Ehdotuksen tausta ja tavoite
Ehdotuksen taustalla ovat sekä EU:n päästökauppajärjestelmää koskevista sääntelyinstrumenteista johtuvat muutokset että järjestelmän kansalliset kehittämistarpeet. Päästökauppadirektiivi ja komission säädökset määrittävät päästöoikeuksien jakamista ja käyttöä päästökauppakaudella 2021—2030. Nykyistä kautta 2013—2020 koskevia säännöksiä sovellettaisiin kauden loppuun. Muutoksilla valmistauduttaisiin kauteen 2021—2030. Osa muutoksista tulisi voimaan heti ja osa 1.1.2021.
Esitykseen sisältyvät ehdotukset voidaan ryhmitellä tavoitteidensa kannalta kolmeen keskeiseen asiaryhmään. Ensinnäkin ehdotuksilla pantaisiin kansallisesti täytäntöön EU:n päästökauppadirektiivin muutos, jolla on tarkoitus sopeuttaa päästökauppa EU:n 2030-ilmastokehykseen. Toiseksi pantaisiin toimeen komission ilmaisjakoasetus ja luotaisiin kansalliset menettelyt päästöoikeuksien hakemiselle ja jakamiselle. Kolmanneksi järjestelmään toteutettaisiin kansallisia muutostarpeita. Lakiehdotus ei kuitenkaan merkitsisi muutoksia päästökaupan keskeisiin periaatteisiin.
Ehdotukseen liittyviä talousvaliokunnan arvioinnin keskiössä olevia sääntelykysymyksiä ovat erityisesti päästökaupan soveltamisala, kehittämistarpeet, valtioneuvostolle annettava valtuus päästöoikeuksien mitätöinnistä ja taakanjakosektorin päästövähennyssitoumusten täyttämiseksi käytettävä kertaluonteinen jousto.
Talousvaliokunta pitää hallituksen esitystä perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä vähäisin teknisluonteisin muutoksin ja seuraavassa esitetyin perusteluin.
Päästökaupan toimivuus, kehittäminen ja soveltamisala
Talousvaliokunta on eri asiayhteyksissä, esimerkiksi energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan mietinnössä (TaVM 8/2017 vp — VNS 7/2016 vp), korostanut toimivan päästökauppajärjestelmän ensisijaisuutta ilmastopolitiikan ohjauskeinona. Päästöoikeuksien hinta oli pitkään oletettua matalampi, ja päästökaupan ohjausvaikutus on ollut odotettua heikompi. Järjestelmää on vahvistettu, ja päästöoikeuksien ylijäämää poistava markkinavakausvaranto käynnistyy vuonna 2019. Jo kesästä 2017 lähtien päästöoikeuksien hinta on kohonnut merkittävästi, ja nousun on arvioitu jatkuvan. Päästökauppa on keskeinen kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamisen väline. On tärkeää, että tulevan kauden osalta valmistaudutaan EU:n päästövähennystavoitteen ja muiden ilmastotavoitteiden kiristämiseen. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota päästökauppadirektiivin tarkastelulausekkeeseen, joka mahdollistaa päästöoikeuksien vähennyskertoimen kiristämisen yhteydessä Pariisin sopimuksen viisivuotistarkasteluun. Talousvaliokunta viittaa tältä osin myös ympäristövaliokunnan tästä esityksestä antamassaan lausunnossa (YmVL 36/2018 vp — HE 228/2018 vp) esittämään arvioon uudelleentarkastelun tarpeesta.
Vaikka EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaa monin osin muutetaankin kautta 2021—2030 varten, nyt esitettävät muutokset ovat pääosin parametrien arvojen päivittämistä tai muutoin sellaisia, että kansallisen lain keskeiset periaatteet voidaan säilyttää nykyisen kaltaisina. Lakiin liittyy toisaalta myös kansallisia muutostarpeita. Keskeisimpiä esitetyistä kansallisen sääntelyn parannuksista ovat päästöjen tarkkailusuunnitelman keventäminen ja ilmaisjaon viranomaistehtävien siirto työ- ja elinkeinoministeriöltä Energiavirastolle.
Päästökaupan jatkokehitystyössä keskeiseksi nousee kysymys päästökaupan soveltamisalasta. Nyt käsiteltävän ehdotuksen osalta keskustelua on käyty erityisesti jätteenpolton mahdollisesta sisällyttämisestä soveltamisalaan. Asiaa ei ole EU:n tasolla ratkaistu yhtenäisesti. Yleiseurooppalaisesta linjasta poiketen Ruotsissa ja Tanskassa jätteenpolttolaitokset kuuluvat järjestelmän piiriin. Ehdotuksen vaikutus päästökehitykseen olisi voinut olla epävarma, koska laitokset pystyvät vain rajallisesti vaikuttamaan käyttämiinsä polttoaineisiin. Myös ehdotuksen vaikutukset materiaalien kierrätystavoitteisiin olisivat voineet olla haitallisia, ja ehdotus olisi siten voinut toimia kiertotalousajattelua vastaan.
Talousvaliokunta yhtyy arvioon siitä, ettei jätteenpolton sisällyttäminen soveltamisalaan tässä vaiheessa olisi perusteltua. Siirron ohjausvaikutukset olisivat olleet epävarmoja. On mahdollista, että jätteenpolton sisällyttäminen päästökauppaan johtaisi pyrkimyksiin polttaa materiaaleja, joita voidaan hyödyntää materiaalikierrätyksessä. Talousvaliokunta korostaa, että jätteenpolton osalta on kuitenkin arvioitava muiden ohjauskeinojen mahdollisuuksia. Samoin on tärkeää arvioida tulevaisuudessa laajemminkin päästökaupan soveltamisalan laajentamismahdollisuuksia EU-tasolla. Tässä arvioinnissa on erityisesti huomioitava kustannustehokkuus ja mahdollisten päästökaupan kanssa päällekkäisten ohjauskeinojen vaikutukset.
Valtuus päästöoikeuksien mitätöintiin
Valtioneuvostolle annettaisiin valtuus päättää päästöoikeuksien vapaaehtoisesta mitätöinnistä. Päästökauppadirektiivi antaa mahdollisuuden mitätöintiin, mikäli sähköntuotantokapasiteettia suljetaan jäsenvaltion alueella kansallisten lisätoimenpiteiden vuoksi. Mitätöinnillä pyritään vastaamaan ongelmaan siitä, etteivät kansalliset päästövähennystoimet vastaavasti vähennä päästöjä EU-tasolla. Talousvaliokunta pitää mitätöintimahdollisuutta tärkeänä keinona tehostaa päästökaupan toimivuutta. Mitätöinti täydentää myös toista keskeistä päästökaupan tehostamiskeinoa, vuonna 2019 toimintansa aloittavaa markkinavakausvarantoa, jolla pyritään poistamaan markkinoilta päästöoikeuksien ylijäämää. Mitätöinnin sisällyttäminen keinovalikoimaan on perusteltua, varsinkin kun markkinavakausvarannon vaikutukset eivät vielä tässä vaiheessa ole täysin ennakoitavissa. Mitätöinnin harkittu käyttäminen ottaen huomioon päästöoikeusmarkkinoiden tila ja toimien kustannustehokkuus voi osaltaan turvata ilmastopolitiikan vaikuttavuutta. Käytännössä päästöoikeuksien mitätöintiä Suomessa voi mahdollistaa erityisesti samaan aikaan valmisteilla oleva kivihiilen energiakäytön kielto. Mitätöinti ei kuitenkaan rajoitu tähän, vaan on mahdollista myös sellaisten kansallisten lisätoimien kautta, jotka eivät tällä hetkellä ole ennakoitavissa. Mitätöinnin käyttöä harkittaessa on kuitenkin arvioitava sen yhteentoimivuutta ja tosiasiallisia yhteisvaikutuksia markkinavakausvarantomekanismin kanssa.
Joustomekanismi taakanjakosektorin ja päästökauppasektorin välillä
Lakiehdotuksessa annettaisiin valtioneuvostolle valtuus päättää päästöoikeuksien käytöstä päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästövähennysvelvoitteen saavuttamiseksi. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa on linjattu, että Suomen on perusteltua käyttää päästökauppasektorin ja taakanjakosektorin välistä kertaluonteista joustoa. Jouston käyttö keventäisi Suomen taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitetta, ja se toteutettaisiin mitätöimällä päästöoikeuksia, jotka Suomi muutoin huutokauppaisi. Taakanjakoasetuksen 6 artiklan mukaan joustomekanismin käytöstä on ilmoitettava komissiolle vuoden 2019 loppuun mennessä. Nyt esitettävään valtioneuvoston valtuuteen päättää kertaluonteisesta joustosta sisältyisi jouston käyttöaie vuoden 2019 loppuun mennessä, jouston suuruus prosentteina kunakin kauden 2021—2030 vuotena, vuosien 2024 ja 2027 mahdollisuus alentaa aiemmin ilmoitettua jouston prosenttimäärää sekä mahdolliset muut joustoon liittyvät asiat.
Talousvaliokunnan asiatuntijakuulemisessa on ilmennyt osin eriäviä käsityksiä joustomekanismin käytön kannatettavuudesta. Ilmastopoliittisista lähtökohdista on katsottu, että joustosta tulisi luopua ja taakanjakosektorilla tulisi toteuttaa lisätoimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta taakanjakosektorilla hiilidioksidipäästöistä maksetaan runsaasti päästökauppasektoria enemmän. Energia- ja ilmastostrategiassa (VNS 7/2017 vp) esitetyn arvion mukaan jouston käyttäminen täysimääräisesti tarkoittaisi 160 miljoonan euron menetystä päästöoikeuksien huutokauppatuloihin kaudella 2021—2030. Arvio perustuu 23 euron keskimääräiseen yksikköhintaan. Suurin osa taakanjakosektorin päästövähennystoimista on selvästi tätä kalliimpia. Talousvaliokunta pitää mekanismin käyttöä perusteltuna ennen muuta siitä näkökulmasta, että siirtomahdollisuus parantaa päästövähennysten kustannustehokkuutta. Valiokunta pitää tärkeänä vielä arvioida jouston käytön jakautumista kauden ajalle siitä näkökulmasta, miten sillä voidaan parhaiten edesauttaa toimien kustannustehokasta jakautumista ottaen huomioon, että edullisten päästövähennyskohteiden löytäminen todennäköisesti vaikeutuu kauden loppua kohti.
Päästökauppa, innovaatiot ja investoinnit
Päästökauppa on keskeinen ohjauskeino ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, mutta sen ohella tulee arvioida muita energiamarkkinoiden toimivuuden kannalta ratkaisevia elementtejä. Talousvaliokunta on myös aiemmissa energia- ja ilmastopolitiikkaan liittyvissä arvioissaan tuonut esille haasteita, jotka liittyvät useiden EU:ssa käytössä olevien, päästökaupan kanssa osin päällekkäisten ohjauskeinojen vaikutuksiin. Monentyyppisten ohjauskeinojen käyttö on omiaan heikentämään päästökaupan ohjausvaikutusta ja vaikeuttamaan päästökaupan vaikutusten arviointia.
Energiapolitiikan ohjauskeinoihin ja päästökauppaan liittyy myös kysymys sähkön hinnasta ja sen vaikutuksesta kilpailukykyyn. Ilmastotavoitteiden saavuttamisen ohella Suomen tulisi olla kilpailukykyinen ympäristö energiaintensiiviselle teollisuudelle ja kilpailtaessa investoinneista — esimerkiksi datakeskuksista pohjoismaisella tasolla. Erityisesti sellaisia, datakeskusten kaltaisia investointeja, joiden suuntautumista Suomeen on perusteltua edistää myös kansainvälisen ilmastopolitiikan näkökulmasta, tulisi edistää energiapolitiikan ohjauskeinoilla.
Päästökauppakautta 2021—2030 varten perustettaisiin kaksi rahastoa, innovaatiorahasto ja modernisaatiorahasto. Innovaatiorahaston tarkoituksena on tukea innovaatioita vähähiilisiin teknologioihin ja prosesseihin, ja modernisaatiorahastolla tuetaan investointeja, jotka on tarkoitettu energiajärjestelmien nykyaikaistamiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi vähemmän vauraissa jäsenvaltioissa. Rahastot toteutettaisiin tulouttamalla tietty osa päästöoikeuksien huutokauppatuloista rahastojen rahoittamiseksi.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä päästökaupan kytkemistä innovaatiotoimintaan ja ilmastorahoitukseen. Oikein toimiessaan päästökaupan eri elementit ohjaavat kehitystä samaan suuntaan: Päästöoikeuksien korkeampi hinta itsessään ohjaa kehitystä kohti vähähiilisiä ratkaisuja. Samalla rahastomekanismin tulot kasvavat, mikä edelleen edistää vähähiilisten ratkaisujen syntyä ja ilmastotavoitteiden toteutumista. Talousvaliokunta pitää tärkeänä varmistaa, että innovaatiorahaston toimet kytkeytyisivät tehokkaasti kansallisen tason toimiin. Sekä EU:n että kansallisen tason ohjauskeinojen ja ohjelmien tulee edesauttaa kokoamaan yrityksiä ja tutkimuslaitoksia kehityshankkeiden ympärille ja parantaa hankkeiden toteutumisen edellytyksiä esimerkiksi kantamalla osan hankkeisiin liittyvästä teknologiariskistä.