Sääntelyn tausta.
Hallituksen esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön uusi EU:n esiteasetus (EU 2017/1129). Ehdotetulla lainsäädännöllä kumotaan suoraan sovellettavan EU-asetuksen kanssa päällekkäinen kansallinen sääntely hyödyntäen samalla jäsenvaltioille suotu harkintavalta esitteen poikkeusrajoista säätämisestä. Valiokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja puoltaa sen hyväksymistä pääasiallisesti teknisin muutoksin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyllä tavalla.
Esitesääntelyn nykytila.
Voimassa olevan esitedirektiivin lähtökohtana on, että tarjottaessa arvopapereita yleisölle tai haettaessa arvopaperin ottamista julkisen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla siitä on julkaistava esite. Poikkeukset ja lievennykset tästä velvoitteesta liittyvät muun muassa liikkeeseenlaskijoiden, arvopaperien ja tarjouksen kohteena olevien sijoittajien luokitteluun, kohderyhmään tai tarjousten volyymiin. Esitteessä tulee antaa sijoittajille riittävät tiedot, jotta nämä voivat tehdä perustellun arvion arvopaperista, sen liikkeeseenlaskijasta sekä mahdollisesta takaajasta. EU-esite on laadittava, kun tarjouksen kokonaismäärä on vähintään 5 miljoonaa euroa edeltävältä 12 kuukauden ajalta laskettuna Euroopan talousalueella ja kun arvopapereita haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle. Muissa tapauksissa on laadittava kansallinen esite. Kansallinen esite on hallinnollisesti kevyempi, mutta mahdollistaa arvopaperien tarjoamisen vain siinä valtiossa, jossa esite on hyväksytty. Yhdessä jäsenvaltiossa hyväksytylle esitteelle voidaan kuitenkin hakea notifiointia toisessa jäsenvaltiossa, mikä mahdollistaa rajatylittävän tarjoamisen.
Ehdotetut muutokset.
Keskeinen jäsenvaltioille jätetty harkintavalta sisältyy esitteen julkaisemisvelvollisuutta koskevaan säännökseen, jonka mukaan jäsenvaltioilla on mahdollisuus säätää kansallisesti 1 000 000—8 000 000 euron suuruinen julkaisemisvelvoitteen raja-arvo tai kynnysarvo, jonka alittavalta osalta sovellettaisiin kansallista sääntelyä, asianmukainen sijoittajansuoja huomioiden. Jäsenvaltioiden olisi raja-arvon alittavalta osalta säädettävä muita julkistamisvaatimuksia edellyttäen, että nämä eivät muodosta kohtuutonta tai tarpeetonta rasitetta tällaisen vapautetun arvopapereiden tarjoamisen yhteydessä. Vapautetussa arvopapereiden yleisölle tarjoamisessa ei sovellettaisi esiteasetuksen mukaista oikeutta käyttää esitettä koko unionissa.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että esiteasetukseen viitaten arvopaperimarkkinalaissa säädetään, että liikkeeseenlaskija olisi vapautettu esitteen julkaisemisvelvollisuudesta, kun tarjouksen yhteenlasketut vastikkeet ovat enintään kahdeksan miljoonaa euroa: yleisölle arvopapereita tarjoavan ei tarvitse julkaista esitettä, jos Finanssivalvonnan ei ole ilmoitettava esitettä, sen täydennystä ja lopullisia ehtoja muille EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja jos jokaisen tarjouksen yhteenlasketut vastikkeet EU:ssa ovat enintään kahdeksan miljoonaa euroa 12 kuukauden ajanjaksolta. Lisäksi, jos arvopapereita tarjotaan Euroopan talousalueella 12 kuukauden aikana yhteenlasketulta vastikkeeltaan vähintään 1 000 000 euron suuruinen määrä, arvopaperin tarjoaja julkaisee ja toimittaa tiedoksi Finanssivalvonnalle perustietoasiakirjan, joka sisältää riittävät tiedot perustellun arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta ja arvopapereista. Tätä ei kuitenkaan sovelleta tarjouksiin, joista annetaan joukkorahoituslain (734/2016) mukaiset tiedot. 8 miljoonan euron raja-arvon alittavalta osalta tiedot arvopapereista ja liikkeeseenlaskijasta annettaisiin perustietoasiakirjassa, jonka sisältövaatimukset pohjautuisivat valtiovarainministeriön asetukseen joukkorahoituksen saajan tiedonantovelvollisuuden sisällöstä ja rakenteesta.
Jäsenvaltio-option täysimääräisen käytön perusteena on pidetty muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuuden parantamista. Koska pk-yritykset hankkivat yleensä pienempiä summia kuin muut liikkeeseenlaskijat, vakiomuotoisen esitteen laatimiskustannukset on koettu suhteettoman suuriksi ja käytännössä muodostavan esteen pk-yrityksille tarjota arvopapereitaan yleisölle. Talousvaliokunta pitää ehdotettua jäsenvaltion harkintavallan käyttöä perusteltuna huomauttaen, että esiteasetuksen säännökset eivät eroa olennaisesti voimassa olevasta sääntelystä keskeisimpien erojen liittyessä edellä kuvatulla tavalla raja-arvoon ja sisältövaatimuksiin.
Sijoittajansuoja.
Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on kevennyksistä huolimatta säilyttää hyvä sijoittajansuojan taso. Talousvaliokunnan saaman asiantuntijaselvityksen mukaan on odotettavissa, että arvopapereista annettavan sijoittajainformaation taso voisi nousta, kun esitteen keskeisille osioille säädetään aikaisempaa tarkempia vaatimuksia samalla, kun epäolennaiseksi osoittautuneita osioita karsitaan ja yhdenmukaistetaan. Arvopapereita koskevalla yleisellä tiedonantovelvollisuudella arvioidaan voitavan kompensoida 8 miljoonan euron raja-arvon alittaviin liikkeeseenlaskuihin kohdistuvaa sijoittajainformaation vähentymistä: raja-arvon allakin liikkeeseenlaskijaa velvoittavat arvopaperimarkkinalain (1 luvun 3 ja 4 §) säännökset totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon antamisen kiellosta ja velvoitteet riittävien tietojen antamisesta. Valiokunta katsoo uusien sisältövaatimusten selkeyttävän ja yhdenmukaistavan sijoittajainformaatiota
Alemmanasteinen sääntely.
Esiteasetuksen mukaisten esitteiden rakenteesta ja sisällöstä säädetään tarkemmin komission delegoiduilla asetuksilla, joissa esitteen sisältövaatimuksia kevennetään ja tiedon käytettävyyttä parannetaan nykytilaan nähden. Ehdotetut kevennykset kohdistuvat erityisesti listayhtiöiden esitteiden sisältövaatimuksiin, koska listayhtiöt ovat sijoittajien tuntemia ja niillä on lisäksi muun lainsäädännön perusteella velvollisuus julkistaa itsestään kattavasti tietoja.
Ehdotetulla sääntelyllä on tarkoitus keventää voimassa olevaa sääntelyä vähentämällä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollista taakkaa. Valiokunta katsoo, että ehdotetussa sääntelyssä on onnistuneesti tavoitettu tasapaino sijoittajansuojan varmistamisen ja liikkeeseenlaskijoiden hallinnollisen taakan keventämisen välillä. Valiokunta pitää tärkeänä, että jos liikkeeseenlaskija hakee tarjoamiensa rahoitusvälineiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään, perustietoasiakirjan sisältöön kuuluvat tiedot voidaan antaa osana monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän sääntöjen mukaisesti laadittua esitettä. Valiokunta korostaa, että tällainen esite tulisi kuitenkin julkaista ja toimittaa Finanssivalvonnalle arvopaperimarkkinalain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti sekä pitää sijoittajien saatavilla koko tarjouksen voimassaoloajan.