Yleistä

Esityksessä ehdotetaan uudistuksia apteekkitaloutta koskevaan sääntelyyn. Uudistettavaan kokonaisuuteen sisältyy ensinnäkin ehdotus reseptilääkkeiden lääketaksan leikkaamisesta tasaisesti kaikissa taksaluokissa. Lisäksi apteekkiverolakia (770/2016) ehdotetaan muutettavaksi siten, että apteekkiveron perusteena on verovelvollisen lääkemyynnin voittomarginaali, minkä lisäksi veron perusteesta tehtäviä vähennyksiä ja veroasteikkoa ehdotetaan muutettavaksi. Lääkelakiin (395/1987) ja lääkeasetukseen (693/1987) ehdotetaan uutta sääntelyä rajatusta itsehoitolääkevalikoimasta, joka vapautetaan myös muualla kuin apteekeissa myytäväksi. Lisäksi apteekeille ehdotetaan oikeutta poiketa lääkemääräyksestä ja korjata lääkemääräyksessä oleva ilmeinen virhe eräissä tilanteissa. Apteekkitalouden uudistuksen lisäksi esityksessä ehdotetaan, että lääkekorvausten ehdolliseen korvattavuuteen liittyvät palautusmaksut kohdennetaan täysimääräisesti valtiolle vuodesta 2026 alkaen. 

Esitys perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjauksiin. Apteekkitalouden uudistamista koskevilla ehdotuksilla tavoitellaan esityksen mukaan 30 miljoonan euron vuosittaisia pysyviä säästöjä julkiseen talouteen ja kustannustehokkaampaa lääkkeiden vähittäisjakelujärjestelmää. Kohdentamalla lääkekorvausten ehdollista korvattavuutta koskevat palautusmaksut kokonaisuudessaan valtiolle tavoitellaan valtion talouden vahvistamista noin 44 miljoonalla eurolla. Lisäksi esityksellä tavoitellaan itsehoitolääkkeiden parempaa saavutettavuutta ja hintakilpailua rajattuun valikoimaan kuuluvien itsehoitolääkkeiden välillä. Ehdotuksella koskien apteekkien oikeutta poiketa lääkemääräyksestä tai korjata sitä tavoitellaan lääkkeiden saatavuuden ja asiakkaiden lääkehoidon jatkuvuuden nykyistä parempaa turvaamista. 

Perustuslakivaliokunta (PeVL 46/2025 vp), talousvaliokunta (TaVL 41/2025 vp) ja valtiovarainvaliokunta (VaVL 9/2025 vp) ovat antaneet esityksestä lausunnot sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, mutta 1. ja 2. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan omaisuudensuojasta ja elinkeinovapaudesta esittämä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa esityksen hyväksymistä jäljempänä ehdotetuin muutoksin. Valiokunta kuitenkin toteaa, että jatkossa on tärkeää seurata ja arvioida uudistuksen kokonaisvaikutuksia huolellisesti sekä huomioida tarvittavat muutostarpeet apteekkitalouteen liittyvän sääntelyn jatkovalmistelussa. Valiokunta ehdottaa vaikutusten arviointiin liittyen lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)  

Ehdotettu sääntely

Apteekista kuluttajalle myytävien lääkkeiden hinnoittelusta säädetään lääkelain 58 §:ssä ja valtioneuvoston lääketaksasta annetussa asetuksessa (713/2013, jäljempänä lääketaksa-asetus). Lääkkeitä apteekista myytäessä on noudatettava lääketaksaa, jonka valtioneuvosto vahvistaa. Esityksen mukaan lääketaksa-asetusta on tarkoitus muuttaa ehdotettujen lääkelain muutosten hyväksymisen jälkeen siten, että reseptilääkkeiden lääketaksaa leikataan tasaisesti kaikissa lääkkeiden yhtenäiseen tukkuhintaan perustuvissa taksaluokissa. Leikkaus kohdistuu apteekkien katteen osuuteen reseptilääkkeen lääketaksan mukaisesta hinnasta. 

Apteekkiverolain 3 §:n mukaan apteekkiverovelvollisia ovat yksityiset luvan saaneet apteekkarit sekä apteekkeja lääkelain nojalla pitävät Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto. Apteekkiveron peruste on voimassa olevan apteekkiverolain 5 §:n mukaan verovelvollisen koko vuoden liikevaihto siitä tehtävine vähennyksineen eli käytännössä lääkemyynnin ja eräiden muiden erien yhteenlaskettu koko vuoden liikevaihto. Verovelvollinen saa vähentää apteekkiveron perusteena olevasta liikevaihdosta tietyin edellytyksin muun muassa muiden tuotteiden kuin lääkkeiden myynnin. Esityksen mukaan apteekkiverolakia muutetaan siten, että apteekkiveron peruste on liikevaihdon sijaan jatkossa verovelvollisen apteekkitoimipisteiden yhteenlaskettu lääkemyynnin voittomarginaali ilman arvonlisäveron osuutta. Lääkemyynnin voittomarginaali lasketaan lääkemyynnin myyntikatteen perusteella. Esityksen mukaan apteekkiveron perusteessa ei huomioida näin ollen enää esim. muiden tuotteiden myyntiä lääkemyyntien lisäksi.  

Apteekkiveron perusteesta vähennettäviä eriä ehdotetaan muutettavan. Negatiivista myyntikatetta koskeva sääntely ehdotetaan kumottavaksi lääkelain hintasäännöksestä. Uusia apteekkiveron perusteesta vähennettäviä eriä ovat esityksen mukaan rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvien itsehoitolääkkeiden myynti riippumatta siitä, onko valmisteelle haettu myyntikanavan laajennusta, sekä apteekin omaa myyntiä varten tekemä lääkevalmistus. Sivuapteekkia ylläpitävä apteekkiluvanhaltija voi tehdä esityksen mukaan veron perusteesta erikseen säädettävän euromääräisen vähennyksen jokaiselta kuukaudelta, jona sivuapteekki on verovuoden aikana ollut väestölle avoinna yhdenkin päivän. Jos sivuapteekki on avoinna verovuoden eli kalenterivuoden jokaisena kuukautena, sivuapteekkivähennys on esityksen mukaan apteekkiluvan ehtona olevien apteekkien osalta 150 000 euroa verovuotta kohden ja oikeutena olevien sivuapteekkien osalta 50 004 euroa verovuotta kohden. 

Esityksen mukaan apteekkiveroasteikko on jatkossakin progressiivinen. Veroasteikon portaat perustuvat lääkemyynnin voittomarginaaliryhmiin ja asteikossa on seitsemän porrasta. Veroasteikko on rakennettu siten, että sillä ylläpidetään valtion vuotuinen apteekkiverokertymä. Veroasteikon niin sanotuksi nollarajaksi ehdotetaan määritettävän 200 000 euroa siten, että sitä alittavasta myyntikatteesta ei makseta veroa (apteekkiverolaki 6 §).  

Voimassa oleva lääkelain 46 § velvoittaa apteekkaria tämän luovuttua apteekkiluvasta jatkamaan apteekkitoimintaa siihen asti, kunnes uusi apteekkiluvan saanut apteekkari on ottanut apteekin haltuunsa. Esityksessä ehdotetaan, että yksityinen apteekkari voi väliaikaisesti voimassa olevan poikkeussäännöksen nojalla luopua apteekkiluvastaan, jos apteekkitoiminnalle ei ole riittäviä taloudellisia toimintaedellytyksiä ehdotettujen lainsäädännön muutosten myötä. Apteekin sulkemisesta on ilmoitettava viranomaiselle kuukautta etukäteen ja ilmoitus on tehtävä lokakuun alkuun 2026 mennessä (lääkelaki 53 a §).  

Esityksessä ehdotetaan uutta sääntelyä rajatusta itsehoitolääkevalikoimasta, joka vapautetaan myös muualla kuin apteekeissa myytäväksi. Esityksen mukaan rajattu itsehoitolääkevalikoima muodostuu sellaisista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ryhmistä, joihin liittyvät riskit ovat vähäisiä ja joilla lääkehoito voidaan toteuttaa turvallisesti ilman lääkeneuvontaa (lääkelain 23 d §). Lääkeryhmät on tarkoitus määritellä tarkemmin lääkeasetuksessa ATC-ryhmittäin. Valikoimaan on tarkoitus kuulua närästykseen, ummetuksen hoitoon sekä vitamiini- ja kivennäisainekorvaushoitoon käytettäviä itsehoitolääkkeitä, pienten ihovaurioiden hoitoon käytettäviä dekspantenoli-valmisteita sekä keinokyyneleitä ja muita niiden kanssa samaan ryhmään kuuluvia luokittelemattomia valmisteita. Esityksen mukaan itsehoitolääkkeeksi luokiteltua lääkevalmistetta saa lähtökohtaisesti myydä vain apteekissa (lääkelain 23 e §). Myyntiluvanhaltija eli lääkeyritys, jonka lääkkeelle myyntilupa on myönnetty, voi halutessaan hakea valmisteelleen myyntikanavan laajennusta apteekkien ulkopuoliseen myyntiin. Lääkelaissa ehdotetaan säädettäväksi itsehoitolääkkeiden vähittäismyyntiluvasta, joka oikeuttaa toimipistekohtaisesti sellaisten itsehoitolääkkeiden myyntiin, joille on haettu myyntikanavan laajennus. 

Esityksen mukaan lääkelakiin lisätään säännökset (57 f ja 57 g §) apteekkien oikeudesta poiketa lääkemääräyksestä valtakunnallisissa saatavuushäiriötilanteissa, lääkkeen poistuttua markkinoilta, erityisestä syystä yksittäisissä poikkeustilanteissa, joissa lääkettä ei ole apteekin varastossa ja tilanteissa, joissa säännöllisesti käytetyn lääkkeen määräys on vastikään vanhentunut tai käytetty loppuun. Lisäksi sähköisestä lääkemääräyksestä annettua lakia (61/2007) ehdotetaan muutettavan siten, että apteekeille annetaan oikeus korjata toimittamattomassa, lääkkeen käyttäjälle osoitetussa lääkemääräyksessä olevia ilmeisiä virheitä (10 §). 

Lääkekorvausjärjestelmän ehdollisesta korvattavuudesta säädetään sairausvakuutuslain 6 luvun 6 a §:ssä. Säännöksen mukaan lääkkeiden hintalautakunta voi hyväksyä myyntiluvalliselle lääkevalmisteelle erityisestä syystä korvattavuuden ja tukkuhinnan ehdollisena. Ehdollista korvattavuutta koskevan päätöksen osana on lääkkeiden hintalautakunnan ja myyntiluvan haltijan keskinäinen sopimus. Jos myyntiluvan haltijalle on sopimuksessa määritelty lääkekorvausten ehdolliseen korvattavuuteen liittyvä palautusmaksuvelvollisuus ja sen edellytykset täyttyvät, palautusmaksu suoritetaan sopimuksessa määriteltyjen perusteiden mukaisesti Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusrahastolle. Kelan maksamat lääkekorvaukset rahoitetaan sairausvakuutusjärjestelmään kuuluvasta sairaanhoitovakuutuksesta, jonka menoista valtion rahoitusosuus on 51,40 prosenttia ja vakuutettujen eli palkansaajien, etuudensaajien ja eläkeläisten 48,60 prosenttia. Nykyisin palautusmaksut ovat valtion osalta vähentäneet valtion menoja ja vakuutettujen osalta keventäneet sairaanhoitomaksua. Esityksen mukaan sairaanhoitovakuutuksen rahoituksessa lääkekorvausten ehdolliseen korvattavuuteen liittyvät palautusmaksut kohdennetaan jatkossa täysimääräisesti valtiolle vuoden 2026 alusta alkaen. 

Ehdotettuja muutoksia lääkelakiin, sähköisestä lääkemääräyksestä annettuun lakiin ja sairausvakuutuslakiin sovelletaan myös Ahvenanmaan maakunnassa. 

Esityksen taloudelliset vaikutukset

Ehdotuksella tavoiteltavien lääkesäästöjen vaikutusten valtiontalouteen on arvioitu olevan kokonaisuudessaan noin 75,4 miljoonaa euroa, josta reseptilääkkeiden lääketaksan muutoksen osuus on 31,4 miljoonaa euroa ja lääkekorvausten ehdolliseen korvattavuuteen liittyvien palautusmaksujen osuus on 44 miljoonaa euroa. Valtion tuloverokertymän arvioidaan kuitenkin alentuvan esityksen johdosta noin 16 miljoonaa euroa. 

Esityksessä on arvioitu, että reseptilääkkeiden lääketaksan muutos tuottaa edellä todetun pysyvän vuotuisen noin 30 miljoonan euron säästön. Julkisen talouden lääkekorvausmenojen aleneminen kohdistuu lähtökohtaisesti valtiolle ja vakuutetuille sairausvakuutuslain voimassa olevien rahoitusosuuksien (51,40 % / 48,60 %) suhteessa. Kyseisestä 30 miljoonan euron julkisen talouden säästöstä vakuutettujen vakuutusmaksujen osuus on kuitenkin jo etukäteen kanavoitu valtiolle täysimääräisesti sairausvakuutuslain muuttamisesta annetulla lailla (693/2024). Kanavointi huomioiden valtion säästö reseptilääkkeiden lääketaksan muutoksesta on näin ollen noin 30 miljoonaa euroa. Samalla on kuitenkin arvioitu, että ehdotetun reseptilääkkeiden lääketaksamuutoksen seurauksena valtion tuloverokertymä alentuu noin 16 miljoonaa euroa. Valtion apteekkiverotulokertymä vähentyy esityksen mukaan rajatun itsehoitovalikoiman myynnin verran (verovaikutus vuoden 2023 myyntitiedoilla noin -7 miljoonaa euroa), mutta kokonaisuudessaan apteekkiverotulokertymä vastaa jatkossakin vuotuista apteekkiverokertymää. 

Lääkekorvausten ehdolliseen korvattavuuteen liittyvien palautusmaksujen täysimääräisen ohjaamisen valtiolle arvioidaan vähentävän valtion rahoitustarvetta sairaanhoitovakuutuksen menoista noin 44 miljoonaa euroa vuodessa 1.1.2026 alkaen. Lääkekorvausten ehdolliseen korvattavuuteen liittyvien palautusmaksujen kohdentaminen täysimääräisesti valtiolle vaikuttaa esityksen mukaan laskennallisesti vakuutettujen rahoitusosuuteen sairausvakuutuksen kustannuksista ja korottaa laskennallisesti palkansaajien, etuudensaajien sekä yrittäjien sairaanhoitomaksua 0,03 prosenttiyksikköä. 

Ehdotetun reseptilääkkeiden lääketaksaleikkauksen arvioidaan esityksen mukaan hyödyttävän lääkkeiden käyttäjiä alentuneina lääkekustannuksina noin 6 miljoonaa euroa vuodessa. Rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvien lääkkeiden hintasääntelymuutoksen arvioidaan lisäävän lääkkeiden vähittäismyyjien välistä kilpailun mahdollisuutta, mikä todennäköisesti hyödyttää ainakin osaa lääkkeiden käyttäjistä.  

Esityksen mukaan reseptilääkkeiden taksaleikkauksen, rajatun itsehoitolääkevalikoiman myynnin laajentamisen apteekkien ulkopuolelle ja apteekkiverolain muutosten nettovaikutuksen on arvioitu olevan keskimäärin -42 900 euroa apteekkia kohden ja mediaanivaikutuksen -29 200 euroa apteekkia kohden. 

Suomessa on sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan nykyisin yhteensä 833 apteekkitoimipistettä. Esityksen vaikutukset apteekeille jakautuvat monimuotoisesti. Osa apteekeista hyötyy uudistuksesta selvästi, mutta osalle apteekeista taloudelliset vaikutukset ovat negatiivisia. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta saatuun viimeisimpään tietoon perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan ennen ehdotettuja muutoksia Suomessa on nykyisin 19 tappiollista apteekkia, joiden tulos on jäänyt alle 0 euron. Hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten myötä ministeriön selvityksessä arvioidaan, että laskennallisesti tappiolliseksi (tulos alle 0 euroa) muuttuu 26 uutta apteekkia lisää. Jos apteekkien yhteydessä olevien osakeyhtiöiden tuottama tulos huomioidaan, uusia laskennallisesti tappiollisia apteekkeja tulisi olemaan ehdotettujen muutosten myötä 13. Ministeriöltä saadun selvityksen mukaan erillisyhtiöiden tuottaman tuloksen huomiointi on perusteltua apteekkien tuloksia vertailtaessa, sillä tällöin eri apteekkien tulosta verrataan yhdenmukaisin perustein eli tuloksessa huomioidaan kunkin apteekin osalta sekä lääkkeiden että muiden tuotteiden ja palvelujen myynti. Esityksen mukaan noin 40 prosenttia kaikista yksityisistä apteekeista oli vuonna 2024 siirtänyt muiden palvelujen ja tuotteiden kuin lääkkeiden myynnin apteekin yhteydessä toimivaan erilliseen osakeyhtiöön, kun taas noin 60 prosentilla apteekeista muidenkin tuotteiden ja palvelujen myynnin tulos sisältyy apteekin tulokseen. Yksityinen apteekki on toiminimiyritys, joten apteekkari voi saada erillisyhtiöstä hyötyä, koska tällöin osa apteekin myynnistä siirtyy apteekkarin henkilökohtaisesta tuloverotuksesta yhteisö- ja osinkoverotuksen piiriin.  

Ministeriöltä saadun selvityksen mukaan apteekin laskennallinen tappiollisuus ei aina tarkoittaisi sitä, että apteekki olisi toimintakyvytön. Laskennallinen tappiollisuus voi johtua monista eri tekijöistä, olla luonteeltaan väliaikaista tai korjattavissa sopeuttamistoimien avulla. Laskennallisen tappiollisuuden syynä voisi olla omistajanvaihdos, apteekkitoiminnan aloitus tai esimerkiksi iso investointi, muutto tai muu satunnainen kulu. Selvityksen mukaan on varsin tavanomaista, että liiketoiminta voi olla yksittäisiä vuosia laskennallisesti tappiollista ilman, että se olisi kuitenkaan pidemmällä aikavälillä kannattamatonta. 

Esityksessä on ministeriöltä saadun selvityksen mukaan tarkoitettu kannattamattomilla apteekeilla edellä käsiteltyjä laskennallisesti tappiollisia apteekkeja (tulos alle 0 euroa). Esityksen vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu laskennallisesti tappiollisten apteekkien lisäksi muun muassa laskennalliselta liiketulokseltaan pienempiä apteekkeja, joiden tulos on 0—100 000 euroa. Esityksen (s. 87, taulukko 6) mukaan ennen esityksessä ehdotettuja lakimuutoksia sellaisia apteekkeja, joiden tulos on 0—100 000 euroa on yhteensä 70 kappaletta ja, jos erillisyhtiöt huomioidaan, kyseisiä apteekkeja on 53. Esityksessä ehdotetut muutokset toisivat 19 uutta apteekkia 0—100 000 euron laskennallisen tuloksen luokkaan ja jos erillisyhtiöt huomioidaan, kyseisten apteekkien määrä kasvaisi 11 uudella apteekilla.  

Kokonaisuutena hallituksen esityksessä ja ministeriöltä saadussa selvityksessä arvioidaan, että esitettyjen muutosten myötä apteekkimarkkinassa on nykyiset ja uudet apteekit huomioiden yhteensä 134 apteekkia, jotka ovat joko laskennallisesti tappiollisia (tulos alle 0 euroa) tai joiden liiketoiminnan voitto jää laskennallisesti 0—100 000 euroon. Kun huomioidaan apteekkien yhteydessä toimivien osakeyhtiöiden tulos, on arvion mukaan kyseisiä apteekkeja 93. 

Hallituksen esityksessä (s. 89—90) on todettu olevan todennäköistä, että osa apteekeista ryhtyy ehdotettujen muutosten vuoksi sopeuttamaan liiketoimintaansa. Esityksessä on kuvattu useita erilaisia mahdollisia sopeuttamiskeinoja ja todettu sopeuttamistoimien riippuvan apteekin olosuhteista. Apteekkien toimintaa koskeva erityissääntely rajoittaa kuitenkin esityksen mukaan osaltaan apteekkien mahdollisuuksia tehdä sopeuttamistoimia. 

Esityksen (s. 90) mukaan on mahdollista, että väliaikaisesti tai paikoin pysyvästi apteekkipalvelut poistuvat joiltakin liikepaikoilta. Esityksessä ehdotettujen muutosten johdosta mahdollisesti markkinalta poistuvat apteekit eivät esityksen perustelujen mukaan kuitenkaan ole alueen väestön asiointi- ja työssäkäyntialueen ainoita apteekkeja, eli maan kattavien apteekkipalvelujen saavutettavuuden ja lääkkeiden saatavuuden ei arvioida ehdotettujen muutosten myötä vaarantuvan. Esitys ei sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan siten vaaranna huoltovarmuutta. 

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunnan (PeVL 46/2025 vp, kappale 17) mielestä ehdotettu sääntelykokonaisuus muodostuu nyt käsillä olevassa erityisessä sääntely-yhteydessä valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi perustuslain 15 §:n omaisuudensuojan ja perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta siltä osin kuin ehdotetut lääketaksan muutokset yhdessä apteekkiveron kanssa johtavat siihen, että apteekkitoiminta muodostuu sitä nykyisin apteekkiluvan perusteella harjoittavien kannalta taloudellisesti kannattamattomaksi ja useiden apteekkien osalta selvästi tappiolliseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on muutettava apteekkitoimintaa koskevaa lainsäädäntöä siten, että se tuottaa mahdollisuudet kannattavan liiketoiminnan harjoittamiseen myös niille apteekeille, joille nyt ehdotettu sääntely parhaan käytettävissä olevan tiedon valossa merkitsisi toiminnan muuttumista kannattamattomaksi. Tämä on edellytyksenä sille, että 1. ja 2. lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan mukaan valtioneuvoston on myös syytä seurata sääntelyn vaikutuksia perustuslain 19 §:n 3 momentin ja erityisesti apteekkipalveluiden saatavuuden kannalta. 

Esitetyn sääntelyn arviointia

Apteekkitoimintaan liittyvät muutokset

Valiokunta toteaa, että apteekit ovat olennainen osa terveydenhuoltoa ja ne tuovat merkittävää lisäarvoa yhteiskunnalle. Apteekeista saatava farmaseuttinen neuvonta hillitsee tarvetta muille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille ja siten kustannuksia muualla sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

Apteekkitalouden rakenteelliseen uudistamiseen liittyen valiokunta toteaa olevan huomionarvoista, että avohoidossa käytettävien lääkkeiden vähittäismyynti ja luovutus väestölle on eräitä vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta apteekkien yksinoikeus, mikä turvaa apteekkien asemaa. Toisaalta taas apteekkitoiminnassa on kyse erittäin säännellystä toimialasta, jonka harjoittaminen on luvanvaraista ja jossa apteekkitoiminnan harjoittajalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa esimerkiksi lääkkeiden hintoihin.  

Valiokunta pitää tärkeinä apteekkitalouden uudistuksen taustalla olevia pääministeri Orpon hallitusohjelman kirjausten tavoitteita, joiden mukaan uudistuksessa on huomioitava apteekkivero ja lääketaksa yhdessä siten, että huomioidaan apteekkien tosiasiallinen kannattavuus sekä turvataan maanlaajuinen apteekkiverkosto, rationaalisen lääkehoidon toteutumiseksi farmaseuttinen tuki (ml. lääkeneuvonta), lääkitysturvallisuus ja lääkkeiden saatavuus. Myös apteekkitalouden uudistuksella tavoiteltava 30 miljoonan euron vuosittainen säästö julkiseen talouteen perustuu hallitusohjelmakirjauksiin. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa näkemykset esitetyistä apteekkitalouteen kohdistuvista muutoksista vaihtelivat. Apteekkiveron perustumista lääkemyynnin myyntikatteeseen pääosin kannatettiin tai sitä pidettiin ainakin oikeansuuntaisena uudistuksena. Myös ehdotusta apteekeille annettavasta oikeudesta poiketa lääkemääräyksestä ja korjata siinä oleva ilmeinen virhe eräissä tilanteissa pidettiin kannatettavana.  

Monilta muilta osin näkemykset ehdotetuista muutoksista erosivat toisistaan. Osa kuultavina olleista tahoista kannatti lääketaksan muutoksia tai toi esille, että lääketaksan leikkaus on jopa liian vaatimaton, kun taas suurempi osa kuultavista vastusti lääketaksan leikkaamista. Kuultavien näkemykset jakaantuivat myös ehdotetun progressiivisen apteekkiveron, veroasteikon sekä sivuapteekkivähennyksen osalta. Kriittisinä näkemyksinä on tuotu esille muun muassa arvioita siitä, että vero on kohtuuton tai jopa konfiskatorinen, ja että suurien yliopistoapteekkien kohdalla veroprosentti nousee erityisen mittavaksi ottaen huomioon lisäksi sen, ettei sivuapteekkivähennystä saa kuin yhden kerran. Kriittisesti esitykseen suhtautuvat toivat esille huolen siitä, että merkittävä osa Suomen apteekeista muuttuu esitettyjen lääketaksaan ja apteekkiveroon liittyvien muutosten myötä kannattamattomiksi. Tähän liittyen tuotiin esille, että koska yksityinen apteekki on toiminimiyritys, yrityksestä ei voida maksaa apteekkarille palkkaa kuten osakeyhtiöstä tai esimerkiksi yliopiston apteekista. Toiminimiapteekin tuloksesta maksetaan ensin yritystoimintaa varten otetut lainat, myöhempien vuosien investoinnit sekä verot, jonka jälkeen jäljelle jäävän tuloksen apteekkari voi nostaa korvauksena työstä, jota hän apteekkilupansa nojalla tekee. Tuotiin myös esille, etteivät lääkemyynnin tulot kata osassa apteekkeja lääkemyynnin kuluja, vaan lääkemyynnin tappiollisuutta joudutaan kompensoimaan muiden tuotteiden myynnistä saatavilla tuloilla. Lisäksi tuotiin esiin, että sopeuttamistoimet, joihin apteekkien on mahdollista uudistuksen vuoksi ryhtyä, ovat hyvin rajallisina.  

Osa kuultavista arvioi esityksen vaarantavan maanlaajuisen apteekkiverkoston. Tähän liittyen todettiin, että lääkkeiden saatavuus on varmistettava myös harvaan asutuilla alueilla ja tuotiin esille huoli välimatkojen pidentymisestä, jos apteekkiverkosto harventuu kyseisillä alueilla.  

Vaikka valiokunta pitää apteekkitalouden rakenteellista uudistamista sinällään tarpeellisena ja uudistuksen tavoitteita kannatettavina, valiokunta kuitenkin korostaa aiempaan lausuntoonsa viitaten (StVL 11/2025 vp) maanlaajuisen apteekkiverkoston turvaamisen tärkeyttä apteekkitalouden uudistuksessa. Kattava apteekkiverkosto turvaa lääkkeiden saavutettavuuden ja turvallisen jakelun yhdenvertaisesti. Lisäksi kattava ja toimiva apteekkiverkosto turvaa lääkkeiden velvoitevarastointijärjestelmän sekä lääkkeiden tukkujakelujärjestelmän ohella Suomen lääkehuollon huoltovarmuutta ja terveydenhuollon toimintakykyä vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Hallituksen esitystä valmisteltaessa on toteutettu kattava apteekeille aiheutuvien taloudellisten vaikutusten arviointi (s. 80—90), jonka perusteella maanlaajuisen apteekkiverkoston ei arvioida vaarantuvan. Tällöin myös apteekkiverkostoon kuuluvien apteekkien antama farmaseuttinen tuki säilyy ja rationaalinen lääkehoito on turvattu.  

Perustuslakivaliokunta (PeVL 46/2025 vp) on edellä todetulla tavalla edellyttänyt, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on muutettava apteekkitoimintaa koskevaa lainsäädäntöä siten, että se tuottaa mahdollisuudet kannattavan liiketoiminnan harjoittamiseen myös niille apteekeille, joille nyt ehdotettu sääntely parhaan käytettävissä olevan tiedon valossa merkitsisi toiminnan muuttumista kannattamattomaksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa sosiaali- ja terveysministeriöltä saatuun selvitykseen perustuen, että 2. lakiehdotuksen 6 §:n mukaista apteekkiveroasteikkoa muutetaan siten, että lääkemyynnin voittomarginaalin alaraja, jonka alittavasta myyntikatteesta ei makseta veroa (ns. apteekkiveron nollaraja) korotetaan 200 000 eurosta 250 000 euroon ja veron määriä asteikon veroportaiden alarajoilla muutetaan ns. nollarajan korotuksen edellyttämällä tavalla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdottaman apteekkiveroasteikon nollaportaan korotuksen seurauksena valtion vuotuisen apteekkiverotulokertymän arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan vähentyvän noin 7 miljoonalla eurolla vuodessa.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa edellä todetussa sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä esitetyn apteekkiveron nollarajan nostamiseen on suhtauduttu myönteisesti, sillä se vähentäisi laskennallisesti tappiollisten apteekkien määrää ja parantaisi kaikkien apteekkien kannattavuutta, koska apteekkiverotus keventyisi. Toisaalta kuulemisissa on tuotu esiin myös kriittisiä huomioita liittyen edellä todettuun sosiaali- ja terveysministeriöltä saatuun selvitykseen. On tuotu esiin, että selvityksessä esitetyn nollarajan nostamisen jälkeenkin joidenkin apteekkien toiminta muuttuu uudistuksen myötä taloudellisesti kannattamattomaksi ja edelleen joidenkin osalta selvästi tappiolliseksi. Lisäksi on kritisoitu sitä, että ministeriön selvityksessä ei huomioida apteekkeja, jotka ovat olleet jo ennen uudistusta tappiollisia. Laskennallisesti tappiollisten apteekkien lisäksi joissain lausunnoissa on kiinnitetty huomiota myös apteekkeihin, joiden tulos on 0—100 000 euroa, ja pidetty myös niitä kannattamattomina, sillä käytännössä tällaisessa apteekissa apteekkarin tuloverojen, mahdollisten lainanlyhennysten ja investointien jälkeen apteekkarille ei jää palkkaa tai palkka jää merkittävästi alle proviisorin keskipalkan. 

Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan valiokunnan ehdottama muutos 2. lakiehdotukseen vähentää hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten seurauksena kannattamattomien eli laskennallisesti tappiolliseksi (tulos alle 0 euroa) tulevien uusien apteekkien lukumäärää. Kuten edellä (kappaleessa Esityksen taloudelliset vaikutukset) on todettu, hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten myötä laskennallisesti tappiolliseksi muuttuisi nykytilaan verrattuna 26 uutta apteekkia, mutta jos apteekkien tuloksessa huomioidaan myös apteekkien yhteydessä toimivien erillisyhtiöiden tuottama tulos, laskennallisesti tappiolliseksi muuttuisi 13 uutta apteekkia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan edellä ehdottaman 2. lakiehdotuksen muutoksen myötä nykytilaan verrattuna uusia laskennallisesti tappiolliseksi muuttuvia apteekkeja olisi 20, mutta apteekkien yhteydessä toimivien erillisyhtiöiden tuottama tulos huomioiden niitä olisi enää 10. Ministeriön selvityksen mukaan näistä kymmenestä apteekista viisi on reseptuuriltaan hyvin pieniä ja niissä todennäköisesti on ajankohtaista harkita apteekin muuttamista sivuapteekiksi. Lisäksi kolmen muun apteekin toiminta ei ole vielä vakiintunut apteekkarin vaihdoksen vuoksi. Lisäksi yhden apteekin arvioidaan olevan keskikokoinen ja yhden reseptuuriltaan suuri. Ministeriön selvityksen mukaan saatavissa olevien tietojen perusteella näiden kahden jälkimmäisen apteekin arvioidaan voivan tarvittaessa sopeuttaa liiketoimintaansa olemassa olevan sääntelyn nojalla tai niiden arvioidaan voivan investoida kannattavaan kasvuun. Uusista laskennallisesti tappiollisista apteekeista kaksi voitaisiin katsoa kriittisiksi reseptilääkkeiden ja apteekkipalvelujen saavutettavuuden kannalta (apteekki on kuntansa ainoa apteekki tai sijaitsee etäällä kaupungin keskustasta) ja jos erillisyhtiöt huomioidaan, yhden apteekin voitaisiin katsoa olevan edellä tarkoitetulla tavalla kriittinen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että laskennallisesti tappiollisten apteekkien lukumäärän vähenemisen lisäksi valiokunnan ehdottama muutos 2. lakiehdotukseen vahvistaa ministeriön selvityksen mukaan kaikkien apteekkien mahdollisuutta kannattavan liiketoiminnan harjoittamiseen ja tuo helpotusta erityisesti pienille apteekeille. Ehdotus myös vahvistaa laskennallisesti tappiollisiksi apteekeiksi muutoksen jälkeen edelleenkin jäävien apteekkien taloutta. 

Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdottama muutos 2. lakiehdotukseen merkitsee sitä, että uusien 0—100 000 euron tuloksen luokkaan kuuluvien apteekkien määrä kasvaisi nykytilaan verrattuna yhdeksällä ja jos erillisyhtiöt huomioidaan, 0—100 00 euron tuloksen apteekkien määrä vähenisi nykyiseen verrattuna yhdellä apteekilla. Ministeriön selvityksessä todetaan, että 0—100 000 euron tuloksen luokkaan kuuluvat apteekit ovat toimintakykyisiä apteekkeja, jotka tuottavat voittoa. 

Koska valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa tuotiin esille huoli apteekkiverkoston harventumisesta ehdotetusta apteekkiveron nollarajan nostamista huolimatta, valiokunta korostaa yhtyen myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 46/2025 vp), että uudistuksen vaikutuksia apteekkiverkostoon ja huoltovarmuuteen on tärkeää seurata ja arvioida jatkossa huolellisesti. Valiokunta pitää tärkeänä huolehtia siitä, että kattavan apteekkiverkoston ylläpitämiseksi myös harvaan asutuille alueille löytyy jatkossakin apteekkareita. 

Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena sitä, että apteekkivero perustuu jatkossa lääkemyynnin myyntikatteeseen liikevaihdon sijaan. Valiokunta yhtyy tähän liittyen myös valtiovarainvaliokunnan (VaVL 9/2025 vp) lausunnossa todettuun siitä, että ehdotetulla ratkaisulla parannetaan vapaan kaupan tuotteiden myyntiä koskevaa markkinoiden vääristymistä ja vähennetään apteekeilla olevaa kannustinta pitää erillistä osakeyhtiötä, kun apteekit eivät joudu enää maksamaan apteekkiveroa sellaisten vapaan kaupan tuotteiden myynnistä, josta muutkaan vähittäismyyjät eivät veroa maksa. 

Apteekkiveron progressiivisuuden osalta sosiaali- ja terveysvaliokunta viittaa talousvaliokunnan lausuntoon (TaVL 41/2025 vp), jonka mukaan valiokunta pitää ehdotettua sääntelyratkaisua tässä vaiheessa perusteltuna, perustuen mm. siihen, että hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä on vertailtu erilaisia veromalleja ja progressiivisella veromallilla nähtiin olevan etuja verrattuna toisena vaihtoehtona arvioituun tasaveromalliin. Myös valtiovarainvaliokunta (VaVL 9/2025 vp) on tuonut lausunnossaan esiin progressiivisen veromallin edut suhteessa tasaveromalliin. Apteekkiveron konfiskatorisuuteen liittyen valtionvarainvaliokunta on todennut lausunnossaan, ettei vero saadun selvityksen mukaan muodostu sellaiseksi. 

Sivuapteekkivähennyksen tarkoituksena on tukea pienempien sivuapteekkien ylläpitämistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää apteekkiverkoston kattavuuden näkökulmasta kannatettavana sitä, että sivuapteekkien ylläpitämistä tuetaan taloudellisin kannustein. Sosiaali- ja terveysvaliokunta viittaa kuitenkin talousvaliokunnan lausunnossa (TaVL 41/2025 vp) todettuun siitä, että hallituksen esityksestä ei ilmene, kohdentuuko sivuapteekkivähennys parhaiten sellaisiin apteekin toimipisteisiin, jotka tarvitsisivat aidosti tukea ja jotka ovat kriittisiä. Talousvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota tarpeeseen arvioida jatkossa erilaisten apteekkien tukimuotojen toimivuutta erityisesti taloudellisen tehokkuuden ja avoimuuden näkökulmasta.  

Koska apteekkivero on apteekkarikohtainen, apteekin vaihdostilanteessa kahta apteekkia ylläpitävän apteekkiluvan haltijan vero määräytyy progressiivisen veroasteikon mukaisesti siten, että kahden apteekkiluvan liiketoiminnan veron perusteet lasketaan yhteen. Tähän liittyen valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin huoli siitä, että esityksen mukainen apteekkiveron laskutapa voi aiheuttaa apteekin vaihdostilanteessa apteekkitoiminnan kannattamattomuuden. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan mahdollisuus määrittää vero apteekkarin ylläpitämien kahden apteekin osalta erikseen loisi verotuksen keventyessä kannusteita apteekkarin vaihdoksiin. Selvityksen mukaan väestön palvelujen pitkäjänteisen kehittämisen näkökulmasta apteekkarin pysyvyys ja halu kehittää alueen palveluja yhdessä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa on keskeistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen arvioida jatkossa tarkemmin mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita tilanteissa, joissa apteekkarilla on apteekin vaihdostilanteessa vastuullaan kaksi apteekkia. 

Valiokunta pitää perusteltuna ehdotetusta siitä, että yksityinen apteekkari voi väliaikaisesti voimassa olevan poikkeussäännöksen nojalla luopua apteekkiluvastaan, jos apteekkitoiminnalle ei ole riittäviä taloudellisia toimintaedellytyksiä ehdotettujen lainsäädännön muutosten myötä. Valiokunta kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että apteekkarin taloudellisten toimintaedellytysten riittämättömyys voi ilmetä mahdollisesti vasta siirtymäajan (1.10.2026) päätyttyä ottaen lisäksi huomioon, että itsehoitolääkkeiden myyntikanavan laajennusta koskevien säännösten on tarkoitus tulla voimaan vasta 1.1.2027. Valiokunta pitää perusteltuna seurata ja arvioida ehdotettujen muutosten vaikutuksia myös tältä kannalta ja huomioida mahdolliset sääntelyn muutostarpeet apteekkitalouden uudistamisen jatkovalmistelussa. Valiokunta ehdottaa apteekkiluvista luopumiseen liittyen lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 3)  

Valiokunta pitää perusteltuna ehdotettua sääntelyä apteekkien oikeudesta poiketa lääkemääräyksestä tietyissä tilanteissa sekä oikeudesta korjata lääkemääräyksessä olevia ilmeisiä virheitä. Tämä mahdollistaa apteekkien farmaseuttisen osaamisen hyödyntämisen ja parantaa lääkitysturvallisuutta sekä turvaa lääkehoidon jatkuvuutta.  

Apteekkien osaamisen hyödyntämiseen liittyen valiokunta pitää tärkeänä selvittää jatkossa myös apteekkien ja apteekkien tarjoamien matalan kynnyksen palvelujen laajempaa hyödyntämistä osana terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että esimerkiksi lääkehoidon onnistumisen seurannassa voisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin apteekissa säännöllisesti toistuvia tapaamisia. Valiokunta ehdottaa apteekkien palveluvalikoiman laajentamiseen liittyen lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)  

Ehdotettu laki apteekkiverolain muuttamisesta (2. lakiehdotus) on tarkoitettu tulevan voimaan 1.1.2026. Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen mukaan laissa säädettyä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2026 suoritettavaan apteekkiveroon. Mainitun 2. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentin mukaan välittömästi myydyn lääkkeen hankintamenolla tarkoitetaan välittömästi myydyn lääkevalmisteen apteekin kirjanpidon mukaista arvonlisäverotonta ostohintaa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin ilmennyt, ettei kaikkien apteekkiverovelvollisten ole välttämättä mahdollista siirtyä heti vuodesta 2026 alkaen kirjanpidossaan soveltamaan 2. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentin mukaista hankintamenon määritelmää. Ehdotettu 5 §:n 3 momentti edellyttää ainakin kirjanpitojärjestelmien kykyä tuottaa tietoa välittömästi myydyn lääkevalmisteen apteekin kirjanpidon mukaisesta arvonlisäverottomasta ostohinnasta FIFO-periaatteen mukaisesti. Valiokunta toteaa, että ehdotetun 5 §:n 3 momentin mukaisen hankintamenon määritelmän soveltaminen heti vuodesta 2026 alkaen on edellä todetulla tavalla ongelmallista ja ehdottaa kahden vuoden siirtymäaikaa. 

Edellä todetun johdosta sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen 2 momenttiin lisätään uusi säännös, jonka mukaan poikkeuksena 5 §:n 3 momentissa säädettyyn verovuosilta 2026—2027 suoritettavaa apteekkiveroa laskettaessa käytetään lääkkeen ostohintana kirjanpidon mukaisen arvonlisäverottoman ostohinnan sijaan lääkkeen myyntihetken mukaista arvonlisäverotonta ostohintaa. Ehdotetulla siirtymäsäännöksellä ei arvioida olevan suuria verovaikutuksia apteekkiverokertymään. 

Rajatun itsehoitolääkevalikoiman myyntikanavan laajennus

Ehdotusta itsehoitolääkkeiden myynnistä myös apteekkien ulkopuolella sekä kannatettiin että vastustettiin valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. Myös ehdotetun valikoiman laajuuden osalta näkemykset jakaantuivat. Ehdotusta vastustaneet tahot perustelivat näkemystään mm. lääkitys- ja potilasturvallisuusriskeihin liittyvillä syillä, mahdollisilla kielteisillä vaikutuksilla apteekkiverkostoon ja apteekkitalouteen sekä sillä, ettei itsehoitolääkkeiden myyntikanavan laajennus lisää kansalaisten terveyshyötyjä. Kuulemisissa tuotiin lääkitysturvallisuuden osalta esiin muun muassa makrogolin yhdistelmävalmisteisiin sekä närästyslääkkeisiin liittyvät lääkitysturvallisuusriskit. Makrogolia sisältävien yhdistelmävalmisteiden käyttöön todettiin voivan liittyä riskejä, erityisesti neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä, jos tuotetta käytetään virheellisesti, ja valmisteiden turvallisen käytön todettiin edellyttävän terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa neuvontaa. Närästyslääkkeisiin liittyvien riskien osalta tuotiin esille, että närästysoireiden taustalla voi olla vakavampia sairauksia, kuten sydänperäisiä vaivoja, jotka saatetaan virheellisesti tulkita närästykseksi. 

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnin perusteella apteekit todennäköisesti jossain määrin myös hyötyvät rajatun itsehoitolääkevalikoiman myynnin laajentamisesta apteekkien ulkopuolelle siihen liittyvien apteekkiveromuutosten vuoksi (s. 74), sillä rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvien itsehoitolääkkeiden myynnistä ei tule maksettavaksi apteekkiveroa. Valiokunta pitää kuitenkin lääkitysturvallisuuden kannalta tärkeänä sitä, että apteekkien ulkopuoliseen myyntiin sallittava itsehoitolääkkeiden valikoima pidetään esityksen mukaisesti suppeana. Valiokunnan näkemyksen mukaan valikoiman laajentamisesta on syytä pidättäytyä myös jatkossa. Itsehoitolääkkeiden myyntikanavan laajentamista on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa itsehoitolääkkeiden myyntikanavan laajentamista arvioivassa työryhmässä. Apteekkien ulkopuoliseen myyntiin ehdotetaan valmistelussa tarkastelluista vaihtoehdoista suppeinta valikoimaa, johon kuuluvien lääkeaineisiin liittyvien riskien arvioidaan olevan vähäisiä ja joilla lääkehoito arvioidaan voitavan toteuttaa turvallisesti ilman lääkeneuvontaa. Esityksessä on kuitenkin todettu, että lääkeneuvonnan antamista on tarkoitus arvioida yhdessä apteekkien lääkeneuvontavelvoitteen kanssa apteekkitalousuudistuksen myöhemmässä vaiheessa. Valiokunta pitää edellä todettua lääkeneuvonnan ja lääketurvallisuuden huomioimista jatkovalmistelussa välttämättömänä. 

Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, että esitetyn rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan liittyvän lainsäädännön toimeenpanossa sekä apteekkitalouteen liittyvässä lainsäädännön myöhemmässä jatkovalmistelussa otetaan huomioon erityisesti makrogolin yhdistelmävalmisteisiin liittyvät lääkitysturvallisuusriskit. Valiokunnan näkemyksen mukaan suolen tyhjennykseen tai tähystyksiin käytettäville makrogolin yhdistelmävalmisteille ei tule sallia myyntikanavan laajennusta apteekkien ulkopuoliseen myyntiin. Valiokunta pitää tärkeänä arvioida jatkovalmistelussa rajatun itsehoitolääkevalikoiman osalta myös pakkauskokoihin ja pakkausmääriin liittyvän mahdollisen sääntelyn tarvetta. Pienet pakkauskoot voivat vähentää pitkäaikaisen tai toistuvan epätarkoituksenmukaisen käytön riskiä, sekä rajoittavat tahattoman tai tarkoituksellisen väärinkäytön mahdollisuuksia. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota jatkovalmistelussa sen arviointiin, tulisiko rajatun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvien lääkkeiden pakkauksiin lisätä tarkempia ohjeistuksia ja varoituksia. Jatkovalmistelussa huomioon otettavien kysymysten lisäksi valiokunta pitää tärkeänä seurata ja arvioida rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan liittyvän uudistuksen vaikutuksia lääkitys- ja potilasturvallisuuteen. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa useat tahot toivat esille, että itsehoitolääkkeiden vähittäismyynnissä tulee estää vertikaalinen integraatio, eli tukku- ja vähittäismyyntilupaa ei tule myöntää samalle toimijalle tai samaan konsernirakenteeseen kuuluville yrityksille. Esityksen perusteluissa on todettu, että rajatun itsehoitolääkevalikoiman myynti voisi tapahtua kuluttajille myös esimerkiksi suurten päivittäistavaraketjujen kautta, joilla olisi yhteinen omistaja. Tältä osin valmistelussa ei ole tunnistettu välittömiä negatiivisia vaikutuksia kuluttajille. Perustelujen mukaan sääntelyn ei ole kuitenkaan tarkoitus mahdollistaa vertikaalista integraatiota eli tukku- ja vähittäisluvan myöntämistä samalle toimijalle. Esityksen perusteluissa kuitenkin todetaan, että kysymystä on tarkasteltava jatkossa vielä kokonaisuutena kaiken lääkkeiden vähittäismyynnin osalta apteekkisääntelyn uudistuksen seuraavassa vaiheessa (s. 43). Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy vertikaalisen integraation estämisen osalta talousvaliokunnan lausuntoon ja pitää talousvaliokunnan tavoin tärkeänä selvittää asiaa sekä toteuttaa sääntelyyn mahdollisesti tarvittavat muutokset keväällä 2026 annettavan apteekkitalouden uudistamiseen liittyvän hallituksen esityksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 4). 

Lopuksi

Valiokunta toteaa, että käsillä olevassa hallituksen esityksessä on kyseessä laaja-alainen ja monimuotoisesti toimialaan vaikuttava esitys, joka sisältää neljä lakiehdotusta ja lukuisia muutettavia säännöksiä. Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että saadun selvityksen mukaan esityksen lakiehdotuksia ei ole tarkastettu oikeusministeriön laintarkastuksessa. Valiokunta korostaa, että laintarkastuksessa on kyse valtioneuvoston perusvalmisteluun kuuluvasta lainsäädännön laatua keskeisesti turvaavasta valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 30 §:ssä säädetystä menettelystä, jollaista ei eduskuntakäsittelyn aikana ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan tehdä.