Valiokunta toteaa, että puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, kaupassa ja unioniin tulossa sovellettavissa jalostus- ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 651/2014, neuvoston direktiivien 89/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinjalostusta koskevien säädösten kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1012 ("eläinjalostusasetus"), jäljempänä eläinjalostusasetus, tuli voimaan 19 päivänä heinäkuuta 2016, ja sitä sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2018 lukien. Euroopan unionissa on harmonisoitu tietyt eläinjalostuksen osa-alueet, koska standardien väliset erot voivat luoda muun muassa teknisiä esteitä jalostuseläimillä ja jalostuseläinten sukusoluilla ja alkioilla käytävälle kaupalle ja niiden tuonnille.
Eläinjalostusasetuksen säätämisen yhtenä tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa EU:n eläinjalostusta koskeva lainsäädäntö eri eläinlajien osalta. Eläinjalostusasetuksessa säädetäänkin keskitetysti kaikkien asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinten eli nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten jalostuksesta aiemman eläinlajikohtaisen sääntelyn sijaan. Eläinjalostusasetuksessa on myös yhdenmukaistettu eläinjalostukseen liittyvää terminologiaa aiempaan tilanteeseen verrattuna sisällyttämällä asetukseen lukuisia määritelmiä. Eläinjalostusasetukseen sisältyvät perussäännökset muun muassa jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden (eli kantakirjaa tai jalostusrekisteriä pitävän yhteisön) sekä jalostusohjelmien hyväksymisestä, jalostuseläinten merkitsemisestä kantakirjaan tai jalostusrekisteriin, jalostuseläinten hyväksymisestä jalostukseen, yksilötulosten testauksesta ja jalostusarvon arvioinnista, jalostustodistuksista, jalostuseläinten sekä jalos-tuseläinten sukusolujen ja alkioiden tuonnista kolmansista maista jäsenvaltioon, jäsenvaltioiden viranomaisten suorittamasta valvonnasta ja komission suorittamasta valvonnasta sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa.
Käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen sisältyvässä lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi eläinjalostustoiminnasta annettua lakia (319/2014), jäljempänä eläinjalostustoimintalaki, vastaamaan edellä mainittua eläinjalostusasetusta siltä osin kuin sen täytäntöönpano edellyttää kansallista sääntelyä. Asetus on suoraan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta.
Valiokunta korostaa, että eläinjalostustoimintalakiin jäävät edelleenkin säännökset muun muassa kantakirjaa tai jalostusrekisteriä pitävän yhteisön sekä jalostusohjelman hyväksymisestä, jalostusohjelmasta, kantakirjan ja jalostusrekisterin pitämisestä sekä eläimen merkitsemisestä niihin, jalostustodistuksesta sekä jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden tuonnista kolmansista maista. Mainittujen säännösten tarkempi aineellinen sisältö määräytyy kuitenkin Euroopan unionin eläinjalostusta koskevan lainsäädännön perusteella. Esityksessä ehdotetaan myös eläinjalostustoimintalaissa käytettävää terminologiaa muutettavaksi vastaamaan Euroopan unionin eläinjalostusta koskevassa lainsäädännössä käytettävää terminologiaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eläinjalostustoimintalain soveltamisalaan kuuluvat eläinlajit määräytyvät suoraan eläinjalostusasetuksen säännösten perusteella eli eläinjalostustoimintalakia sovelletaan puhdasrotuisiin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin sekä risteytettyihin jalostussikoihin. Eläinlajien osalta eläinjalostusasetuksen soveltamisala vastaa voimassa olevan eläinjalostustoimintalain soveltamisalaa. Jäsenvaltiot eivät voi päätöksellään laajentaa eläinjalostusasetuksen soveltamisalaa esimerkiksi eläinlajien osalta eli eläinjalostusasetusta ja sen säännöksiä ei voida soveltaa esimerkiksi turkiseläimiin.
Valiokunta korostaa sitä, että eläinjalostustoimintalakia sovellettaisiin jatkossakin lain 2 §:n perusteella toissijaisesti suhteessa eläinsuojelulakiin (247/1996), eläintautilakiin (441/2013) ja eläintunnistusjärjestelmästä annettuun lakiin (238/2010). Jos näissä laeissa on eläinjalostustoimintalaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan eläinjalostustoimintalain asemesta.
Valiokunta toteaa lisäksi, että eläimen omistajalla ei ole velvollisuutta tehdä hakemusta eläimen merkitsemiseksi kantakirjaan tai jalostusrekisteriin, vaikka eläin täyttäisi kantakirjaan tai jalostusrekisteriin merkitsemiselle säädetyt vaatimukset. Tämä on vapaaehtoista. Sen sijaan kantakirjaa tai jalostusrekisteriä pitävällä yhteisöllä ei ole oikeutta kieltäytyä merkitsemästä eläintä kantakirjaan tai jalostusrekisteriin, jos kyseinen eläin täyttää kantakirjaan tai jalostusrekisteriin merkitsemisen edellytykset. Lisäksi kunkin eläimen omistaja tai haltija tekee jatkossakin itse päätöksen esimerkiksi siitä, mitä eläinyksilöä hän käyttää jalostukseen, ja siitä, minkälaista yhdistelmää hän kussakin yksittäistapauksessa käyttää jalostuksessa.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.