Esityksen tausta ja lähtökohdat

Esityksen tarkoituksena on hyväksyä yhteistyöstä kilpailuasioissa tehty pohjoismainen sopimus ja saattaa voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Samassa yhteydessä ehdotetaan muutettaviksi tiettyjä kilpailulain (948/2011) säännöksiä niin, että sopimuksessa tarkoitettu yhteistyö käytännössä mahdollistuu.  

Vuonna 2001 tehty Pohjoismaiden kilpailuviranomaisten välinen sopimus yhteistyöstä on ollut aluksi voimassa Tanskan, Islannin ja Norjan välisenä, ja Ruotsi on liittynyt sopimukseen vuonna 2003. Kun sopimusta oltiin vuonna 2017 muuttamassa, myös Suomessa katsottiin tarkoituksenmukaiseksi liittyä sopimukseen. Uudistettu sopimus eroaa aiemmasta niin, että uuden sopimuksen mukaan Pohjoismaiden kilpailuviranomaiset voivat tehdä tietopyyntöjä ja tarkastuksia toisen pohjoismaisen kilpailuviranomaisen pyynnöstä.  

Talousvaliokunta pitää hallituksen esitystä perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sopimuksen sekä esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina. 

Perusteet yhteistyön laajentamiselle

EU:n kilpailulainsäädäntö mahdollistaa jo sinänsä laajan yhteistyön ja tietojenvaihdon kilpailuviranomaisten välillä. Kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 1/2003 arvioitiin aiemmin antavan riittävät mahdollisuudet yhteistyöhön myös pohjoismaisten kilpailuviranomaisten kanssa, eikä Suomi sen vuoksi ole aiemmin liittynyt nyt käsiteltävänä olevaan pohjoismaiseen sopimukseen. Nyttemmin on kuitenkin arvioitu, että sopimus tehostaisi viranomaisten yhteistyömahdollisuuksia ja kilpailuvalvontaa sillä tavoin, että Suomen olisi tarkoituksenmukaista liittyä sopimukseen. 

Sopimukseen liittymiselle voidaan arvioida olevan kolmentyyppisiä perusteita. Ensinnäkin on huomioitava, että EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskeva yhteistyö ei ulotu Norjaan ja Islantiin. Kilpailunrajoitukset ovat usein luonteeltaan rajat ylittäviä. Pohjoismaissa on myös perinteisesti esiintynyt kilpailunrajoituksia samoilla toimialoilla ja samojen yritysten välillä. Tietojenvaihdon voidaan siten arvioida kokonaisuudessaan tehostavan pohjoismaista kilpailuvalvontaa. Toiseksi EU:n kilpailusääntöjen soveltamisala, täytäntöönpano ja siihen liittyvä yhteistyö kattavat vain tilanteet, joissa niin sanottu kauppakriteeri täyttyy, eli menettely voi olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämä kaventaa nykyisellään Pohjoismaiden välistä tietojenvaihtoa; tiedonsaanti voisi jatkossa tehostaa kilpailuvalvontaa myös tapauksissa, joissa kilpailunrajoituksella ei ole jäsenvaltioiden rajat ylittävää vaikutusta. Kolmanneksi tietojenvaihto ei nykyisellään kata yrityskauppavalvontaa, joka on kilpailuvalvonnan keskeinen osa-alue.  

Sopimuksen vaikutukset

Sopimuksen hyväksymisen on arvioitu tehostavan pohjoismaisten kilpailuviranomaisten yhteistyötä ja kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa. Viranomaisnäkökulmasta tämä voi merkitä toisaalta työmäärän lisääntymistä ja toisaalta myös kustannussäästöjä, jos viranomaiset voivat hyödyntää muissa Pohjoismaissa tehtyjä tutkimuksia oman toimintansa suuntaamisessa tai konkreettisesti hyödyntää muiden viranomaisten tekemiä selvityksiä kilpailunrajoitusten tutkinnassa. Sopimuksen aiheuttaman lisätyön määrä on kaiken kaikkiaan arvioitu varsin pieneksi, noin 0,03—0,05 henkilötyövuodeksi. Talousvaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, ettei sopimus velvoita kansallisia viranomaisia yhteistyöhön, vaan kansallisille kilpailuviranomaisille jää päätösvalta toimenpiteisiin osallistumisesta.  

Sopimuksen voidaan arvioida tuovan välillisiä taloudellisia hyötyjä tehokkaamman kilpailuvalvonnan ja markkinoiden toimivuuden turvaamisen kautta. Tämä hyöty kanavoituu osaltaan myös kuluttajille, vaikka sopimus ei sellaisenaan vaikutakaan välittömästi kuluttajien asemaan. Samoin yritysten näkökulmasta sopimuksen voidaan arvioida osaltaan tehostavan kilpailumekanismin toimintaa. Yrityksiin kohdistuisi toisaalta jonkin verran hallinnollista taakkaa, siltä osin kuin ne voisivat joutua vastaamaan viranomaisten tietopyyntöihin tai niihin voisi kohdistaa tarkastuksia toisten maiden viranomaisten pyynnöstä. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan voida pitää kovin laajoina.  

Yritysnäkökulmasta talousvaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota tarpeeseen varmistaa yritysten oikeusturva ja puolustautumisoikeuksien toteutuminen. Tältä kannalta keskeistä on, että salassa pidettävän aineiston osalta vaihdettujen tietojen käyttö on sopimuksessa rajattu ainoastaan käyttöön todisteena ja vain siinä asiassa, jota varten ne on hankittu. Talousvaliokunta korostaa samalla, että esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa ns. seuraamusmaksuista vapautumista tai niiden alentamista koskevan järjestelmän toimintaa.