Hallituksen esityksessä on kyse kansallisen lainsäädännön mukauttamisesta vastaamaan vuonna 2015 hyväksytyn Pariisiin sopimuksen myötä muuttunutta kansainvälistä oikeustilaa. Kioton sopimuksen toinen velvoitekausi on päättynyt vuoden 2020 lopussa, ja kansainvälinen yhteistyö päästövähennysten aikaansaamisessa jatkuu Pariisin sopimuksen ja sen markkinamekanismin perusteella. Suomi on poliittisesti sitoutunut siihen, ettei Kioton pöytäkirjan mukaisia päästöyksiköitä enää hyödynnetä. 

Kioton mekanismista annetun lain säännökset puhtaan kehityksen mekanismin ja yhteistoteutushankkeiden hyväksymisestä eivät sisällä harkintavaltaa vaan ovat luonteeltaan oikeusharkintaa. Lakia on sen vuoksi tarpeen muuttaa niin, ettei hyväksyntöjä enää voida myöntää. Muutoin riskinä voisi olla sellaisten hankkeiden hyväksyminen, jotka eivät enää vastaisi muuttunutta kansainvälistä oikeustilaa. Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana. 

Pariisin sopimuksen mukaisten markkinamekanismisääntöjen valmistelu on kansainvälisellä tasolla edelleen kesken, ja niistä voidaan sopia aikaisintaan osapuolikokouksessa marraskuussa 2021. Talousvaliokunta pitää keskeisenä, että säännöistä päästäisiin yhteisymmärrykseen mahdollisimman pian kustannustehokkaiden ilmastotoimien mahdollistamiseksi. 

Pariisin sopimuksen mukaisilla ohjauskeinoilla ja sopimukseen sisältyvällä markkinamekanismilla on keskeinen merkitys ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Samalla jatkossa myös vapaaehtoisen kompensaation, tätä koskevan kriteeristön ja sääntelyn merkitys korostuu. Tämä ilmastotoimien kokonaisuus edellyttää tiedepohjaista, neutraalia, ennakoitavaa ja mahdollistavaa sääntely-ympäristöä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla.