Yleistä

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi vammaispalvelulain (675/2023) 2 §:ään uusi soveltamisalaa rajaava säännös. Säännöksen mukaan vammaispalveluja järjestetään niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta. Muutoksen tarkoituksena on esityksen mukaan selventää sääntelyä eri elämänvaiheisiin tavanomaisesti kuuluvan avun ja tuen tarpeen erottamiseksi sellaisesta vamman tai sairauden aiheuttamasta välttämättömästä avun ja tuen tarpeesta, johon tulee vastata vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla. 

Esityksen mukaan vammaispalvelulain soveltamisalaa koskevan säännöksen tarkentamisen tavoitteena on varmistaa vammaispalvelulain säilyminen vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina, joka turvaa eri elämänvaiheissa elävien vammaisten henkilöiden erityispalvelujen saatavuuden sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Esityksen mukaan tavoitteena on myös turvata hyvinvointialueiden edellytykset rahoittaa vammaispalvelut. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 44/2025 vp) mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta esittää kuitenkin sääntelyn täsmentämistä joiltain osin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa esityksen hyväksymistä jäljempänä ehdotetuin tarkennuksin. Valiokunta korostaa kuitenkin jäljempänä todetulla tavalla lainmuutoksen toimeenpanon ohjauksen, seurannan ja arvioinnin sekä hyvinvointialueiden riittävien resurssien varmistamisen tärkeyttä vammaisten henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi. 

Sääntelyn tausta

Eduskunta hyväksyi 1.3.2023 uuden vammaispalvelulain, jonka voimaantuloajankohdaksi vahvistettiin 1.10.2023. Käsiteltäessä kyseistä lakia koskevaa hallituksen esitystä (HE 191/2022 vp) eduskunnassa lakiesityksestä poistettiin perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 79/2022 vp) johdosta niin sanottu ikääntymisrajaus, jonka tarkoituksena oli korostaa sosiaalihuoltolain (1301/2014) merkitystä laajasti väestön palvelutarpeisiin ja erityisesti ikääntyneiden väestön tarpeisiin vastaavana yleislakina ja säilyttää vammaispalvelulaki palveluista pitkäaikaisesti riippuvaisten vammaisten henkilöiden palvelut turvaavana erityislakina.  

Sittemmin uuden vammaispalvelulain voimaantuloa lykättiin lailla (laki vammaispalvelulain 41 ja 42 §:n muuttamisesta (953/2023)) vuoden 2025 alkuun. Voimaantulon siirron taustalla oli pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan hyväksytyn vammaispalvelulain soveltamisalaa tulee täsmentää niin, että varmistetaan vammaispalvelulain säilyminen erityislakina sekä vammaisten henkilöiden asianmukaiset palvelut ja niiden kestävä rahoitus. 

Hyväksytyn vammaispalvelulain soveltamisalaa esitettiin täsmennettäväksi syksyllä 2024 eduskunnalle annetussa vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain 4 §:n muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 122/2024 vp). Eduskunta hyväksyi lakiehdotukset muutoin, mutta eduskuntakäsittelyn aikana vammaispalvelulain muuttamista koskevasta lakiehdotuksesta poistettiin perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 44/2024 vp) johdosta 2 §:n 3 momentti, jonka mukaan vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestetään vammaiselle henkilölle vain, jos hänen välttämätön avun ja tuen tarpeensa poikkeaa siitä, mikä on henkilön elämänvaiheessa tavanomainen tarve. Perustuslakivaliokunta piti elämänvaiheisiin kiinnittyviä arviointiperusteita sinänsä hyväksyttävinä, mutta katsoi, että hallituksen esityksessä elämänvaiheista esitetyt perustelut huomioidenkin 1. lakiehdotuksen 2 §:n 3 momentin säännös oli huomattavan avoin ja tulkinnanvarainen. Valiokunta totesi säännöksen täsmentämisen olevan edellytyksenä ehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ottaen huomioon lain suunniteltu voimaantulo vuoden 2025 alusta ja talousarvioesitykseen liittyville esityksille asetettu määräaika, perustuslakivaliokunnan esittämiä täsmennyksiä säännökseen ei ollut kuitenkaan mahdollista tehdä eduskuntakäsittelyn aikana (StVM 28/2024 vp). 

Hyväksyessään edellä todetun hallituksen esityksen (HE 122/2024 vp) eduskunta antoi lausuman, jossa se edellytti, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi kiireellisesti vammaispalvelulain vaikutuksia ja ryhtyy toimenpiteisiin lain yksittäisten säännösten ja soveltamisalasäännöksen täsmentämiseksi, jos se on tarpeen lain säilymiseksi vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina (EV 188/2024 vp). 

Vammaispalvelulain soveltamisalan täsmentäminen ja perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 44/2025 vp)

Vammaispalvelulain 2 §:n 1 momentiksi ehdotetaan säännöstä siitä, että kyseisessä laissa säädetään vammaisille henkilöille järjestettävistä erityispalveluista. Säännöksen tarkoituksena on esityksen mukaan korostaa vammaispalvelujen luonnetta erityispalveluina. Lisäksi lain 2 §:n 4 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi uusi lain soveltamisalaa rajaava elämänvaiheita koskeva säännös, joka auttaa esityksen mukaan arvioimaan yhdessä muiden soveltamisalasäännösten kanssa, kenellä on oikeus saada vammaispalveluja. Ehdotettujen säännösten on tarkoitus täydentää vammaispalvelulain soveltamisalasäännöksiä. Mainittujen muutosten lisäksi 2 §:ään ehdotetaan tehtäväksi teknisiä muutoksia.  

Esityksen mukaan (s. 18) esityksellä ei ole tarkoitus olennaisesti muuttaa vammaispalveluja saavien henkilöiden kohderyhmää. Edelleen on tarkoitus, että aiemmat väliinputoajaryhmät kuten autismi- ja neurokirjon henkilöt pääsevät paremmin lain soveltamisen piiriin. Esityksen mukaan (s. 9) ehdotettava elämänvaiheita koskeva säännös saattaa vaikuttaa erityisesti niiden yksittäisten iäkkäiden henkilöiden asemaan, jotka ovat ennen säännöksen tarkentamista saattaneet saada yleispalvelujen sijaan vammaispalveluja. 

Ehdotetussa vammaispalvelulain 2 §:n 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi elämänvaiheen määritelmä ja luettelo elämänvaiheista. Ehdotetun säännöksen mukaan vammaispalvelulaissa elämänvaiheella tarkoitetaan ihmisen yleiseen elämänkulkuun kuuluvaa ajanjaksoa, johon liittyy sille tyypillisiä kehitysvaiheita ja tehtäviä. Ehdotetun säännöksen mukaan elämänvaiheita ovat lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Säännöskohtaisissa perusteluissa (s. 22—28) on kuvattu eri elämänvaiheita ja niihin liittyviä tyypillisiä piirteitä.  

Arvioitaessa oikeutta saada vammaispalveluja eri elämänvaiheissa tulee arviointi ehdotetun 2 §:n 4 momentin mukaan tehdä osana yksilöllistä palvelutarpeen arviointiprosessia. Esityksen mukaan (s. 32) arvioinnissa on tarkoitus arvioida osana yksilöllistä palvelutarpeen arviointiprosessia, milloin on kyse vammaisen henkilön elämänvaiheeseen liittyvästä tavanomaisesta tarpeesta ja milloin siitä poikkeavasta tarpeesta. Esityksen mukaan jokaiselle henkilölle on tehtävä yksilöllinen palvelutarpeen arvio ja arvio siitä, voidaanko hänen tarpeisiinsa vastata ensisijaisen lainsäädännön mukaisilla palveluilla. Säännös edistää perustelujen mukaan vammaisten henkilöiden oikeusturvan toteutumista ja korostaa sitä, että päätös ei voi perustua kategorisesti vain henkilön elämänvaiheeseen.  

Edellä todetussa arvioinnissa tulee ehdotetun 2 §:n 4 momentin mukaan lisäksi ottaa huomioon palveluiden jatkuvuus siirryttäessä elämänvaiheesta toiseen. Perustelujen (s. 21) mukaan silloin, kun vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja itsenäisen elämän toteutuminen on kiinni palveluista, on välttämätöntä huolehtia siitä, että palvelut jatkuvat joustavasti elämänvaiheesta toiseen. Ehdotetussa säännöksessä on lisäksi viittaus lain tarkoituspykälään. 

Perustuslakivaliokunnan (PeVL 44/2025 vp) arvion mukaan nyt ehdotettu säännös elämänvaiheen huomioon ottamisesta on täsmentynyt suhteessa valiokunnan aiemmin lausunnossaan (PeVL 44/2024 vp) arvioimaan säännökseen. Vaikka säännös on edelleen jossain määrin avoin, täyttää se valiokunnan mielestä nyt ehdotetussa muodossaan perustuslain 80 §:n edellytykset lain täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sääntelyn kannalta merkittävänä on pidettävä sitä, että ehdotetun 2 §:n 4 momentin mukaan elämänvaiheisiin kiinnittyvä arviointi tehdään aina osana yksilöllistä palvelutarpeen arviointiprosessia. Valiokunnan mielestä kovin jäykät ja yksityiskohtiin menevät määritelmät voisivat olla käytännön soveltamistoiminnassa ongelmallisia ja jopa poissulkevia. Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että nyt ehdotettu sääntely korostaa arvioinnin yksilöllistä luonnetta ja sitä, että pelkästään henkilön ikä ei voi johtaa lain soveltamisalan ulkopuolelle rajautumiseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä yksilöllistä arviointia koskeva sääntely voi hallituksen esityksessäkin omaksutun kannan mukaisesti edistää myös vammaisten henkilöiden oikeusturvan toteutumista. Valiokunta korostaa tältä kannalta kuitenkin yksilöllisen arvioinnin perusteiden ja noudatettavan menettelyn mahdollisimman selkeän sääntelemisen merkitystä ja toteaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä täsmentää sääntelyä tältä osin. Lisäksi valiokunta toteaa, että valtioneuvoston on syytä tarkoin seurata lain toimivuutta ja vaikutuksia vammaisten oikeuksiin. 

Ehdotetun sääntelyn arviointia

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää vammaisten henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi tärkeänä sitä, että vammaispalvelulaki säilyy ehdotetun sääntelyn myötä vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina, jonka avulla turvataan niiden vammaisten henkilöiden oikeudet, joille ensisijaisen lainsäädännön mukaiset palvelut eivät ole riittäviä ja sopivia. Valiokunta korostaa esityksen tavoin sitä, että pelkästään henkilön ikä ei voi johtaa vammaispalvelulain soveltamisalan ulkopuolelle rajautumiseen, vaan oikeus saada palveluja eri elämänvaiheissa on arvioitava osana yksilöllistä palvelutarpeen arviointia. Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, että arvioinnissa tulee ottaa huomioon palvelujen jatkuvuus siirryttäessä elämänvaiheesta toiseen. 

Vertailun vuoksi valiokunta toteaa, että Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on käytössä ikärajoja (65 tai 67 vuotta), jotka rajaavat palvelujen kohderyhmää. Nyt ehdotettu sääntely ei kuitenkaan hallituksen esityksen (s. 22) mukaan rajaa missään elämänvaiheessa olevaa henkilöä ikärajan tavoin ehdottomasti lain soveltamisalan ulkopuolelle, vaan tarkoituksena on auttaa erottamaan eri elämänvaiheisiin liittyvä tavanomainen tarve sellaisesta vamman aiheuttamasta toimintarajoitteesta johtuvasta tarpeesta, johon tulee vastata vammaispalvelulain perusteella järjestettävillä palveluilla. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa osa kuultavista kannatti esitystä katsoen sen selkeyttävän lain soveltamista, edesauttavan vammaispalvelulain säilymistä vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina sekä parantavan asiakkaiden ja viranhaltijoiden oikeusturvaa, asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja erityisesti vammaisten lasten, nuorten ja ikäihmisten oikeuksia. Osa kuultavista puolestaan suhtautui esitykseen kriittisesti tai piti lain soveltamisalan muuttamista ennenaikaisena, sillä hyvinvointialueilla ei ole ehtinyt kertyä kattavasti kokemuksia lain toimeenpanosta, jotta tiedettäisiin sen vaikutuksista tai mahdollista muutostarpeista. Toistuvien ja nopealla aikataululla toteutettujen muutosten katsottiin myös vaikeuttavan lain toimeenpanoa ja heikentävän oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. 

Kriittisinä huomioina asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että ehdotettu säännös ei ole edelleenkään riittävän täsmällinen ja että käsite ”elämänvaihe” on lainsäädännössä ongelmallinen, sillä se luo helposti epätarkoituksenmukaista soveltamista ja väliinputoamisia. Tuotiin myös esille, että elämänvaihetta koskevan käsitteen sijaan erityispalvelujen tarvetta tulisi konkretisoida huomioimalla vahvemmin erilaiset toimintarajoitteet, jotka vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn yksilöllisesti. Osa kuultavista piti ehdotettua sääntelyä tarpeettomana, sillä voimassa olevan vammaispalvelulain säännökset ohjaavat lain soveltamista jo nyt siten, että laki säilyy esityksen tavoitteen mukaisesti erityislakina. Osa kuultavista ehdotti puolestaan sääntelyn täydentämistä yksilöllisen elämäntilanteen huomioimisella, jos elämänvaiherajauksesta säädetään.  

Useammassa asiantuntijalausunnossa katsottiin, että lakiin esitettävässä elämänvaiherajauksessa on tosiasiassa kyse ikääntymisrajauksesta, joka asettaa ikääntyneet vammaisiksi katsottavat henkilöt ikänsä vuoksi muita vammaisiksi katsottavia henkilöitä epäedullisempaan asemaan. Tähän liittyen todettiin, etteivät rajaukselle esitetyt taloudellisiin näkökohtiin liittyvät syyt ole hyväksyttävä peruste ikääntyneiden vammaisten erilaiselle kohtelulle. Lisäksi asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että lain soveltamisalan tiukentaminen uhkaa vammaisten lasten ja heidän perheidensä sekä toisaalta myös itsenäistyvien vammaisten nuorten pääsyä heille tarpeellisiin vammaispalveluihin. Joissain lausunnoissa lievästi kehitysvammaisten sekä autististen henkilöiden arvioitiin olevan vaarassa joutua väliinputoajiksi. 

Valiokunta toteaa, että vammaispalvelulain soveltamisalaa rajaava elämänvaiheita koskeva säännös ohjaa sosiaalihuollon ammattilaisia lain tulkinnassa ja soveltamisessa arvioitaessa sitä, milloin on kyse vammaisuuteen liittyvästä erityisestä palvelutarpeesta ja milloin puolestaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta tuen tarpeesta. Valiokunta pitää vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamista näin ollen perusteltuna vammaispalvelulain säilyttämiseksi vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina, vaikka asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille toisaalta myös se, että asiakkaan elämänvaihe ja elämäntilanne huomioidaan jo tälläkin hetkellä palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman laatimisen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta viittaa lisäksi edellä kuvattuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 44/2025 vp), jonka mukaan ehdotettu säännös elämänvaiheen huomioon ottamisesta täyttää perustuslakivaliokunnan mielestä nyt ehdotetussa muodossaan perustuslain 80 §:n edellytykset lain täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, ettei elämänvaihetta koskevan säännöksen lisääminen vammaispalvelulakiin saa missään tilanteessa johtaa vammaisen henkilön ikäsyrjintään ja painottaa yksilöllisen arvioinnin merkitystä arvioitaessa oikeutta saada vammaispalveluja eri elämänvaiheissa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella joitakin tarkennuksia lakiehdotukseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 2 §:n 4 momentin viimeistä virkettä täsmennetään siten, että arviointi oikeudesta saada vammaispalveluita eri elämänvaiheissa tulee tehdä yksilöllisesti osana 4 §:ssä ja sosiaalihuoltolain 36 ja 37 §:ssä tarkoitettua palvelutarpeen arviointia. Ehdotetulla säännöksellä korostetaan sitä, että arviointi oikeudesta saada vammaispalveluja eri elämänvaiheissa on tehtävä yksilöllisesti. Arviointi on tehtävä osana vammaisen henkilön palvelutarpeen arviointia, mihin liittyen säännökseen ehdotetaan lisättäväksi informatiivisuuden vuoksi viittaukset palvelutarpeen arviointia koskeviin vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain säännöksiin. Mainittujen tarkennusten lisäksi valiokunta ehdottaa 2 §:ään lakiteknisiä muutoksia, joilla ei ole sisällöllisiä vaikutuksia sääntelyyn. 

Edellä todetun lisäksi valiokunta ehdottaa täydennettäväksi lakiehdotuksen 4 §:ää uudella 2 momentilla. Ehdotetun 4 §:n 2 momentin mukaan palvelutarpeen arvioinnissa on arvioitava 2 §:n 4 momentin edellyttämällä tavalla yksilöllisesti se, milloin on kyse vammaisen henkilön elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta ja milloin siitä poikkeavasta tarpeesta. Lisäksi vammaisen henkilön yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin on sisällytettävä ehdotetun 2 momentin mukaan arvio siitä, voidaanko hänen tarpeisiinsa vastata 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun lain mukaisilla palveluilla. Uuden 4 §:n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on tarkentaa palvelutarpeen arviointia koskevaa säännöstä sekä korostaa elämänvaiheisiin kiinnittyvän arvioinnin yksilöllistä luonnetta eli sitä, ettei oikeus saada vammaispalveluja eri elämänvaiheissa voi perustua kategorisesti vain henkilön elämänvaiheeseen eikä pelkästään henkilön ikä voi johtaa lain soveltamisalan ulkopuolelle rajautumiseen. 

Useampi valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kuultu taho toi esille, että esitys on ristiriidassa sekä YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa että myös yleissopimusta valvovan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean Suomea koskevien kannanottojen ja ratkaisun kanssa. Komitea katsoi syyskuussa 2025 Suomea koskevissa loppupäätelmissään (CRPD/C/FIN/CO/1), että elämänvaiherajauksen lisääminen vammaispalvelulakiin merkitsisi ikään perustuvaa syrjintää ja olisi ristiriidassa yleissopimuksen 1 artiklaan sisältyvän vammaisuuden määritelmän kanssa. Komitea oli huolissaan siitä, että ehdotetut muutokset saattavat sulkea monet vammaiset henkilöt pois vammaisyleissopimuksen edellyttämistä palveluista (artikla 5, kohdat 8 (c) ja (d)). Hallituksen esityksen (s. 36) mukaan YK:n vammaisten oikeuksien komitea on ottanut kantaa lausuntokierroksella olleeseen hallituksen esitysluonnokseen, eikä komitealla ole ollut käytettävissä esityksen lopullista versiota. Esitystä on muokattu ja täydennetty komitean antamien loppupäätelmien perusteella ottaen huomioon komitean esiin nostamat huolet. 

Perustuslakivaliokunta on ilmaissut lausunnossaan käsityksensä liittyen edellä todettuun YK:n vammaisten oikeuksien komitean Suomelle ilmaisemaan huoleen siitä, että elämänvaihekriteerin soveltaminen voi johtaa ikään perustuvaan syrjintään. Perustuslakivaliokunnan mielestä se, että lain soveltamisalaa ja eri palvelujen myöntämistä koskevia säännöksiä sovelletaan lain tarkoituksen mukaisesti perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti, on omiaan lieventämään kyseisiä ongelmia ja ehkäisemään esimerkiksi juuri iän perusteella syrjivien käytäntöjen muodostumista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy tältä osin perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Valiokunta kuitenkin toteaa, että valtioneuvoston on seurattava ja ohjattava lainmuutoksen soveltamista hyvinvointialueilla edellä todettujen syrjivien käytäntöjen muodostumisen ehkäisemiseksi sekä mahdollisten syrjivien soveltamiskäytäntöjen ilmetessä tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin sääntelyn tarkentamiseksi. 

Lain toimeenpano, ohjaus ja seuranta

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esille erilaisia huolia uuden jo voimaan tulleen vammaispalvelulain toimeenpanoon liittyen. Tuotiin muun muassa esille, että lain voimaantulon myötä hyvinvointialueet painottavat vahvasti sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen ensisijaisuutta. Tuotiin myös esille, että vammaiset ihmiset eivät saa nykyisin tarvitsemiaan palveluja ja väliinputoajia on kasvavassa määrin. Lisäksi tuotiin esille, että hyvinvointialueet ovat joissain tilanteissa alentaneet vammaispalvelulain mukaisten palveluiden aiempaa palvelutasoa ja että vammaispalvelulaki näyttää muuttuneen säästölaiksi. Hallituksen esityksen osalta tuotiin esille, ettei esityksessä ole huomioitu lainsäädännön kokonaisuutta ja sen yhteensovittamisen ongelmia eikä ensisijaisen lainsäädännön toimeenpanon tosiasiallista toteutumista hyvinvointialueilla. Tähän liittyen tuotiin esille, ettei ensisijaisessa lainsäädännössä ole vastinpareja vammaispalvelulain mukaisille palveluille tai ne eivät tosiasiassa vastaa vammaisten ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin.  

Hyväksyessään syksyllä 2024 vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamista koskevan hallituksen esityksen (HE 122/2024 vp) eduskunta antoi lausuman, jossa se edellytti, että valtioneuvosto ohjaa vammaispalvelulain toimeenpanoa niin, että varmistetaan lain valtakunnallisesti yhtenäinen soveltaminen ja vammaisten henkilöiden palvelujen yhdenvertainen saatavuus eri alueilla. Lisäksi eduskunta antoi lausuman, jossa se edellytti, että valtioneuvosto seuraa vammaispalvelulain muutosten vaikutuksia vammaisten henkilöiden oikeuksien ja erityisesti mahdollisten väliinputoajaryhmien oikeuksien ja kielellisten oikeuksien toteutumiseen sekä ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi (EV 188/2024 vp). 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta viittaa edellä todettuihin eduskunnan antamiin lausumiin sekä aiempaan mietintöönsä (StVM 28/2024 vp) ja korostaa, että sekä voimassa olevan lainsäädännön että nyt käsiteltävänä olevan lainmuutoksen toimeenpanoa tulee ohjata niin, että vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeudet ja oikeus palveluihin tosiasiassa toteutuvat. Valiokunta painottaa lainsäädännön toimeenpanon edellyttävän sosiaali- ja terveysministeriön ja valvontaviranomaisten ohjausta, jotta hyvinvointialueet soveltavat vammaispalvelulakia yhdenmukaisesti ja jotta vammaisten henkilöiden oikeudet toteutuvat lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Nyt käsiteltävänä olevan lainmuutoksen osalta valiokunta toteaa, että vammaispalvelulain soveltamisalaa rajaavan elämänvaiheita koskevan säännöksen käytännön soveltaminen edellyttää myös selkeää ja konkreettista ohjeistusta hyvinvointialueilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottama ohjeistus tukee jo nyt lain soveltamista, ja sen järjestelmällinen hyödyntäminen on tärkeää jatkossakin.  

Viitaten myös aiempaan mietintöönsä (StVM 28/2024 vp) sekä perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 44/2025 vp) todettuun sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä seurata ja arvioida vammaispalvelulain soveltamisalan täsmentämisen vaikutuksia ja lain toimivuutta sen varmistamiseksi, että vammaisten henkilöiden oikeudet toteutuvat.  

Taloudelliset vaikutukset

Hyväksytyn vammaispalvelulain (HE 191/2022 vp) eduskuntakäsittelyssä tehtyjen muutosten vuoksi lain toimeenpanoon varattiin teknisessä julkisen talouden suunnitelmassa 2024—2027 rahoitusta 25,2 miljoonaa euroa vuodelle 2024, 32,4 miljoonaa euroa vuodelle 2025, 35,5 miljoonaa euroa vuodelle 2026 ja 35,9 miljoonaa euroa vuodelle 2027. Mainitun lain eduskuntakäsittelyn aikana tapahtuneen ikääntymisrajauksen poiston jälkeen lain kustannuksia ei ollut kuitenkaan mahdollista perusteellisesti arvioida, joten oli epävarmaa, riittäisikö varattu rahoitus uuden lain mukaisten palvelujen toteuttamiseen. Tämän vuoksi tekniseen julkisen talouden suunnitelmaan 2024—2027 sisällytettiin 100 miljoonan euron kehysvaraus, joka oli lisäystä suhteessa budjetoituun määrärahaan (HE 122/2024 vp, s. 7). Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan karkeana laskelmana tehty 100 miljoonan euron kehysvaraus perustui skenaarioon siitä, että vahvistettu vammaispalvelulainsäädäntö olisi laajentanut palvelujen soveltamisalaa erityisesti iäkkäiden palvelutarpeiden osalta tosiasiassa enemmän kuin eduskuntakäsittelyssä oli arvioitu. Poliittisia päätöksiä kehysvarauksen purkamisesta hyvinvointialueiden rahoitusmomentille ja vammaispalvelulainsäädännön rahoittamiseen ei kuitenkaan tehty, koska lain soveltamisalaa päädyttiin tarkentamaan. 

Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa sitouduttiin siihen, että uudistetusta vammaispalvelulainsäädännöstä (HE 191/2022 vp) hyvinvointialueille kohdentuva lisäkustannus saisi olla enimmillään 100 miljoonaa euroa vuodessa. Syksyllä 2024 eduskunnalle annetussa vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 122/2024 vp) ei ollut esityksen (s. 64) mukaan kuitenkaan tarpeen käyttää koko esitykselle varattua lisämäärärahaa, sillä esityksessä ehdotettavien soveltamisalan tarkennusten myötä vammaispalvelulain mukaisten palvelujen piiriin ohjautuvien asiakkaiden määrän ei arvioitu eroavan merkittävästi siitä, mitä alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 191/2022 vp) arvioitiin. Hallituksen esityksessä (HE 122/2024 vp) vammaispalvelulain voimaantulon arvioitiin lisäävän hyvinvointialueiden nettokustannuksia 24,8 miljoonaa euroa vuonna 2025, 31,2 miljoonaa euroa vuonna 2026, 37,3 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 29,4 miljoonaa euroa vuonna 2028. 

Kun syksyllä 2024 annetun hallituksen esityksen (HE 122/2024 vp) eduskuntakäsittelyn aikana elämänvaihetta koskeva 2 §:n 3 momentin säännös poistettiin lakiehdotuksesta, sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdotti mietinnössään (StVM 28/2024 vp), että lakiehdotuksen toimeenpanoon varataan talousarvioesityksen yhteydessä valtiovarainministeriön toimeenpanon edellytysten vahvistamiseksi ehdottama 45 miljoonaa euroa vuodelle 2025. Lisäys hallituksen talousarvioesitykseen verrattuna oli siten 20,2 miljoonaa euroa jo varatun 24,8 miljoonan euron lisäksi. Valtiovarainministeriö totesi eduskuntakäsittelyn aikana sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan selvityksessä, että mainitun 2 §:n 3 momentin poistolla on kustannuksia kasvattava vaikutus, mutta korosti, ettei sillä ollut käytettävissä olevan ajan, hallituksen esityksen erinäisten kustannusvaikutteisten säännösehdotusten ja 2 §:n 3 momentin poistamisesta seuraavien vaikutusketjujen ja tietopohjan heikkouden vuoksi mahdollisuutta tehdä kokonaisuudesta perusteellista vaikutusarviota (StVM 28/2024 vp). Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi mietinnössään (StVM 28/2024 vp), että valtioneuvoston on seurattava huolellisesti ehdotetun lain soveltamista ja toimeenpanoa. Lisäksi valiokunta totesi, että valtioneuvoston on arvioitava lain toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset hyvinvointialueille lisätalousarvion laatimisen yhteydessä sekä kohdennettava lisätalousarviossa hyvinvointialueille ehdotetun lainsäädännön velvoitemuutosten aiheuttamat kustannukset rahoituslain 9 §:n mukaisesti täysimääräisesti. 

Eduskuntakäsittelyssä varattiin syksyllä 2024 vammaispalvelulain toimeenpanoon sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 28/2024 vp) ehdotetulla tavalla 45 miljoonaa euroa vuodelle 2025. Hallituksen esityksen (HE 122/2024 vp) hyväksymisen yhteydessä eduskunta antoi lausuman, jossa se edellytti, että valtioneuvosto varmistaa hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain 9 §:n edellyttämällä tavalla lain voimaantulosta lähtien hyvinvointialueille riittävät resurssit vammaisten henkilöiden palvelujen turvaamiseksi (EV 188/2024 vp). 

Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä vammaispalvelulain soveltamisalaa ehdotetaan rajattavaksi elämänvaiheita koskevalla säännöksellä, jonka vaikutusten arvioidaan olevan vastaavat kuin eduskunnan syksyllä 2024 lakiehdotuksesta poistamalla elämänvaihetta koskevalla säännöksellä olisi ollut. Esityksen mukaan (s. 7) vammaispalvelulain toimeenpanon edellytysten turvaamiseksi varmuuden vuoksi varattu 20,2 miljoonaa euroa voidaan näin ollen vähentää hyvinvointialueiden rahoituksesta vuodesta 2026 lähtien.  

Valiokunta viittaa hyvinvointialueiden rahoituksen osalta edellä todettuun eduskunnan lausumaan (EV 188/2024 vp) sekä aiempaan mietintöönsä (StVM 28/2024 vp) ja korostaa sitä, että valtioneuvoston on varmistettava myös nyt käsiteltävänä olevaan vammaispalvelulain soveltamisalan muuttamiseen liittyen hyvinvointialueille riittävät resurssit vammaisten henkilöiden palvelujen turvaamiseksi.