Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan velkakonversiota koskevien säännösten lisäämistä yrityksen saneerauksesta annettuun lakiin (jäljempänä yrityssaneerauslaki, YSL).
Velkakonversiossa yhtiön vierasta pääomaa eli velkaa muunnetaan yhtiön omaksi pääomaksi, yleensä osakkeiksi. Käytännössä kyse on velallisyhtiön velkojen järjestelystä siten, että velkakonversion kohteena olevaa velkaa ei makseta velkojalle takaisin rahana, vaan sijaissuorituksin yhtiön osakkeina.
Voimassa oleva yrityssaneerauslaki ei sisällä nimenomaisia säännöksiä velkakonversiosta, mutta se on nykyisinkin mahdollinen. Velkakonversion toteuttaminen vaatii velallisyhtiön omistajien eli osakkeenomistajien suostumusta, mikä merkitsee käytännössä yhtiökokouksen päätöstä velkojille suunnatun osakeannin toteuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan velkakonversion käytön helpottamista siten, ettei se enää jatkossa edellytä yhtiökokouksen päätöstä, vaan velkakonversion toimenpiteistä voidaan määrätä suoraan saneerausohjelmassa. Lisäksi ehdotetaan, että velkakonversio voidaan tietyin edellytyksin toteuttaa vastoin osakkeenomistajien kantaa.
Esityksen tavoitteena on edistää mahdollisuuksia järjestellä velallisyhtiön pääomarakennetta yrityksen saneerauksessa. Tarkoituksena on vahvistaa velkarahoittajien asemaa ja siten edistää kansainvälisen velkarahoituksen saatavuutta suomalaisissa yrityksissä. Kansainvälisillä pääomamarkkinoilla ulkomaiset rahoittajat pitävät tärkeänä, että velkarahoituksella on etuoikeusasema suhteessa velallisyrityksen omaan pääomaan ja että myös yrityksen omistajien yritykseen sijoittamaa pääomaa voidaan yrityssaneerauksessa järjestellä velkojen ohella.
Suomen nykyisessä yrityssaneerausmenettelyssä velallisyhtiön omistajien asema on velkojia vahvempi ja suojatumpi. Kun velallisyhtiön velkoja joudutaan yrityksen saneerauksessa säännönmukaisesti leikkaamaan, velallisyhtiön omistajien asema säilyy koskemattomana. Tilanne eroaa konkurssista, jossa velkojien saatavat ovat maksunsaantijärjestyksessä etusijalla ja osakkeenomistajat viimeisinä.
Yritysten toiminta- ja rahoitusympäristö on kuitenkin yrityssaneerauslain voimaantulosta vuonna 1993 merkittävästi muuttunut ja kansainvälistynyt. Erityisesti joukkovelkakirjalainojen käyttö rahoitusmuotona on saadun selvityksen mukaan yleistynyt. Se, että Suomessa ei ole nimenomaista sääntelyä velkakonversiosta ja että velkarahoittajilla on velallisyrityksen omistajia heikompi asema yrityksen saneerauksessa, aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta eikä vastaa kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden odotuksia. Nykytila ei myöskään vastaa kehitystä Suomen keskeisissä vertailumaissa, sillä ne ovat viime vuosina lisänneet velkakonversiota koskevia säännöksiä lainsäädäntöönsä.
Edellä esitettyyn viitaten lakivaliokunta kannattaa velkakonversiota koskevien säännösten lisäämistä yrityssaneerauslakiin oikeustilan selkeyttämiseksi ja velkakonversion käytön helpottamiseksi. Velkakonversiosta voi olla hyötyä etenkin isoille yrityksille, joilla on monipuolinen rahoituspohja ja joiden osakkeille on kiinnostusta kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Velkojien näkökulmasta vuorostaan velkakonversio hyödyttää etenkin maksunsaantijärjestyksessä viimesijaisia velkojia, jotka yrityssaneerauksessa muutoin joutuvat usein luopumaan kokonaan tai osittain saatavistaan, mutta saavat velkakonversion myötä tilalle velallisyhtiön osakkeita. Velallisyhtiön omistajien kannalta velkakonversioon liittyy riski omistuksen laimenemisesta tai sen menettämisestä. Toisaalta yrityksen saneeraus, jossa yrityksen liiketoimintaa jatketaan, on usein niin omistajien kuin velkojien, sopimuskumppaneiden ja työntekijöiden kannalta parempi vaihtoehto kuin konkurssi, joka merkitsee yleensä yrityksen toiminnan lopettamista ja omistuksen arvon menettämistä. Velkakonversion myötä yhtiön velkataakka myös kevenee, mikä voi osaltaan edistää yritystoiminnan jatkamisen edellytyksiä ja siten mahdollistaa konkurssin välttämisen. Yrityssaneerauksen onnistuessa sekä velkakonversion vastaanottanut velkoja että velallisyrityksen aiemmat osakkeenomistajat hyötyvät osakkeiden tulevasta arvonnoususta.
Ehdotetussa muutoksessa on kyse yrityssaneerauksen keinovalikoiman monipuolistumisesta. Se ei muutoin muuta voimassa olevan yrityssaneerauslain peruslähtökohtia, eikä sillä ole vaikutuksia sellaisiin yrityssaneerauksiin, joissa velkakonversio ei tule kyseeseen tai sitä ei ehdoteta. Niissä yrityssaneerauksissa, joissa velkakonversiota ehdotetaan, se ei myöskään vaikuta velkojaan, joka ei halua ottaa sitä vastaan, koska velkakonversio perustuu vapaaehtoisuuteen.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota julkisoikeudellisten velkojien asemaan. Vaikka yrityssaneerauslain 97 §:n mukaan julkisoikeudellisen saatavan haltijalla on oikeus muun lain estämättä suostua yrityssaneerauslaissa tarkoitettuun velkajärjestelyyn, kuten rahavelan maksamiseen muusta kuin rahasta muodostuvin sijaissuorituksin, julkisoikeudellisten velkojien mahdollisuudet ottaa vastaan velallisyrityksen osakkeita voivat käytännössä olla muita velkojia rajoitetummat. Tämä voi johtua yhtäältä julkisoikeudellisten velkojien tehtäviä ja toimintaa koskevasta lainsäädännöstä ja toisaalta siitä, ettei julkisoikeudellisilla velkojilla ole toimintoja tai resursseja osakkeiden hallinnointiin. Esityksen myönteiset vaikutukset voivat siten jäädä julkisoikeudellisilta velkojilta saavuttamatta. Valiokunta pitää tärkeänä, että julkisoikeudellisten velkojien asemaa velkakonversiossa selvitetään myöhemmin erikseen. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).
Osakkeenomistajien asema konversiosaneerauksessa
Ehdotetun sääntelyn mukaan niissä saneerausmenettelyissä, joissa ehdotetaan velkakonversion toteuttamista, selvittäjän tulee neuvotella velallisyhtiön ja sen velkojien ohella tarvittaessa myös velallisyhtiön osakkeenomistajien kanssa. Lisäksi myös velallisyhtiön osakkeenomistajille tulee varata tilaisuus tutustua selvittäjän laatimaan ohjelmaehdotukseen ja antaa lausuma ohjelmaehdotuksesta sekä tilaisuus äänestää selvittäjän lopullisen ohjelmaehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Lakivaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Osakkeenomistajien oikeuksien tasapainoinen huomioiminen konversiosaneerauksessa on tarpeen ja myös kohtuullista, kun otetaan huomioon, että velkakonversion toteuttamisesta voidaan määrätä suoraan saneerausohjelmassa, jonka nojalla osakkeenomistajien oikeuksia voidaan olennaisesti muuttaa ja tietyissä tilanteissa jopa kokonaan mitätöidä. Ehdotetut muutokset aiheuttavat väistämättä lisävaivaa verrattuna sellaiseen saneerausmenettelyyn, jossa osakkeenomistajien oikeuksiin ei ohjelmaehdotuksen mukaan puututa. Toisaalta ne helpottavat velkakonversiosta päättämistä verrattuna nykytilanteeseen, kun jatkossa ei enää ole tarpeen käsitellä velkakonversiota koskevaa ehdotusta sekä osakeyhtiölain että yrityssaneerauslain mukaisessa kahdessa rinnakkaisessa päätöksentekomenettelyssä.
Esityksen valmistelussa on katsottu, että velallisyhtiön omistusrakenteen uudelleenjärjestelyä koskevien ehdotusten sisällyttäminen ohjelmaehdotukseen synnyttää velallisyhtiön osakkeenomistajille saneerausasiassa sellaisen suoran intressin, jonka vuoksi heille on varattava tilaisuus tutustua ohjelmaehdotukseen ja lausua käsityksensä ohjelmaehdotuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa tilaisuutta yrityssaneerauslain 71 §:n 1 momentin 5 a kohdassa tarkoitetun lausuman antamiseen (ks. HE, s. 30—32, 98 ja 99).
Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että yrityssaneerauslain 71 §:n 1 momentin 5 b kohta, jonka mukaan asiaan osallisille varataan tilaisuus ilmoittaa ohjelmaehdotuksessa tarkoitettuja saatavia koskevat väitteet, ei merkitse sitä, että velallisyhtiön osakkeenomistajille olisi annettava tilaisuus esittää väitteitä velallisyhtiön ja sen velkojien välisistä velkasuhteista. Tällainen tilaisuus on perusteltua varata vain velkasuhteen osapuolille eli velallisyhtiölle ja sen velkojille, eikä osakkeenomistaja tässä ominaisuudessa ole velallisyhtiön ja sen velkojan välisen velkasuhteen osapuoli. Jos osakkeenomistaja on kuitenkin myös saneerausvelkoja, tällaisella taholla on velkojan ominaisuudessa oikeus väitteiden esittämiseen (ks. myös HE, s. 32).
Voimassa olevan yrityssaneerauslain mukaan tuomioistuin asettaa määräajan ohjelmaehdotusta koskevien lausumien toimittamiselle (71 §). Selvittäjän tehtävänä on ilmoittaa tuomioistuimen asettama määräaika asianosaisille. Esityksessä ehdotetaan, että selvittäjän tulee huolehtia ohjelmaehdotuksen tiedoksiannosta ja tuomioistuimen asettamien määräaikojen ilmoittamisesta velallisyhtiön osakkeenomistajille siten kuin kutsu ja kokoasiakirjat velallisyhtiön yhtiökokoukseen toimitetaan (1. lakiehdotuksen 72 §:n 2 mom.). Muutoin voimassa olevaan sääntelyyn ei ehdoteta muutoksia, mikä merkitsee muun muassa sitä, että tuomioistuimilla säilyy liikkumavara asettaa kuhunkin tapaukseen sopivat määräajat. Valiokunta pitää ratkaisua asianmukaisena. Saadun selvityksen mukaan esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa saneerausohjelmaehdotusta koskevien lausumien esittämiseen on yleisesti varattu 30 tai 35 päivää ohjelmaehdotuksen tuomioistuimelle toimittamisesta lukien. Valiokunnan näkemyksen mukaan tällaiset määräajat ovat myös velallisyhtiön osakkeenomistajien kannalta riittäviä ottaen huomioon, että ne ovat osakeyhtiölain mukaisia yhtiökokouskutsun toimittamisen ja kokousasiakirjojen nähtävillä pitämiselle varattuja määräaikoja pitemmät (osakeyhtiölain 5 luvun 19 ja 21 §).
Konversiosaneerausta koskevan saneerausohjelman pakkovahvistaminen ja ehdottoman etuoikeuden sääntö
Esityksessä ehdotetaan, että konversiosaneerausta koskeva saneerausohjelma on mahdollista vahvistaa, vaikka yrityssaneerauslaissa tarkoitettu enemmistö yhdestä tai useammasta velkojaryhmästä taikka osakkeenomistajista jää saavuttamatta. Käytännössä ehdotus tarkoittaa sitä, että velallisyhtiön osakkeenomistajia sitova päätös velkakonversion toteuttamisesta on nykytilasta poiketen mahdollista saada aikaan myös vastoin velallisyhtiön osakkeenomistajien kantaa.
Saneerausohjelmaa ei kuitenkaan esityksen mukaan ole mahdollista vahvistaa vastoin osakkeenomistajien kantaa, jos velallinen on kirjanpitolaissa tarkoitettu mikro- tai pienyritys. Osakkeenomistajien kannasta riippumaton velkakonversio ei siten ole mahdollinen kaikkein pienimmissä yrityksissä.
Voimassa olevan yrityssaneerauslain mukaan saneerausohjelman pakkovahvistaminen edellyttää muun muassa sitä, että ohjelmassa sovelletaan niin sanottua ehdottoman etuoikeuden sääntöä (YSL 54 §:n 1 mom. 5 kohta). Säännön mukaan saneerausohjelman hyväksymistä vastaan äänestänyttä, muista kuin vakuusvelkojista koostuvaa velkojaryhmää huonommassa etuoikeusasemassa olevien saatavien velkojille ei ohjelman mukaan saa tulla suoritusta. Säännön tarkoituksena on varmistaa, ettei tiettyä velkojaryhmää vastoin sen enemmistön tahtoa pakoteta sellaisiin velkajärjestelyihin, joissa joidenkin muiden velkojaryhmien voidaan katsoa saavan epäoikeutettua etua kyseisen ryhmän kustannuksella.
Esityksessä ehdotetaan, että konversiosaneerauksessa ehdottoman etuoikeuden sääntöä sovelletaan velkojien välisen suhteen lisäksi myös velkojien ja osakkeenomistajien väliseen suhteeseen. Tavoitteena on oikaista maksunsaantijärjestys vastaamaan konkurssioikeudellista maksunsaantijärjestystä, jota ehdoton etuoikeus vastaa. Osakkeenomistajien kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos yksikin velkojaryhmä vastustaa saneerausohjelmaa, osakkeenomistajille ei saa ohjelman mukaan jäädä lainkaan omistusosuutta velallisyhtiössä.
Jotta ehdottoman etuoikeuden sääntö ei konversiosaneerauksessa kuitenkaan johda osakkeenomistajien kannalta kohtuuttomiin tilainteisiin, esityksessä ehdotetaan, että ehdottoman etuoikeuden säännöstä on tietyin edellytyksin mahdollista poiketa. Tämä on mahdollista, jos poikkeukselle on velallisyhtiön liiketoiminnan jatkamiseen, lisäpääomittamiseen tai saneerausohjelman toteuttamisedellytysten turvaamiseen liittyvä tai muu painava syy.
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa konversiosaneerausta koskevan saneerausohjelman pakkovahvistamisen soveltamisala on jakanut asiantuntijoiden näkemyksiä. Esiin on yhtäältä tuotu, ettei kirjanpitolain mukaisten keskisuurten yritysten tulisi olla ehdotetun saneerausohjelman pakkovahvistamisen soveltamisalan piirissä. Toisaalta kirjanpitolain mukaisia pienyrityksiä on suomalaisen mittapuun mukaan pidetty tosiasiassa keskisuurina yrityksinä ja katsottu, että näin isoissa yrityksissä osakkeenomistajien enemmistön ei tulisi voida estää saneerausohjelman vahvistamista.
Lakivaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua soveltamisalaa kuitenkin tasapainoisena ja toteaa, että asiaa on esityksen valmistelussa pohdittu huolellisesti (ks. HE, s. 53—58). Jos keskisuuret yritykset rajattaisiin osakkeenomistajien kannasta riippumattoman velkakonversion ulkopuolelle, ne jäisivät paitsi esityksestä odotettavista hyödyistä rahoitusmarkkinoilla. Tällainen muutos merkitsisi myös, että osakkeenomistajien tahdon vastainen velkakonversio koskisi vain suuryrityksiä, joita on arvoitu olevan hyvin pieni osa Suomen yrityksistä. Soveltamisala olisi tällöin erittäin suppea, jolloin myös esityksestä odotetut hyödyt jäisivät erittäin rajallisiksi. Valiokunnalla ei ole myöskään huomauttamista pienyritysten rajaamisesta saneerausohjelman pakkovahvistamisen ulkopuolelle. Tällaisissa yrityksissä yrityssaneerauksen onnistuminen edellyttää yleensä omistajayrittäjän sitoutumista ja motivaatiota, joten velkakonversiota ei ole käytännössä järkevää toteuttaa ilman omistajayrittäjän suostumusta.
Myös ehdottoman etuoikeuden säännön noudattamisesta konversiosaneerausta koskevan saneerausohjelman pakkovahvistamisessa on valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitetty erisuuntaisia näkemyksiä. Sääntöä on kannatettu, mutta sitä on pidetty myös liian jäykkänä ja ongelmallisena yrityksen omistajien näkökulmasta, sillä ehdottomaan etuoikeuteen liittyvän osakkeenomistajan riskin koko omistuksen menettämisestä on arvioitu voivan nostaa kynnystä hakeutua yrityssaneeraukseen. Tämän vuoksi on katsottu, että sääntelyä tulisi kehittää enemmän suhteellisen etuoikeuden suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että osapuolet voisivat vapaammin neuvotella saneerausohjelman ehdoista ja osakkeenomistajat ja muut alemmalla sijalla olevat voisivat saada taloudellista hyötyä siinä tapauksessa, että yrityksen liiketoiminta joskus saadaan kannattavaksi.
Saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että esityksessä ehdotetut säännökset eivät estä saneerausohjelman sisällöstä ja ehdoista sopimista. Jos saneerausohjelman sisällöstä sovitaan, ehdottoman etuoikeuden sääntö ei sovellu.
Saneerausohjelman pakkovahvistaminen koskee tilanteita, joissa sopiminen ei onnistu ja jokin ryhmä tai jotkut ryhmät pakotetaan saneerausohjelman mukaisiin järjestelyihin vastoin tahtoaan. Tällöin on tarve turvata vastaan äänestäneen velkojaryhmän oikeuksia suhteessa huonommalla etuoikeudella oleviin asianosaisiin. Valiokunta puoltaa ehdottoman etuoikeuden sääntöä ratkaisuksi tällaisiin tilanteisiin. Ehdotus vastaa Suomen keskeisissä vertailumaissa omaksuttuja sääntelyratkaisuja. On kuitenkin tärkeää, ettei ehdottoman etuoikeuden sääntö konversiosaneerauksessa johda osakkeenomistajien kannalta kohtuuttomiin tilainteisiin, minkä vuoksi valiokunta pitää perusteltuna, että siitä voidaan esityksessä ehdotetuin edellytyksin poiketa (ks. HE, s.124—125). Saadun selvityksen mukaan ehdotetut poikkeusmahdollisuudet ovat laajemmat ja siten velallisyrityksen omistajien kannalta edullisemmat kuin useissa Suomen verrokkimaissa.
Velkakonversion asema jälkikonkurssissa
Esityksessä ehdotetaan, että velkakonversio ei raukea, jos velallisyritys asetetaan konkurssiin ennen saneerausohjelman päättymistä. Ehdotusta on valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kannatettu, mutta sitä on velkojan kannalta pidetty myös liian ankarana. Lisäksi siihen on katsottu liittyvän yhdenvertaisuuskysymyksiä, sillä ne velkojat, jotka eivät ole yrityssaneerauksessa suostuneet velkakonversioon, saavat jälkikonkurssissa valvoa koko saatavansa, kun taas ne velkojat, jotka suostuivat konversiosaneeraukseen, eivät saa näin tehdä.
Voimassa olevan yrityssaneerauslain mukaan saneerausohjelma raukeaa, jos velallinen asetetaan konkurssiin ennen saneerausohjelman päättymistä (YSL 66 §). Saneerausohjelman raukeaminen johtaa käytännössä siihen, että saneerausohjelmassa vahvistetut velkajärjestelyt raukeavat. Tällöin velkojat saavat samanlaisen oikeuden suoritukseen kuin jos ohjelmaa ei olisi vahvistettu.
Velkakonversiossa ei kuitenkaan ole kyse vain yrityssaneerauslaissa tarkoitetusta velkajärjestelystä, vaan sen toteuttaminen edellyttää myös yhtiöoikeudellisia toimenpiteitä eli esimerkiksi osakkeiden antamista sekä mahdollisesti yhtiöjärjestyksen muuttamista tai olemassa olevien osakkeiden mitätöintiä. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia siihen voimassa olevan yrityssaneerauslain lähtökohtaan, jonka mukaan saneerausohjelman raukeaminen ei vaikuta ohjelman perusteella jo tehtyjen oikeustointen pätevyyteen. Tästä seuraa, etteivät konversiosaneerausta koskevan saneerausohjelman mukaisesti muutetut yhtiöoikeudelliset oikeussuhteet palaudu ennalleen, jos ohjelma myöhemmin raukeaa. Yhtiöoikeudellisten oikeussuhteiden palautuminen ennalleen olisi käytännössä ongelmallista paitsi rekisterimerkintöjen myös sen vuoksi, että yhtiöoikeudelliset oikeussuhteet ovat voineet muuttua. Näin on voinut tapahtua esimerkiksi, jos ohjelman mukaisesti velkojille annetut osakkeet on myyty eteenpäin uusille omistajille tai yhtiöjärjestykseen on tehty lisää muutoksia. Yhtiöoikeudellisten toimenpiteiden palauttamisen vaikutukset eivät siten välttämättä kohdistuisi vain velkakonversioon alun perin ryhtyneisiin velkojiin, vaan myös sivullisiin.
Velkakonversion vastaanottaminen ja sitä kautta saatavan viimesijaiseksi muuntaminen perustuu velkojan vapaaehtoisuuteen. Kun velkoja ryhtyy velallisyhtiön osakkeenomistajaksi, velkoja saa kaikki omistajuuteen liittyvät oikeudet, mutta samalla myös omistajuuden kääntöpuolet velallisyhtiön mahdollisessa konkurssitilanteessa. Jos velkojan oikeus suoritukseen palautuisi jälkikonkurssissa ennalleen, velkakonversion toteuttamiseen ei liittyisi velkojan kannalta minkäänlaista riskiä, vaan velkoja saisi paitsi mahdollisuuden hyötyä osakkeiden tulevasta arvonnoususta yrityssaneerauksen onnistuessa myös varmuuden saatavansa ennalleen palautumisesta yrityssaneerauksen epäonnistuessa.
Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen lakivaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua ratkaisua perusteltuna.