HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vakuutusten tarjoamisesta, ja samalla ehdotetaan kumottavaksi vakuutusedustuksesta annettu laki. Lisäksi ehdotetaan muutoksia vakuutusyhtiölakiin, vakuutusyhdistyslakiin, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin, vakuutussopimuslakiin, työtapaturma- ja ammattitautilakiin, urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annettuun lakiin, Finanssivalvonnasta annettuun lakiin, Finanssivalvonnan valvontamaksuista annettuun lakiin, sijoituspalvelulakiin sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettuun lakiin sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin. Vakuutussopimuslakia ja Finanssivalvonnasta annettua lakia lukuun ottamatta ehdotetut muutokset ovat lähinnä teknisiä. Ehdotetuin säädöksin pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vakuutusten tarjoamisesta.
Laki vakuutusten tarjoamisesta koskisi vakuutuksentarjoajia eli vakuutuksenantajia, vakuutusedustajia, sivutoimisia vakuutusedustajia sekä vähäisiltä osin pientä ja rajattua toimintaa harjoittavia eräitä sivutoimisia vakuutusedustajia sen mukaan kuin edellä mainittujen tahojen toiminta täyttää vakuutuksen tarjoamisen määritelmän. Laki koskisi ensivakuutusta ja monilta osin jälleenvakuutusta.
Laissa säädettäisiin vakuutuksentarjoajan velvollisuudesta suorittaa toimeksiantajan tai asiakkaan hänelle antamat tehtävät rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Kaikessa toiminnassaan mukaan lukien eturistiriitatilanteet vakuutuksentarjoajan on toimittava asiakkaan edun mukaisesti.
Vakuutusedustajia ovat vakuutusmeklarit ja asiamiehet. Ne voivat harjoittaa vakuutusten tarjoamista pää- tai sivutoimisena toimintana. Vakuutusmeklarit toimisivat asiakkaan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella vakuutuksenantajiin nähden riippumattomina. Asiamiehet toimisivat vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla. Laissa säädettäisiin vakuutusedustajan ja sivutoimisen vakuutusedustajan toimeksiantojen hoitamisesta sekä selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksista.
Vakuutusedustajat ja sivutoimiset vakuutusedustajat olisi rekisteröitävä Finanssivalvonnan ylläpitämään vakuutusedustajarekisteriin. Rekisteröinnin edellytyksinä olisivat muun muassa riittävä ammattipätevyys ja hyvämaineisuus. Pää- ja sivutoimiselta vakuutusmeklarilta edellytettäisiin lisäksi riippumattomuutta vakuutuksenantajista ja vastuuvakuutusta.
Yhdessä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa rekisteröity vakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja voisi toimia muissakin alueen valtioissa. Toiminnan laajentaminen toiseen valtioon edellyttäisi ilmoitusmenettelyä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Ilmoitusmenettely sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä toimivaltaisen viranomaisen velvollisuuksista.
Vakuutussopimuslakiin ja Finanssivalvonnasta annettuun lakiin tehtäisiin useita direktiivistä johtuvia täsmennyksiä. Vakuutussopimuslaissa säädettäisiin nykyistä tarkemmin vakuutuksenantajan sekä pää- ja sivutoimisen asiamiehen selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksista asiakkaalle. Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädettäisiin seuraamusmaksun ja muiden hallinnollisten seuraamusten määräämisestä sekä vakuutusten tarjoamista Suomessa harjoittavien toiminnan tai menettelyn kieltämisestä.
Vakuutusyhtiölakiin ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin ehdotetaan myös eräitä säännöksiä, joilla tarkennetaan vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin täytäntöönpanoa.
VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT
Ehdotetuilla säädöksillä pannaan täytäntöön direktiivi vakuutusten tarjoamisesta (EU) 2016/97. Direktiivin tavoitteena on yhtenäistää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä ja parantaa kuluttajansuojaa. Talousvaliokunta pitää näitä päämääriä kannatettavina ja hallituksen esityksessä ehdotettua lainsäädäntöä tasapainoisena ratkaisuna vakuutustuotteiden tarjoamiseen liittyvän toiminnan eri intressien välillä. Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä varsin lukuisin, valtaosin teknisin muutoksin sekä yhden uuden lakiehdotuksen hyväksymistä. Valiokunta esittää huolensa esityksen kirjoitusvirhetyyppisten korjaustarpeiden runsaslukuisuudesta.
Toimintaympäristö.
Vakuutustoimialalle ja sen rinnalle on viime aikoina tullut uusia, perinteisen vakuutustoimialan ulkopuolisia toimijoita, jotka tarjoavat riskienhallintaan tai riskien jakamiseen liittyviä palveluja, joiden toimintamallit poikkeavat monin osin perinteisestä vakuutustoimialasta. Uudet markkinointiväylät ja toimintamallit altistavat kuluttajat ja valvontaviranomaiset myös uudenlaisille ongelmatilanteille, joihin voimassa olevat kansalliset lainsäädännöt eivät ole täysin pystyneet vastaamaan. Uudenlaisille palvelukonsepteille ja rajat ylittävälle tarjonnalle on kuitenkin selkeästi kysyntää; kuluttajat arvioivat hyötyvänsä palveluntarjoajien tuotteista ja toiminnan kansainvälistymisen myötä lisääntyneestä kilpailusta. Talousvaliokunta toteaa, että koska uudet palvelut ylittävät kansallisvaltioiden rajat yhä ketterämmin, yhteisötasoinen sääntely on tarkoituksenmukaista.
Kytkykaupan kielto.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty ristiriitaisikin käsityksiä siitä, kuinka eri tuotteita tulisi voida sitoa toisiinsa sopimusteitse. Punninnan kohteena on ollut tuotteiden paketoimisesta seuraavat synergiaedut, jotka syntyvät, kun palveluntarjoajalla on jo valmiiksi tietoa asiakkaan kokonaisuuteen kuuluvista muista tuotteista. Näiden etujen — prosessien suoraviivaisuus ja mahdollisesti siten alemmat hinnat sekä palvelutarjooma — on katsottu puoltavan paketoinnin sallimista. Vasta-argumenttina tähän on esitetty, että paketointi vähentää pakettien osien yhteismitallisuutta ja vaikeuttaa siten tuotteiden vertailua. Talousvaliokunta pitää hallituksen esityksen mukaista paketoinnin kieltoa perusteltuna. Kytkykaupan kiellon estämättä palveluntarjoajat voivat joka tapauksessa vapaasti sovittaa eri tuotteita toisiinsa yhteensopiviksi; jos ne ovat ehdoiltaan edullisia, kuluttaja valitsee tällaisia tuotteita ilman paketointiakin.
Vakuutusmeklari.
Hallituksen esityksessä ehdotettu sääntely vastaa voimassa olevan vakuutusedustuksesta annetun lain sääntelyä, jonka tavoitteena aikanaan on ollut henki- ja eläkevakuutussopimusten tarjoamisessa ilmenneiden eräiden menettelyiden lopettaminen: asiakkaille suositeltiin sellaisia eläke- tai henkivakuutussopimuksia, joissa välittäjinä toimineiden vakuutusmeklareiden ja asiamiesten vakuutuksenantajilta saamat palkkiot olivat olennaisesti korkeammat kuin kilpailevissa sijoitustuotteissa.
Talousvaliokunta huomauttaa, että käsillä olevan ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa vakuutusmeklarin tosiasiallinen riippumattomuus muista osapuolista kuin toimeksiantajistaan. Tasapuolisia kilpailuedellytyksiä arvioitaessa on huomattava, että myös ulkomaisen vakuutusmeklarin asemassa olevien toimijoiden tulee noudattaa vakuutusten tarjoamisesta annettavan lakiehdotuksen 27 §:n 2 momentissa tai 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuja säännöksiä silloin, kun ne tarjoavat vakuutuksia Suomeen. Säännökset soveltuvat riippumatta siitä, onko ulkomaisilla vakuutuksentarjoajilla liikepaikkaa Suomessa vaiko ei.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettyjä kantoja punnittuaan talousvaliokunta pitää selvitettynä, että riippumattomuutta ei voida taata vain sillä, että toimeksiantaja saisi tiedon vakuutusmeklarin ja vakuutusyhtiön tai muun osapuolen välisestä palkkiokäytännöstä. Valiokunta muistuttaa, että palkkion vastaanottokiellon säätäminen on direktiivissä nimenomaisesti sallittu (22 artiklan 3 kohta ja 29 artiklan 1 kohta). Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen mukaista sääntelyä.
Tutkintopakko.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille näkökohtia, jotka puoltaisivat tutkintopakon säätämistä sijoitussidonnaisten vakuutusten tarjoamiseen sijoittajansuojan ja keskenään kilpailevien sijoitustuotteiden kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi. Valiokunta huomauttaa, että koska tutkintopakko merkitsisi käytännössä rajoitusta elinkeinon harjoittamisen vapauteen, tulisi tällaisen tutkintopakon säätämistä edeltää laajapohjainen selvitystyö, joka sisältäisi myös kansainvälisen vertailun.
Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoaminen ilman asianmukaisuusarviota.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös näkökohtia, joiden mukaan vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskeva ns. execution only -tarjoaminen tulisi sallia lainsäädännössä. Kriteerinä olisi sijoitustuotteen yksinkertaisuus. Eurooppalaisittain yksinkertaisena pidettävää vakuutusmuotoista sijoitustuotetta koskeva arvio ratkaistaan voimassa olevan sääntelyn mukaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen antaman ohjeen perusteella, jossa arviointikriteeristö käsittää noin parikymmentä sivua. Arvion yksinkertaisuudesta tekee lähtökohtaisesti vakuutuksentarjoaja. Näiden tuotteiden osalta on mahdollista, että niiden rakenteisiin voi tulla muutoksia esimerkiksi sijoituskohteiden muuttumisen tai liiketoimintojen uudelleenjärjestelyn seurauksena.
Talousvaliokunta toteaa, että vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoamiseen liittyvässä asianmukaisuusarvioinnissa on kyse sen varmistamisesta, että asiakas ymmärtää vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen ja siihen liittyvien sijoituskohteiden riskit. Tämä on käytännössä useimmiten toteutettavissa internetpalvelussa tai muulla vastaavalla palvelualustalla yksinkertaisesti ilman merkittäviä hallinnollisia kustannuksia. Edellä mainituin perustein talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen mukaista sääntelyä.
VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Laki vakuutusten tarjoamisesta
1 luku. Yleiset säännökset
4 §. Eräitä sivutoimisia vakuutusedustajia koskevan soveltamisalan laajuus.
Hallituksen esityksessä vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa edellytetään, että pykälässä tarkoitetun vakuutuksen tulee koskea vakuutusedustajan myymää tavaraa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on ilmennyt, että ehdotetun säännöksen sanamuodon perusteella tämä ei näyttäisi koskevan huolintaliiketoimintaa, jossa tarjotaan tavaroiden kuljetuspalvelua mutta ei myydä tavaraa. Talousvaliokunta katsoo, että tämä ei ole ollut säännöksen tarkoitus; lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa on viitattu myös tavaran toimittamiseen. Toimittaminen-sanan käyttäminen saa tukea myös direktiivin 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdan sanamuodosta. Talousvaliokunta ehdottaa kohtaa selkeytettäväksi.
5 §. Määritelmät.
Sijoitusvakuutuksen määritelmää on tarpeen muuttaa johdonmukaisesti vakuutussopimuslakiin tehtävien muutosten kanssa.
2 luku. Vakuutusedustajan ja sivutoimisen vakuutusedustajan rekisteröinti sekä vakuutusedustajarekisteri
13 §. Vakuutusedustajarekisteriin merkittävät tiedot.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei lakiehdotuksen mukaan vakuutusedustajarekisteriin merkittäisi tietoja työeläkevakuutuksen harjoittamisesta. Talousvaliokunta ehdottaa lainkohtaan tehtäväksi tätä koskevan tarkennuksen.
15 §. Tietojen antaminen vakuutusedustajarekisteristä ja tietojen saatavilla pitäminen.
Voimassa olevan vakuutusedustuksesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan vakuutusedustajarekisteriin on merkittävä vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksen antaja ja vakuutusmäärä. Säännöstä on tulkittu siten, että Finanssivalvonnan on pidettävä tieto julkisesti saatavilla. Vastaava säännös on vakuutusten tarjoamisesta annettavan lain 13 §:n 1 momentin 8 kohdassa. Kuitenkaan tietojen saatavilla pitämistä koskevassa nimenomaisessa 15 §:ssä ei ole tästä säännöstä. Lähtökohtaisesti vakuutusmeklarin tai sivutoimisen vakuutusmeklarin kuuluisi antaa tieto asiakkaalleen. Joskus kuitenkin vakuutusmeklari tai sivutoiminen vakuutusmeklari ei sitä halua antaa tai asiakas ei osaa tai halua sitä kysyä. Ilman nimenomaista säännöstä asia tulisi Finanssivalvonnan ratkaistavaksi viranomaisen julkisuudesta annetun lain yleisten säännösten nojalla. Talousvaliokunta ehdottaa selkeyden vuoksi nimenomaista vastuuvakuutuksen antajaa ja vakuutuksen määrää koskevaa lisäystä 15 §:n 3 momenttiin.
3 luku. Hyvämaineisuus ja ammattipätevyys
20 §. Ammattipätevyyden ylläpito ja kehittäminen.
Vakuutusten tarjoamislain 20 §:ssa ehdotetaan 15 tunnin jatkuvan koulutuksen vaatimusta vain vakuutusten tarjoamiseen osallistuville henkilöille. Euroopan komission tulkinnan mukaan direktiivin 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu työntekijä tarkoittaa myös vakuutusten tarjoamisesta vastaavia henkilöitä. Tämän johdosta lakiin tulisi lisätä myös tarjoamisesta vastaavat henkilöt. Pykälää tulee täydentää vastaavasti.
4 luku. Vakuutusedustajan ja sivutoimisen vakuutusedustajan sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus
26 §. Menettely toisen ETA-valtion vakuutusedustajan tai sivutoimisen vakuutusedustajan aloittaessa vakuutusten tarjoamisen Suomessa.
Lain 26 §:n 2 momentissa on säännöksiä vain sivuliikkeiden osalta. Direktiivissä säädetään kuitenkin myös pysyvän liikepaikan käyttämisen mahdollisuudesta. Euroopan komission tulkinnan mukaan jäsenvaltio ei tältä osin voi rajata toiminnan muotoa, vaan ulkomaisella toimijalla on muodon osalta valinnanvapaus. Tämän johdosta säännökseen tulee lisätä myös maininta pysyvästä liikepaikasta.
28 §. Oikeus aloittaa vakuutusten tarjoaminen Suomessa sijoittautumisvapauden perusteella.
Lain 28 §:n 1 momentissa on säännöksiä vain sivuliikkeiden osalta. Direktiivissä säädetään kuitenkin myös pysyvän liikepaikan käyttämisen mahdollisuudesta. Euroopan komission tulkinnan mukaan jäsenvaltio ei tältä osin voi rajata toiminnan muotoa, vaan ulkomaisella toimijalla on muodon osalta valinnanvapaus. Tämän johdosta säännökseen tulee lisätä myös maininta pysyvästä liikepaikasta.
5 luku. Liiketoiminnan menettelytavat ja tiedonantovelvollisuus
36 §. Vakuutusmeklarin tiedonantovelvollisuus.
Pykälässä säädetään vakuutusmeklarin tiedonantovelvollisuudesta. Lainkohdan neljännessä momentissa täsmennetään, että asiakkaille annettavien tietojen on perustuttava määrätynlaiseen analyysiin. Momentin sisältämä poikkeussäännös viittaa kuitenkin vakuutusmeklarin ohella sivutoimiseen vakuutusedustajaan. Pykälän otsikosta ja asiayhteydestä on pääteltävissä, että kysymys on kirjoitusvirheestä ja tarkoituksena on ollut säätää vakuutusmeklarin ja sivutoimisen vakuutusmeklarin velvoitteesta asiakasta kohtaan sekä tähän sopimusrelaatioon liittyvästä poikkeusmahdollisuudesta. Talousvaliokunta ehdottaa neljännen momentin termiä ”sivutoimisen vakuutusedustajan” korvattavaksi termillä ”sivutoimisen vakuutusmeklarin”.
42 §. Tuotehallintajärjestelmät.
Pykälän 5 momenttiin tulee lisätä komission delegoidun asetuksen numero 2017/2358.
6 luku. Sijoitusvakuutuksia koskevat lisävaatimukset
45 §. Toiminta eturistiriitatilanteessa.
Pykälän 3 momenttiin tulee lisätä komission delegoidun asetuksen numero 2017/2359.
46 §. Palvelun laadun turvaaminen kannustinten yhteydessä.
Pykälän 2 momenttiin tulee lisätä komission delegoidun asetuksen numero 2017/2359.
49 §. Asianmukaisuuden arviointi.
Pykälän 2 momenttiin tulee lisätä komission delegoidun asetuksen numero 2017/2359.
50 §. Henkilökohtainen suositus ja soveltuvuuden arviointi.
Pykälän 3 momenttiin tulee lisätä komission delegoidun asetuksen numero 2017/2359.
8 luku. Vakuutusedustuslautakunta
61 §. Lautakunnan asettaminen, jäsenet ja päätösvaltaisuus.
Pykälän 2 momenttiin tulee lisätä lautakunnan varajäsenet koulutusvaatimusten ja riippumattomuusedellytysten piiriin lisäämällä lainkohtaan sanat ”sekä heidän varajäsenensä”.
65 §. Muutoksenhaku lautakunnan päätökseen.
Pykälän ensimmäisen momentin säädösviittaus tulee korjata.
9 luku. Valvonta, seuraamukset ja vahingonkorvausvastuu
69 §. Valvontaviranomaisten sopimus valvontatehtävien siirtämisestä.
Pykälän kolmanteen momenttiin tulee lisätä ”Euroopan komissiolle”.
71 §. Seuraamusmaksu.
Pykälän 1 momentin 1—6 kohtien alkuun tulee lisätä säädösviittauksen selventämiseksi ”tämän lain”.
10 luku. Erinäiset säännökset
84 §. Siirtymäsäännökset.
Talousvaliokunta katsoo, että siirtymäsäännöksen 4 momentin toisen virkkeen ja 5 momentin toisen virkkeen ei ole ajateltu tarkoittavan pelkästään luonnollisena henkilönä rekisteröityneitä vakuutusedustajia vaan myös oikeushenkilöitä. Selkeyden vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti kuudenneksi momentiksi. Lisäksi lisätään uusi 7 momentti. Tällöin ehdotuksen mukainen 6 momentti siirtyy 8 momentiksi.
2. Laki vakuutusyhtiölain muuttamisesta
Määritelmät
1 luku. Vakuutusyhtiön toiminnan keskeiset periaatteet ja lain soveltaminen
11 b §. Eräitä vakuutusmatematiikkaan ja rahoitukseen liittyviä määritelmiä.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota eräisiin ns. Solvenssi II -direktiivin (2009/138/EY) täytäntöönpanon tarkentamisen johdosta ehdotettuihin määritelmien lisäyksiin. Näiden muutosten tarkoitus on Euroopan komission tekemien huomioiden asianmukainen täytäntöönpano. Hallituksen esitykseen sisältyvät määritelmiä koskevat ehdotukset on vähäisin muutoksin kopioitu Solvenssi II -direktiivistä. Komissio on kuitenkin tarkentanut jäsenvaltioiden täytäntöönpanon seurantaa tavalla, jossa kiinnitetään huomiota täytäntöönpanoon yksittäisten sanojen tarkkuudella. Talousvaliokunta pitää perusteltuna, että kansallinen lainsäädäntömme on mahdollisimman pitkälti yhteensopiva Solvenssi II -sääntelyn kanssa, ja ehdottaa eräitä vakuutusmatematiikkaan ja rahoitukseen liittyviä määritelmiä täsmennettäviksi.
6 luku. Vakuutusyhtiön johto, hallintojärjestelmä ja varojen sijoittaminen
5 §. Toimitusjohtajaan ja tämän sijaiseen sovellettavat säännökset.
Talousvaliokunta toteaa, että Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 § kirjoitettiin kokonaisuudessaan uudestaan yhtenäiseksi pykäläksi. 5 §:n 1 momentissa on kuitenkin viittaussäännöksiä, joissa viitataan muutetun 4 §:n momentteihin. Seurauksena vaikuttaisi siltä, että Finanssivalvonnalla ei olisi toimivaltaa antaa tarkempia määräyksiä vakuutusyhtiön toimitusjohtajan soveltuvuutta ja luotettavuutta koskevan ilmoituksen osalta. Tämä ei ollut tarkoitus. Siksi 5 §:n 1 momenttiin ehdotetaan korjausta, joka vastaa Solvenssi II -direktiivin 42 artiklan sisältöä sekä nyt voimassa olevan 4 §:n sisältöä ja tarkoitusta myös toimitusjohtajan soveltuvuutta ja luotettavuutta koskevan ilmoituksen osalta.
31 luku. Vakuutusyhtiön toimintaa koskevat muut säännökset
Soveltamissäännöstä tulee täydentää siten, että sen sanamuoto on seuraava: ”Tämän lain säännöksiä 31 luvun 1 ja 3 §:n kumoamisesta sekä 31 luvun 1 §:n edellä olevan väliotsikon muuttamisesta sovelletaan...”.
4. Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain muuttamisesta
60 §. Markkinointi.
Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 60 §:ään sisältyvä viittaussäännös poikkeaa tässä hallituksen esityksessä ehdotetun vakuutusyhdistyksistä annetun lain (1250/1987) 12 luvun 2 §:n viittaussäännöksestä. Viimeksi mainittua säännöstä voidaan pitää sisällöltään täsmällisempänä kuin ensiksi mainittua. Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 60 §:ssä on perusteltua tarkentaa pykälän informatiivisia ja sisällöllisiä lakiviittauksia vakuutusyhdistyslain sanamuotoa mukaillen.
5. Laki vakuutussopimuslain muuttamisesta
Johtolause.
Lain johtolauseen säädösviittaus tulee korjata.
1 luku. Yleisiä säännöksiä
Lakiehdotukseen tulee lisätä puuttuva, lukua ilmaiseva väliotsikko.
2 §. Määritelmiä.
Pykälän 1 momentin 2 a) kohtaan on tarpeen tehdä korjaus. Säännökseen sisältyvän sijoitusvakuutuksen määritelmästä on perusteltua poistaa viittaus työkyvyttömyyden varalta otettaviin vakuutuksiin, koska määritelmän mukaan sijoitusvakuutukset ovat henkivakuutuksia eivätkä työkyvyttömyyden varalta otetut vakuutukset ole vakuutussopimuslain järjestelmässä henkivakuutuksia. Niitä ei siten ole tarpeen erikseen sulkea pois sijoitusvakuutuksen määritelmän piiristä.
2 luku. Vakuutuksesta annettavat tiedot
5 d §. Poikkeukset eräistä vakuutuksenantajan velvollisuuksista.
2 momentin säädösviittaukseen tulee lisätä selkeyden vuoksi sana ”edellä”.
7 §. Tiedot vakuutusten voimassaoloaikana.
Pykälän sanamuodon mukaan jää epäselväksi, koskeeko pykäläehdotuksen mukainen velvoite vain asiakkaan toimeksiannosta vakuutussopimukseen ja sijoituskohteisiin tehtyjä muutoksia vai muitakin muutoksia. Säännöstä tulee selventää poistamalla 1 momentin toinen virke.
Talousvaliokunta ehdottaa lisäksi pykälään lisättäväksi uutta 2 momenttia. Säännös täydentäisi voimassa olevan 7 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan vuositiedotteessa on annettava tietoja seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä ja joista on kulujen osalta tarkemmin määrätty Finanssivalvonnan antamissa määräyksissä ja ohjeissa. Tiedot mainituista kuluista on annettava säännöllisesti. Tiedot annetaan minimissään 1 momentilla tarkoitetulla vuositiedotteella, mutta ne voidaan antaa myös erikseen lyhyempää ajanjaksoa koskien.
9 a §. Tarkemmat säännökset ja määräykset.
Asiayhteydestä ja yksityiskohtaisista perusteluista on pääteltävissä, että pykälän 2 momentin sanamuoto on virheellinen. Samoin perustein kuin edellä 2 §:n suhteen säännös tulee korjata poistamalla sanat ”kuin eläkevakuutuksia”.
8. Laki Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta
Johtolause.
Lain johtolauseen säädösviittaukset tulee korjata.
40 §. Seuraamusmaksu.
Hallituksen esityksen mukainen pykälän 1 momentti on vanhentunut, ja se tulee korjata kuulumaan seuraavasti: ”Seuraamusmaksu määrätään sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo arvopaperimarkkinalain 15 luvun 2 §:ssä, sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:ssä, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 12 luvun 2 §:ssä, arvopaperitileistä annetun lain 15 §:ssä, arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 8 luvun 6 §:ssä, maksulaitoslain 48 a §:ssä, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 22 luvun 2 §:ssä, sijoitusrahastolain 144 b §:ssä, joukkorahoituslain 15 §:n 2 momentissa, luottolaitostoiminnasta annetun lain 20 luvun 1 §:ssä tai kriisinratkaisulain 18 luvun 1 §:ssä tai vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 68 tai 71 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä tai päätöksiä.”
41 a §. Seuraamusmaksun enimmäismäärä eräissä tapauksissa.
Hallituksen esityksen mukainen 41 a pykälän 3 momentti on vanhentunut ja se tulee korjata kuulumaan seuraavasti: ”Jos seuraamusmaksu koskee sijoitusrahastolain 144 b §:n 2 momentissa, sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 6 tai 7 momentissa taikka kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 12 luvun 2 §:n 2 tai 3 momentissa mainittujen säännösten rikkomista, oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla, sen mukaan, kumpi on suurempi, enintään joko 10 prosenttia oikeushenkilön tekoa tai laiminlyöntiä edeltävän vuoden liikevaihdosta tai enintään viisi miljoonaa euroa, sekä luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu enintään viisi miljoonaa euroa.”
Pykälään on aikaisemmin lisätty uudet momentit 9 ja 10, mitä hallituksen esityksessä ei ole huomioitu. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tähän pykälään lisättäväksi uusi 4 momentti, minkä johdosta voimassa olevassa laissa olevat 4—12 momentit siirtyvät uusiksi 5—13 momenteiksi.
Vastaavasti 11 momentti muuttuu 12 momentiksi seuraavin muutoksin: ”Edellä 7—11 momentissa säädetyn estämättä seuraamusmaksu saa kuitenkin olla enintään kolme kertaa niin suuri kuin teolla tai laiminlyönnillä saatu hyöty, jos hyödyn suuruus on määriteltävissä.”
9. Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain 1 ja 6 §:n muuttamisesta
Lain nimike.
Lain nimikkeen kirjoitusvirhe tulee korjata.
Johtolause.
Johtolauseen virheelliset säädösviittaukset tulee korjata.
6 §. Muun maksuvelvollisen perusmaksu.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen pykälää on muutettu lailla 1076/2017, minkä johdosta ehdotettuun pykälään täytyy tehdä teknisiä muutoksia.
10. Laki sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n muuttamisesta
6 luku. Sijoituspalvelun tarjoamisen taloudelliset toimintaedellytykset ja talouden vakauden valvonta
1 §. Vähimmäispääoma.
Hallituksen esityksessä esitetään muutettavaksi pykälän 5 momentin johdanto-osaa. Asiayhteydestä käy kuitenkin ilmi, että tämä ei ole voinut olla ehdotetun sääntelyn tarkoitus, vaan on tarkoitettu ehdottaa muutettavaksi 6 momenttia. Talousvaliokunta ehdottaa esitetyn muutoksen kohdistamista pykälän 5 momentin johdantokappaleen sijasta 6 momentin johdantokappaleeseen.
12. Laki kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain 11 §:n muuttamisesta
Lain nimike.
Lain nimikkeen kirjoitusvirhe tulee korjata.
11 §. Lausunnon pyytäminen.
Pykälän viittaus arvopaperimarkkinalakiin tulee korjata.
13. Laki työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain muuttamisesta
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Lain soveltamisala.
Talousvaliokunta toteaa, että työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin on tarpeellista tehdä tässä mietinnössä edellä kuvattujen muutosten johdosta teknisiä tarkennuksia. Lain 1 §:n 3 momenttia on tarpeellista muuttaa siltä osin kuin säännöksessä rajataan vakuutusyhtiölain soveltamisalaa työeläkevakuutusyhtiöön.
4 luku. Yhtiön hallinto
9 f §. Hallitukseen sovellettavat vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain säännökset.
Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) osalta on tarpeellista tehdä vastaava tekninen muutos hallitukseen sovellettavien säännösten osalta kuin edellä vakuutusyhtiölaissa toimitusjohtajan osalta.
11 luku. Erinäisiä säännöksiä
33 b §. Markkinointi.
Yhdenmukaisesti tämän lain 1 §:ään tehtyjen muutosten kanssa lain 11 lukuun tulee lisätä uusi työeläkevakuutusyhtiön markkinointia koskeva pykälä. Säännös vastaa sisällöltään vakuutusyhtiölain 31 luvun 1—3 momenttia, joita sovelletaan työeläkevakuutusyhtiöihin.