Esityksen lähtökohtia
Vuonna 2019 voimaan tulleen tiedustelulainsäädännön keskeiset säännökset siviili- ja sotilastiedustelusta sisältyvät poliisilain (872/2011) 5 a lukuun, tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annettuun lakiin (582/2019) sekä sotilastiedustelusta annettuun lakiin (590/2019). Sääntelykokonaisuuteen kuuluu olennaisena osana tiedustelutoiminnan valvontaa koskeva sääntely, joka koostuu tiedustelutoiminnan valvonnasta annetusta laista (121/2019) sekä eduskunnan työjärjestyksen tiedustelun parlamentaarisen valvonnan järjestämistä koskevista säännöksistä.
Tiedusteluviranomaisten tehtävät koostuvat kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavaa toimintaa koskevien tietojen hankkimisesta sekä kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estämisestä ja paljastamisesta. Poliisilain 5 a luvussa säädetään suojelupoliisin suorittamasta tiedonhankinnasta ja tiedon hyödyntämisestä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tukemiseksi ja muiden viranomaisten lakisääteisiä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä varten. Sotilastiedustelulain mukaisen sotilastiedustelun tarkoituksena on hankkia ja käsitellä tietoa Suomeen kohdistuvasta tai Suomen turvallisuusympäristön kannalta merkityksellisestä sotilaallisesta toiminnasta taikka vieraan valtion toiminnasta tai muusta sellainen toiminnasta, joka vakavasti uhkaa Suomen maanpuolustusta tai vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tukemiseksi sekä Puolustusvoimien muiden tehtävien suorittamiseksi. Tiedustelulainsäädännössä on tarkat säännökset tiedustelumenetelmistä ja tiedustelun kohteista, tiedustelumenetelmien käytön yleisistä ja erityisistä edellytyksistä sekä tiedustelumenetelmien käytöstä päättämisestä.
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi poliisilakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia (616/2019), tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annettua lakia ja sotilastiedustelusta annettua lakia. Hallituksen esityksen keskeisenä sisältönä on selkeyttää sääntelyä, joka koskee tiedustelumenetelmän käytön avulla saadun rikosta koskevan tiedon luovuttamista rikostorjuntaan (palomuurisääntely). Palomuurisääntelyssä on kyse poikkeuksesta tiedustelumenetelmillä saadun tiedon käyttötarkoitussidonnaisuuteen. Palomuurisääntelyn tarkoituksena on rajoittaa tiedustelumenetelmien avulla saatujen rikostietojen luovuttamista poliisille ja muille rikostorjuntaviranomaisille sen varmistamiseksi, ettei tiedustelumenetelmiä käytetä salaisia tiedonhankintakeinoja tai salaisia pakkokeinoja koskevan sääntelyn kiertämiseen. Sääntelyssä on otettu huomioon tiedustelun rikostorjunnasta poikkeava käyttötarkoitus sekä vakavien rikosten selvittämiseen ja etenkin sellaisten rikosten estämiseen liittyvä huomattava yhteiskunnallinen intressi.
Hallintovaliokunta toteaa, että toimiva palomuurisääntely on yhteiskunnan kokonaisedun sekä rikoksen uhrin ja perusoikeuksien huomioon ottamisen kannalta perusteltua. Epäselväksi ei saa jäädä se, miten tiedustelutoiminnassa saatua tietoa voidaan hyödyntää rikosten estämiseksi ja rikosvastuun toteuttamiseksi. Valiokunta tähdentää, että suojelupoliisin tehtävänä on hankkia tietoa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta. Sillä itsellään ei ole toimivaltuuksia puuttua sellaiseen havaitsemaansa uhkaavaan toimintaan, joka on edennyt rikoksen asteelle tai joka muutoin välttämättä edellyttää viranomaisen puuttumista. Tällaisissa tapauksissa tieto tulee voida luovuttaa sille viranomaiselle, jolla on toimivaltuudet puuttua siihen, jotta uhkan toteutuminen voidaan estää.
Esityksen tavoitteena on, että suojelupoliisi ja sotilastiedusteluviranomainen voivat luovuttaa riittävän laajasti tietoja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Tiedusteluviranomaiset saavat ehdotuksen mukaan aina ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitusta jo tehdystä tai vielä estettävissä olevasta kansallista turvallisuutta vaarantavasta rikoksesta (maanpetos-, valtiopetos- ja terrorismirikokset) toimivaltaiselle viranomaiselle sekä luovuttaa tällaista rikosta koskevaa tietoa riippumatta siitä, mikä on rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös uusista rikostiedon luovutustarkoituksista, joita ovat kansallisen turvallisuuden suojaaminen ja muu toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaaminen. Tässä tarkoituksessa luovutetut tiedot voivat olla merkittäviä esimerkiksi viranomaisten tilannekuvan muodostamisessa. Ehdotetuilla muutoksilla ei laajenneta tiedusteluviranomaisten tiedustelutoimivaltuuksia, vaan muutokset koskevat tiedustelutoimivaltuuksien avulla hankittujen tietojen edelleen luovuttamista toiselle viranomaiselle. Tiedot vastaanottava viranomainen käyttää sille säädettyjä toimivaltuuksia tehtäviensä hoitamiseen.
Hallintovaliokunta on tammikuussa 2023 antanut mietinnön tiedustelulainsäädäntöä koskevasta valtioneuvoston selonteosta (HaVM 35/2022 vp — VNS 11/2021 vp). Eduskunta on hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta hyväksymässään kannanotossa (EK 70/2022 vp) edellyttänyt, että hallitus tekee perusteellisen selvityksen tiedustelulainsäädännön palomuurisääntelyn toimivuudesta ja täsmentämistarpeista, ja arvioinnin pohjalta valmistelee tarvittavat kattavat, tarkkarajaiset ja täsmälliset säännösehdotukset sääntelyn selkeyttämiseksi. Eduskunta on samalla edellyttänyt, että hallitus muutoinkin tarkastelee tiedustelulainsäädännön toimivuutta, vaikutuksia ja mahdollisia muutostarpeita, huolehtii lainsäädännön ajantasaisuudesta muuttuvassa toimintaympäristössä sekä varmistaa tiedustelutoiminnan ja sen valvonnan riittävät resurssit. Tiedustelulainsäädännön palomuurisääntelyn uudistaminen siten, että se mahdollistaa poliisin toiminnan suuntaamisen ja riittävän laajasti tiedon luovuttamisen poliisille ja muille viranomaisille, joilla on toimivaltuudet konkreettisesti puuttua suojelupoliisin havaitsemaan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan, sisältyy hallitusohjelmaan. Hallitusohjelmassa on myös muita siviilitiedustelulainsäädännön kehittämistä koskevia kirjauksia.
Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että voimassa olevan palomuurisääntelyn tulkintaan on liittynyt epäselvyyttä. Esimerkiksi tiedustelutoiminnan laillisuusvalvojana toimivan tiedusteluvalvontavaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen tulkinnat ovat osin poikenneet toisistaan. Hallintovaliokunta on tiedusteluselonteon käsittelyn yhteydessä katsonut, että mainitut eriävät käsitykset kertovat voimassa olevan palomuurisääntelyn epäselvyyksistä ja tulkinnanvaraisuuksista ja havainnollistavat tarvetta selkeyttää palomuurisääntelyä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 26/2025 vp) mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 5 a luvun 44 a §:stä tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon ja 4. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 80 §:stä tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon.
Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta muutoksia poliisilain 5 a luvun muuttamista koskevaan lakiehdotukseen ja sotilastiedustelulain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen. Valiokunta ehdottaa myös muita muutoksia lakiehdotuksiin. Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Vaikka valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella osin merkittäviäkin muutoksia hallituksen esityksessä ehdotettuun sääntelyyn, selkeytyy palomuurisääntely valiokunnan käsityksen mukaan nykyisestä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan muutokset parantavat osaltaan tiedusteluviranomaisten mahdollisuuksia tietojen luovuttamiseen, vaikka sääntely ei muutettuna mahdollistakaan yhtä laajaa tietojen luovutusta kuin hallituksen esityksen tavoitteena on ollut. Tietojen luovuttaminen palomuurisääntelyn mukaisesti toimivaltaiselle rikostorjuntaviranomaiselle suojaa kansallista turvallisuutta ja edesauttaa viranomaisten toimintamahdollisuuksia nykyisessä turvallisuusympäristössä. Poliisin henkilötietolain muutoksilla selvennetään sitä, että poliisilain 5 a luvun palomuurisääntelyä sovelletaan ainoastaan rikostiedon luovuttamiseen rikostorjuntaviranomaisille. Muuhun henkilötietojen luovuttamiseen sovelletaan poliisin henkilötietolain asianomaista säännöstä. Muutokset mahdollistavat myös tiedustelun suojaamisen esityksen tavoitteiden mukaisesti, mikä on tiedustelutoiminnan luonne huomioon ottaen välttämätöntä.
Hallintovaliokunta on useissa muissakin yhteyksissä kiinnittänyt huomiota viranomaisten välisen tiedonvaihdon kehittämistarpeisiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu lainsäädäntö parantaa rikostietojen luovuttamisen osalta nykytilaa poliisin näkökulmasta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostettu myös nimenomaisen rikostiedustelulainsäädännön tärkeyttä poliisin tiedonhankinnassa. Rikostiedustelua koskevan lainsäädännön valmistelu on parhaillaan käynnissä. Samaan aikaan arvioidaan myös yksityiselämän suojaa koskevan sääntelyn muuttamista perustuslaissa. Esityksessä ei juurikaan ole arvioitu nyt ehdotetun sääntelyn suhdetta muihin vireillä oleviin lainsäädäntöhankkeisiin. Valiokunta korostaa näiden hankkeiden tärkeyttä myös nyt ehdotetun sääntelyn kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että tiedustelulainsäädännön ajantasaisuudesta huolehditaan toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten edellyttämin tavoin.
Rikosepäilystä ilmoittaminen ja rikostiedon luovuttaminen rikostorjuntaan (palomuurisääntely)
Poliisilain 5 a luvun 44 §:ssä säädetään siviilitiedustelussa saadun tiedon luovuttamisesta rikostorjuntaan. Suojelupoliisilla on pykälän nojalla velvollisuus tai oikeus ilmoittaa minkä tahansa tiedustelumenetelmän käytön aikana havaitusta vakavasta rikoksesta keskusrikospoliisille tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle tehdyksi oletetun tai hankkeilla olevan rikoksen vakavuusaste huomioiden. Ehdotetuissa 44 §:n 1—4 momentissa on kyse voimassa olevan sääntelyn selkeyttämisestä. Keskeisin muutos nykytilaan on tältä osin se, että mainituissa lainkohdissa säädetään selvyyden vuoksi nykyisen rikoksesta ilmoittamisen lisäksi rikosta koskevan tiedon luovuttamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle.
Poliisilain 5 a luvun 44 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan suojelupoliisi saa aina ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitusta jo tehdystä tai vielä estettävissä olevasta rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa säädetystä rikoksesta sekä luovuttaa tietoa sellaisesta rikoksesta tietoa toimivaltaiselle viranomaiselle. Rikoslain 12 luvussa säädetään maanpetosrikoksista, 13 luvussa valtiopetosrikoksista ja 34 a luvussa terrorismirikoksista. Siviilitiedustelun kohteina ja tiedustelumenetelmien käytön kohteena voivat olla ulkomainen tiedustelutoiminta, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaava toiminta ja terrorismi. Perustelujen mukaan mainituissa rikoslain luvuissa rangaistavaksi säädetyissä teoissa on kyse siviilitiedustelun kohdeuhkien relevanteista ilmenemismuodoista. Vastaavaa sääntelyä ehdotetaan sotilastiedustelulain 79 §:n 5 momenttiin.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotettu sääntely muistuttaa ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaa sääntelyä. Perustuslakivaliokunta selostaa lausunnossaan ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaa lausuntokäytäntöään. Tiedustelussa saadun tiedon luovuttamista koskevaa sääntelyä arvioitaessa on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan kiinnitettävä huomiota siihen, että tiedustelutoiminnassa kysymys on luonteeltaan erilaisesta toiminnasta kuin poliisilain mukaisessa salaisten tiedonhankintakeinojen tai pakkokeinolain mukaisten salaisten pakkokeinojen käyttämisessä. Tämä tarkoittaa, että kysymys käyttötarkoitussidonnaisuudesta korostuu, kun arvioidaan mahdollista ylimääräistä tietoa tai sitä muistuttavaa tietoa koskevaa sääntelyä (PeVL 35/2018 vp, s. 21, PeVL 36/2018 vp, s. 25).
Perustuslakivaliokunta on suhtautunut pidättyvästi ylimääräisen tiedon käytön sallimiseen sellaisten rikosten selvittämisessä, joista säädetty ankarin rangaistus on vähemmän kuin kolme vuotta vankeutta. Valiokunnan lausuntokäytännön valossa lievemmin rangaistavien rikosten ottaminen tällaisen sääntelyn piiriin on siten poikkeuksellista. Valiokunta ei aikaisemmin ole pitänyt ongelmattomana sääntelyä, joka olisi merkinnyt ylimääräisen tiedon käytön mahdollistamista sellaisten rikosten yhteydessä, joista käytännössä useimmiten seuraa vain sakkorangaistus (PeVL 33/2013 vp, s. 7/I, PeVL 99/2022 vp, kappaleet 14 ja 15).
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että ehdotetussa sääntelyssä viitataan rikoslain 12, 13 ja 34 a lukuun yleisesti. Sanotuissa luvuissa säädetään vakavuudeltaan varsin monenlaisista rikoksista. Lievempiä rangaistavaksi säädettyjä tekoja ovat esimerkiksi rikoslain 12 luvun 8 §:ssä tarkoitettu tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen (rangaistusasteikko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta), 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettu puolueettomuusmääräysten rikkominen (rangaistusasteikko sakkoa tai vankeutta enintään vuosi) tai 34 a luvun 5 d §:ssä tarkoitettu terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen (rangaistusasteikko sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi). Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että ehdotettu sääntelytapa johtaa siihen, että rikoslain 12, 13 ja 34 a lukuun myöhemmin lisättävät rangaistavaksi säädettävät teot tulisivat automaattisesti ehdotetun ilmoitus- ja luovutusoikeuden piiriin.
Ottaen huomioon yhtäältä perustuslakivaliokunnan ylimääräisen tiedon käyttöä koskevan lausuntokäytännön ja toisaalta valiokunnan kannanotot erityisesti tiedustelulla saadun tiedon luovuttamisesta esityksen 1. lakiehdotuksen 5 a luvun 44 §:n 5 momentin ja 4. lakiehdotuksen 79 §:n 5 momentin sääntely ei ole sopusoinnussa perusoikeuksien rajoittamisen oikeasuhtaisuus- eikä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusedellytyksen kanssa. Hallintovaliokunnan on rajattava ja täsmennettävä sääntelyä.
Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta poliisilain 5 a luvun 44 §:n 5 momenttia ja sotilastiedustelulain 79 §:n 5 momenttia täsmennettäväksi yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevin tavoin niin, että mainituissa lainkohdissa luetellaan nimenomaisesti ne rikokset, joista voidaan mainittujen lainkohtien mukaan ilmoittaa ja joita koskevaa tietoa luovuttaa toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi valiokunta ehdottaa säännöstä täydennettäväksi niin, että tietoa rikoksesta voidaan luovuttaa, jos tiedon luovuttamisella voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen estämiselle ja selvittämiselle.
Tietojen luovuttaminen eräissä tapauksissa
Poliisilain 5 a lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 44 a §, jonka 1 momentin mukaan suojelupoliisi saa ilmoittaa 44 §:n 3-5 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ja luovuttaa sellaista rikosta koskevaa tietoa samoissa momenteissa tarkoitetulle viranomaiselle myös kansallisen turvaamisen suojaamiseksi ja muuksi luovutuksensaajan toiminnan suuntaamiseksi. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi rajoituksista käyttää tällaista tietoa. Tietoa ei saa käyttää esitutkinnan toimittamisessa eikä salaista tiedonhankintaa, salaista pakkokeinoa tai muuta pakkokeinoa koskevan vaatimuksen perusteena eikä näyttönä rikosasiassa (hyödyntämiskielto). Asiallisesti samantyyppisestä sotilastiedusteluviranomaisen tiedonluovutusoikeudesta ehdotetaan säädettäväksi sotilastiedustelulain 80 §:ssä (4. lakiehdotus).
Ehdotetussa 44 a §:ssä on perustelujen mukaan kyse muusta kuin 44 §:n mukaisen palomuurisääntelyn mukaisesta tiedon luovuttamisesta. Uuden pykälän mukaisen rikoksesta ilmoittamisen ja tiedon luovuttamisen tarkoituksena on mahdollistaa luovutuksensaajana olevan rikoksentorjuntaviranomaisen ryhtyminen kansallista turvallisuutta suojaaviin toimenpiteisiin tai muutoin suunnata sen toimintaa. Tarkoituksena on ollut mahdollistaa tiedustelutoimivaltuuksilla saadun tiedon hyödyntäminen riittävän tehokkaasti ja lisätä erityisesti tiedusteluviranomaisten mahdollisuuksia antaa tietoa niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka vastaavat uhkien realisoituessa niihin annettavasta toiminnallisesta vasteesta operatiivisessa kenttätoiminnassa, rikostutkinnassa ja uhkien ennalta estämisessä. Sääntelyllä on ollut tarkoitus lisätä mahdollisuuksia turvallisuusviranomaisten yhteisen tilannekuvan kehittämiseen sekä uhkaympäristön tehokkaaseen hallintaan ja uhkien torjuntaan. Luovutettavaa tietoa ei voida käyttää näyttönä rikosasiassa tai pakkokeinon perusteena. Hyödyntämiskielloista säätämisellä turvataan myös siviilitiedustelun salassapitoa.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että ehdotettu sääntely tiedon luovuttamisesta muodostuu varsin väljäksi perusoikeuksien rajoittamista koskevan täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta. Lisäksi sääntelyn sanamuodon valossa tiedon luovuttaminen voi koskea myös luottamuksellisen viestin salaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Sääntelystä tai sen perusteluista ei kuitenkaan käy ilmi, että tiedon luovuttamista kansallisen turvallisuuden suojaamista tai toiminnan suuntaamista varten koskevassa sääntelyssä olisi välttämättä kyse jostakin perustuslain 10 §:n 4 momentissa luetellusta luottamuksellisen viestin salaisuuden sallitusta rajoitusperusteesta. Lailla voidaan sanotun momentin mukaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Nyt ehdotetun sääntelyn ei perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan voida katsoa kuuluvan perustuslain 10 §:n 4 momentin mukaisen tiedon hankkimista sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta koskevan rajoitusperusteen piiriin.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotettua sääntelyä 1. lakiehdotuksen 5 a luvun 44 a §:ssä ja 4. lakiehdotuksen 80 §:ssä on välttämätöntä täsmentää ja rajata niin, että sääntely täyttää jonkin perustuslain 10 §:n 4 momentin mukaisen rajoitusperusteen. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. ja 4. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisen huomautuksen huomioon ottamiseksi, että poliisilain 5 a luvun 44 a §:n 1 momenttia täsmennetään ja rajataan niin, että suojelupoliisi saa ilmoittaa lainkohdan perusteella rikosta koskevaa tietoa toimivaltaiselle viranomaiselle ainoastaan kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. Säännös ei näin muutettuna mahdollista tiedon luovuttamista muuksi luovutuksensaajan toiminnan suuntaamiseksi. Valiokunta ehdottaa sotilastiedustelulain 80 §:n 1 momenttiin vastaavaa täsmennystä.