1. Laki alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta

10 §. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman välittävä toimielin.

Pykälän 3 momentin mukaan maakunnan liiton välittävän toimielimen tehtäviä voidaan koota siten, että jokin maakunnan liitto hoitaa välittävälle toimielimelle säädettyjä tehtäviä toisen maakunnan liiton toimialueella, jos tällä tavoin voidaan turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus, moitteeton varainhoito tai tehtäviä koskeva eriyttämisvaatimus taikka tehtävien kokoaminen on tarkoituksenmukaista muun vastaavan syyn vuoksi. 

Selvityksen mukaan eräitä tehtäviä on tarkoitus koota maakuntien liittojen tekemien keskinäisten sopimusten perusteella Uudenmaan liittoon, Lapin liittoon ja Pohjois-Pohjanmaan liittoon. Tästä on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. Mainituista liitoista Lapin liiton ja Pohjois-Pohjanmaan liiton jäsenkuntina ei ole yhtään ruotsinkielistä kuntaa, mistä syystä niiden on katsottava olevan yksikielisiä maakuntien liittoja. 

Valiokunta katsoo, että kielellisiä oikeuksia koskevasta velvoitteesta yksikieliselle maakunnan liitolle ei kuitenkaan voida säätää valtioneuvoston asetuksella, vaan siitä tulee säätää lain tasolla. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 3 momentissa säädettäväksi, että yksikieliseen maakunnan liittoon sovelletaan, mitä kaksikielisestä kunnallisesta viranomaisesta säädetään kielilaissa (423/2002), jos se hoitaa tehtäviä kaksikielisen tai erikielisen maakunnan liiton toimialueella. 

Valiokunta on tehnyt lisäksi 3 momenttiin kirjoitusteknisen korjauksen.  

37 §. Hallinnolliset tarkastukset Interreg-ohjelmissa ja Interreg-ulkorajaohjelmissa.

Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta koota maakunnan liiton tässä pykälässä tarkoitettuja tehtäviä. Samoin perustein kuin 10 §:n 3 momentin kohdalla on tässäkin yhteydessä tarpeen säätää lain tasolla kielellisiä oikeuksia koskevasta velvoitteesta yksikieliselle maakunnan liitolle. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä pykälän 2 momenttiin. 

Lisäksi valiokunta on tehnyt 2 momenttiin kirjoitusteknisen korjauksen.  

39 §. Kansallisen vastinrahoituksen hallinnointi Interreg-ohjelmissa ja Interreg-ulkorajaohjelmissa.

Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta koota kansallisen vastinrahoituksen hallinnointitehtäviä muun muassa maakunnan liitolle. Samoin perustein kuin 10 §:n 3 momentin kohdalla on tässäkin yhteydessä tarpeen säätää lain tasolla kielellisiä oikeuksia koskevasta velvoitteesta yksikieliselle maakunnan liitolle. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä pykälän 2 momenttiin. 

Lisäksi valiokunta on tehnyt 2 momenttiin kirjoitusteknisen korjauksen. 

42 §. Ohjelmien arviointi ja seuranta.

Pykälän 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1—4 momentissa tarkoitetussa arvioinnissa ja seurannassa noudettavista menettelyistä ja kerättävistä tiedoista. Pykälän 1 momenttiin on otettu tarpeellinen informatiivinen viittaus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun lakiin (200/2005, SOVA-laki). Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotettu asetuksenantovaltuus ei voi kattaa SOVA-lakia, kun otetaan huomioon SOVA-lain sisältö ja siihen sisältyvät asetuksenantovaltuudet ja niiden nojalla annetut asetukset. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että 6 momentin viittaus rajataan koskemaan pykälän 2—4 momenttia. 

44 §. Muutoksenhaku.

Ehdotettu pykälä sisältää säännöksiä monen eri viranomaisen päätöksiä koskevasta muutoksenhausta. Osa säännöksistä on aineellisia, osa informatiivisia viittauksia. Valiokunta pitää sääntelyn selkeyden ja oikeusvarmuuden kannalta tarpeellisena, että säännösten keskinäistä järjestystä muutetaan siten, että samaa viranomaista koskevat säännökset ovat paremmin toistensa yhteydessä. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin sisältyvä säännös muutoksenhausta maakunnan yhteistyöryhmän tekemään päätökseen siirretään pykälän uudeksi 4 momentiksi. Tämän seurauksena hallituksen esityksessä ehdotetusta 4 ja 5 momentista tulee pykälän 5 ja 6 momentti. 

Ehdotetulla teknisellä muutoksella 2 ja 3 momenttiin sisältyvät, maakunnan liiton tekemiä päätöksiä koskevat säännökset sijoittuvat pykälässä peräkkäin. Vastaavasti maakunnan yhteistyöryhmää koskeva säännös sijoittuu ennen pykälän 5 momenttia, jossa säädetään muun muassa valituskiellosta 21 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin maakunnan yhteistyöryhmän antamia lausuntoja koskevaan päätöksiin. 

Valiokunta ehdottaa samalla säännösten sanamuotoihin lakiteknisiä tarkistuksia. Lisäksi pykälän 5 momentissa on selkeyden vuoksi aiheellista täsmentää, mistä päätöksistä on kysymys viitatuissa lainkohdissa. 

2. Laki alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta

9 §. Maakunnan liiton toimivalta.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimivaltaisen maakunnan liiton mahdollisuudesta myöntää alueellista kehittämistukea sekä Interreg-ohjelman tai Interreg-ulkorajaohjelman kansallista vastinrahoitusta myös itse toteuttamiinsa hankkeisiin. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan ”itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettaisiin, mitä tässä laissa ja lain nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa muutoinkin säädetään kyseisistä tukilajeista ja hankkeista. Itse toteutettavaa hanketta olisi käsiteltävä viranomaisessa vastaavasti kuin ulkopuolisen tuen saajan hanketta. Itse toteutettavan hankkeen toteutukseen liittyvät tuen saajan tehtävät on eriytettävä rahoittavan viranomaisen tehtävistä moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.” Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hallinto- ja valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin kuuluu tehtävien eriyttämisen vaatimus. Jäsenvaltion velvoitteesta huolehtia tehtävien eriyttämistä koskevan periaatteen noudattamisesta ohjelmasta vastaavien viranomaisten välillä ja niiden sisällä säädetään yleisasetuksen 71 artiklan 4 kohdassa. Tehtävien eriyttämisestä hallintoviranomaisen itse toteuttamien hankkeiden yhteydessä säädetään lisäksi yleisasetuksen 74 artiklan 3 kohdassa. Jos hallintoviranomainen on kansallisesti delegoinut tehtäviä edelleen yleisasetuksen 71 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koskevat yleisasetuksen velvoitteet näiltä osin myös välittävää toimielintä. 

Selvityksen mukaan itse toteutettavia hankkeita on vakiintuneesti rahoitettu sekä kansallisista että EU-osarahoitteisista varoista. Hallituksen esityksessä on pykälän uusitulla sanamuodolla haluttu korostaa hankemaisuutta ja erillisyyttä rahoittajaviranomaisen muusta toiminnasta. Näitäkin hankkeita tulee koskea kaikki rahoituslain säännökset, ja voimassa olevan lain sanamuodoissa on ollut tässä suhteessa tulkinnanvaraisuutta. Valiokunta katsoo, että toiminnan eriyttämistä ja itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettavan lain määräytymistä ei kuitenkaan pidä jättää perustelujen varaan, vaan niistä on säädettävä laissa. Vastaavan vaatimuksen on tarpeen koskea yhtenäisyyden vuoksi myös kokonaan kansallisista varoista myönnettäviä tukia. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että pykälän 3 momentin loppuun lisätään tätä koskevat säännökset. 

12 §. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivalta.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimivaltaisen ELY-keskuksen mahdollisuudesta myöntää tukea myös itse toteuttamiinsa tässä pykälässä tarkoitettuihin hankkeisiin. Myös tämän pykälän säännöskohtaisten perustelujen mukaan ”itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettaisiin, mitä tässä laissa ja lain nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa muutoinkin säädetään kyseisistä tukilajeista ja hankkeista. Itse toteutettavaa hanketta olisi käsiteltävä viranomaisessa vastaavasti kuin ulkopuolisen tuen saajan hanketta. Itse toteutettavan hankkeen toteutukseen liittyvät tuen saajan tehtävät olisi eriytettävä välittävän toimielimen tehtävistä moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.” Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hallinto- ja valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin kuuluu tehtävien eriyttämisen vaatimus. Jäsenvaltion velvoitteesta huolehtia tehtävien eriyttämistä koskevan periaatteen noudattamisesta ohjelmasta vastaavien viranomaisten välillä ja niiden sisällä säädetään yleisasetuksen 71 artiklan 4 kohdassa. Tehtävien eriyttämisestä hallintoviranomaisen itse toteuttamien hankkeiden yhteydessä säädetään lisäksi yleisasetuksen 74 artiklan 3 kohdassa. Jos hallintoviranomainen on kansallisesti delegoinut tehtäviä edelleen yleisasetuksen 71 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koskevat yleisasetuksen velvoitteet näiltä osin myös välittävää toimielintä. 

Selvityksen mukaan itse toteutettavia hankkeita on vakiintuneesti rahoitettu sekä kansallisista että EU-osarahoitteisista varoista. Hallituksen esityksen mukaan ELY-keskusten osalta kyse olisi tuen myöntämisestä ELY-keskuksen itse toteuttamiin EU-osarahoitteisiin hankkeisiin. Esityksessä ehdotetulla pykälän uusitulla sanamuodolla on haluttu korostaa hankemaisuutta ja erillisyyttä rahoittajaviranomaisen muusta toiminnasta. Näitäkin hankkeita tulee koskea kaikki rahoituslain säännökset, ja voimassa olevan lain sanamuodoissa on ollut tässä suhteessa tulkinnanvaraisuutta. Valiokunta katsoo, että toiminnan eriyttämistä ja itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettavan lain määräytymistä ei pidä jättää perustelujen varaan, vaan niistä on säädettävä laissa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että pykälän 3 momentin loppuun lisätään tätä koskevat säännökset. 

15 §. Ruokaviraston toimivalta.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Ruokaviraston mahdollisuudesta myöntää tukea myös itse toteuttamiinsa tässä pykälässä tarkoitettuihin hankkeisiin. Pykälän säännöskohtaisten perustelujen mukaan ”itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettaisiin, mitä tässä laissa ja lain nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa säädetään kyseisistä tukilajeista ja hankkeista. Itse toteutettavaa hanketta olisi käsiteltävä vastaavasti kuten ulkopuolisen tuen saajan hanketta. Itse toteutettavan hankkeen toteutukseen liittyvät tuen saajan tehtävät on eriytettävä rahoittavan viranomaisen tehtävistä moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.” Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hallinto- ja valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin kuuluu tehtävien eriyttämisen vaatimus. Jäsenvaltion velvoitteesta huolehtia tehtävien eriyttämistä koskevan periaatteen noudattamisesta ohjelmasta vastaavien viranomaisten välillä ja niiden sisällä säädetään yleisasetuksen 71 artiklan 4 kohdassa. Tehtävien eriyttämisestä hallintoviranomaisen itse toteuttamien hankkeiden yhteydessä säädetään lisäksi yleisasetuksen 74 artiklan 3 kohdassa. Jos hallintoviranomainen on kansallisesti delegoinut tehtäviä edelleen yleisasetuksen 71 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koskevat yleisasetuksen velvoitteet näiltä osin myös välittävää toimielintä. 

Selvityksen mukaan itse toteutettavia hankkeita on vakiintuneesti rahoitettu sekä kansallisista että EU-osarahoitteisista varoista. Esityksessä ehdotetaan vastaavaa mahdollisuutta myös uutena välittävänä toimielimenä toimivalle Ruokavirastolle, joka voisi myöntää tukea itse toteuttamiinsa EU-osarahoitteisiin hankkeisiin. Hallituksen esityksessä ehdotetulla sanamuodolla on haluttu korostaa hankemaisuutta ja erillisyyttä rahoittajaviranomaisen muusta toiminnasta. Näitäkin hankkeita tulee koskea kaikki rahoituslain säännökset. Valiokunta katsoo, että toiminnan eriyttämistä ja itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettavan lain määräytymistä ei pidä jättää perustelujen varaan, vaan niistä on säädettävä laissa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että pykälän 1 momentin loppuun lisätään tätä koskevat säännökset. 

16 §. Työ- ja elinkeinoministeriön toimivalta myöntää tukia.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi työ- ja elinkeinoministeriön mahdollisuudesta myöntää alueellista kehittämistukea kansallisista alueiden kehittämisen varoista myös itse toteuttamiinsa hankkeisiin. Sanamuoto poikkeaa 2. lakiehdotuksen muista pykälistä, joissa säädetään muiden viranomaisten vastaavasta toimivallasta, eikä eroavaisuutta ole perusteltu hallituksen esityksen perusteluissa. Valiokunta ehdottaa työ- ja elinkeinoministeriötä koskevan 16 §:n 2 momentin säännöstä tarkennettavaksi samaan muotoon kuin 9 §:n 3 momentti, 12 §:n 3 momentti ja 15 §:n 1 momentti. 

Valiokunta toteaa, että säännöskohtaiset perustelut ovat tältä osin varsin niukat. Selvityksen mukaan myös tässä tarkoitettuihin ministeriön itse toteuttamiin hankkeisiin on tarkoitus soveltaa, mitä tässä laissa ja lain nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa muutoinkin säädetään kyseisistä tukilajeista ja hankkeista. Itse toteutettavaa hanketta on käsiteltävä viranomaisessa vastaavasti kuin ulkopuolisen tuensaajan hanketta. Työ- ja elinkeinoministeriön toimintaan rahoittavana viranomaisena on tarpeen soveltaa yhtenäisiä säännöksiä tehtävien eriyttämisestä kuin valiokunta ehdottaa luvun muihinkin edellä mainittuihin pykäliin. Tämä siitäkin huolimatta, että työ- ja elinkeinoministeriön toimivalta myöntää tukea koskee vain kansallisia varoja, joiden hallinnointia Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hallinto- ja valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin kuuluva tehtävien eriyttämisen vaatimus ei suoraan kosketa. 

Selvityksen mukaan itse toteutettavia hankkeita on vakiintuneesti rahoitettu sekä kansallisista että EU-osarahoitteisista varoista. Hallituksen esityksessä ehdotetulla pykälän uusitulla sanamuodolla on haluttu korostaa hankemaisuutta ja erillisyyttä rahoittajaviranomaisen muusta toiminnasta. Näitäkin hankkeita tulee koskea kaikki rahoituslain säännökset, ja voimassa olevan lain sanamuodoissa on ollut tässä suhteessa tulkinnanvaraisuutta. Valiokunta katsoo, että toiminnan eriyttämistä ja itse toteutettaviin hankkeisiin sovellettavan lain määräytymistä ei pidä jättää mietinnön perustelujen varaan, vaan niistä on säädettävä laissa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että pykälän 2 momentin loppuun lisätään tätä koskevat säännökset. 

22 §. Muutoshakemus.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 ja 2 momentin sanamuotoa täsmennettäväksi, jotta se erottuu varsinaista muutoksenhakua koskevan sääntelyn perinteisestä muotoilusta. 

Lisäksi valiokunta ehdottaa 3 momentista poistettavaksi jälkimmäisen ”säännöksiä”-sanan, koska myös muutoshakemuksen edellytyksistä on valtioneuvoston asetuksessa tarkoitus antaa vain tarkempia säännöksiä. Muutoshakemuksen perusedellytyksistä säädetään ehdotetun pykälän 1 ja 2 momentissa. 

45 §. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varoista myönnetyn tuen takaisinperinnän määräaika.

Ehdotuksen mukaan sen lisäksi, mitä tämän lain nojalla myönnetyn tuen takaisinperinnän määräajasta säädetään 35 §:ssä, Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varoista myönnetyn tuen takaisinperintää koskeva päätös voidaan tehdä määräajan jälkeenkin, jos Euroopan unionin lainsäädännössä sitä edellytetään. Mainitussa pykälässä säädettyä määräaikaa ei sovelleta tuen takaisinperintään, jos vireillä on oikeudenkäynti tai jos on syytä epäillä petosta. 

Ehdotetun 45 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa viitattujen yleisasetuksen artiklojen numerointi on muuttunut hallituksen esityksen antamisen jälkeen. Yleisasetuksen 70 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan komissio voi tehdä tarkastuksia enintään kolmen kalenterivuoden ajan sen jälkeen, kun tilit, joihin asianomaiset menot sisältyivät, on hyväksytty. Tätä määräaikaa ei kuitenkaan sovelleta hankkeisiin, joiden osalta epäillään petosta. Yleisasetuksen 82 artiklassa säädetään asiakirjatodisteiden säilyttämisestä ja asiakirjatodisteita koskevan määräajan kulumisen keskeyttämisestä joko oikeudellisen menettelyn johdosta tai komission pyynnöstä. Tämän vuoksi takaisinperintää koskeva päätös voitaisiin tehdä myös edellä tarkoitetun kymmenen vuoden määräajan jälkeenkin. Säännös vastaa aiempaa Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvaa menettelyä. 

Yleisasetuksen johdanto-osan kappaleessa 70 todetaan lisäksi, että jäsenvaltioiden ja komission tasolla olisi otettava käyttöön ja toteutettava oikeasuhtaisia toimenpiteitä unionin taloudellisten etujen ja talousarvion suojaamiseksi. Kappaleessa 71 todetaan muun muassa, että jäsenvaltioiden olisi lisäksi ehkäistävä sääntöjenvastaisuuksia, joihin kuuluvat myös talouden toimijoiden tekemät petokset, sekä havaittava ja käsiteltävä ne tehokkaasti. Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) on lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95 ja (Euratom, EY) N:o 2185/96 mukaisesti valtuudet tehdä hallinnollisia tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Euroopan syyttäjänvirastolla (EPPO) on neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti valta tutkia petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niistä syyte Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 mukaisesti. 

Valiokunta ehdottaa, että pykälän toisessa virkkeessä sana ”oikeudenkäynti” tarkistetaan muotoon ”oikeudellinen menettely” viimeisimmän suomenkielisen asetustekstin mukaisesti. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että säännöksen ilmaisu ”jos on syytä epäillä petosta” muutetaan muotoon ”jos hankkeessa epäillään petosta”, jotta se ei rajautuisi vain esitutkintalaissa (805/2011) säädettyyn esitutkintaan. 

47 §. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varojen käyttöä koskevat tarkastukset.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kirjanpitotoiminnolla on yleisasetuksen 76 ja 98 artiklaan perustuen oikeus tehdä Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varojen käyttöön liittyviä hallintoviranomaiseen ja välittäviin toimielimiin kohdistuvia tarkastuksia. Säännöksestä saa sen käsityksen, että kirjanpitotoiminto on itsenäinen ja erillinen viranomainen. Kuitenkin ehdotetun toimeenpanolain 9 §:n perusteella kirjanpitotoiminto on viranomaiselle annettu tehtävä. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi ehdotetun 3 momentin säännöksen täsmentämistä kuulumaan ”kirjanpitotoimintoa hoitavalla viranomaisella”. Toimeenpanolain 9 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan yleisasetuksen 76 artiklassa tarkoitettua Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman kirjanpitotoimintoa hoitavana viranomaisena toimii työ- ja elinkeinoministeriö. 

48 §. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varojen käyttöä koskevat tarkastusvaltuudet.

Edellä 47 §:ssä yhteydessä mainituista syistä valiokunta ehdottaa, että 1 momentissa sana ”kirjanpitotoiminto” korvataan ilmaisulla ”kirjanpitotoimintoa hoitava viranomainen”. 

Ehdotuksen mukaan 1 momentissa säädetyt viranomaiset voivat tehdä 47 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen itse tai valtuuttaa toisen viranomaisen tai tilintarkastajan tekemään sen puolestaan. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan muun viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan valtuuttaminen tarkastuksen tekemiseen voi olla perusteltua tarkastuksen asianmukaisen ja kustannustehokkaan suorittamisen kannalta. Ehdotuksessa rajataan tilintarkastajat, joita voidaan valtuuttaa tekemään tarkastuksia. Säännöksen mukaan tilintarkastajan on oltava tilintarkastuslaissa (1141/2015) tai julkishallinnon ja talouden tilintarkastuksesta annetussa laissa (1142/2015) tarkoitettu tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Valiokunta katsoo, että myös säännöstä toisen viranomaisen valtuuttamisesta on hyvä tarkentaa. Valiokunta ehdottaa, että ilmaisu tarkennetaan muotoon ”muun tarkastustyötä tekevän viranomaisen”. 

Säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu muiden kuin viranomaisten suorittamien tarkastusten osalta kyseessä olevan julkisen hallintotehtävän siirtäminen muulle kuin viranomaiselle ja pidetty tämän vuoksi tarpeellisena, että 3 momenttiin otetaan muun muassa hallintomenettelyä ja muuta yleishallinto-oikeutta koskevat viittaussäännökset. Ehdotetussa 3 momentissa viitataan muun muassa hallintolakiin, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja kielilakiin. Hallinnon yleislakeihin luetaan kuitenkin muun muassa myös sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki (13/2003), saamen kielilaki (1086/2003), viittomakielilaki (359/2015), tietosuojalaki (1050/2018), digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettu laki (306/2019) ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettu laki (906/2019). 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (esim. PeVL 33/2004 vp ja PeVL 46/2002 vp). Tulkintakäytännön mukaan lakiin ei ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä yleensä sisällyttää viittausta hallinnon yleislakeihin, sillä hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä (PeVL 42/2005 vp). Viittaukset ovat kuitenkin tarpeen, jos lakien sovellettavuudesta on muuten epäselvyyttä. Jos viittaukset ovat tarpeellisia, on niiden oltava vastakohtaispäätelmän välttämiseksi kattavia (PeVL 11/2006 vp ja PeVL 42/2005 vp). 

Hallintovaliokunta toteaa, että hallinnon yleislait tulevat sovellettaviksi tässä tarkoitettuun muiden kuin viranomaisten suorittamaan tarkastukseen ja viittaaminen hallinnon yleislakeihin on siten tarpeetonta. Vastakohtaisuuspäätelmien välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin sisältyvät viittaukset hallintolakiin, julkisuuslakiin ja kielilakiin poistetaan. Valtion virkamieslaissa (750/1994) säädetään valtion virkasuhteesta, joten ehdotetussa säännöksessä on sen sijaan tarpeen viitata valtion virkamieslain 14 ja 15 §:ään, jotta niiden sääntely tulee sovellettavaksi valtuutettuun tilintarkastajaan ja 2 momentissa tarkoitettuun ulkopuoliseen asiantuntijaan. 

50 §. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muun muassa siitä, että työ- ja elinkeinoministeriö on julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019) tarkoitettu tietojärjestelmän tiedonhallintayksikkö. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan tietojärjestelmän omistajana työ- ja elinkeinoministeriö vastaa siitä, että tietojärjestelmä täyttää jäsenvaltiolle yleisasetuksessa sekä tässä laissa säädetyt lakisääteiset edellytykset. Hallintovaliokunta toteaa, että työ- ja elinkeinoministeriö on järjestelmän tiedonhallintayksikkö jo tietojen hallintaa koskevan yleislain, tiedonhallintalain (906/2019), nojalla. Koska pykälän 1 momentin mukaan Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman hanke- ja tukiasioita hallinnoivat tietojärjestelmässä useat viranomaiset, on valiokunnan mielestä kuitenkin selvyyden vuoksi perusteltua, että työ- ja elinkeinoministeriön vastuuasema todetaan laissa erikseen. Valiokunta ehdottaa kuitenkin säännöksen sanamuodon täsmentämistä muotoon "Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa tietojärjestelmästä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) mukaisesti." 

Pykälässä tarkoitettu tietojärjestelmä sisältää tietoja, joista osa muodostaa myös henkilörekisterin. Pykälässä on aiheellista säilyttää säännös, jonka mukaan työ- ja elinkeinoministeriö on pykälässä tarkoitetun tietojärjestelmän rekisterinpitäjä. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että tämä perussäännös siirretään 3 momentista 1 momenttiin. Sanamuotoa ehdotetaan samalla muutettavaksi selkeyden vuoksi niin, että ministeriön rekisterinpitäjyys koskee koko tietojärjestelmää sen sisältämine henkilörekistereineen. 

Tietovaranto määritellään tiedonhallintalaissa. Valiokunnan mielestä on selvää, että 2 momentissa mainitut tiedot muodostavat tietovarannon, eikä sitä sen vuoksi ole tarpeen toistaa tässä yhteydessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pykälässä tarkoitetulle tietojärjestelmälle tullaan hakemaan lupaa tietojärjestelmiin sisältyvien pysyvästi säilytettävien asiakirjojen säilyttämiseen sähköisesti. Arkiston tietojen säilyttäminen sähköisessä muodossa perustuu siten arkistolakiin (831/1994) ja Kansallisarkistolta haettavaan SÄHKE2-normin mukaiseen päätökseen. Siksi arkiston sähköisestä muodostakaan ei ole tarpeen säätää laissa. Sen sijaan valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään säännös työ- ja elinkeinoministeriöllä olevasta vastuusta huolehtia tietojen arkistoinnista, mikä tarkoittaa esimerkiksi edellä kuvatun sähköistä säilyttämistä koskevan päätöksen hakemista. 

Pykäläehdotuksen 3 momentin mukaan tietojärjestelmään tallennetaan erillisenä tietovarantona Euroopan sosiaalirahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston hankkeisiin osallistuvien henkilöiden 56 §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilötiedot. Valiokunta katsoo, että tietojärjestelmä ja sen sisältämiä henkilötietoja on tarkasteltava laissa kokonaisuutena eikä tietovarantokohtaisesti, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa, että maininta erillisestä tietovarannosta poistetaan. Lisäksi valiokunta pitää tietosuoja-asetuksen perusteella selvänä, että 3 momentissa mainitut henkilötiedot muodostavat henkilörekisterin, eikä tätä tule toistaa erityislain säännöksessä. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että virke henkilörekisteristä poistetaan. Valiokunta on jo edellä ehdottanut rekisterinpitäjyyttä koskevan säännöksen siirtämistä 1 momenttiin. 

53 §. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmän tietojen saanti ja luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla.

Edellä 47 §:n yhteydessä mainituista syistä valiokunta ehdottaa, että 1 momentissa sana ”kirjanpitotoiminto” korvataan ilmaisulla ”kirjanpitotoimintoa hoitava viranomainen”. 

54 §. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmään tallennettujen tietojen julkisuus ja julkaiseminen.

Pykälän 2 momentin mukaan hallintoviranomaisen on julkaistava yleisasetuksen 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla mainitun asetuksen 42 artiklassa tarkoitetut ohjelman toteutumiseen liittyvät Euroopan komissiolle siirretyt tiedot sekä 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut hankkeita, tuen saajia, julkisten hankintojen toimittajia ja tuen määrää koskevat tiedot. Lisäksi verkkosivustolla julkaistaan 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaiset kehittämishankkeiden yleisesti hyödynnettävissä olevat tukihakemuksessa suunnitellut ja hankkeen loppuraportissa raportoidut tulokset. 

Yleisasetuksen johdanto-osan kappaleessa 40 korostetaan sitä, että hallintoviranomaisten olisi julkaistava jäsenneltyjä tietoja valituista toimista ja tuensaajista sen ohjelman verkkosivustolla, josta tukea on myönnetty, ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 mukaiset henkilötietojen suojaa koskevat tietosuojavaatimukset. Tämän seikan tärkkeyden vuoksi pykälän 1 momenttiin on otettu informatiivinen viittaus EU:n tietosuoja-asetukseen ja sitä täydentävään ja täsmentävään kansalliseen tietosuojalakiin (1050/2018). 

Valiokunta toteaa, että vastaavanlainen hallintoviranomaisen järjestämä tietopalvelu on ollut verkkopalveluna käytössä ohjelmakaudella 2014—2020. Julkaistavat tiedot ovat julkisia hankkeiden tietoja, eivätkä ne selvityksen mukaan sisällä muita henkilötietoja kuin hankkeen yhteyshenkilön nimen ja yhteystiedot. Edellä mainittujen yleisasetuksen artiklojen ohella valiokunta viittaa lisäksi yleisasetuksen 46 artiklaan, jossa jäsenvaltiota muun muassa velvoitetaan viestimään unionin kansalaisille rahastojen asemasta ja tuloksista keskitetyn verkkoportaalin kautta. 

55 §. Hallintoviranomaisen ja tarkastusviranomaisen oikeus saada Euroopan sosiaalirahaston hankkeeseen ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston hankkeeseen osallistuvan henkilön henkilötiedot.

Pykälän 1 momentin mukaan hallintoviranomaisella on oikeus saada Euroopan sosiaalirahaston hankkeeseen ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston hankkeeseen osallistuvan henkilön 56 §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilötiedot yleisasetuksen 37 ja 66 artiklassa sekä ESR-asetuksen 15 artiklassa ja JTF-asetuksen 12 artiklassa sille säädettyjen Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman seurantaa ja arviointia koskevien tehtävien hoitamiseksi. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tietojen käsittelyperuste seuraa siten suoraan tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdasta, eikä siitä tule säätää erikseen laissa. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että 1 momentista poistetaan maininnat tietojen rekisteröinnistä ja käsittelemisestä. 

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että henkilötietojen käsittely on tietosuoja-asetuksen mukaan käsitteenä hyvin laaja. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojen käsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista. 

Ottaen huomioon 50 §:ään ehdotetut muutokset valiokunta ehdottaa vielä, että 2 momentissa sana ”henkilörekisterin” korvataan sanalla ”tietojärjestelmän”. 

56 §. Euroopan sosiaalirahaston hankkeeseen ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston hankkeeseen osallistuvan henkilön henkilötietojen tallentaminen ja säilyttäminen.

Edellä 50 §:ään tehtyjen muutosehdotusten seurauksena myös käsillä olevaa pykälää on tarpeen muuttaa. Tietojärjestelmää ja sen sisältämiä henkilötietoja on tarkasteltava laissa kokonaisuutena. Sen vuoksi 1 momentissa on tarpeen viitata tietojärjestelmään ja koko sitä koskevaan 50 §:ään aiemman 3 momentin sijaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan hankkeeseen osallistuvalla rekisteröitävällä henkilöllä ei olisi oikeutta saada henkilörekisteriin tallennettuja tietojaan oikaistaviksi eikä poistettaviksi sen päivän jälkeen, jona hän on lopettanut hankkeessa. Rekisteröidyn oikeudesta tietojen oikaisemiseen säädetään tietosuoja-asetuksen 16 artiklassa ja oikeudesta tietojen poistamiseen 17 artiklassa. Valiokunnalle esitetyn arvion mukaan rekisteröidyn oikeuksista poikkeamiselle ei kuitenkaan ole riittäviä perusteluita tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että 2 momentin toinen virke poistetaan. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tietojärjestelmään tallennettujen tietojen poistamisesta. Ehdotuksen mukaan rekisterinpitäjän on poistettava tässä pykälässä tarkoitetut tiedot viimeistään viiden vuoden kuluttua Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman sulkemisesta. Henkilötietoja ei kuitenkaan saa poistaa, jos tiedon säilyttäminen on välttämätöntä lakiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi tai Euroopan unionin toimielimen suorittaman tai muun lakisääteisen tarkastuksen suorittamiseksi taikka jos vireillä on oikeudenkäynti tai hankkeessa on syytä epäillä petosta. 

Ehdotuksen taustalla on yleisasetuksen 82 artikla, jonka 1 kohdan mukaan hallintoviranomaisen on varmistettava, että kaikki rahastoista tuettuun toimeen liittyvät asiakirjatodisteet säilytetään asianmukaisella tasolla viiden vuoden ajan sen vuoden joulukuun 31 päivästä, jona hallintoviranomainen suorittaa viimeisen maksun tuensaajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista. Artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytetään joko oikeudellisen menettelyn johdosta tai komission pyynnöstä. 

Yleisasetuksen 69 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on muun muassa toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ehkäistäkseen, havaitakseen ja korjatakseen sääntöjenvastaisuudet, mukaan lukien petokset, ja raportoidakseen niistä. Kyseisiin toimiin kuuluu tietojen kerääminen unionin rahoituksen saajien tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista liitteen XVII mukaisesti. Tällaisten tietojen keräämiseen ja käsittelyyn liittyvien sääntöjen on oltava sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisia. Komissiolla, Euroopan petostentorjuntavirastolla ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oltava tarvittava pääsy kyseisiin tietoihin. 

Yleisasetuksen 70 artiklassa säädetään komission valtuuksista ja tehtävistä. Artiklan 3 kohdan mukaan komissio tekee tarkastuksia enintään kolmen kalenterivuoden ajan sen jälkeen, kun tilit, joihin asianomaiset menot sisältyivät, on hyväksytty. Tätä määräaikaa ei sovelleta toimiin, joiden osalta epäillään petosta. 

Yleisasetuksen johdanto-osan kappaleessa 70 todetaan lisäksi, että jäsenvaltioiden ja komission tasolla olisi otettava käyttöön ja toteutettava oikeasuhtaisia toimenpiteitä unionin taloudellisten etujen ja talousarvion suojaamiseksi. Kappaleessa 71 todetaan muun muassa, että jäsenvaltioiden olisi lisäksi ehkäistävä sääntöjenvastaisuuksia, joihin kuuluvat myös talouden toimijoiden tekemät petokset, sekä havaittava ja käsiteltävä ne tehokkaasti. Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) on lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95 ja (Euratom, EY) N:o 2185/96 mukaisesti valtuudet tehdä hallinnollisia tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Euroopan syyttäjänvirastolla (EPPO) on neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti valta tutkia petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niistä syyte Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 mukaisesti. 

Henkilötietojen käsittelyä koskevat tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetyt periaatteet. Esimerkiksi artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (tietojen minimointi). Artiklan 1 kohdan e alakohdan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten; henkilötietoja voidaan säilyttää pidempiä aikoja, jos henkilötietoja käsitellään ainoastaan yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että tässä asetuksessa vaaditut asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet on pantu täytäntöön rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi (säilytyksen rajoittaminen). 

Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista muun muassa, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi (c alakohta); tai jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (e alakohta). Artiklan 3 kohdan mukaan mainitussa c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa lainsäätäjän oikeudessa. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset. 

Valiokunta katsoo, että 3 momentissa ehdotettu rekisterinpitäjän velvoite tietojen säilyttämiseen on tarpeellinen yleisasetuksessa säädetyn velvoitteen toteuttamiseksi. Ehdotettu viiden vuoden enimmäissäilytysaika seuraa yleisasetuksesta. Valiokunta katsoo, että momentin toisen virkkeen säännös tietojen säilyttämisen jatkamisesta säännöksessä rajatuissa tilanteissa on välttämätön jäsenvaltiolle asetetuista velvoitteista huolehtimiseksi ja sen varmistamiseksi, että myös unionin asianomaiset toimielimet voivat suorittaa lakisääteisiä tehtäviään. Ehdotetulla sääntelyllä suojataan unionin taloudellisia etuja ja talousarviota sekä turvataan moitteettoman varainhoidon periaatteen toteutuminen ohjelman osalta. 

Valiokunta ehdottaa, että 3 momentin toiseen virkkeeseen sisältyvä ilmaisu ”lakiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi” kuitenkin täsmennetään tarkkarajaisemmaksi muotoon ”yleisasetukseen tai sitä täydentävään kansalliseen lakiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi”. Vastaavalla tavalla kuin 45 §:n yhteydessä valiokunta ehdottaa, että sana "oikeudenkäynti" tarkistetaan muotoon "oikeudellinen menettely" viimeisimmän suomenkielisen asetustekstin mukaisesti. Lisäksi säännöksessä oleva ilmaisu ”jos on syytä epäillä petosta” on aiheellista muuttaa muotoon ”jos hankkeessa epäillään petosta”, jotta se ei rajautuisi vain esitutkintalaissa (805/2011) säädettyyn esitutkintaan. 

57 §. Euroopan sosiaalirahaston hankkeeseen ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston hankkeeseen osallistuvan henkilön henkilötietojen käsittelijä ja tämän tehtävät.

Henkilötietojen käsittelijästä, sen tehtävistä ja vastuista säädetään tietosuoja-asetuksessa (muun muassa 28 artikla), eikä niistä pidä säätää kansallisessa laissa. Tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietojen käsittely sisältää muun muassa tietojen tallentamisen, hakemisen ja käyttämisen, minkä vuoksi myöskään näitä ei pidä toistaa säännöksessä, vaan 1 momentissa on tarpeen säätää vain tuensaajan oikeudesta käsitellä tietojärjestelmässä olevia henkilötietoja tukipäätöksen ehtojen mukaisesti. Myös 1 momentin viimeisessä virkkeessä oleva informatiivinen viittaus EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalakiin voidaan tässä yhteydessä tarpeettomana poistaa. Valiokunta ehdottaa 1 momenttiin tehtäviksi näitä koskevat muutokset. 

Lisäksi 1 momenttiin sekä 2 momenttiin on tarpeen tehdä 50 §:n muuttamisesta aiheutuva muutos. Tietojärjestelmää ja sen sisältämiä henkilötietoja on tarkasteltava laissa kokonaisuutena, jolloin momenteissa tulee viitata tietojärjestelmään ja koko sitä koskevaan 50 §:ään aiemman 3 momentin sijaan. 

Valiokunta ehdottaa lisäksi 2 momentin viimeisessä virkkeessä olevan salassapitovelvoitteen kirjoittamista tiiviimmin siten, että siinä säädetään vain velvoitteesta olla ilmaisematta henkilötietoja sivulliselle. Tämä ilmaisukielto sisältää vakiintuneesti myös esimerkiksi henkilötietojen luovuttamisen edelleen. 

Valiokunnan ehdottamien muutosten vuoksi myös pykälän otsikkoa on tarpeen muuttaa. Valiokunta ehdottaa otsikon muuttamista muotoon ”Tuen saajan velvollisuudet ja oikeus käsitellä henkilötietoja Euroopan sosiaalirahaston hankkeessa ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston hankkeessa”. 

58 §. Henkilörekisteriin tallennettujen tietojen luovuttaminen.

Myös tämän pykälän 3 ja 4 momenttiin on tarpeen tehdä 50 §:n muuttamisesta aiheutuva muutos. Tietojärjestelmää ja sen si-sältämiä henkilötietoja on tarkasteltava laissa kokonaisuutena, jolloin momenteissa tulee viitata tietojärjestelmään henkilörekisterin sijaan. 

Ottaen huomioon edellä mainitut muutosehdotukset valiokunta ehdottaa vielä pykälän otsikon muuttamista muotoon ”Henkilötietojen luovuttaminen”. 

68 §. Interreg-ohjelman ja Interreg-ulkorajaohjelman kansallisen vastinrahoituksen takaisinperinnän määräaika.

Valiokunta viittaa siihen, mitä edellä 45 §:n yhteydessä EU-sääntelystä todetaan. Valiokunta ehdottaa, että sana "oikeudenkäynti" tarkistetaan muotoon "oikeudellinen menettely" viimeisimmän suomenkielisen asetustekstin mukaisesti. Lisäksi myös tässä pykälässä ilmaisu ”jos on syytä epäillä petosta” on aiheellista muuttaa muotoon ”jos hankkeessa epäillään petosta”, jotta se ei rajautuisi vain esitutkintalaissa (805/2011) säädettyyn esitutkintaan. 

71 §. Interreg-ohjelmien ja Interreg-ulkorajaohjelmien varojen käyttöä koskevat tarkastukset.

Edellä 47 §:ssä yhteydessä mainituista syistä valiokunta ehdottaa, että 2 ja 3 momentissa sana ”kirjanpitotoiminto” korvataan ilmaisulla ”kirjanpitotoimintoa hoitava viranomainen”. Interreg-ohjelmien ja Interreg-ulkorajaohjelmien kirjanpitotoiminnon hoitamisesta säädetään toimeenpanolain 34 §:n 1 momentissa. 

73 §. Interreg-ohjelmien ja Interreg-ulkorajaohjelmien varojen käyttöä koskevat tarkastusvaltuudet.

Pykälän 1 momentin mukaan lain 70—72 §:ssä tarkoitetut viranomaiset voivat tehdä mainituissa pykälissä tarkoitetun tarkastuksen itse tai valtuuttaa toisen viranomaisen tai tilintarkastajan tekemään sen puolestaan. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan muun viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan valtuuttaminen tarkastuksen tekemiseen voi olla perusteltua tarkastuksen asianmukaisen ja kustannustehokkaan suorittamisen kannalta. Ehdotuksessa rajataan tilintarkastajat, joita voidaan valtuuttaa tekemään tarkastuksia. Säännöksen mukaan tilintarkastajan on oltava tilintarkastuslaissa (1141/2015) tai julkishallinnon ja talouden tilintarkastuksesta annetussa laissa (1142/2015) tarkoitettu tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Valiokunta katsoo, että myös säännöstä toisen viranomaisen valtuuttamisesta on hyvä tarkentaa. Valiokunta ehdottaa, että ilmaisu tarkennetaan muotoon "muun tarkastustyötä tekevän viranomaisen". 

Säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu muiden kuin viranomaisten suorittamien tarkastusten osalta kyseessä olevan julkisen hallintotehtävän siirtäminen muulle kuin viranomaiselle ja pidetty tämän vuoksi tarpeellisena, että 3 momenttiin otetaan muun muassa hallintomenettelyä ja muuta yleishallinto-oikeutta koskevat viittaussäännökset. Ehdotetussa 3 momentissa viitataan muun muassa hallintolakiin, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja kielilakiin. Hallinnon yleislakeihin luetaan kuitenkin muun muassa myös sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki (13/2003), saamen kielilaki (1086/2003), viittomakielilaki (359/2015), tietosuojalaki (1050/2018), digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettu laki (306/2019) ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettu laki (906/2019). 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (esim. PeVL 33/2004 vp ja PeVL 46/2002 vp). Tulkintakäytännön mukaan lakiin ei ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä yleensä sisällyttää viittausta hallinnon yleislakeihin, sillä hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä (PeVL 42/2005 vp). Viittaukset ovat kuitenkin tarpeen, jos lakien sovellettavuudesta on muuten epäselvyyttä. Jos viittaukset ovat tarpeellisia, on niiden oltava vastakohtaispäätelmän välttämiseksi kattavia (PeVL 11/2006 vp ja PeVL 42/2005 vp). 

Hallintovaliokunta katsoo vastaavalla kuin 48 §:n yhteydessä, että hallinnon yleislait tulevat sovellettaviksi tässä tarkoitettuun muiden kuin viranomaisten suorittamaan tarkastukseen, ja viittaaminen hallinnon yleislakeihin on siten tarpeetonta. Vastakohtaisuuspäätelmien välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin sisältyvät viittaukset hallintolakiin, julkisuuslakiin ja kielilakiin poistetaan. Valtion virkamieslaissa säädetään valtion virkasuhteesta, joten ehdotetussa säännöksessä on tarpeen viitata valtion virkamieslain 14 ja 15 §:ään, jotta niiden sääntely tulee sovellettavaksi valtuutettuun tilintarkastajaan ja 2 momentissa tarkoitettuun ulkopuoliseen asiantuntijaan. 

75 §. Viranomaisten oikeus saada ja luovuttaa tietoja.

Edellä 47 §:n yhteydessä mainituista syistä valiokunta ehdottaa, että 1 ja 3 momentissa sana ”kirjanpitotoiminto” korvataan ilmaisulla ”kirjanpitotoimintoa hoitava viranomainen”. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman kirjanpitotoimintoa hoitavana viranomaisena toimii toimeenpanolain 9 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriö. Interreg-ohjelmien ja Interreg-ulkorajaohjelmien kirjanpitotoiminnon hoitamisesta säädetään toimeenpanolain 34 §:n 1 momentissa. 

Pykäläehdotuksen 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetuilla viranomaisilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta Verohallinnolta luonnollista henkilöä, tuen hakijaa ja tuen saajaa koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä tuen myöntämiseksi, maksamiseksi tai tuen käytön valvomiseksi. Säännöksen tarkoituksena on turvata mahdollisuus saada Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön tuottama velvoitteidenhoitoselvitys. Mahdollisuudesta saada mainittu selvitys uusien ehdotettujen lakien nojalla tarkoitettua rahoitustoimintaa varten säädettäisiin myös 7. lakiehdotuksen muutoksilla. 

Valiokuntakäsittelyn yhteydessä on ilmennyt, että 2 momentin sanamuotoa on tarpeen muuttaa. Verohallinto kokoaa tietoja eri viranomaisilta ja toimii velvoitteidenhoitoselvityksen teknisenä kokoajana ja toimittajana. Kyse ei siten ole vain Verohallinnolta saatavista tiedoista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan selkeämpää on säätää 1 momentissa riittävän täsmällisesti tietojen saamisesta, jolloin myös Verohallinnolta saatavat tiedot sisältyvät 1 momentissa tarkoitettuihin tietoihin. Valiokunta ehdottaa siten, että 1 momenttia tarkennetaan mainitulla tavalla ja 2 momentti poistetaan. Edellä todetun perusteella 1 momenttia on lisäksi tarpeen täsmentää siten, että tietoja on mahdollista saada myös sellaisesta tuen hakijasta tai tuen saajasta, joka on luonnollinen henkilö. Tällä varaudutaan mahdollisuuteen, että myös toiminimiyrittäjät voisivat saada rahoituslain mukaisia tukia. 

Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp ja siinä viitatut lausunnot). Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 19/2012 vp, s. 4/I ja siinä mainitut lausunnot). 

Hallintovaliokunta katsoo edellä todetun perusteella, että 1 momentin säännöstä tuen saajalta saatavista tiedoista on täsmennettävä. Valiokunta ehdottaa säännöksen muuttamista siten, että siitä ilmenee selkeästi, että tuen saajalta voidaan saada vain 1 momentissa tarkoitettuja taloudellista asemaa, liike- ja ammattitoimintaa ja niille julkisista varoista myönnettyä rahoitusta ja muuta tuen kannalta merkittävää olosuhdetta koskevia tietoja ja että niiden tulee olla luonteeltaan välttämättömiä. 

Edellä mainituista syistä hallituksen esityksessä ehdotetun pykälän 3 momentin toista virkettä ja 4 momenttia on myös täsmennettävä. Säännöksissä tarkoitettu tietojen luovuttaminen muulle viranomaiselle, julkista tehtävää hoitavalle taholle ja Euroopan unionin toimielimelle on jo sidottu niiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi tarkoitettuihin tietoihin. Valiokunta ehdottaa säännösten täsmentämistä vielä siten, että näiden tietojen tulee olla käyttötarkoituksen kannalta välttämättömiä. Valiokunta on edellä ehdottanut, että 2 momentti poistetaan, minkä seurauksena 3 ja 4 momentista tulee pykälän 2 ja 3 momentti. 

78 §. Kansallisten alueiden kehittämisen varojen käyttöä koskevat tarkastusvaltuudet.

Pykälän 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö voi tehdä 77 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen itse tai valtuuttaa toisen viranomaisen tai tilintarkastajan tekemään sen puolestaan. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan muun viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan valtuuttaminen tarkastuksen tekemiseen voi olla perusteltua tarkastuksen asianmukaisen ja kustannustehokkaan suorittamisen kannalta. Ehdotuksessa rajataan tilintarkastajat, joita voidaan valtuuttaa tekemään tarkastuksia. Säännöksen mukaan tilintarkastajan on oltava tilintarkastuslaissa (1141/2015) tai julkishallinnon ja talouden tilintarkastuksesta annetussa laissa (1142/2015) tarkoitettu tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Valiokunta katsoo, että myös säännöstä toisen viranomaisen valtuuttamisesta on hyvä tarkentaa. Valiokunta ehdottaa, että ilmaisu tarkennetaan muotoon "muun tarkastustyötä tekevän viranomaisen". 

Säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu muiden kuin viranomaisten suorittamien tarkastusten osalta kyseessä olevan julkisen hallintotehtävän siirtäminen muulle kuin viranomaiselle ja pidetty tämän vuoksi tarpeellisena, että 3 momenttiin otetaan muun muassa hallintomenettelyä ja muuta yleishallinto-oikeutta koskevat viittaussäännökset. Ehdotetussa 3 momentissa viitataan muun muassa hallintolakiin, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja kielilakiin. Hallinnon yleislakeihin luetaan kuitenkin muun muassa myös sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki (13/2003), saamen kielilaki (1086/2003), viittomakielilaki (359/2015), tietosuojalaki (1050/2018), digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettu laki (306/2019) ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettu laki (906/2019). 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (esim. PeVL 33/2004 vp ja PeVL 46/2002 vp). Tulkintakäytännön mukaan lakiin ei ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä yleensä sisällyttää viittausta hallinnon yleislakeihin, sillä hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä (PeVL 42/2005 vp). Viittaukset ovat kuitenkin tarpeen, jos lakien sovellettavuudesta on muuten epäselvyyttä. Jos viittaukset ovat tarpeellisia, on niiden oltava vastakohtaispäätelmän välttämiseksi kattavia (PeVL 11/2006 vp ja PeVL 42/2005 vp). 

Hallintovaliokunta katsoo vastaavalla kuin 48 ja 73 §:n yhteydessä, että hallinnon yleislait tulevat sovellettaviksi tässä tarkoitettuun muiden kuin viranomaisten suorittamaan tarkastukseen ja viittaaminen hallinnon yleislakeihin on siten tarpeetonta. Vastakohtaisuuspäätelmien välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin sisältyvät viittaukset hallintolakiin, julkisuuslakiin ja kielilakiin poistetaan. Valtion virkamieslaissa säädetään valtion virkasuhteesta, joten ehdotetussa säännöksessä on tarpeen viitata valtion virkamieslain 14 ja 15 §:ään, jotta niiden sääntely tulee sovellettavaksi myös valtuutettuun tilintarkastajaan ja 2 momentissa tarkoitettuun ulkopuoliseen asiantuntijaan. 

80 §. Muutoksenhaku maakunnan liiton kansallisten alueiden kehittämisen varojen hanke- ja tukiasioita koskevaan päätökseen.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että maakunnan liiton tämän lain nojalla tekemään kansallisten alueiden kehittämisen varojen hanke- ja tukiasioita koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua ja että tässä pykälässä tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen ja muutoksenhakuun sen johdosta annettavaan päätökseen sovelletaan, mitä kunnallisvalituksesta säädetään kuntalaissa (410/2015). 

Maakunnan liitto on kuntalaissa tarkoitettu kuntayhtymä. Kuntalain 133 §:n mukaan lain 16 luvun säännöksiä sovelletaan oikaisuvaatimuksen tekemiseen ja kunnallisvalitukseen kuntayhtymän viranomaisen päätöksestä, jollei erikseen lailla toisin säädetä. Selvityksen mukaan käsillä olevan pykälän sääntelyllä ei ole ollut tarkoitus poiketa kuntalain sääntelystä, vaan viitata siihen. Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuodon tarkistamista tämän tarkoituksen mukaisesti. 

Pykälää voidaan sinänsä pitää laissa selvyyden vuoksi aiheellisena, koska maakunnan liiton esimerkiksi välittävänä toimielimenä tekemään päätökseen sovelletaan rahastolain 81 §:n perusteella hallintolain oikaisuvaatimusmenettelyä ja muutoksenhakuun hallintovalitusta.