Yleistä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Kansaneläkelaitoksesta annettua lakia (731/2001), valtiontalouden tarkastusvirastosta annettua lakia (676/2000) ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia (53/2018). Esityksellä ehdotetaan tehtäväksi ne Kansaneläkelaitosta koskevan lainsäädännön muutostarpeita selvittäneen parlamentaarisen työryhmän esittämät tarpeelliset muutokset, jotka eivät sisältyneet eduskunnalle keväällä 2024 annettuun hallituksen esitykseen (HE 39/2024 vp). Esityksessä ehdotetaan muutoksia Kansaneläkelaitoksen tietojensaanti- ja käsittelyoikeuksiin sekä Kansaneläkelaitoksen hallituksen kokoonpanoon. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset rutiininluonteisten avustavien tukitehtävien siirtämisestä yksityiselle taholle ja säännökset valtiontalouden tarkastusviraston Kansaneläkelaitosta koskevasta tarkastusoikeudesta sekä tehtäväksi tarpeelliset muutokset sähköisen tiedoksianto-oikeuden laajentamiseksi.  

Ehdotettujen muutosten tavoitteena on ajantasaistaa Kansaneläkelaitoksen hallintoa ja toiminnan valvontaa koskevia säännöksiä sekä edistää pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti tiedon liikkuvuutta julkishallinnon sisällä ja mahdollistaa toiminnan digitalisoiminen nykyistä paremmin. Tavoitteena on myös lisätä mahdollisuuksia toiminnan järjestämiseen kustannustehokkaasti ja parantaa Kansaneläkelaitoksen tiedonsaanti- ja käsittelyoikeuksia sen laissa säädettyjen tehtävien toteuttamista varten. Lisäksi tavoitteena on ajantasaistaa Kansaneläkelaitoksen toiminnan erityispiirteet paremmin huomioon ottavaksi sääntely, joka koskee yhteystietojen ilmoittamista päätöksessä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarpeellisina ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin muutoksin. Valiokunta on Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksia käsitellessään (StVM 3/2018 vp; StVM 40/2018 vp; StVM 43/2020 vp; StVM 35/2021 vp; StVM 55/2022 vp) pitänyt tärkeänä, että parlamentaarisen työryhmän ehdotusten toteuttamiseksi tarpeelliset lainsäädäntömuutokset valmistellaan viipymättä ja annetaan mahdollisimman pian eduskunnan käsiteltäväksi. 

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossaan (PeVL 35/2025 vp) katsonut, että ehdotetut muutokset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan kuitenkin huomiota siihen, ettei esityksessä ole käsitelty kysymystä siitä, voisiko Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastustoimivalta kohdistua myös Kansaneläkelaitoksen valtuutettuihin ja pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta täsmentää sääntelyä tältä osin.  

Kansaneläkelaitoksen tietojensaantioikeudet

Esityksessä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitoksesta annettuun lakiin lisätään uusi 2 a §, jossa säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta käsitellä etuusrekisterinsä tietoja lain 2 §:n 3 momentin 2 kohdassa säädetyn etuusjärjestelmien ja oman toimintansa kehittämistä palvelevaa tutkimustoimintaa sekä 3 kohdassa säädetyn tilastojen, arvioiden ja ennusteiden laatimistehtävää varten. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada näiden tehtävien hoitamista varten välttämättömiä tietoja laajasti eri tahoilta.  

Esityksen mukaan ehdotettu sääntely parantaa Kansaneläkelaitoksen mahdollisuuksia toteuttaa laissa säädettyä tutkimus- ja tilastointitehtävää sekä arviointien ja ennusteiden tekemistä. Muutosehdotuksia perustellaan esityksessä sillä, että ehdotetun sääntelyn mukainen tietojen toimittaminen muilta rekisterinpitäjiltä Kansaneläkelaitokselle vie huomattavasti vähemmän resursseja kuin nykyisten yksittäisten tietoaineistopyyntöjen luvittaminen ja toimittaminen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tai sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) perusteella.  

Perustuslakivaliokunta ei ole lausunnossaan nostanut esiin huomioita yksityiselämän suojan rajoittamisen osalta. Oikeusministeriö on kuitenkin valiokunnalle antamassaan lausunnossaan kiinnittänyt valiokunnan huomiota siihen, että esityksessä ehdotettava sääntely mahdollistaa laajojen arkaluonteisia tietoja sisältävien rekisteritietojen käsittelyn Kansaneläkelaitoksen tutkimusta sekä tilastojen, arvioiden ja ennusteiden laatimista koskevien tehtävien hoitamiseksi ja ehdottaa valiokunnan harkittavaksi, tulisiko ehdotettavaa sääntelyä vielä täydentää siten, että tietojen yhdistämisestä, säilytysajoista ja kiellosta luovuttaa yhdistettyjä henkilötietoja edelleen säädettäisiin laissa.  

Valiokunta toteaa sosiaali- ja terveysministeriöltä saamansa selvityksen perusteella, että tutkimus- ja tilastointitehtävissä tai arviointien ja ennusteiden laatimisessa ei tarkastella erikseen yksittäisen henkilön henkilötietoja, vaan yksittäisiä henkilöitä koskevia tietoja tarkastellaan aina osana laajempaa tietojoukkoa. Selvityksen mukaan Kansaneläkelaitoksen on kuitenkin saatava esimerkiksi tutkimuksen kannalta välttämättömiä tietoja henkilötasoisina siksi, että pystyttäisiin tutkimaan etuuksissa tapahtuvien muutosten vaikutusta yksilöiden ja perheiden sosioekonomisiin tilanteisiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rekisteritietojen yhdistäminen Kansaneläkelaitokselle säädettyjen tutkimus- ja tilastointitehtävien sekä ennusteiden tekemisen toteuttamista varten ei ole yksityisyyden suojan kannalta siinä määrin merkittävä toimenpide, että tietojen yhdistämisestä olisi tarpeen erikseen säätää laissa. 

Valiokunta korostaa, että ehdotetun säännöksen perusteella saatuja tietoja saa käyttää vain Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 2 §:n 2 ja 3 kohtien mukaisessa tutkimus- ja tilastointitehtävän toteuttamisessa sekä ennusteiden ja arviointien tekemisessä eikä tietoja saa pykälään ehdotetun 3 momentin nojalla luovuttaa käytettäväksi edelleen yksityishenkilöä koskevassa etuusasioiden käsittelyssä eikä muussa vastaavassa hallinnollisessa päätöksenteossa. Tietoja ei siten saa luovuttaa Kansaneläkelaitoksen etuusrekisteriin, jonka tietoja käytetään etuuskäsittelyn tarkoituksiin. Esityksen mukaan Kansaneläkelaitoksella on tiedon analyyttiseen käyttöön erilliset käyttöympäristöt, jotka on eristetty etuustoiminnan tietojärjestelmistä. Analyyttiseen toimintaan liittyvissä käyttöympäristöissä tietoturvaa ja -suojaa hallitaan muun muassa käyttöoikeuksien, lokituksen sekä pseudonymisoinnin keinoin. Analyyttisiin käyttöympäristöihin myönnetään käyttöoikeuksia vain henkilöille, joiden työtehtävät sitä edellyttävät, esimerkiksi tutkijoille ja tilastoasiantuntijoille.  

Tietojen säilytysajoista säätämisen osalta valiokunta toteaa, että esityksen mukaisesti Kansaneläkelaitosta sitovan julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 5 §:n mukaan tiedonhallintayksikössä on ylläpidettävä sen toimintaympäristön tiedonhallintaa määrittelevää ja kuvaavaa tiedonhallintamallia, johon tulee sisältyä tiedot muun muassa tietojen säilytysajoista, sekä tietoaineiston arkistoon siirtämisestä, arkistointitavasta ja arkistopaikasta tai tuhoamisesta. Lisäksi tiedonhallintalain 21 §:ssä säädetään, mitä säilytysaikoja määritettäessä on otettava huomioon, jos tietoaineistojen tai asiakirjojen säilytysajasta ei ole säädetty laissa. Näin ollen valiokunta ei katso tarpeelliseksi säätää erikseen säilytysajoista Kansaneläkelaitoksesta annetussa laissa. 

Tietojen edelleen luovuttamiskiellon osalta valiokunta toteaa, että ehdotetun Kansaneläkelaitoksen 2 a §:n 3 momentissa on jo ehdotettu säädettäväksi luovutuskiellosta. Säännöksen mukaan kerättyjä tietoja ei saa luovuttaa käytettäväksi yksityishenkilöä koskevassa etuusasioiden käsittelyssä eikä muussa vastaavassa hallinnollisessa päätöksenteossa. Valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa säännöstä täsmennettäväksi niin, että luovutuskielto kattaa kaiken hallinnollisen päätöksenteon. 

Etuuspäätösten sähköinen tiedoksianto

Esityksen mukaan etuuspäätöksen sähköinen tiedoksianto ei enää vaadi asiakkaan nimenomaista suostumusta, vaan jatkossa Kansaneläkelaitokseen sovelletaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003). Kansaneläkelaitoksen sähköisessä asiointipalvelussa (OmaKela) asioivat asiakkaat saavat sähköisesti hakemiaan etuuksia koskevat päätökset tiedoksi pääsääntöisesti sähköisesti. Muutoksen tavoitteena on lisätä merkittävästi sähköistä asiointia ja vähentää postitse tapahtuvan asioinnin hitautta ja epävarmuutta. Esityksen mukaan muutos vähentää Kansaneläkelaitoksen toimintamenoja 6 miljoonaa euroa vuodessa, kun postituskustannukset vähenevät paperisten kirjeiden korvautuessa sähköisillä tiedoksiannoilla.  

Esityksen mukaan asiakkaalla on mahdollisuus kieltää milloin tahansa vapaamuotoisella ilmoituksella päätösten sähköinen tiedoksi antaminen, jolloin päätökset lähetetään postitse tavallisena tiedoksiantona. Etuutta voi myös edelleen hakea verkkohakemuksen lisäksi paperisella lomakkeella. Päätökset lähetetään edelleen tiedoksi postitse sellaisille henkilöille, jotka eivät ole aiemmin asioineet tai jotka eivät nykyisellään asioi OmaKelassa, ja jotka eivät ole antaneet sähköistä osoitetta sähköistä asiointia varten. 

Valiokunta pitää sähköisen tiedoksiannon edistämistä tarkoituksenmukaisena, mutta korostaa esityksen perusteluissakin todettua lähtökohtaa, että Kansaneläkelaitoksen kanssa asioivan henkilön tulee ymmärtää, että tiedoksianto voidaan toimittaa hänelle sähköisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että sähköisen tiedoksiannon edistämisessä otetaan erityisesti huomioon henkilöt, kuten iäkkäät ja vammaiset henkilöt tai henkilöt, joilla muutoin on rajoitteita käyttää tai ymmärtää sähköistä palvelua. Esityksen mukaan sähköisen tiedoksiannon kytkeytyminen OmaKelan käyttöön rajaa käyttöönoton ulkopuolelle suuren osan niistä henkilöistä, joilla on hyvin vähän tai ei lainkaan digivalmiuksia. Osalla OmaKelan käyttäjistä on kuitenkin selkeästi alempi digikyvykkyys ja siten heikommat valmiudet vastaanottaa sähköisiä tiedoksiantoja kuin toisilla. Valiokunta ei esimerkiksi pidä sähköistä puolesta asiointia sellaisenaan asianmukaisena perusteena sille, että henkilöt tulevat suoraan sähköisen asioinnin piiriin, koska näissä tilanteissa päätöksen kohteena oleva henkilö ei mahdollisten puuteellisten digivalmiuksiensa vuoksi välttämättä saa tiedoksi häntä koskevia päätöksiä.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että esityksen mukaisesti OmaKelaa käyttäneillä on mahdollisuus kieltäytyä asiakirjojen sähköisestä tiedoksiannosta ilmoittamalla asiasta Kansaneläkelaitokselle joko itsenäisesti tai digituen avulla ja että Kansaneläkelaitoksen tulee selkeästi tiedottaa tästä mahdollisuudesta henkilöitä, jotka lain muutoksella tulevat sähköisen tiedoksiannon piiriin. Lisäksi valiokunta korostaa, että oikeusturvan varmistamiseksi Kansaneläkelaitoksen tulee myös yleisesti tiedottaa selkeästi ja kattavasti siirtymisestä sähköiseen asiointiin.  

Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevat yhteystiedot

Esityksessä Kansaneläkelaitoksesta annettuun lakiin ehdotetaan säädettäväksi poikkeus hallintolain (434/2003) vaatimukseen ilmoittaa lisätietoja antavan henkilön yhteystiedot päätöksessä. Hallintolain 44 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan päätöksestä on selvästi käytävä ilmi sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. Esityksen mukaan Kansaneläkelaitoksen tekemästä päätöksestä on käytävä ilmi Kansaneläkelaitoksen palveluneuvonnan yhteystieto, josta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. Perusteluna poikkeukselle hallintolaista esityksessä viitataan Kansaneläkelaitoksen toiminnan tehokkaaseen organisoimiseen sekä päätöksiä tekeviin etuuskäsittelijöihin kohdistuvaan häirintään ja uhkailuun.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelijöihin kohdistuvat uhka- ja vaaratilanteet ovat lisääntyneet merkittävästi. Valiokunta pitää etuuskäsittelijöihin kohdistuvan häirinnän ja uhkailun estämiseksi perusteltuna, että yksittäisen päätöksentekijän yhteystietoja ei ilmoiteta päätöksessä, jos yhteydenpito Kansaneläkelaitokseen voidaan muuten hoitaa asianmukaisesti. Valiokunta korostaa, että asiakkaan tulee muutoksesta huolimatta saada viivytyksettä yhteys Kansaneläkelaitokseen lisätietojen saamiseksi sekä asiansa selvittämiseksi.  

Esityksen mukaan yhteystietojen ilmoittamista koskevasta muutoksesta huolimatta Kansaneläkelaitoksen antamassa päätöksessä on edelleen näkyvissä päätöksen tehneen henkilön nimi. Valiokunta pitää Kansaneläkelaitoksen henkilöstöön kohdistuvien häiriö- ja uhkatilanteiden torjumiseksi ja työturvallisuuden varmistamiseksi välttämättömänä, että sosiaali- ja terveysministeriössä käynnissä olevassa Kansaneläkelaitoksesta annetun asetuksen (1137/2001) valmistelun yhteydessä sääntelyä muutetaan siten, että Kansaneläkelaitoksen antamassa päätöksessä ei enää näy päätöksen tehneen henkilön nimi.  

Avustavien tukitehtävien antaminen yksityiselle taholle

Kansaneläkelaitoksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 b §, jossa säädetään Kansaneläkelaitokselle mahdollisuus siirtää sosiaaliturvan toimeenpanoon liittyviä julkisia hallintotehtäviä yksityiselle. Yksityiselle siirrettävät tehtävät ovat esityksen mukaan rutiiniluonteisia avustavia tukitehtäviä, joissa ei käytetä julkista valtaa, kuten esimerkiksi Kansaneläkelaitokselle saapuvien hakemusten ja muiden asiakirjojen vastaanotto ja niihin sisältyvien tietojen tallentaminen ja tulostaminen, sekä Kansaneläkelaitoksesta lähetettävien asiakirjojen tulostaminen ja laittaminen kuoriin, ja päätösten sähköinen tiedoksianto.  

Valiokunta pitää mahdollisuutta siirtää avustavia rutiininluonteisia tehtäviä yksityiselle toimijalle tarkoituksenmukaisena. Esityksen mukaan avustavien tehtävien siirtomahdollisuus säästää Kansaneläkelaitoksen henkilöstöresurssia ja laiteinvestointeja tulevaisuudessa sekä mahdollistaa henkilöstöresurssin keskittämisen asiantuntijatyöhön, mikä parantaa ja nopeuttaa myös asiakkaan saamaa palvelua. Valiokunta korostaa, että ehdotetun 2 b §:n 3 momentin mukaan säännöksen mukaan avustavia tehtäviä hoitava henkilö toimii avustavia tehtäviä hoitaessaan rikosoikeudellisella virkavastuulla. Lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että Kansaneläkelaitos huolehtii parlamentaarisen työryhmän ehdotuksen mukaisesti tehtävien siirron yhteydessä siitä, että tietosuojaa koskevat vaatimukset ja asiakkaiden perusoikeuksien turvaaminen otetaan asianmukaisesti huomioon.  

Kansaneläkelaitoksen hallituksen kokoonpano sekä Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja muiden johtajien kansalaisuus

Voimassa olevan Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 6 §:n 2 momentin mukaan hallituksen jäseniä määrättäessä on otettava huomioon sosiaaliturvan, johtamisen, hallinnon sekä talous- ja sijoitustoiminnan asiantuntemus. Hallituksen jäsenistä yksi on sosiaali- ja terveysministeriön, yksi työnantajakeskusjärjestöjen, yksi palkansaajakeskusjärjestöjen ja yksi maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestöjen edustaja.  

Esityksessä säännöstä hallituksen kokoonpanosta ehdotetaan muutettavaksi parlamentaarisen työryhmän ehdotuksen mukaisesti siten, että Kansaneläkelaitokseen hallituksen kokoonpanossa säilytetään sosiaali- ja terveysministeriön kiintiöpaikka, mutta muita kiintiöpaikkoja ei enää nimenomaisesti säännöksessä mainita. Kansaneläkelaitoksen hallituksen asiantuntemusta koskeviin vaatimuksiin lisätään sosiaaliturvan, johtamisen, hallinnon, talous- ja sijoitustoiminnan rinnalle julkisen tietohallinnon asiantuntemuksen huomioon ottaminen. Lisäksi säännöksen mukaan on otettava huomioon työ- ja yrityselämän sekä vakuutettuja koskeva asiantuntemus, jota edustavat työnantajakeskusjärjestöjen ja palkansaajakeskusjärjestöjen edustajat.  

Valiokunta toteaa selkeyden vuoksi, että lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen lain voimaantuloa. Näin ollen Kansaneläkelaitoksen kokoonpanon muuttamista koskevia säännöksiä voidaan soveltaa ehdotetun lain vahvistamisen jälkeen jo ennen lain voimaantuloa asetettaessa Kansaneläkelaitoksen hallitusta seuraavalle kolmivuotiskaudelle vuoden 2026 alusta.  

Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, ettei hallituksen paikkoja kiintiöidä etujärjestöille, vaan keskeistä on, että Kansaneläkelaitoksen hallituksessa on tarpeellinen asiantuntemus eri toimialoilta sekä laaja asiakaskunnan tuntemus. Hallituksen jäsenillä pitää olla sellaista toisiaan täydentävää osaamista, joka varmistaa hallituksen asiantuntemuksen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun uuden sääntelyn myötä maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestön edustajaa ei enää nimenomaisesti mainita säännöksessä. Valiokunta toteaa, että maa- ja metsätalousyrittäjät ovat Kansaneläkelaitoksen merkittävä asiakaskunta ja pitää tärkeänä, että hallituksen päätöksenteossa turvataan jatkossakin maa- ja metsätalousalan asiantuntemus. Parlamentaarisessa työryhmässä ei ollut yksimielisyyttä Kansaneläkelaitoksen hallituksen kokoonpanosta.  

Esityksessä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja muiden johtajien virkoihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Perustuslakivaliokunta on arvioinut muutosehdotusta perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperusoikeuden ja syrjintäkiellon kannalta. Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja muiden johtajien virkoihin liitettävää kansalaisuusvaatimusta on hallituksen esityksen perusteluissa (s. 56—58 ja s.75) perusteltu useiden erilaisten perusteiden muodostamalla kokonaisuudella. Näihin virkoihin liittyy merkittäväksi luokiteltavaa julkisen vallan käyttöä, elintärkeiden toimintojen turvaamiseen liittyviä tehtäviä, sekä valmius- ja varautumistehtäviä ja niillä on myös yhteys valtion ja yhteiskunnan yleiseen etuun. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotetulle kansalaisvaatimukselle voidaan näiden piirteiden erityispiirteet ja kokonaisuus huomioon ottaen katsoa olevan asialliset ja riittävät perustelut.  

Valtiontalouden tarkastusviraston toimivalta tarkastaa Kansaneläkelaitoksen toimintaa

Valtiontalouden tarkastusvirastosta annettua lakia esitetään muutettavaksi siten, että valtiontalouden tarkastusvirastolle säädetään oikeus Kansaneläkelaitoksen toiminnan ja taloudenhoidon laillisuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja tuloksellisuuden tarkastamiseen. Oikeustilan selkeyden vuoksi ehdotetaan, että uusi tarkastusviraston Kansaneläkelaitokseen kohdistama valvontatehtävä todetaan myös Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 19 a §:ssä. Lisäksi lain 5 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että Kansaneläkelaitoksen tarkastuksesta laadittu tarkastuskertomus annetaan tiedoksi eduskunnan tarkastusvaliokunnalle ja muille voimassa olevassa laissa säädetyille tahoille, minkä lisäksi tarkastuskertomus annetaan tiedoksi myös eduskunnan valitsemille Kansaneläkelaitosta valvoville valtuutetuille.  

Valiokunta toteaa, että valtiontalouden tarkastusviraston suorittama tuloksellisuustarkastus täydentää ja parantaa tiedonsaantia, tukee eduskunnan budjettivaltaa sekä edistää toimintatapojen ja lainsäädännön kehittämistä. 

Hallituksen esityksen perustelujen (s. 25) mukaan valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus Kansaneläkelaitokseen ei muuta Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen, hallituksen ja neuvottelukuntien tehtäviä eikä Kansaneläkelaitoksen tilintarkastusta.  

Perustuslain 36 §:n 1 momentin mukaan eduskunta valitsee valtuutetut valvomaan Kansaneläkelaitoksen hallintoa ja toimintaa sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan nyt ehdotettu sääntely ei perusratkaisuiltaan puutu rajoittavasti valtuutettujen tehtävä- ja toimivaltakokonaisuuteen. Kun valtiontalouden tarkastusviraston laatima tarkastuskertomus tulee antaa tiedoksi myös eduskunnan valitsemille Kansaneläkelaitosta valvoville valtuutetuille, sen sisältämä informaatio vahvistaa valtuutettujen valvontatehtävän toteuttamisen tietopohjaa, minkä puolestaan voidaan arvioida turvaavan valtuutettujen mahdollisuutta tosiasiallisesti merkittävään valvontaan. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, ottaen huomioon Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen valtiosääntöinen asema eduskunnan valitsemina Kansaneläkelaitoksen hallinnon ja toiminnan valvojina ja tähän kiinnittyvä pyrkimys turvata eduskunnan riittävät vaikutusmahdollisuudet, että valtiontalouden tarkastusviraston tarkastustoimivallan kohdistuminen Kansaneläkelaitoksen valtuutettuihin olisi valtiosääntöisesti ongelmallista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa 1. ja 2. lakiehdotuksia täsmennettäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta niin, että valtiontalouden tarkastusviraston tarkastustoimivalta ei kohdistu Kansaneläkelaitoksen valtuutettuihin.