Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutoksin. 

Vuonna 2020 Tenojokeen nousi ennätyksellisen alhainen määrä eli vain noin 14 000 lohta, minkä vuoksi lohenkalastus kiellettiin kokonaan vuodeksi 2021 lohikantojen vahvistamiseksi. Myös kalastuskaudella 2022 lohenkalastus Tenojoen alueella kiellettiin kokonaan. Vuoden 2023 osalta kyse on jo kolmannesta peräkkäisestä vuodesta, jolloin lohenkalastus on tarkoitus kieltää. Vuosien 2021 ja 2022 kokemusten nojalla lohenkalastuskielto lisäsi emokalojen määrää noin kaksinkertaiseksi edellisvuoteen verrattuna Tenon lohikannoissa. Jos lohenkalastusta ei olisi kielletty vuonna 2022, olisi nousevien lohien määrä jäänyt arvioiden mukaan vuoden 2020 tasolle tai jopa alhaisemmaksi. Valiokunta toteaa, että vuosina 2021 ja 2022 säädettyjä lohenkalastuskieltoja voidaan näin ollen pitää perusteltuina toimina lohikantojen vahvistamiseksi. Tenon eri lohikantojen tila jatkui vuonna 2022 kuitenkin edelleen heikkona, ja kutukannat olivat edelleen pieniä huolimatta tilan parantumisesta verrattuna vuoteen 2020. Erityisesti suurten ja kutukannoille erittäin tärkeiden useamman merivuoden lohien määrä oli vähäinen. Jokeen nousevien emokalojen jälkeläiset ovat kalastettavissa noin 6—7 vuoden kuluttua, jolloin ne palaavat merivaellukselta jokeen takaisin kutemaan. Tämä tarkoittaa, että myös lohenkalastuskiellon lopullisia vaikutuksia voidaan arvioida vasta useiden vuosien viiveellä. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suurin lohikantojen tilaan vaikuttava tekijä on tällä hetkellä luultavimmin meriolosuhteiden muutos, johon ei voida suoraan ja nopeasti vaikuttaa hallinnollisilla päätöksillä. Meriolosuhteiden muutos liittyy todennäköisesti ilmastotekijöiden ja merivirtojen muutoksiin ja kattaa meriveden lämpenemisen ja happamoitumisen sekä näistä seuranneet muutokset lohen ravintotekijöissä. Hallituksen esityksessä ja maa- ja metsätalousvaliokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu esiin, että myös lohenviljely meressä sekä merilajien kalastus voivat vaikuttaa lohikantoihin. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää edellä kuvattuja lohikantojen tilaa koskevia tietoja erittäin huolestuttavina ja katsoo, että tutkimusta lohikantojen tilaan vaikuttavista tekijöistä ja mahdollisuuksista puuttua näihin tekijöihin lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä tulee jatkaa. On tärkeää, että kalastuksen sääntely Tenojoella ja joen kalakantojen tilan kannalta keskeisellä merialueella perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon. 

Suomen ja Norjan välisen kalastussopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on välittömästi rajoitettava kalastusta tai lopetettava se kokonaan veden virtaaman tai muiden erityisolosuhteiden, kuten lohennousun olennaisen vähenemisen, niin vaatiessa. Sopimuksen mukaan toimenpiteiden välttämättömyyttä arvioitaessa on ennalta varautumisen periaatteelle annettava suuri painoarvo. Suomen ja Norjan välisen kalastussopimuksen olennainen osa on kalastusmääräykset sisältävä kalastussääntö, joka on määräaikainen. Maa- ja metsätalousvaliokunta on vuoden 2021 lopulla käsitellyt hallituksen esitystä kalastuksesta Tenojoen vesistössä tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kalastussäännön voimassaoloajan pidentämisestä noottienvaihdolla Norjan kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi (MmVM 20/2021 vp — HE 219/2021 vp). Valiokunta on kalastussäännön voimassaolon pidentämistä käsitellessään pitänyt tärkeänä, että lohenkalastuksen sääntelylle löydetään tulevina vuosina tasapuolinen ja oikeudenmukainen ratkaisu niin Suomen ja Norjan kuin Tenojoen lohikantojen sekä kalastusoikeuden haltijoiden ja kalastusta harjoittavien eri tahojen perusoikeuksien näkökulmasta. Suomen ja Norjan väliset kalastussäännön uusimista koskevat neuvottelut ovat tällä hetkellä käynnissä, ja uuden kalastussäännön on tarkoitus tulla voimaan kalastuskaudesta 2024 alkaen.  

Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, että toistuvien kalastuskieltojen myötä lohenkalastuksen kiellon vaikutukset kasvavat. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu myös esiin, että lohen kalastuksen kieltäminen kolmantena peräkkäisenä vuonna vaikuttaa haitallisesti saamelaisen kalastuskulttuurin jatkuvuuteen ja säilymiseen erityisesti perinnekalastajien jo nyt vähäisen määrän ja varsin korkean keski-iän takia. Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa katsonut, että nyt ehdotetulle sääntelylle on sen mielestä esitetty hyväksyttävät, perustuslain 20 §:ään kiinnittyvät perusteet. Perustuslakivaliokunnan mukaan lohikantojen tilan saaminen kestävälle tasolle on omiaan myös edistämään saamelaiskulttuurin jatkuvuutta. Perustuslakivaliokunta on painottanut, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on selvitettävä mahdollisuuksia sellaisiin toimenpiteisiin, joilla lohikantaa voitaisiin suojella ja elvyttää saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla sääntelyn tavoitteita vaarantamatta. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta on perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavoin arvioinut mahdollisuuksia turvata lohikantojen tila saamelaisten perustuslain mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla. Lohenkalastusta koskevat ratkaisut kalastussopimuksessa tarkoitetusta kalastussäännöstä poikkeamiseksi on tehtävä yhdessä Norjan kanssa. Lohikantojen tilan ollessa edelleen heikko on hyvin tärkeää saavuttaa yksimielisyys poikkeavista määräyksistä kalastussääntöön, jotta kalastusta voidaan merkittävästi rajoittaa ja mahdollistaa lohikantojen elpyminen. Esityksestä ilmenee, että maa- ja metsätalousministeriö on neuvotteluissa Norjan viranomaisten kanssa ehdottanut vähäisen kalastuksen sallimista. Ratkaisua hyvin vähäisestä lohen kalastusmahdollisuudesta saamelaisen kalastuskulttuurin turvaamiseksi on yritetty neuvotella, mutta edes vähäisestä kalastuksesta ei ollut mahdollista sopia vuodelle 2023. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että lohenkalastuskielto ei lopeta kalastusta Tenojoen vesistössä kokonaan. Lohenkalastuskiellosta paikallisille ja erityisesti saamelaisille aiheutuvien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuurillisten haittavaikutusten lieventäminen on mahdollista muiden kalalajien kuin lohen kalastusmahdollisuuksien kautta, joista on mahdollista sopia kalastussopimuksen 6 artiklan mukaisessa prosessissa Suomen ja Norjan yhteisellä pöytäkirjalla. Muiden lajien kalastusmahdollisuuksien laajentamista koskeva pöytäkirja saatetaan voimaan valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta pitää tärkeänä, että muiden lajien laajenevan pyynnin vaikutuksia Tenojoen kalakantoihin seurataan ja arvioidaan. 

Lakiesitys sisältää lohenkalastuksen kieltoon liittyvien säännösten lisäksi myös säännökset kyttyrälohen pyytämisestä ja siitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tehtävästä ilmoituksesta. Kyttyrälohen pyyntiin esitetään ilmoitusmenettelyä, jonka avulla kyttyrälohen pyyntiin on mahdollista ryhtyä laajemmassa mittakaavassa. Kyttyrälohen pyyntiin ryhdyttäessä on hankkeesta lakiehdotuksen mukaan ilmoitettava määräajassa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Maa- ja metsätalousvaliokunta on vajaa vuosi sitten Tenojoen kalastusta koskeneessa mietinnössään pitänyt tärkeänä, että kyttyrälohen kohdennettuun kalastukseen löydetään ratkaisuja (MmVM 1/2022 vp — HE 30/2021 vp), ja pitää nyt esitettyjä säännöksiä kyttyrälohen pyynnistä perusteltuina. Tutkimusten perusteella ei ole vielä aivan selvää, missä määrin kyttyrälohen voimakas lisääntyminen aiheuttaa haittaa Atlantin lohen elinvoimaisuudelle. On tärkeää varmistaa, että kyttyrälohen pyyntimahdollisuus ei anna mahdollisuutta Atlantin lohen pyyntiin edes sivusaaliina. Valiokunta korostaa, että Tenon kalastussäännön 29 §:n mukaan kala on aina laskettava takaisin veteen, jos se on saatu sallitun kalastusajan ulkopuolella taikka kielletyllä kalastusvälineellä tai -tavalla. Vastaavasti myös lakiesityksen 1 §:n säännös lohen rauhoituksesta tarkoittaa, että lohen jäädessä pyydykseen se on aina vapautettava välittömästi siitä riippumatta, onko kala elävä vai kuollut. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset kyttyrälohen pyynnistä.