja Suomeen asettumisesta yhä haastavampaa. Yhteinen nimittäjä esityksille näyttää olevan Suomen muuttaminen vähemmän houkuttelevaksi maaksi ja viesti siitä, ettei maahanmuuttajia kaivata Suomeen. Hallitus on vaikeuttanut myös kansalaisuuden saamista jo kahdella erillisellä esityksellä ja valmistelee kolmatta kansalaisuuslain tiukennusta. Nyt esitetyt muutokset, samoin kuin aiemmat oleskelulupiin ja kansalaisuuden edellytyksiin tehdyt muutokset, pyrkivät myös vahvasti lisäämään Suomen maahanmuuttopolitiikan sosioekonomista valikoivuutta. Toimeentuloon, sosiaalietuuksien käyttöön ja koulutukseen liittyvät edellytykset lisäävät kaikki maahanmuuttajien erottelua nimenomaan sosioekonomisen aseman perusteella. 

Lukuisat erilliset kiristykset muodostavat vaikeasti hallittavan kokonaisuuden ja tekevät jo ennestään monimutkaisesta ja vaikeaselkoisesta ulkomaalaislaista yhä sekavamman ja vaikeammin sovellettavan. Eri hankkeiden yhteisvaikutuksia ei ole asianmukaisesti arvioitu perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, eikä tällaista arviota sisälly myöskään nyt lausuttavana olevaan esitykseen. 

Esityksen julkilausuttuna tavoitteena on kannustaa kotoutumiseen ja antaa näkymä tulevaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Esitetyt muutokset ovat kuitenkin omiaan vain vaikeuttamaan kotoutumista ja tulevaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Esitys ja hallituksen politiikka laajemmin pelkästään lisää hakijaan kohdistuvia vaatimuksia ja sysää vastuuta kotoutumisesta yksinomaan yksilön vastuulle, samaan aikaan kun kotoutumispalveluista on leikattu ja leikataan. Hakijoiden erityistarpeita ja tosiasiallisia mahdollisuuksia täyttää vaaditut edellytykset ei käytännössä huomioida. Esitettyjen muutosten seurauksena osa ihmisistä ei Suomeen kiinnittymisestään huolimatta tulisi koskaan saamaan pysyvää oleskelulupaa vaan joutuisi elämään jopa vuosikymmeniä epävarmuudessa jatkolupa kerrallaan. Tämä koskee erityisesti yhteiskunnassa haavoittuvammassa asemassa olevia muutosten suosiessa hyvätuloisia ja korkeasti koulutettuja. Pysyvän oleskeluluvan saamisen vaikeuttamisen sijaan kotoutumista edistäisi se, että maahan muuttanut henkilö voisi ennakoida ja rakentaa pysyvää elämäänsä Suomessa jo mahdollisimman varhain. 

Niiden maahanmuuttajien kohdalla, joilla on todellinen valinnanmahdollisuus, hallituksen politiikka taas muuttaa Suomea vähemmän houkuttelevaksi maaksi. Myös elinkeinoelämän näkökulmasta lukuisat ulkomaalaislain kiristykset vaikeuttavat kansainvälistä rekrytointia ulkomailta Suomeen. 

Esitetyistä edellytyksistä työhistoriaa koskevan kotoutumisedellytyksen täyttyminen voi olla haastavaa esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaville sekä ihmiskaupan uhreille. Esityksessä ei huomioida haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistilannetta ja henkilön taustan vaikutuksia mahdollisuuksiin työllistyä. Esitys ei myöskään huomioi taustan perusteella tapahtuvan syrjinnän yleisyyttä työnhaussa. Ongelmallista on myös se, ettei lomautuksia lasketa työhistoriaan. 

Edellytyksen täyttyminen voi estyä myös työperusteisella oleskeluluvalla oleskelevan kohdalla hänestä riippumattomista syistä esimerkiksi lomautuksen tai irtisanomisen vuoksi. Työntekijän tulee myös voida irtisanoutua työsuhteesta, johon liittyy hyväksikäyttöä, syrjintää tai muita työntekijän oikeuksien loukkauksia ilman, että häntä rangaistaan tästä työhistoriaedellytyksen uudelleen alkamisella. Ehdotukset vahvistavat asetelmaa, jossa ulkomaalainen työntekijä joutuu turvautumaan mihin tahansa työhön millä tahansa ehdoilla. Ehdotus on siten omiaan lisäämään hyväksikäytön riskiä. 

Poikkeusmahdollisuudeksi ehdotettava 40 000 euron vuosituloraja taas on kohtuuton merkittävälle osalle maahanmuuttajista. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, "ulkomaalaistaustaiset työskentelevät suomalaistaustaisia useammin muun muassa palvelu- ja myyntityöntekijöinä sekä luokassa muut työntekijät (esimerkiksi siivoojat, avustavat keittiö- ja ruokatyöntekijät sekä teollisuuden ja rakentamisen avustavat työntekijät)." Vaadittujen tulojen saavuttaminen näillä aloilla on epätodennäköistä tai vaatisi vähintäänkin sellaista työtuntimäärää, joka ei juuri jättäisi mahdollisuuksia esimerkiksi työn ohessa tapahtuvaan kielen opiskeluun. 

Vaikka eläkeiän ylittäneitä ei koskisi kielitaitoedellytys ja riittävää olisi kahden vuoden työhistoria välittömästi ennen eläkkeen alkamista, tekee esitys joidenkin eläkeläisten pysyvän oleskeluluvan saamisesta mahdotonta, mikäli riittävää työhistoriaa ei ole. Tällöin esimerkiksi toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen henkilön on mahdollisesti lopun ikäänsä haettava jatkoa oleskeluluvalleen vuoden välein. 

Vaatimus, jonka mukaan henkilö ei kahden työssäolovuoden aikana olisi turvautunut yli kolmea kuukautta työttömyysetuuteen tai toimeentulotukeen on kohtuuton. Esimerkiksi alkuperään ja kielitaitoon perustuva rekrytointisyrjintä on yleistä, ja työttömäksi joutuneelle maahanmuuttajalle nopea työllistyminen voi olla erityisen haastavaa. On kohtuutonta, että samaan aikaan kun suomalainen yhteiskunta hyötyy pienipalkkaisten maahanmuuttajien työpanoksesta, voisi pysyvän oleskeluluvan saamisen estää vähäinenkin turvautuminen sosiaaliturvaan jopa silloin, kun henkilö käy töissä. Toimeentulotukeen turvautuminen voi olla kerrallaan lyhytaikaista ja yksittäiset tukisummat hyvinkin pieniä, mutta esityksen mukaan jo turvautuminen työttömyysetuuteen tai toimeentulotukeen yli kolmena kuukautena kahden vuoden aikana estäisi pysyvän oleskeluluvan saamisen. Myös hakijan puolison toimeentulotuki voisi estää työhistoriaedellytyksen täyttymisen, sillä toimeentulotuki katsotaan perhekohtaiseksi etuudeksi. Ehdotettu säännös on omiaan johtamaan myös tilanteisiin, jossa toimeentulotukeen ei uskallettaisi turvautua, vaikka siihen olisi todellinen tarve esimerkiksi perheenjäsenen sairastumisen vuoksi. 

Myös kielitaitoedellytyksen täyttyminen voi olla vaikeaa yksilön olosuhteisiin ja taustaan liittyvistä syistä. Esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien ja ihmiskaupan uhrien joukossa on erittäin haavoittuvassa asemassa olevia luku- ja kirjoitustaidottomia henkilöitä, joille edellytyksen täyttäminen voi olla käytännössä mahdotonta. Toisaalta työn perusteella maahan muuttaneilla ei ole riittäviä mahdollisuuksia osallistua kielikoulutukseen, eivätkä he kuulu kotoutumispalveluiden piiriin, johon kieliopetus sisältyy. Laadukasta kielikoulutusta ei ylipäänsä ole riittävästi tarjolla. Myöskään kielitestejä, joilla kielitaito osoitetaan, ei järjestetä riittävästi, vaan niihin pääsy on ruuhkautunut. 

Vaikka kielitaitovaatimuksesta mahdollistetaan poikkeaminen sairauden, vamman tai häiriön pitkäaikaisesti estäessä edellytyksen täyttämisen, noussee kynnys poikkeamiselle todennäköisesti korkeaksi samoin kuin kansalaisuuslain soveltamisen yhteydessä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun havaintojen mukaan kansalaisuuslain kielitaitoedellytyksestä poikkeamisen soveltamiskynnys on erittäin korkea ja tiedossa on tilanteita, joissa esimerkiksi vammaisten henkilöiden kohdalla kielitaitovaatimuksesta ei ole poikettu, vaikka he eivät tosiasiallisesti voi kieltä oppia. 

Ehdotuksen mukaan Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, jatkotutkinnon tai yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon suorittanut saisi pysyvän oleskeluluvan ilman oleskeluaikaedellytystä. Alemman ammattikorkeakoulututkinnon rajaamiselle säännöksen ulkopuolelle ei ole esitetty kestäviä perusteluja. Esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet sairaanhoitajat, varhaiskasvatuksen sosionomit ja insinöörit työllistyvät Suomeen erittäin hyvin ja erityisesti aloille, joilla on työvoimapulaa. Ammattikorkeakoulututkinnon lisäksi tulisi huomioida myös ammatillisen koulutuksen tutkinnot. Suomessa on työvoimapulaa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tehtävissä, joihin työllistytään usein ammatillisen tutkinnon myötä. 

Esityksen mukaan pysyvän oleskeluluvan myöntäminen lapselle sidottaisiin huoltajan oleskelulupaan, eli lapsi voisi pääsääntöisesti saada pysyvän oleskeluluvan vain, jos huoltajalle on myönnetty sellainen. Ehdotus on ongelmallinen lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsen edun ensisijaisuuden kannalta. Lapsen oikeuksien komitea antoi Suomelle vuonna 2023 suosituksen tehostaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapsen edun oikeusperiaate otetaan ensisijaisesti huomioon kaikissa maahanmuuttoa koskevissa päätöksissä. Vastikään täysi-ikäistyneiden kohdalla taas työhistoriavaatimus on vaikeasti täytettävissä. 

Käsittelyssä olevalla esityksellä ja hallituksen aiemmin toteuttamilla tiukennuksilla vaikeutetaan erityisesti pakolaisten sopeutumista yhteiskuntaan. Kansainvälistä suojelua saaneet ovat myös lähtökohtaisesti ihmisiä, joiden kohdalla maahanmuutto on pysyväisluonteista, koska kotimaahan paluu on usein lähtökohtaisesti ja pysyväisluonteisesti poissuljettu vaihtoehto. Ei ole myöskään yhteiskunnan edun mukaista vaikeuttaa heidän kotoutumistaan. Myös pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus velvoittaa helpottamaan pakolaisten sopeutumista yhteiskuntaan. 

Kokonaisuudessaan esitetyille muutoksille ei ole esitetty mitään todellista yhteiskunnallista tarvetta tai perusteita, ja esityksen haittavaikutukset on pitkälti sivuutettu.