Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutoksin. 

Hallituksen esityksen pääasiallisena tavoitteena on saattaa eläintautilain 14 luvun säännökset, jotka koskevat eläintautien vuoksi valtion varoista maksettavia kustannuksia ja korvauksia, yhteensopiviksi uudistuneiden EU:n valtiontukisääntöjen kanssa. Ehdotettu sääntely mahdollistaa valtion varojen käyttämisen eläintautikustannusten korvaamiseen pääosin nykyiseen tapaan sekä hätätoimenpiteitä koskevan Euroopan unionin rahoituksen saamisen sitä koskevien säännösten mukaisesti. Maatalousalaa sekä kalastus- ja vesiviljelyalaa koskevat ryhmäpoikkeusasetukset tulivat voimaan 1.1.2023, ja niitä tulee soveltaa olemassa oleviin tukijärjestelmiin viimeistään 1.7.2023. Asetukset annettiin 14.12.2022 ja julkaistiin 21.12.2022 eli vasta hallituksen esityksen antamisen jälkeen. Lopullisissa ryhmäpoikkeusasetuksissa muutama kohta on muuttunut hallituksen esitystä valmisteltaessa käytettävissä olleisiin luonnoksiin verrattuna. Valiokunta ehdottaa eläintautilakiin tehtäviksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatut muutokset EU-säännösten lopullisen muotoilun huomioon ottamiseksi. 

Eläintautilaissa tarkoitettu korvausjärjestelmä perustuu valtion vastuuseen korvauksista. Ruokaviraston maksamat korvaukset eläintautien hävittämisen aiheuttamista menetyksistä maksetaan valtion talousarvion momentilta 30.20.20 (Eläinlääkintähuolto ja kasvintuhoojien torjunta). Viime vuosina korvauskustannukset ovat olleet nousussa. Korvaukset ovat viimeisten viiden vuoden aikana pääasiassa kohdentuneet vesiviljelyssä esiintyviin tauteihin. Hallituksen esityksen mukaan vesiviljely-yrityksille on viime vuosina maksettu korvauksia kalojen tarttuvan verta muodostavan kudoksen kuolion (IHN-tauti) vuoksi, jota on vuosina 2017—2022 todettu kolmessa kalanviljelylaitoksessa ja kolmessa onkilammikossa Pohjois-, Itä- ja Sisä-Suomessa sekä kuudessa kirjolohilaitoksessa Ahvenanmaalla, jonne se on luultavasti levinnyt Tanskasta tuoduista poikaskaloista. Valiokunta toteaa, että valtion varoista suoritettavat korvaukset ovat tärkeä keino vesieläintautien vastustamisessa ja eläintautivahinkoja kärsineen elinkeinonharjoittajan tukemisessa. Vesiviljelyssä tautiriskiin ei ole mahdollista vaikuttaa yrityksen omin varotoimenpitein samassa määrin kuin muussa kotieläintuotannossa, sillä eläintauti voi levitä luonnossa varotoimista huolimatta esimerkiksi velvoiteistutusten tai kalojen ylisiirtojen kautta. Vesiviljelyssä on lähinnä mahdollista vaikuttaa tautien esiintymiseen käyttäen varovaisuutta eläinten hankinnassa. Valiokunta pitää myönteisenä, että vesieläintautien aiheuttamia kustannuksia ja lopetetuista eläimistä aiheutuvia menetyksiä voidaan korvata valtion varoista uuden vesiviljelyalan ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella ilman aiemmin tarvittua tukijärjestelmän notifiointia.  

Valiokunta toteaa, että esityksen mukaan korvauksista aiheutuvia valtion kustannuksia hillitsevät ehdotukset, joiden perusteella tuotannon keskeytyksistä aiheutuvan taloudellisen vahingon korvauksia voidaan maksaa vain maatalousyrittäjille ja joilla täsmennetään lopetetuista eläimistä maksettavan korvauksen perusteena olevan eläimen käyvän arvon määrittelyä. Valiokunta pitää tärkeänä, että vakavassa eläintautitilanteessa korvaukset tuotannonmenetyksistä korvataan yritysmuodosta tai lakisääteisestä vakuutusvelvoitteesta riippumatta kotieläintaloutta harjoittaville yrittäjille. Vakavien eläintautien torjunnassa on myös erittäin tärkeää, että eri viranomaisten toimivalta on selkeästi määritetty säädöstasolla, jotta taudin torjuntatoimiin voidaan ryhtyä viivytyksettä. Valiokunta katsoo, että eläintautilakiin ehdotetut muutokset ja täsmennykset selkiyttävät Ruokaviraston velvollisuuksia ja toimintamahdollisuuksia rajoitusvyöhykkeiden perustamisessa, laboratorioiden nimeämisessä ja rekisteröinnissä sekä korvaushakemusten käsittelyssä.